Mua rupee pikkuhiljaa pännimään toi mun äiti-ihminen. Se suhtautuu muhun ku johonki saamarin pikkulapseen vieläki ja ikää on kuitenkin jo 15. Ei se taida edes oikeen luottaa muhun, vaikka en oo antanu mitään syytä olla luottamatta. En juo, en polta enkä muutenkaan hörhöile. Ja pärjään koulussa hyvin, keskiarvo jotai 9,5 luokkaa. Tossa äskenki se valitti että mun pitäis lukee kokeisiin enemmän "edellisestäki sain vaan ysin ja kolme numeroo laski kympistä ysiin."
Äippä ei anna mun päättää itse pukeutumisesta tai hiuksista. Jos yritän joskus sanoo että tossa olis kivat shortsit nii se rupee jupiseen jotai että minkä mun vaatteiden kanssa ne muka sopii. Se yrittää vieläkin tehä musta prinsessaa vaikka huomaa varmasti epäonnistuneensa täysin. Haluaisin päästä tästä kaameesta letistäkin eroon ja ns. poikatukka ois aika jees. Mutta ei se kuulemma käy, kun "mulla on nätit hiukset." Näähän on kamalat, joka paikassa tiellä eikä keskijakauksesta pääse eroon millään, eikä se haluu että tupeeran tai käytän lakkaa tai yhtään mitään joten on pakko antaa olla vaan. Enkä saa käydä kampaajalla leikkauttamassa jotai kivaa kerroksittaista hiusmallia ku "pitäis käydä säännöllisesti ja se maksaa liikaa."
Eikä se haluu että mä käytän pillejä tai suoralahkeisia farkkuja, tai sellasia missä on matala vyötärö, kun se on jääny jumiin sinne 80-luvulle. En todellakaan seuraa muodin perässä, vaan mulla on ihan oma tyyli, mitä en pääse toteuttamaan kunnolla, kun mutsi on tiellä. Jos joskus sattumalta vaikka haluisin pillit, niin se sanoo että "hitot sulla oma maku on haluut vaan olla samanlainen ku muut." Kaikkii kaameita juttuja se kyllä tyrkyttää, kuten legginsit jotka näyttää farkuilta tai semmosii ihme pitsi legginsejä ja mekkoja siis WTF?
Ja se stressaa kaikesta ihan koko ajan ja tartuttaa sen muhunkin. Jatkuvasti se valittaa että meillä on sottasta ja imuroi koko ajan ja kuvittelee että meillä on pölystä vaikken oo käyny yhenkään kaverin luona jolla ois siistimpää. Ja se on koko ajan ihan hermoraunio. Eikä se "tykkää kuunnella musiikkia" joten mun on aina pakko kuunnella kuulokkeilla musaa ämpäriltä (semmonen halpa kahenkympin paska, ei se suostu hankkii mulle mitää podia).
Ja viikkorahaa saan vaan 3e enkä todellakaan saa kaikkee mitä haluan. Joskus se antaa ruokarahaa ku meen jonneki koko päiväksi etc. Ulkomaanmatkatki mun pitää maksaa ite. Siis kolmen euron viikkorahasta. Eipä tuu paljoo matkusteltuu.
Ootteko huomannu, että mitä tahansa muuta sä teet ku kotitöitä tai koulujuttuja, niin vanhemmat valittaa. Nytki toi on valittanu koko ajan että pois koneelta oot ollu siinä jo ikuisuuden. Vaikka tulin just, tätä oon vasta kirjotellu ku rupes ärsyttää.
Ja koko ajan se huolehtii että millasia mun kaverit on ja mitä kaikkea mä teen niiden kanssa. Ei oo sentään vielä sanonut etten sais leikkiä jonkun kanssa, mutta joihinkin kamuihin se suhtautuu sillai tympeesti.
Nyt mun on PAKKO sulkee kone ettei tol mee herneet nenään...
Äippä ei anna mun päättää itse pukeutumisesta tai hiuksista. Jos yritän joskus sanoo että tossa olis kivat shortsit nii se rupee jupiseen jotai että minkä mun vaatteiden kanssa ne muka sopii. Se yrittää vieläkin tehä musta prinsessaa vaikka huomaa varmasti epäonnistuneensa täysin. Haluaisin päästä tästä kaameesta letistäkin eroon ja ns. poikatukka ois aika jees. Mutta ei se kuulemma käy, kun "mulla on nätit hiukset." Näähän on kamalat, joka paikassa tiellä eikä keskijakauksesta pääse eroon millään, eikä se haluu että tupeeran tai käytän lakkaa tai yhtään mitään joten on pakko antaa olla vaan. Enkä saa käydä kampaajalla leikkauttamassa jotai kivaa kerroksittaista hiusmallia ku "pitäis käydä säännöllisesti ja se maksaa liikaa."
Eikä se haluu että mä käytän pillejä tai suoralahkeisia farkkuja, tai sellasia missä on matala vyötärö, kun se on jääny jumiin sinne 80-luvulle. En todellakaan seuraa muodin perässä, vaan mulla on ihan oma tyyli, mitä en pääse toteuttamaan kunnolla, kun mutsi on tiellä. Jos joskus sattumalta vaikka haluisin pillit, niin se sanoo että "hitot sulla oma maku on haluut vaan olla samanlainen ku muut." Kaikkii kaameita juttuja se kyllä tyrkyttää, kuten legginsit jotka näyttää farkuilta tai semmosii ihme pitsi legginsejä ja mekkoja siis WTF?
Ja se stressaa kaikesta ihan koko ajan ja tartuttaa sen muhunkin. Jatkuvasti se valittaa että meillä on sottasta ja imuroi koko ajan ja kuvittelee että meillä on pölystä vaikken oo käyny yhenkään kaverin luona jolla ois siistimpää. Ja se on koko ajan ihan hermoraunio. Eikä se "tykkää kuunnella musiikkia" joten mun on aina pakko kuunnella kuulokkeilla musaa ämpäriltä (semmonen halpa kahenkympin paska, ei se suostu hankkii mulle mitää podia).
Ja viikkorahaa saan vaan 3e enkä todellakaan saa kaikkee mitä haluan. Joskus se antaa ruokarahaa ku meen jonneki koko päiväksi etc. Ulkomaanmatkatki mun pitää maksaa ite. Siis kolmen euron viikkorahasta. Eipä tuu paljoo matkusteltuu.
Ootteko huomannu, että mitä tahansa muuta sä teet ku kotitöitä tai koulujuttuja, niin vanhemmat valittaa. Nytki toi on valittanu koko ajan että pois koneelta oot ollu siinä jo ikuisuuden. Vaikka tulin just, tätä oon vasta kirjotellu ku rupes ärsyttää.
Ja koko ajan se huolehtii että millasia mun kaverit on ja mitä kaikkea mä teen niiden kanssa. Ei oo sentään vielä sanonut etten sais leikkiä jonkun kanssa, mutta joihinkin kamuihin se suhtautuu sillai tympeesti.
Nyt mun on PAKKO sulkee kone ettei tol mee herneet nenään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle tulee väkisinkin mieleen tuosta sinun äiti-tarinastasi ikäviä mutta totuudenmukaisia asioita. Hän on selkeästi identiteettisi kehityksen tiellä eikä se ole vanhemmalta tervettä. Hyvä jos äitisi on huolehtivainen mutta olen varmaan täällä suomi24:n puolella liikaa jauhanut niistä kahdesta vanhemmuuden ääripäästä sekä narsistisesta kasvatuksesta eikä kovasti tekisi mieli jauhaa enää. Olen kuitenkin sitä mieltä että sinä olet tässä se joka näytät kärsivän teidän perhedynamiikastanne, eikä äitisi. Elät omaa elämääsi ja tulet myös jatkossakin elämään. Nuoruus viimeistelee persoonallisuuden pohjaa ja sille on annettava tilaa, jokaisen vanhemman. En nyt oikein osaa sanoa näillä tiedoilla mitä sinun pitäisi tehdä, muuta kuin että yritä vaan pysyä lujana ja olla se mitä haluat olla. Voit myös aina puhua vaikkapa jollekkin muulle aikuiselle kuten esim. koulukuraattorille -tai opettajalle vaikka tiedänkin etteivät useimmat ehkä halua mennä puhumaan. Olet kuitenkin tekstisi perusteella fiksunoloinen ihminen enkä todellakaan näkisi näillä eväillä mitään syytä olla luottamatta sinuun, mutta uskompa jälleen ettei vika olekkaan siinä että olisit epäluotettava vaan vika on äitisi korvien välissä. Monet vanhemmat koittavat elää lastensa elämää koska kokevat lapsensa vieläkin osana itseään tai kenties jopa "apuminänä". Tällä tarkoitan sitä ettei äitisi osaa ehkä terveällä tavalla olla ylpeä siitä mitä sinä olisit, omana kehittyneenä fiksuna nuorena naisena jolla on omat mielenkiinnonkohteet ja ideologia. Vaan sinun pitäisi mennä hänen ideologiansa mukaan jolloin ruokit sitä tunnetta että olisit vieläkin "hänen omansa", niinkuin pieni lapsi ajattelee omasta äidistänsä joka on hänen turvansa kokeilujen ja pettymysten kanssa. Tästä voi nimenomaan olla kysymys vaikka kuulostaakin erikoiselta.
Mukana voi myös olla sitä, että saatat olla (oletko?) perheen kuopus tai ainoa lapsi, jotka saavat "kärsiä" (yleistäjät ei tarvitse väärin ymmärtää) eniten aina tullessaan varsinkin teini-ikään ja lähemmäs aikuisuutta. Siinä vaiheessa äitikin alkaa siirtyä (ellei jo ole) keski-ikään joka tuo omia ongelmiansa ja tunteita. Tässä vaiheessa äitiä saattaa ahdistaa "viimeisenkin" lapsen kehitys lapsesta aikuisuuteen, ja hän voi pahaa tarkoittamatta suhtautua muutoksiin sinussa negatiivisesti. Asiat selviää.
Niinkuin toivon sinunkin kohdalla selviävän. Ole tiukkana äläkä alistu siihen että joku muu ohjailee elämääsi, vaikka kyseessä olisikin oma äiti. Kaikessa fiksuudessasi osaat kyllä kävellä jäällä ilman että kukaan kertoo missä on heikkoa ja missä ei.
Juu ainoa lapsi olen 8( Äiskällä tuskin vielä mitään keski-iän kriisiä, teini-ikä kylläkin. Pikkasen myöhässä.
Vois olla mun äitini! Ihan samanlaisia ovat, paitsi että minä olen jo 17-vuotias, ja äiti kohtelee minua edelleenkin kuin jotain pikkunaperoa.
Vaatteissa ja hiuksissa sama juttu kuin sinulla. En saa käyttää haluamiani vaatteita, sillä äitini mielestä ne ovat liian "huoramaisia" wtf? Siis äidin mielestä on huoramaista se, että on vähänkään kireämmät farkut ja vähänkin isompi kaula-aukko. Ja mun vaatteiden kaula-aukot ei tosiaankaan oo mitään "tissit heruu" - tyylisiä, vaan ihan normaaleja, mutta äitini mielestä minun pitäisi käyttää sellaisia pullonkaulapuseroita, joissa koko kaulaa ei edes näy.
Äidillä on aina hirveä ongelma, jos leikkautan hiukseni lyhyemmiksi ( ihan sama syy kuin sinulla, " Nokun ne pitkät ois niiiiiiin nätit sulla") , mutta olen ottanut sellaisen asenteen, että sehän ei kuulu pätkän vertaa äidilleni, miten hiukseni leikkautan, sen kun huutaa ja päivittelee miten lystää.
Ja viikkorahasta, itse en edes saa mitään viikkorahaa. Opintorahakin menee äidille, muuten se heittäisi mut ulos täältä, eikä mulla tällä hetkellä ole varaa muuttaa minnekään.
Äiti oli muutama vuosi sitten saada kohtauksen, kun en mennytkään kilttinä tyttönä lukioon vaan menin ammatilliseen.
Ihan kuin äiti yrittäisi kontrolloida elämääni miten lystää. :P