alkaa juuri nyt, maaliskuun ensimmäinen.
Koivurouvat jo varovasti ojentelevat talven kangistamia siroja käsivarsiaan ja kevytmielisimmät ajatuksissaan kevään hempeän keltaiset mekot.
Eeva Kilven pikku runo oli herätessäni mielessäni, tällä kertaa näin aikaisin, täydenkuun aikaa.
"En saa unta.
Kuu, jossa on miehiä, paistaa huoneeseeni.
Sinne niitä hylkyläisiä kyllä riittää.
Sinä olit minulle se oikea,
vain minä sinulle väärä."
Ihan virkeänä nousin, olin nukkunut kylliksi. En ole muutamaan päivään tänne palstalle vilkaissutkaan enkä nytkään lue mitään juttuja.Haluan olla omissa tunnelmissani. Kirjoitan vain mitä kirjoitan.
Onkin niin lämmin yö, että on mukavaa pitää ovea raollaan kostean lämpimään yöhön.
Pitkästä aikaa olen viime aikoina nähnyt paljon unia, siis merkittäviä, koska silloin ne muistaa herätessään. Kyllähän alitajunta ilmoittelee, että uusi jakso taas alkamassa. Elämä kulkee kausittain, ei samaa rataa.
Tämän pari yötä sitten näkemäni unen kerron, se on hyvin merkityksellinen.
Siis:
Heräämisvaiheessani pieni, siro parivuotias pikkutyttö tumma kiharapää makasi vieressäni ihan lähellä. Hän oli niin todellinen, että voin muutaman sekunnin ajan "katsella" häntä. Hänen pieni, mutta vahva kätensä kurotti koskettamaan ohuen ohutta silmuista puun oksaa. Tiesin jotenkin, mitä hän ajatteli, oli niin vahva ajatuksissaan, tyyni ja rauhallinen. Sen verran muistan muuta unestani, että olimme jonkun muun joukon mukana matkalla jonnekin etsimään jotain, ehkä jotain tiettyä henkilöä. Hyvä uni.
Koivurouvat jo varovasti ojentelevat talven kangistamia siroja käsivarsiaan ja kevytmielisimmät ajatuksissaan kevään hempeän keltaiset mekot.
Eeva Kilven pikku runo oli herätessäni mielessäni, tällä kertaa näin aikaisin, täydenkuun aikaa.
"En saa unta.
Kuu, jossa on miehiä, paistaa huoneeseeni.
Sinne niitä hylkyläisiä kyllä riittää.
Sinä olit minulle se oikea,
vain minä sinulle väärä."
Ihan virkeänä nousin, olin nukkunut kylliksi. En ole muutamaan päivään tänne palstalle vilkaissutkaan enkä nytkään lue mitään juttuja.Haluan olla omissa tunnelmissani. Kirjoitan vain mitä kirjoitan.
Onkin niin lämmin yö, että on mukavaa pitää ovea raollaan kostean lämpimään yöhön.
Pitkästä aikaa olen viime aikoina nähnyt paljon unia, siis merkittäviä, koska silloin ne muistaa herätessään. Kyllähän alitajunta ilmoittelee, että uusi jakso taas alkamassa. Elämä kulkee kausittain, ei samaa rataa.
Tämän pari yötä sitten näkemäni unen kerron, se on hyvin merkityksellinen.
Siis:
Heräämisvaiheessani pieni, siro parivuotias pikkutyttö tumma kiharapää makasi vieressäni ihan lähellä. Hän oli niin todellinen, että voin muutaman sekunnin ajan "katsella" häntä. Hänen pieni, mutta vahva kätensä kurotti koskettamaan ohuen ohutta silmuista puun oksaa. Tiesin jotenkin, mitä hän ajatteli, oli niin vahva ajatuksissaan, tyyni ja rauhallinen. Sen verran muistan muuta unestani, että olimme jonkun muun joukon mukana matkalla jonnekin etsimään jotain, ehkä jotain tiettyä henkilöä. Hyvä uni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli se niin keväthuumainen tuo susukun haaveilu, että oli pakko sanailla lisää. Maaliskuun ensimmäinen oli itselle kauan sitten tärkeä päivä, silloin menin ensimmäiseen työpaikkaani ja sitä uraa jatkui kauan.
Ja entäs ne ostokset. Piti ihan keväthepeniä tilailla, valkoista ja ohutta. Toivottavasti niille on suomen kesässä käyttöä. Mutta matka siintääkin mielessä.
Ja entäs ne linnut, nehän tiesivät maaliskuun alkaneen ja vielä 87 päivän yhtäjaksoinen pakkaskausi loppui.
Eikö kaikki tämä jo pane sisäisen kanteleen soimaan ja silmissä siintävät keltaiset leinikkikedot. Sillä jostain ihmeen syystä leinikki on lempikukkani.
Ulos ei nyt kannata katsoa, sillä räntäpläntit pimentävät auringon, mutta siellä se aurinko kuitenkin on.
Ja niissä keväthaaveissa se paistelee ja herättää silmun peästään.
tuossahan oli kaksi Kilven runoa!
se tämä maaliskuun alku tiesi.
Nuoret kun asuvat taloa laillaan ja lumet jäävät pudottamatta, vaikka sitä pyysin... ja niin on yksi rakennus sortunut. Onneksi vain taloudellista vahinkoa, muuten kaikki kunnossa. Tavaraa saa aina uutta, kunhan henkikulta säilyy.
Tukkukauppaankin menin ja kadotin koko asiakaskorttini.
Kummallisesti liikkeen sisällekin voi hukata, eikä kukaan siellä liikkuva palauttanut korttia infoon. Jokuhan sen lattialta löysi !!! Puhelimeni soi, otin sen taskustani ja samalla korttikin hävisi. Se siitä, uusi tulee kunhan ennättää.
1.3. oli suojasää, lumet hävisivät puista ja tiet olivat hyvin hoidettuja täällä alkumatkalla. Annas olla, kyllä sitä sohjoa moottoritiellä riittää.
2.3. aamulla oli sitten luonto saanut taas kauniin valkoisen pinnan. Koivut olivat pitsimekoissaan kuin morsiamet, kauniin utuisessa asussaan. Havupuillakin taas valkoinen huntu oksillaan. Ihailtavan kauniit maisemat. Teeriparvikin koivujen latvustossa kuin ennen vanhaan.
Talitiaisilla alkaa olla asiaa toisilleen, sirkutusta kuuluu kyllä muissakin lintuparvissa, joten kevättä se tämä kaikki ennustaa, vaikka piha on kuin kyntöpeltoa, ja tie kaventunut puolitoista kaistaiseksi.
Unet. Lapsenlapseni soitti eräänä aamuna ja kyseli vointiani... hän tunsi unensa niin todellisena, että halusi varmistua. Niin käy minullekin usein, mutta kaikilla unilla ei silti ole suora yhteys tulevaan, vaan ne voivat olla muistipalaumia menneistä. Kun illalla ajattelee jotain kaunista ja herkkää, voi unikin olla sellainen.
Hyvän, hyvin nukutun yön jälkeen on kiva odotella aamun lehteäkin. Se kun on taas myöhässä, mutta kelikään ei ole kesäinen.