Vehnäterrieri

Meillä oli joskus ihana vehnistytty!

Turkinhoito on vaikean tuntuista vain jos ei nauti turkinhoidosta. Minä ainakin nautin oman käden jäljestä. Turkkia myös trimmataan, jotta se pysyy sopivan mittaisena. Mutta jos turkin hoidosta ei pidä, niin kannattaa hankkia sellainen rotu, jonka turkki on helppohoitoinen. Vehnäterrierin turkki takkuuntuu helposti, joten rotu on reippaan ihmisen koira.

Vehnäterrieri tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä. Meidän vehnis loikki kuin jänis kaikkien ojien ja esteiden yli metsissä ja muualla, eikä sen perässä meinannut pysyä agilityradallakaan. Se nautti myös uimisesta. Alkuaikoina kun jätimme koiran väliin ilman kunnollisia liikunta ja harrastusrutiineita,niin huonekalut olivat vaarassa!

Vehnäterrieri sopii kerrostaloon, eikä ole haukkuherkkä, ellei ole turhautunut liian vähäisestä liikunnasta tai aivotyöskentelystä.

Koiramme viihtyi toisten koirien seurassa ja rakasti lapsia. Se oli erittäin lempeä terrieriksi!

Rotu sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan nauttii koiran pitämisestä kauniina kovallakin työllä sekä haluaa alkaa harrastaa koiran kanssa kunnolla. Vehnäterrieri sopii melkein mihin tahansa koirille suunnattuun käyttömuotoon.

Meillä on puolivuotias vehnäterrierin pentu ja tyytyväisiä ollaan!
Alussa pestiin koiraa noin viikon välein, jotta tottui hommaan ja nyt pestään noin kahden-kolmen viikon välein. Joka toinen päivä käyn turkin kammalla läpi. Yleensä käy aika nopeasti, mutta nyt on ollut jaloissa jonkun verran takkua. Vehnän turkki menee pentuiakana helposti villamaiseksi, joten se kannattaa kammata usein ja käyttää hoitoainetta.
Omasta mielestä turkin hoitaminen ei ole mitenkään työlästä, kun vertaa, että imuroisin karvoja sohvasta :). Kun pitää turkin lyhyenä, niin sen kampaa muutamassa minuutissa.

Aktiviteettia vehnä todellakin tarvitsee. Me aloitettiin aika aikasessa vaiheessa kävelylenkit, koska kaverissa oli energiaa, kuin pienessä voimalaitoksessa. Nyt harrastetaan muutaman kerran viikossa perustottelevaisuutta ja joka päivä käydään kävelyllä, lisäksi koira ulkoilee pihassa. Olemme myös hankkineet joitain aktivointileluja, mutta nykyään minulla menee kauemmin aikaa täyttää ne, kun koiralla niiden tyhjentämiseen.

Meillä on uros vehnä, joten alusta alkaen sai olla tarkkana, että rajat löytyy. Vehnän kanssa eläminen vaatii paljon huumorintajua, koska meidän koiraa ei esim. voi komentaa, hän innostuu enemmän... pitää siis olla askeleen edellä ja estää tälläiset tilanteet :). Välillä hän on erittäin teatraalinen, mutta aina iloinen ja reipas.
Ihmisistä tuntuu kaikki tapaamani vehnät tykkäävän ja kun pennusta sosiaalistaa koiraa, niin pitäisi tulla toimeen muiden koirien kanssa. Olen kuullut, että uroksille se on vähän vaikeampaa.

Mitä tuohon sohvakysymykseen tulee, niin meillä ainakin onnistuu telkkarin katsominen kimpassa sohvalta :)!

Vehnäterrieri on yleensä luonteenltaan kiltti seurallinen ihana perhekoira. Meillä kaksi vehnäämme rakastavat lapsiamme yli kaiken ja ovat älyttömän innoissaan jos vain näkevät jonkun pienen ihmisen, joten rakkaus ei lopu vain omiin lapsiin. Uroskoiramme on enemmän sohvalla vieressä viihtyvää mallia, narttukoiramme tykkää olla samassa tilassa muiden kanssa mutta vähän etäämmällä, esim nurkassa pötkötellen. Aktiivinen lenkitys riittää meillä. Turkki ei ole vaikeahoitoinen. Pestessä hyvät pesuaineet ja kunnollinen kampa ja karsta kammattaessa niin ei ole vaikeaa. käyn koirieni kanssa näyttelyissä joten tiedän kyllä turkinhoidosta jonkunverran - vaikeaa se ei tosiaakaan ole. Turkinhoidon vaikeutta huudellaan julkisesti jostain syystä ihan liikaa. harjaaminen kestää noin 5 min ja aikuisella koiralla riittää kerran viikossa. Nuorella koiralla tietenkin useammin kun karva on vielä pentukarvaa. Nykyisin on pilvinpimein trimmaamoita missä leikkaavat karvan oikeaan pituuteen mikäli itse ei halua saksia. Helppo ja aivan ihana rotu, suosittelen täydestä sydämestäni!

Hei,

meillä on nyt 3-vuotias vehnäterrieriuros ja sen lisäksi 3 lasta, 8, 13 ja 15 -vuotiaat. Lapsille koira on todella tärkeä, ollut alusta saakka. Rotu on mielestäni erittäin mukava, ystävällinen ja sosiaalinen. Aktiivinen vehnä on, lenkitämme vähintäin kolme kertaa päivässä, yksi lenkki pitempi, sen lisäksi varsinkin nyt kesäaikaan koira on aidatulla pihallamme vapaana. Tennispallosta on tullut melkeimpä mania, tykkää kovasti kun sille heitetään palloa. Luonteen puolesta uskallan todellakin suositella, vehnä on uskollinen kaveri ja tykkää illallakin olla kaverina sohvalla hetken aikaa kunnes sille saattaa tulla kuuma.

Karva on toisaalta vehnillä erittäin helppo koska sitä ei lähde : ) helpottaa siivousta. Toisaalta talvella kun olemme pitäneet sen pitempänä ettei koiralle tule kylmä, täytyy sitä myös harjata mutta emme ole kyllä päivittäin sitä ihan tehneet. Kesäaikaan leikkaan itse karvan lyhyemmäksi ettei kaverille tule liian kuuma, tähän tarkoitukseen sopivat eläinkaupasta ostettavat sakset. Jos koira ei käy näyttelyissä turkin leikkaamisesta suoriutuu itsekin aivan hyvin. Kura-aikoina lenkin jälkeen täytyy vähintään jalat ja mahanalus pestä, kuten myös parta.

Vehnästä saa mukavan ja uskollisen kaverin kun sitä hoitaa ja kohtelee hyvin. Luonne on erittäin kiva, mielestäni mitään kummempia vaikeuksia vehnän kanssa ei ole, tietysti yksilöt ovat persoonia.

Nim. Uskollinen vehnäfani

Hei,
tämä on mainos vehnäihmisille. Laitoin huuto.net sivuille myyntiin vehniskamaa, hakekaa hakusanalla "vehnäterrieri" niin löytyy. Ostelkaapa pois meille tarpeetonta tavaraa. Kiitos!

Meillä 12 vuotias uros ja aivan ihana kaikkien kanssa - lasten, vieraiden sekä muiden koirien.ollut helppo kouluttaa,pysyy irti pihassa,oma varjoni melkein.Turkin hoito näyttelykuntoisena vaatii hoitoa ja melkeinpä päivittäistä harjausta.kotikuntoisena kun pitää sopivan pituisena ei vaadi mielestäni kovin paljoa hoitoa,riippuu mitä haluaa mutta karvan pituudella on väliä,eli jos pidät lyhyenä niin suht helppohoitoinen,ihaninta on se että karvaa ei lähde yhtään.kunnon lenkit ja seuraa niin vehnä on iloinen.tarvittaessa mukava sohvallalötköilijä mutta sopii hyvin myös aktiivisemalle harrastajalle.erittäin sosiaalinen perusluonteeltaan,riippuu kasvatuksesta.

Mulla 5v vehna uros,nayttaa ihan janikselta,mutta itsepaisyydesta paatellen kylla terrieri. Turkki on todellakin huippu helppohoitoinen,leikkaus noin 6 viikon valein,kampausta tietty niin usein kun jaksaa. Karvaa ei todellakaan lahde juuri yhtaan,siis vahemman kuin ihmisesta. Sateella kylla kannattaa kayttaa suojapukua.
Vehnalla nyt kaverina 10kk ihmislapsi,hyvin jaksaa leikkia vaikka homma tuntuu valilla koiran pahoinpitelylta.

Vehnäterrieri on mennyt huomonpaan suuntaan. Erityisesti arkuutta esiintyy. Lisäksi kasvattajat vaikuttavat olevan tosi fanaattisia nykyään.

Vehnissä, kuten muissaki roduissa, ja myös eirotu koirissa, on esiintynyt aina arkuutta. Se, että millasta arkuutta, on aina eriasia. Arkuus harvoin on periytyvää, eli en lähtisi syyttämään rotua. Psyyke enemmänkin voi periytyä, sekä kestävä hermorakenne, mutta psyykettä psyykataan, samalla tavalla kuin ihmisillä, eli koiralle luodaan positiivisia kokemuksia ym. Arka koira ei aina välttämättä ole arka, vaan vääri ymmärretty.

Ja mitä vehnäterrierin kasvattajia tunnen, ovat rodulleen tehneet paljon positiivista työtä useiden vuosikymmenien ajan. Rodun sairaudet tutkitaan ja hoidetaan paljo paremmin kuin useiden muiden rotujen. Ja ketkä sen tekee, kasvattajat, sekä tottakai omistajat ketkä haluavat. En tiedä siis onko kasvattajana fanaatikko yhtään huono asia.
Enkä lähtisi yksittäisten tapausten johdosta väittämään koko rodun menneen huonompaan suuntaan.

Siitähän se mahdollinen arkuus just tulee, psyykestä ja periytyvästä hermorakenteesta. Ja nämä ovat kyllä aika vaakalaudalla, jos mietitään lisääntynyttä arkuutta. Ei voi täysiä pisteitä antaa fanaattiselle vehnäkasvattajalle, joka tekee pentueen nartulla, joka omistajan mukaan " pääosin on sängyn alla".. ja kun tästä linjasta syntyy erittäin arka ja väärällä tavalla puolustustahtoinen 2. sukupolven päästä, niin ei oikein riitä, että kasvattaja kertoo, että koti-kiertolaiseksi joutunut vehnä ei ole rodunomainen, koska juuri hän on tehnyt pentueen ei- rodunomaisella nartulla. Vastuu/ vastuunkantoinen kasvatustyö ei ehkä tänä päivänä ole samaa kuin -90- luvulla, koska kaikilla kasvattajilla on paljon tietoa internetin vuoksi.

http://www.villarosa.se/Eyes-Ogon.html

Tässä on myös esimerkki, ettei jalostus ole ollut ihan harkittua. Näemmä Suomeenkin syntynyt tuommoinen silmäepämuodostuma- pentue. Ja joku tuosta puhui fanaattisuudesta::: heti tätä kyseistä sairautta näytettään suositeltavan tutkittavaksi kaikilla vehnillä, yhden pentueen takia. En tiedä onko se enää harkintaa, vaan hysteerisyyttä.

Vehnäterrierrin karva vaatii jatkuvaa hoitoa. Ei ole vehnää, joka karvan osalta pääsisi helpolla. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että kasvattajat eivät ole 30 vuodessa päässeet yksimielisyyteen siitä, mikä karvanlaatu on hyvä. Se kertoo paljon kasvattajista. Sekä siitä että suomalaiset kasvattajat eivät tiedä mitään ns. Pure Irish- kasvattajista maailmanlaajusesta omasta pikku- kuplastaan, jossa koiria jalostetaan keskenään. Aina puhutaan siitä, mitä jalostus antaa tulevaisuudelle: Meillä on Suomessa kennel Geijes, joka ei juurikaan myy koiriaan Suomeen, 2011 tapahtuneen puolen pentueen sokeutumisen vuoksi ei enää kiinnostusta ulkomaille liene. Odotan jatkoa. On monia suomalaisia kenneleitä, jotka odottavat tämän linjan verenperintöä. Saa nähdä miten käy.

Hyk

Näin rannalla tämmösen koiran.
Omistaja sanoi että se syö Siilejä. Kuulemma pyörittelee niitä aikansa ja sitten puree mahaan. Sano että kuolleen siilin haju on kauhea.
Syökö teidän koirat Siilejä?