No niin, meni lusikat jakoon. Ja syynä sitten kuulema se, että minä en osannut suhtautua oikealla tavalla tähän mieheni ja exänsä meininkiin. Voi Jumaliste! Tarkoittaa siis sitä, että minun olisi pitänyt katsoa sivullisena omaa elämääni, olla ottamatta kantaa mihinkään myös minua koskevaan asiaan, katsella päivittäistä yhteydenpitoa, katsella exän jatkuvaa vittuilua ties mistä, syyllistämistä, sääntöjen sanelua KAIKESTA maan ja taivaan välillä. Ja pitkällehän minä jaksoinkin joustaa, mielestäni ( ja monien muidenkin tilannetta sivusta seuranneiden mielestä) tein tilanteesta mahdollisimman helpon ja siedettävän miehelleni, koska RAKASTIN häntä. Kaikkea en kuitenkaan pystynyt sulattamaan, asiallisesti pyrin kertomaan, mille asioille pitäisi jotain tehdä, jotta myös minä voisin olla tilanteessa onnellinen. No, arvata saattaa, se olikin jo liikaa. Minun olisi pitänyt tyytyä pelkästään sivustakatsojan rooliin omassa elämässäni. ELi exän ylivalta KAIKESSA lopetti suhteemme. Tai ei oikeastaan niinkään, tossukka mieshän se lopetti. Kun ei saanut ex muijaansa kuriin! Valitsi helpon tien, olla kynnysmattona lopun elämäänsä. Ei kai sellasella miehellä kyllä mitään teekään...mutta just nyt VITUTTAA!
ero tuli
ja hyvä varmaan niii
40744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sinulla on oikeus olla osallisena omaan elämääsi vaikuttavissa päätöksissä. Olet aikuinen ihminen ja vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Vain kun itse voit hyvin niin silloin voit ihan aidosti ja oikeasti myös rakastaa muita. Tämä pitäisi näissä kuvioissa olla selvä. Marttyyri elämästä kukaan ei tule sulle kruunua tarjoamaan. Vaikka nyt v..uttaa niin kohta helpottaa. Nämä läksyt täytyy meidän naisten vain oppia jotta olisimme riittävän hyviä itsellemme.
Olen todella pahoillani tilanteestasi.
Oma tilanne oli jossain vaiheessa samanlainen, miehen ex saneli asioita
jotka vaikutti koko meidän perheeseen, siis myös minuun ja lapseeni.
Mulla tuli asian suhteen mittari täyteen ja ilmoitin etten suostu moiseen pompotteluun.
Sanoin että vaihtoehtoja on tasan kaksi, joko mies laittaa kampoihin ex:lleen tai sitten tulee
ero. Sanoin vielä ettei hän tule löytämään naista joka suostuisi elämään miehen ex.n ikeen alla.
No aikaa se vei, mutta lopulta mies otti itseään niskasta kiinni ja lopetti ex:n pillin mukaan tanssimisen.
Nyt ei exn kanssa hoidetaan enää mitään asioita, osa hoidetaan lasten kanssa osa lastenvalvojan. Ex.n puheluihin ei vastata eikä sähköposteihin.
Ennustan exmiehellesi yksinäistä tulevaisuutta, sillä ei yksikään nainen suostu elämään miehensä entisen tahdon alaisena ja haukuttavana.
vikaa muta ei nyksässtä. Ainaista exien hukkumista... ilmoitus lähtee nyt.
Ilmoitus mistä ????
Tämä on palstan sisällön mukaista, UUSPERHE-ELÄMÄÄ.
Tällainen paska rasittaa uusperheitä jos annetaan rasittaa.
"muta"
"nyksässtä"
"hukkumista"
Minkäs sille voi jos exä sekoilee, ei sellaista tarvitse sietää yhtään.
Aloittaja kirjoitti omasta kokemuksestaan, ja sinä et voi tulla sanomaan kenessä on vikaa ja kenessä ei, koska et kyseistä tapausta tunne. Kyllä kirjoittaja itse tietää miten siellä asiat on.
Koita nyt nousta jaloillesi, ja selkiyttää ajatuksiasi, ei ne exät ole sulle uhka, jos vain opettelet käyttäytymään asiallisesti, ja kohtelemaan muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. Exillä on kuitenkin enemmän kokemusta siitä miehestä ja lasten hoitamisesta, kuin sinulla, joten ole nöyrä ja anna äitien ja isien tehdä asiat niinkuin he haluavat, heidän asiat ei kuulu sulle.
Oikeasti hyvä asia, että laitoit rajat koska miehesi tunteiden syvyys paljastui näin. Itse olen laittanut rajat, mutta mies on kuunnellut minua ja halunnut oppia virheistään joita teki suhteemme alussa. Mutta siinä tilanteessa näkee miilä pohjalla suhde on. Oikeasti hyvä, että pääsit irti tässävaiheessa koska ei ole mukavaa katkeroitua siitä, että on uhrannut elämänsä jollekkin joka ei sitä edes arvosta.
Käsittäisin, että asiat joita olet ajanut ovat olleet ok juttuja.
Itsekkin olen vaatinut itselleni oman tilan ja sen , että tosiaan olen mukana päättämässä asioista jotka vaikuttavat minuun myös. En ole kokenut mitään kiinnostusta alkaa säätämään mitään mikä ei omaan elämään kuulu. Miehen lasta toki haluan auttaa ihan perusinhimillisesti jos on pulassa ja voin sen tehdä.
miten pitäisi suhtautua kun uusi mieheni haukkuu lapsiani (kaksi nuorta), ovat perseestä ja
surkeita tapauksia. kaikkea en voi antaa mennä korvien ohi, mies ei edes pahoittele sanojaan
vaikka näkee että minä pahoitin mieleni.
..per*ele mitä touhuu ukoltas, uskon et ku tuosta vitutuksesta selviit nii oot onnellisempi ku tuos liitos..
Jättihalaus ja tsempit sulle!!! ..moni ois vaan jääny ukkonsa seuraks kynnysmattoileen..
Jos yhtään lohduttaa, niin vitutus kyllä haihtuu sitä mukaa kun tajuat, että olet päässyt eroon friikistä kuviosta :) Oikeasti tuollainen turjake ei ole valmis mihinkään parisuhteeseen ja ois sua vaan turhaan touhuillaan loukannut.
uskoo itsestään liikoja. Kuvittelet olevasi parempi muita, ja haukut kaikki muut paitsi itsesi. Eihän kukaan sellaista kestä. Sinun on asennoiduttava omaan osaasi toisella tavoin, kunnioitettava lapsen ja isän suhdetta ja nöyrryttävä miehen ex vaimon tapaan tehdä asiita, sehän on lapsen äiti ja määrää lapsen asiat. Mutta jos olet noin uppiniskainen, ettet tule toisten kansas toimeen etkä välitä toisten mieleipiteistä ym, olet valinnut kohdemiehen väärin. Ota lapseton.
Miehen ja lapsen ei tarvi myöntyä sinun tahtoon, vaan sinun on myönnyttävä heidän tahtoon. He ovat perhe, sinä olet ulkopuolinen, tulit viimeiseksi siihen joten jos ei sovi, talossa on ovi.
toimiiko homma jos vain yksi joustaa?Tuskin. Allekirjoittanuthan tekee juuri näin: toteaa tilanteen toimimattomaksi omalta kohdaltaan ja poistuu ovesta = pistää lusikat jakoon kun vielä pystyy.
ole kyse, vaan ymmärtämisestä. Uusikon pitää ymmärtää että miehellä on lapsia ja exä, joiden kanssa hän on aikanaan elänyt elämää ja siitä syntyneet tavat ovat heidän omia, joita ei kenenkään tähden pidä muuttaa. Lapsen kuuluu saada toimia aivan samallalailla kuin ennenkin. Se kenen pitää tapansa muuttaa on se uusio.
Uusiolle ei kuulu lapsen elämä mitenkään.
Se on hyvä, että huomaa oman tilanteensa, ja kunnioittaa lasta ja hänen vanhempiaan, eikä pakota ketään muuttamaan omaa tapaa. Silloin kun huomaa, ettei pysty täyttämään lapsen, isän ja ex vaimon rakentamia polkuja, on syytä poistua.
on tallattu jos kuitenkin eroon on päädytty. Lapsesta ei aloittaja ole puhunut sanaakaan.
hyvät ihmiset vastatko näitä provoja tehtailevien paskajuttuihin.
Se on ainoa keino saada ne pois täältä häiriköimästä.
Tämä mies tulee katumaan, ikävöimään sinua aina, sitten kun vihdoin tulevissa suhteissaan tajuaa ettei kukaan nainen hyväksy tuollaista.
Hieman rauhoittuneena jatkoa tarinaan. Tässä muutamia asioita, jotka mielestäni eivät olleet ns. normaalilla tasolla suhteessamme eli tässä henkilökohtaisessa kolmiodraamassani.
- Jatkuva yhteydenpito, melkein päivittäistä aina exän aloitteesta tyyliin tikusta asiaa lapseen liittyen. Puhelin piippaili iltaisin useaankin otteeseen
- Hyvin usen määräyksiä siitä, mitä lapsen kanssa tulee tehdä kun on isällään. Esim ex sopi menemisiä, ja ilmoitti, että lapsi on vietävä sinne ja tänne.
- Jos lapsi sairastui, vika oli aina siinä, että mieheni ( ex-mieheni) oli tehnyt jotain väärin. Jos lapsi viikonlopun jälkeen oli äidillään väsynyt tai vastaavasti riehakas, olimme tehneet jotain väärin. AINA joka sunnuntai tuli viesti, että jotain oli tehty väärin.
- Alussa myös jatkuvia exää koskevia avun pyyntöjä tyyliin "tarvitsen uuden telkkarin" voitko tulla kanssani katsomaan.
- Alussa myös minuun kohdistuvaa haukkumista, ei tosin minulle suoraan.
- Vaatimuksia siitä, että exän, mieheni ja lapsen olisi vietettävä edelleen "yhteistä aikaa" esim. lomareissun muodossa, jotta lapsi näkisi, että äiti ja isä ovat vielä hyvissä väleissä.
Tässä näin esimerkkinä :) Melkein jo naurattaa. Eihän tuo ole normaalia eihän...? Näitä asioita oli enemmän suhteen alussa, ja näistä sitten yritin keskustella mieheni kanssa. Ja kyllä hän periaatteessa oli kanssani samaa mieltä, että ei ole oikein nyt kuvio...mutta koki kuitenkin niin ahdistavana "olla kahden tulen välissä" että ei ollut valmis taistelemaan exäänsä vastaan vaikka tiesikin, että minä en enää jaksa katsella tuota touhua ja hermo alkoi palamaan, kun tietytyihin asioihin ei tullut muutoksia vaikka osa paranikin. Ja kuten joku tuossa välissä kommentoikin, että tässähän miehen tunteiden syvyys sitten punnittiin. Eikä olleet tunteet kovin syviä. Ja minulla on lähipiirissä myös vastaavia tapauksia, joissa mies on ollut valmis tekemään asioille jotain ja homma on saatu toimimaan. Ja todellakin, kynnysmatoksi ei auta kenenkään ryhtyä, joten siinä mielessä olen tyytyväinen tähän ratkaisuun ja nyt näen, että tilanne oli todellakin "friikki". Mutta joka tapauksessa....taidan siirtyä tältä palstalta tuonne särkyneiden sydämien puolelle nuolemaan haavojani...
vaikka surullista se on kun joutuu tuollaiseen valintatilanteeseen. Osoitit kuitenkin rohkeutesi ja teit aikuisen ihmisen päätöksen. Hienoa! Ketään muutahan ei pysty muuttamaan kuin itseään ja asettamaan ne rajat mitä kykenee sietämään ja sen miten muut pystyvät sinua kohtelemaan. Saat varmasti sellaista kohtelua jatkossa mitä ansaitsetkin vaikka nyt tuntuu vaikealta.
Ehkä tuo eroperhe ei ollut vielä käsitellyt eroa ihan loppuun asti ja jouduit siihen liian varhaisessa vaiheessa. Ehkä kun aika kuluu niin asiat selkiytyy. Tsemppiä kuitenkin edelleen!
mies sen päätöksen kuitenkin tehdä, mikäli alkuperäisen viestin oikein ymmärsin.
Mutta mitäpä siitä. Lasten kuuluu mennä kaiken muun edelle.
kuka mainitsi jotain siitä että lapset olisivat olleet uuden suhteen rasitteena. Ei kaikki erot suinkaan johdu siitä miten uusio ei sopeudu elämään lasten kanssa. Normaalijärkinen ihminen sen ymmärtää.
alkuperäinen lapsista taannoisessa viestissään kertoo.
Kuka mainitsi jotain siitä, että kaikki erot johtuvat siitä, että uusio ei sopeudu elämään lasten kanssa? Jos kuitenkin niin on, niin onhan se erittäin painava syy erolle uusiosta.
vääntää rautalangasta mallia. Aloittaja ei kertaakaan ole moittinut lapsia tilanteesta johon on jouduttu ja täällä joku lapsillaan "ratsastava" exä jaksaa jeesustella. Aika mahdotonta uutta parisuhdetta on rakentaa jos miehen exä roikkuu lahkeessa tiiviisti lapsiin vedoten. En kyllä yhtään kadehdi niitä uusia vaimoja jotka tilanteeseen menevät selvittämättä ensin omaa paikkaansa ja tilaansa tuossa kuviossa. Se ei todellakaan ole helppoa ja aina ei rakkaus riitä.
helpotus, että ex vaimo lapsineen pääsi moisesta eroon, hekin voivat keksittyä rauhallisin mielin olemaan ja elämän ja voivat näin olla isän kanssa enemmän tekemisissä, kun ei tarvi pelätä katkeraa uusikkoa.
Sehpäs se, kun ei anneta pariskunnan rauhassa pohtia ja selvittää eroa, vaan tullaan ja pilataan sovun mahdollisuus, niin tätä se sitten on.
Nämä uusikot voisivat kunnioittaa eroperhettä sen verran, että antaa rauhassa selviä ja jos ei tule mitään, sitten ottaa sen miehen, mutta ei kesken vaikeuksien pidä mennä sotkemaan.
vielä puuttuisikin, että olisi lapsia moittinut. Lapset ovat lapsia, eikä heilä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa vanhempiensa eroihin tai uusiin suhteisiin.
Lasten vanhemmilla sen sijaan on velvollisuus huolehtia lapsistaan yksissä tuumin, ja se vaatii neuvottelua, yhteisiä päätöksiä jne., siis joskus tiivistäkin yhteydenpitoa. Uudet kumppanit ovat siinä ymmärrettävästi sivustakatsojia.
Mikäli aloitusviestin oikein ymmärsin, aloittaja, joka oli lasten isän uusi kumppani, ei ymmärtänyt rooliaan, ja isä teki siitä omat johtopäätöksensä.
Lasten etu ei ole se, että aikuiset riitelevät heitä koskevista asioista. Lasten edun on mentävä muiden näkökohtien edelle.
ymmärrä. Heille on mahdotonta käsittää, että miehelle tärkeimpiä ovat omat lapset, eivät he. Lapset ovat ykköset, ei hän. Se tuottaa tuskaa, ja siksi on molattava lapset ja exä, jotta mies huomaa hänet. Se on syy, miksi ex puolisot ovat huonoissa väliessä eikä lapset halua tulla isän luo, kun se ilmapiiri on niin hyuono. Haukkuja saa kuulla eikä isäkään uskalla pistää uusikolle vastaan.
Miksei vain lapset saa olla isän luona, miksi pitää sekin vähä pilata katkeruudella?
selvittämättömään tilanteeseen löytyy muualta kuin uusikosta. Hoitakaa vanhemmat siis eronne selväksi ennenkuin hankitte uusia kumppaneita sotkuistanne kärsimään. Lapsethan siitä kärsii.
Täällä nää idiootit tuilkitsee jokaisen kirjoituksensa makunsa mukaan, joten tälle jauhopäälle ei kannata
vastata.
Tyhmä mikä tyhmä.
vastaat tälle idiootille ja ruokit siten sen tarvetta syytää paskaa tänne.
Anna moisen yksinäisen raukan olla, äläkä vastaa näihin tyhjän päiväisiin kirjoituksiin.
ihminen tulkitsee kirjoitukset ja kaikki muutkin tapahtumat ja ilmiöt oman kokemustaustansa mukaan. Niin sinäkin.
Tyhmää olisi väittää mitään muuta. Tyhmää on myöskin tehdä johtopäätöksiä vain toista osapuolta kuultuaan.
Oikeuslaitos ja muut viranomaistahot ovat olemassa siksi, että asioihin saataisiin puolueeton ratkaisu.
jokaisella ole oikeus päättää itse siitä, kirjoittaako vai ei.
Niin sinullakin.
ihmettelen vain sitä miten joku aikuinen viitsii tulla vielä puukkoa kääntämään ja syyllistämään vaikka aloittaja kirjoittaa tehneensä vaikean ratkaisun omalta osaltaan todetessaan että homma ei toimi.
Siksi minua sapettaa suunnattomasti että "takiaiset" viitsivät vielä jälkikäteen tulla ilkkumaan. Enää en ruutia moiseen "keskiyön" kiitäjään jaksa tuhlata.
kai aloittaja itse ainakaan lopullista ratkaisua tehnyt? Minä sain hänen tekstistään sen kuvan, että mies teki sen. Ei ratkaisu ollut välttämättä helppo miehellekään, mutta hän asetti lapset etusijalle, kuten kuuluukin.
Tarkoituksenani on ollut korjata väärinkäsitys, ei ilkkua ketään, saati kääntää puukkoa haavassa.
ollaan sitten onnellisia kun aloittaja on poissa? Mies on yksin. Ex vaimo on yksin. Lapset?
En kommentoi enempää sillä tämä on näköjään loputon suo silloin kun aikuiset ihmiset eivät voi keskenään asioista sopia vaan annetaan vanhojen kaunojen ja katkeruuden sotkea ex partnerin uusia suhteita. Kuten sanottu, annetaan eronneille aikaa selvittää omat sotkunsa. Toivottavasti ymmärtävät rajat asettaa.
Monenlaista kommenttia tullut...onneksi moni ymmärtää tilannettani. Ja moni taas katsoo asiaa eri vinkkelistä...ymmärränhän senkin. Totta taitaa olla se, että "jouduin" tilanteeseeen turhan aikasin. Erottu oli ex-perheessä jo aikaa ennen minua, mutta taisi olla prosessi kesken, näin jälkikäteen sen näkee. Ja tiedoksi vielä, että syynä eroon oli ex-vaimon petos, suhde toiseen mieheen. Joten se, olinko minä kuvioissa vai en, ei varmastikaan olisi perhettä enää yhteen tuonut. Jotenkin vaan ihmetyttää se, että eikö tuollainen petos saisi ihmisen jotenkin nöyräksi? Eikö hävettäisi rikkoa perhettä. Ja että jos noin julmasti toista kohtaan tekee, niin miksi pitää vielä koettaa tuhota toisen mahdollisuutta olla vielä onnellinen. Mielestäni ex-miehelläni olisi ollut enemmän syytä olla katkera, mutta kyllä se oli ex-rouva enemmän katkera kuitenkin.
Ja kumpi nyt sitten meidän tapuksessa teki päätöksen erosta..( miksihän edes koen tarvetta näitä kertoa:) Minä yritin keskustella, että tietyt rajat täytyy olla, jotta haluan jatkaa. Mies ymmärsi tämän, mutta koki, että ei niitä tässä tilanteessa pystynyt pitämään. Eli periaatteessa hän asetti ITSENSÄ kaikkien edelle. Ei kokenut omaavansa kapasiteettia taistella tilanteessa ja koki helpommaksi olla kynnysmattona exän suuntaan.Joten minä lähdin, olisi voitu jatkaa, mutta periaatteesa exän pillin mukaan. Lapseen näillä minun "rajoillani" ei olisi ollut mitään vaikutusta. Vai miten lapseen olisi vaikuttanut se, että exä olisi vaikean paikan tullen pyytänyt apua vaikkapa vanhemmiltaan tai ystäviltään, eikä aina olisi vaatinut miestä apuun?? Näin esimerkkinä..
Näin ex:n näkökulmasta teit oikean ratkaisun. Eihän tuo ollut mitään perhe-elämää jota elitte. Ei ex:n kuulu sanella sääntöjän perheen elämään vaan jokainen perhe saa elää rauhassa omaa elämäänsä. Kun aviopari eroaa niin se tarkoittaa kyllä todellista eroa. Lapsista ei tarvitse eikä saakaan erota ja heidän asiansa on pystyttävä puhumaan ja sopimaan kenties yhteisistä pelisäännöistä. Mutta se riittää, mitään muuta ei tarvita. Ei tulisi mieleenkään ehdottaa ex:lle että viettäisimme yhdessä aikaa perheenä tai pyytää ex:ltä apua missään asiassa. Apua saa muualtakin ja olen jopa valmis maksamaan avusta. Minusta jokaisen naisen ja varsinkin ex:n pitää olla sen verran itsenäinen että pärjää itsekseen. Minulle on ollut kunnia-asia että selviän petetyksi ja jätetyksi tulemisesta niin, että pystyn jatkamaan hyvää ja itsellistä elämää lasteni kanssa. Kenenkään ei tarvitse olla kynnysmattona, ei missään tilanteessa. Jokainen pari ja perhe sanelee omat sääntönsä ja siihen muiden on tyytyminen.
Hyvää jatkoa sinulle ja usko pois, ne sydänsurutkin helpottaa jossain vaiheessa. Elämä yllättää ja tiedä mitä kaikkea kivaa se vielä sinunkin elämääsi tuo. Toivottavasti ei enää yhtään ex:ää...
Luin juttusi miehelleni. Ihan vain siksi että meilläkin painittiin saman tyyppisten murheiden kanssa jossain vaiheessa. Tosin miehen ex:n häiriköinti ei ollut päivittäistä eikä välttämättä edes viikottaista mutta jostain kumman syystä se oli sitä mieltä että saa sanella miten meidän perheessä eletään.
Mä kestin moista aikani ja sitten vaan mittari tuli täyteen. Aluksi sanoin asiasta nätisti monta kertaa, mutta kun mikään ei tuntunut tehoavan sanoin kyllä ei niin kauniisti myös.
Onneksi meillä mies otti itseään niskasta kiinni, ja lopetti ex:n pillin mukaan tanssimisen.
Nyt ex'ään ei olla enää missään yhteydessä vaan asiat hoidetaan lastenvalvojan kautta. Vieläkin hän yrittää kiristää lapsilla, esim estää lasten meille tulot, mutta me ei lähdetä leikkiin mukaan. Asiat hoidettaan lastenvalvojan kautta.
Mies tajusi luettuaan juttusi että meidänkin tarina olisi voinut päättyä toisin, minä olisin voinut saada tarpeekseni.
Onneksi tilanne on kuitenkin nyt se mikä on. Toki parempi olisi jos asiat voitaisiin sopia suoraan lasten äidin kanssa, mutta vuodet ovat opettaneet ettei siitä mitään tule, se on sama kun kusisi vastatuuleen.
toivottavasti aloittaja saa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Sinä olet kuitenkin oman elämäsi valintoja tekemässä ja kukaan muu ei niistä vastuuta kanna. Täällä on varmasti moni saman asian kanssa painimassa. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.
mennä sotkemaan toisten perheiden asioita, vaikka olisvatktin eronneita. Kun joillaan on omat tavat, ei niitä ulkopuolisen pidä sotkea. Kaikkea ei pidä sotkea, vaan antaa jokasien ihmisen toimia omalla tavallaan. Parasta oli se että ymmärsit oman rajallisuuden, että luovutit silloin kun seinä tuli sulle vastaan, kun huomaa oman huonommuuden, on hyvä lopettaa, ettei satuta vieraita lapsia ja heidän vanhempiaan enempää. Ketään ei saa muuttaa mäkisin, vaan kunnioitettava jokaista exää ja lasta ja arvostettava heidän tapojaan.
Hoo ja Hii
Lissulla leikkaa kii.....
Eihän ne koskaan eronneetkaan, liitto jatkui edelleen miehellä ja exällä läheisriippuvuustasolla, sinä siinä olit sitä hiertämässä kuin kivi kengässä. Mies huomaa joskus tai ei opi koskaan, se oli hänellä etsikkoaikaa kuten exälleenkin, mutta yksi juna meni jo.