Me puhuimme sateesta
ikkunoiden takana
valuvasta vedestä
Lapsuuden ukonilmoista
ja valtavista rakeista
Ja me maalasimme taivaalle sateenkaaret
Niin me puhuimme kaikki ne värit
tuoksut ja äänet
menneen ajan
Kesäöiden lempeät hämärät
Miten me nauroimmekaan niinä päivinä
kevätpurojen viileitä vesiä
levän liukastamia kiviä
Matonpesupaikalla männyn tuoksu
ikkunoiden takana
valuvasta vedestä
Lapsuuden ukonilmoista
ja valtavista rakeista
Ja me maalasimme taivaalle sateenkaaret
Niin me puhuimme kaikki ne värit
tuoksut ja äänet
menneen ajan
Kesäöiden lempeät hämärät
Miten me nauroimmekaan niinä päivinä
kevätpurojen viileitä vesiä
levän liukastamia kiviä
Matonpesupaikalla männyn tuoksu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhuimme
- Auringosta -
niiden lämpimistä säteistä
joiden pisaroissa lapsina leikimme
katsoimme Taivaan jylhää olemusta
sen ääniä
sen eri värejä
kuljimme niiden lävitse
huulemme kostuivat pisaroista
joita lämpö kuivatti
tuulien matkoissa
soudimme läpi maailman kajojen
kylvimme tuoksuissa toistemme syliin
juuri tätä hetkeämme rakentamaan
juuri täksi päiväksi muistelemaan
että milloin atmos-sfääreissämme
saapuisimme tuon menneen
matonpesupaikkamme äärelle uudelleen
- suven puhtaille tuoksuille
sen syville sydänkammioille
että mielenharjanteille
tähdeiksi yölle loistamaan.
Anteeksi - vastarunoni,joka tuli
kyselemättä tässä aamussa.
Aivan täydellinen - älä pyytele anteeksi, senkin hassu - minä talletan tämän =)
Kiitos!!
Hyvä - kun pidit ettei tarvii mennä piiloon,ja jotenkin
vain tuli tunne että tähän minä vastaan omallani.
Kun tulee sellainen vahva tunne,niin minun on vaikea
itseäni pidätellä - vai oliko tuo vahva "tunne" - mutta
sellainen extempero ajatus... äsh mitä lienee ... oiskohan
oikkari vai - pistetään valomyrkytykseksi ... pistoksen saaneena.
Kiitos - kun ymmärrät... nyt mie luikin pois...
Se vaara näissä keväissä aina on =)
Minä kiitän Sinua !