Päiviäni mittailen.
Öissäni kivun kansasa kamppailen.
Olen kummallinen nainen.
En haaveita hätistä.
Ne on aina läsnä.
Vielä koittaa kevät.
Sulaa jää.
Silloin hiljaa huudan.
Kiitos elämä.
Sen kaikki kauneus.
Luonnon luoma rikkaus.
Rakastan.
Voi kuinka osaisinkaan.
Sen sanoa.
Tule luo.
Odotan.
En päästä haaveita katoamaan.
Talvea rakastan.
Kesääni odotan.
Olen onnellinen.
Kun et vain unohda.
Hiljalleen.
Säteet auringon sulattelee.
Tuon ihanan hangen
ja sen loisteen.
Öissäni kivun kansasa kamppailen.
Olen kummallinen nainen.
En haaveita hätistä.
Ne on aina läsnä.
Vielä koittaa kevät.
Sulaa jää.
Silloin hiljaa huudan.
Kiitos elämä.
Sen kaikki kauneus.
Luonnon luoma rikkaus.
Rakastan.
Voi kuinka osaisinkaan.
Sen sanoa.
Tule luo.
Odotan.
En päästä haaveita katoamaan.
Talvea rakastan.
Kesääni odotan.
Olen onnellinen.
Kun et vain unohda.
Hiljalleen.
Säteet auringon sulattelee.
Tuon ihanan hangen
ja sen loisteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
haaveita hätistellä,
niiden kuuluukin olla meissä - Sinussa ja minussa.
Lumet sulaa, jäät haurastuu ja kevät etenee
pitkin harppauksin kesää kohti. On ihanaa ajatella
jo suvea, tuoksuja ja lintujen laulua.
Rakastetaan talvet, keväät, kesät ja syksyt.
Kipukin on helpompi kestää.
Kaunis on runosi Margitta, elämänmakuinen ja aito.
Kiitos, että sain lukea.