tulin just koulusta ja mua vastaan käveli lauma sellasia pikkupoikia (ala-asteelaisia) sit ne huuti mulle et jakorasia soffe.. mikä ihmeen jakorasia musta on tullu sen takia että ihastuin joskus kaverin poikaystävään pari vuotta sitten! eikä ne ees oo enää yhdessä ja minkä tunteilleen voi ja kun mitään ei tapahtunu.. tottakai kun se mun kaveri sai tietää niin alko puhuu musta minkalainen huora oon kun yritän viedä sen ukon.. olin saanu sen kautta tosi paljon ystäviä ja sitten kun ne oli kuitenki parempaa pataa tämän toisen kanssa nii mulla lähti ihan urakalla tippumaan kavereita.. nykysin mulla on jäljellä enää meidän luokan tytöt: annika, heidi, reetta, satu ja eveliina.. sit jotain semmosii tuttuja enimmäkseen niitä 'moi' - kavereita jos vaan törmätään.. poikapuolisista kavereista puhumattakaan... voiko tätä mun mainetta puhdistaa enää millään..? tykkään tosi paljon edelleen siitä pojasta mut se on yhen toisen kanssa nytten ja välillä jutellaan mut eilen se ei taas vastannu mulle ihme pomppoilua emmä haluu ajatella et seki leikkis mun kanssa ja kiva kun just ne mun kiusaajat on sen kavereita niin miten saada meidän juttu onnistuun joku salasuhdekko..? -.-' ei voida mennä ees tiettyihin paikkoihin yhessä ja se on tosi kiusallista.. ja toisaalta pelkään alottaa uutta juttua koska et kaikki mut hylkää tämmösen juorun takii , koitan olla nätti ja kaikkee kunpa löytäisin jonkun pojan ja sit se sais huomata et oon neitsyt niin oisin ikionnellinen todistaessani sille oikeelle sen
voi v*ittu tunnen itteni ihan kamalaks mitä mä teen!
horo-95
10591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lakkaa sanomasa ittees huoraks
ja mie tuskin itteeni oon huoraks halunnukkaan sannoo josta siitä lähetään.. :D
H-sana on ihan väärä.
Tämmöset jutut unohtuu pian.
onko vähän trolli :D
no miten voi sanoo että unohtuu pian..! =| oiskin näin mut viim. kaks vuotta jauhettu tätä, pahin vaihe oli viime vuonna kun menin ylä-asteelle mut nyt sitä kuuluu kuitenki huomattavasti vähemmän mut voi kun vois olla sellanen onnellinen NORMAALI . suurin osa mun kiusaajista on ollu -94 onneks ne lähtee nytten pois ylä-asteelta niin tarvii ainakaan koulussa niihin törmäillä keskustassa voipi joskus eteen tulla. esim tosi kamalaa kun en voi mennä yhteen paikkaan nykysin linja-auto asemalle kun se on täynnä kaikkia niitä !
niin, jatkan lisäksi tähän, minuakin kiusattiin yläasteella vuotta vanhempien toimesta. Yksi tarttui jopa kasvoista kiinni ohikulkiessani. Yritin hankkia koviksen otetta heihin, revin käden irti kynsillä ja muutenkin koetin keksiä jotain takaisin huudettavaa. Piti olla varovainen, ettei kuitenkaan yllyttänyt lisää. Mutta lohduttaisiko sinua se, että minusta kasvoi mielestäni hieman tavallista sitkeämpi ja varhaiskypsempi? Timanttikin valmistuu paineessa. Usko minua, niillä kaikilla joilla pidät normaaleina on myös jokin ongelma. Joillakin kuviteltu, toisilla todellinen. Normaalia ei ole olemassakaan, ja jos joku ihminen voidaan todistaa 100% keskiarvoiseksi normiyksilöksi, hänhän poikkeaisi ongelmaisten massasta!
Kokeile voisitko löytää harrasteita, joissa voisit päteä ilman niitä kiusaajia. Yksi tapa katsoa asiaa on, että jos on valmiiksi "ulkopuolella", voi sitten olla sitä ihan reilusti. Älä hanki itsellesi stressiä hakemalla täydellisyyttä elämääsi, koska aina tulee olemaan jokin ongelma. Yritä vain pienentää kuormaasi ottamalla siitä sellainen ote, että sinä hallitset ongelmaa, eikä se sinua. Se ei tapahdu päivässä, kyse on kuin uuden imagon hivuttamisesta.
...miten minun kävi? Muutin ulkomaille, menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa, opiskelin outoa korkeakoulualaa... tiedätkö, sellaisessa elämässä taustani on vain auttanut minua selviytymään, kun olen jatkuvasti ollut vähän erilainen!
Ja unohda ne huorittelut, koska he ovat väärässä. Kantele jos voit, kohtaa kiusaajasi jos uskallat vaikka kysymällä päin naamaa eikö heillä olekaan omaa elämää kun pitää sun juttuja kaivella, valmistaudu eri tapahtumaskenaarioihin, kulje pystypäin ja ole itse tyytyväinen itseesi. Huomaat, että elämä kantaa. Jaksa vielä.
hmm... kantsis ehkä kokeilla mennä poliisilaitokselle ja kysyy et jos ne vois vaihtaa sun henkilöllisyyttä ni sit ne kiusaajat ei kato tunnistais suo tai ikinä tietäs missä sä oot, TVs ne on tehny mont kertaa sille joss on ollu joku vakava tilanne ja tää ainaski kuulostaa tosi vakavalt
Onhan toi ihan tosi törkeetä käytöstä ... :s Oletko sä valittanut tuosta kenellekään? Jos sua jakorasiaks ja huoraks haukutaan ja se jatkuu pitkään niin se on kunnialoukkaus josta voi tehdä ilmoituksen poliisille. En oikein osaa auttaa.. Tollaset jutut on aina niin vaikeita. :(
Moi,
toivottavasti vielä luet tämän. Olen itsekin ollut vähän samantyyppisessä tilanteessa, ilman juuri omaa syytäni. Pienellä paikkakunnalla on vähän omanlaisensa nokkimisjärjestykset, uskoisin ettet ole suurkauåungista? Kuule, niillä ei ole muuta elämää kuin jauhaa samaa levyä. Sinulle yhtä levyä, jollekulle toiselle toista levyä, kolmas saa aina kolmannenlaisen kohtelun. Nuorena kaikki vaikuttaa olevan tässä ja nyt. Usko siihen, että elämäsi vielä muuttuu! Äläkä riennä tyrkyttämään itseäsi ensimmäiselle, jonka uskot olevan oikea. Älä kiirehdi. Luota siihen, että sinun on oltava varma. Pienikin epäilys voi olla merkki siitä, että yrität lähinnä uskotella itsellesi jonkin nuoren miehen olevan oikea. Lisäksi huomioi se mahdollisuus, että suurentelet asiaa, koska se vaivaa sinua päivästä päivään. Ne muut ajattelevat sitä vain sen viisi minuuttia päivästä, kun bongaavat sinut ja ajattelevat pitää hauskaa kustannuksellasi. Ehkä niitten kannattaisi vaan hankkia elämä, mutta se valkenee aikanaan niillekin. Sinnittele, katso todella kauas ja muista, että elämä muuttuu. Olen jo 35 ja muistan miten yläasteella oli toisinaan rankkaa, mutta se alemmuuden ja häpeän tunne on haihtunut. Rakenna itseäsi niin, että voit aikuisena katsoa taaksepäin häpeilemättä ja antaa itsellesi anteeksi ne pikku töppäykset - sillä elämään mahtuu kyllä isompiakin... Tsemppiä!
Mull on vähä sama ongelma,oon alkanu puhuu koko ajan et ''tapan itteni'' ''en kuulu tänne'' jne..ku en tiiä tykkääkö mun poikkis enää musta vai onko se ihastunu mun kaverii.Ku mun kaveri ainaki sano jottai sellasta mut en sit tiiä onxe totta. Oon ollu jo 4 kaa enkä tiiä mitä teet.Mut jos tääl on joku joka voi auttaa nii voikse ?