Australianpaimenkoira minulle?

Itsekin meinasimme ostaa aussin :)

Ennen kuin sanon mitään, mieti näitä:

Oletko nyt täysin varma?
Oletko harkinnut tätä asiaa pitkään?
Viikon? Pari kuukautta? Vuoden? Enemmän kuin vuoden?
Onko sinulla koirakuume?
Oletko valmis sitoutumaan kasvatukseen ainakin seuraaviksi 15 vuodeksi?
Jos koira on sinun vastuullasi, onko sinulla tarpeeksi aikaa huolehtia siitä? Entä koulusi?
Onko tämä ainoa rotu, mikä kelpaa sinulle? Miksi?
Onko sinulla varaa kasvattaa koiraa? (Vanhempasi varmaan auttavat, mutta sinullakin on vastuusi, jos se on sinun koirasi.)
Oletko ottamassa heti pennun vai aikuisen?
Pystytkö olemaan sille myös auktoriteetti, etkä vain päänsilittäjä ja hemmottelija?

Olet ottamassa kerrostaloon hyvin aktiivisen rodun..
Mieti vielä vähän. Jos hankkisit edes sekarotuisen, jossa on puoliksi aussia, niin sekin edes hieman helpottaa (tietysti riippuen mikä se toinen rotu on) "taakkaa".

Aussien synnynnäinen paimennusvietti ja suuri liikunnan tarve voi kehittyä rasitteeksi, koska pelkät hihnalenkit eivät riitä... Turhautuneisuus saa aikaan sen ongelmakäyttäytymisen..

Toisaalta, jos pystyt tarjoamaan sille myös runsaasti vapaata juoksua (metsät, pelto, iso puisto...) ja säännöllisiä aktiviteetteja niin mikä ettei..?

Itse asun kerrostalossa ja meillä on puolibordercollie pentu.
Se haluaa jo nyt aika ajoin tekemistä ja olemme jakaneet päivän osiin, milloin keskitämme huomiomme täysin sille.
Pentua on sitten vietävä jopa joka tunnin välein ulos pissalle.

Koiran kouluttaminen on pitkäjänteistä puuhaa ja hermo voi palaa jo pelkästään sisäsiisteyden opettelemisessa. Mieti vielä näitä ensin.

Onnea koiran hankintaan :)

koska olet alaikäinen, sinulla pitää olla vanhempien täysisuostumus.
Ja alaikäisenä, et voi luultavasti tehdä pätevää kauppakirjaa.
Viralliseksi omistajaksi merkitään käsittääkseni täysi-ikäinen henkilö.

Minusta on kivempi, kun on oma nimi paperissa ja koira "virallisesti" minun.
Sen takia täysi-ikäisenä on omat mukavuutensa koiranhankinnassa :)

En sano tuntevani rotua kovin hyvin, mutta eikös ausseilla ole myös jonkunlainen vahtivietti? Kerrostaloon ottamista ajatellen voiko koiran luontainen vietti vieraiden (rappukäytävässä kulkevien?) haukkumiseen tulla ongelmaksi?

Oletko jo tutustunut rotuyhdistykseen? Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy myös keskustelupalsta.

http://www.australianpaimenkoirat.net/

Kahden uros aussin kokemuksella voin tosiaan suositella, että jos välttämättä haluat aussin ensimmäiseksi koiraksi, niin kannattaa tosiaan aloittaa nartusta. Kyseinen rotu on nimittäin erittäin jääräpäinen murrosiässä kun sille päälle sattuu ja uroskoiralla on vieläpä melkoisesti voimaa kokoonsa nähden (olettaen tietysti, että sitä ei ole pidetty sohvarahina).
Mitä siihen kerrostaloon tulee, niin eihän se sinänsä ole ideaalinen ympäristö yhdellekään isommalle koiralle, mutta johdonmukaisella koulutuksella aussi on kyllä mahdollista kouluttaa niin, että naapurisopu säilyy.

Tuohon alkuun palaisin:
"koska olet alaikäinen, sinulla pitää olla vanhempien täysisuostumus.
Ja alaikäisenä, et voi luultavasti tehdä pätevää kauppakirjaa.
Viralliseksi omistajaksi merkitään käsittääkseni täysi-ikäinen henkilö


Itse sain koiran kun olin 12-v ja sen virallinenomistaja olen minä.

Hei! Olen 11- vuotias tyttö ja olen omistanut kaksi vuotta australianpaimenkoira nartun Mantan. Ensimmäisen vuoden koulutin Mantaa aktiiisesti. Kävimme TOkon alkeiskurssilla, Agilityn alkeiskurssilla, Palveluskoira tunneille(käymme edelleen) ja harjoittelimme mm. Koiratanssia, kontaktia, temppuja, jälkeä ja minimi muotoista hakua tallilla kun olin hetken aikaa ollut sisällä Manta menee pyynnöstäni hakemaan isän, tai äidin. Minusta aussin voi ottaa kuka vain koulu ikäinen ja jos isälläsi on ollut sakemanni hän tietää mistä puhuu. Äidilläni on sakemanni, veljelläni, sisarellani, tädilläni sekä muutamilla serkuillani. Tiedän mitä sakemanni vaatii joten aussi on triplana helpompi vaihtoehto!!

Terve.

Keskustelu on jo kuukauden vanha, mutta eiköhän joku tämänkin löydä? Itseäni kiinnostaisi tämän koirarodun hankkiminen. Oli siinä ja siinä, ettei koiraa oltaisi hankittu noin 10-vuotta sitten, mutta nyt voisi olla sen paikka. Itse olen 17-vuotias, ensi vuonna täysi-ikäinen. Toki perheeseen kuuluu myös vanhempani, joten ei tästä koirasta mikään yhden nuoren miehen lemmikki tulisi. Lisäksi siskoni pitää koirista ja varmasti olisi avulias auttamaan tässä, vaikkei enää meillä asukaan.

Eli, pari kysymystä näin alkuun ja loppuun:

1. Kannattaako tälläisen rodun edustaja pentuna vai aikuisena? Minkä ikäinen koira olisi hyvä?

2. Kuinka monta kertaa yleensä ja kuinka pitkiä aikoja tälläistä koiraa on lenkitettävä vuorokaudessa? Ja onko muukin "harrastus" koiralla hyvä olla?

3. Miten pitkiä aikoja viihtyy yksin kotona jos perhe on töissä/koulussa?

4. Onko hinta sellainen 1000 euroa?

Ja mitä noihin ylläoleviin samankaltaisiin viesteihin tulee, en asu kerrostalossa vaan rivitalossa jossa on ennenkin koirallisia perheitä asunut. Mutta mitäpä "Aussi" sanoo kissoista?

tota aussi on paras rotu meillä on ja se asuu kerrostalossa eikä riehu se on ihmis rakas. terrieriä en suosittele koska ne ovat räsyttäjiä eikä niille kelpaa mikään

Miten työlinjaiset ja näyttelylinjaiset aussit eroavat toisistaan? Onko näyttelylinjaisesta mahdollista saada hyvä paimenkoira? Etsin itselleni lammaspaimenta ja pidän aussin ulkonäöstä. Niin mietin olisiko se oikea rotu meidän seuraavaksi koiraksi.

Itselläni on ollut aussie narttu ja nyt vielä uros. Narttu oli mahdottoman helppo kouluttaa, mutta se oli narttu ja kyllästyi hyvin helposti esim. pelkkään tokoon. Älyä niillä on ja ne haluavat käyttää päätään! Kumpikin ulvoi esim. tarhassa mielenosoituksellisesti, kun eivät halunneet siellä olla (eivät siis mahdollisesti pelkästään hauku). Kumpikaan ei innostunut lampaiden paimentamisesta, en tiedä sitten jos olisivat ihan pennusta siihen opetettu.

Niin, ja nykyään minulla on neljä sakemannia sen aussie uroksen lisäksi! Aussiet tuli koettua, mutta sakemannit ovat meikäläisen rotu!

NO muuten sopis varmaa hyvi, mutta ei ne oo kerrostalo koiria. =/ Jos väkttämättä aussien haluut nii kannattais harkita kääpiö aussii ne on pikkusen pienempiä.

MInullla on kaksi aussia ja asumme kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Mitään ongelmia ei ole ollut. Oman talon väki tulee tutuksi ja kuuluu samaan "laumaan". Toinen haukahtelee rappukäytävästä tuleville äänille, mutta hiljenee käyskystä. Pentuna on kannettu rappuset tai menty hissillä. Noin puolivuotiaasta aussia ei mikään pidättele loikkimista rappusia ylös alas. Tai ylipäänsä pomppimasta puolentoista metrin loikkia sinne tänne, joten lonkkanivelet joutuvat joka tapauksessa koetukselle. Priimaa olivat kuitenkin vanhemmalla, nuorempaa ei ole vielä kuvattu. Vastuuntuntoinen 15-vuotias, joka hoitaa koulunsa ja asiansa hyvin ja jota perhe tukee koiraharrastuksessa, pystyy mun mielestä hyvin ottamaan aussien, mutta henkistä ja fyysistä vahvuutta aussien kouluttaminen vaatii. Ainakin jos haluaa ja ottaa sellaisen koiran, jossa on myös potkua harrastuksiin.

Itselläni on aussi eikä sitä voi todellakaan haukkuherkäksi sanoa, joten en usko kerrostaloasumisen olevan ongelma. Erittäin omistautunut näin aktiiviselle ja vahtivalle koiralle pitää kuitenkin olla. Jos päädyt aussiin niin ota huolella selvää sen vanhemmista, heikkohermoisia ausseja kun esiintyy nykyään harmillisen usein.

meillä on aussi ollut 3v, se ei hauku ikinä,, ei IKINÄ. oltii missä tahansa milloin tahansa.

Itse olen koiraa hankkimassa aussie olisi kiva mutta riittääkö sille tämä:

Lenkki 3-4 kertaa päivässä, luultavasti metsässä vapaana juosten. Piha on melko suuri joten siinä pystyy hieman purkamaan energiaa.
Ja sitten jonkin harrastus esim. Agility. En tiedä olisiko moneen harrastukseen aikaa, mutta yksi harrastus nyt ainakin.
Metsässäkin aika varmasti jotai aktivointia tulisi, kuten jotai pientä tavaran etsintää tms...

Aussien pitää saada käyttää pääkoppaansa, liikunnan lisäksi.

Löysin google hauan kautta tän aikoinaan aloittamani keskustelun ja on tähän ehtinyt tulla jos jonkinmoisia mielipiteitä. Minä siis sain sen aussieni ja vieläpä uroksen ja ensimmäiseksi koiraksi. Ja koira on siis minun nimelläni ja omistuksessani, vaikka olenkin yhä alaikäinen. Hoidan sen siskoni kanssa, vanhempani eivät osallistu juurikaan, edes kulujen maksuun. Koira on nyt 2,5-vuotias ja ihan hyvin ollaan sen kanssa pärjäilty. Ongelmana lähinnä ovikellolle haukkuminen ja satunnainen karkailu juoksuisten narttujen perään. Koira ei ole harrastuskoirien parhaimmistoa, mutta mm. tokossa tarkoitus aloittaa kisaaminen keväällä. Agilityssä aiotaan mennä mölleihin ja kyllä siitä vauhtia löytyy siihenkin lajiin. Koiralla on parit ohjatut treenit viikossa ja muuten treenataan ja temppuillaan ittekseen, eikä yleensä ole ongelmia liian vähäisen tekemisen vuoksi. Joskus kiiren keskellä voi tietysti alkaa ilmetä voimakasta vahtiviettiä tai esineiden varastelua, mutta se kertoo siitä että se ei ole saanut tarpeeksi puuhaa. Koira juoksee useamman kerran viikossa vapaana metsissä ja rakastaa lelujen, esineiden ja ihmisten etsimistä. Koirasta on tullut minulle äärettömän tärkeä ja rakas, enkä voisi kuvitellakkaan eläväni ilman sitä. Itse asiassa mielessä on toisenkin koiran (nartun) otto, mahdollisesti aussie. Koira pääsee ulos n. 3krt/pv ja keskimäärin se saa ulkoilua 1,5h/pv ja pärjää sillä mainiosti, joskus tietenkin enemmän. Koirani on kyllä aussieksi varsin rauhallinen, vaikkei ole puhtaasti näyttelylinjainen. Ensikoiran ostajille en oikeastaan osaa sanoa sukupuolesta mitään, koska se on enemmän yksilöstä kiinni. Toisaalta ei ole kokemusta nartuista, mutta rauhallinen ja helppo luonne on mielestäni tärkeämpää koska ei meillä ole ollut juuri mitään tarvetta mitellä voimia, eikä murkkuikääkään oikeastaan ollut vaikka koira on uros. Koulutettavuuskin on mielestäni ihan huippuluokkaa ja iltasella voi pitää kaduilla vapaana, kun tottelee niin hyvin eikä ihmisiä juuri liiku. Postiivisella vahvistamisella, hyvällä suhteella ja rakaudella saa koirasta oivallisen kumppanin. Käyttölinjaista en suosittele, koska ne ovat hurjan aktiivisia ja vaikeitakin koiria aloittelijoille. Hinta on n. 1000 e, voi olla vähän enemmän tai vähemmän. Ja rappusissa koira kulki aika pienestä asti, vaikka jaksaisin vieläkin nostaa sitä ainakin hetkeksi ja A/A lonkat tuli ja 0/0 kyynärät. Sillä se mitä muutkin sanoivat on totta, koira ei mieti asuinpaikkaa vaan se on tyytyväinen kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Koti on nukkumista varten. Onnea kaikille ensimmäisen koiran hankintaan!

mää oon miettiny aussin hankkimista semmosen puolivuotta , eli asun omakotitalossa, naapurissa asuu pari aussia, ovat eritttäin kilttejä:)
metsiä täällä riittä missä juoksuttaa koiria , aikaa riittää koko ajan !
mutta isäni epäilee etttä se on liian raskas hoidettavasksi minulle ja sillä pitäisi olla koko ajan jotain tekemistä ,niiii ja olenko tarpeeksi vanha hankkimaan aussia,jos olen 14vuotta ?!
meilllää on kaksi kissaa, tulkeeko aussit yleensä toimeen kissojen kanssa ?
halusin todella paljon ausseja ja siskonikin sanoi että austraalianpaimen koira on todella hyvä rotu! ainakin se itse tykkää siitä rodusta

Hei koiratyttönen! Löysin vahingossa tämän jo ajat sitten aloitetun keskustelun ja täytyy sanoa, että olen todella onnellinen puolestasi että sait aussien! Niin kuin varmasti olet huomannut, rodun sisällä on hyvin monenluonteista koiraa ja hienoa, että olet saanut juuri sinulle sopivan. Mulla on kans nyt 3v uros ja erittäin kiltti ja helppo koira ollut kaikin puolin. Oli myös ensimmäinen koirani ja silti päädyin aussieen ja vieläpä urokseen, vaikka vähän peloteltiinkin. Minun koirani on puoliksi näyttely- ja puoliksi käyttölinjainen. Ja tärkeintä minulle maailmassa! Onnea jatkoon sinulle ja aussiellesi!

Hei

Etsisin aussien kasvattajia asumme isolla omakoti tontilla ja koiran kanssa olisi suunniteilla ehkä agilitya tai tokoa olisi paras jos pentu olisi luovutusiässä kesällä
Silloin sitä pystyisimme kouluttamaan parhaiten kun on lomaa meillä oli ennen howavart rotuinen koira ja se kulki kansamme 13vuotta nyt olemme olleet ilman koiraa kaksivuotta. Ja uskon että olemme nyt valmiita ottamaan uuden. Olemme lukeeneet paljon rodusta ja käyneet katsomassa kavattajaa

Kiitos kaikille vastaneille

Jos etsit kasvattajaa, mene rotuhyhdistyksen kasvattajalistalta katsomaan, tässä vain pieni vinkki.

Koiran ottaminen ja loma ja kouluttaminen ja nuo kaikki ovat eri asioita.

Olette käyneet katsomassa kasvattajaa?

Ei tähän jaksa niitä perusneuvoja enää antaa, trolliko lie tuokin heitto!

Tämä saattaa hieman erota aiheesta, mutta mielestäni koiraa ei oteta sen perusteella mikä näyttää parhaalta tai mikä on halvin. 11- vuotias tyttö on melko nuori olemaan vastuussa näinkin vahvasta koirarodusta. Lisäksi se, että on hyvä koulussa ei kerro siitä sitoutuuko kouluttamaan koiria kunnolla. Onhan aussit kauniita koiria ja monilla sydän täyttä kultaa. Itse olen ollut 10-vuotiaasta touhunnut koirien kanssa kunnolla. Aloitin agilityn ja tokon tuttavieni koirilla, kunnes 14- vuotiaana sain oman pienen lapinkoira uros pennun. Tämä rotu siksi koska olin tutustunut eniten tähän rotuun ja kouluttajia ja kursseja kuuntelemalla se vaikutti helpolta. Aussit ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja aioin sellaisen ottaa kun tilaisuus tulee. Kannattaa ensin hankkia kokemuksia ja tutustua rotuun ja kannattaa myös miettiä onko siitä valmis pitämään huolta seuraavat viisitoista vuotta ja oikeasti kouluttamaan sitä. Nykyään on yleistyneet nämä ns. Ongelmakoirat ja omistajien vastaus on aina : ei se ennen. Mutta mukavaa koiran hankintaa kaikille.
Ps. Lisäksi tämä 3-vuotias lapinkoira urokseni on sellainen luonne, että tulee toimeen kaikkien kanssa ja niin hellyyden kipeä ja samalla energinen, mikä on vain hyödyksi kouluksessa :)

Kerrostaloon ei aina myydä kaikkia muitakaan paimenkoirarotuja.
Silti kerrostalossa sen vahtivietti typistynee siihen asuntoon, se tottuu, että lehti ja posti kolahtavat ja että muita liikkuu.
Maalla tai taajamassa mutta ok-talossa on enemmän vahdittavaa, tosin siellä on sitten tilaakin koiralla kirmata pihalla, enkä tarkoita, ettei koiraa lenkitettäisi!
Aussien haukkuherkkyys on varmaan aika yksilökohtaista.
Mutta sen haukku on jännän kumeaa ja kuuluvaa, sellanen erikoinen ontto kaiku kuuluu sen haukahtaessa.
Tutustuminen mahdollisimman moneen rodun edustajaan, kyseleminen omistajilta, kasvattajilta, sitä kautta saa jonkinlaisen kuvan rodusta, ja varmasti huomaa, miten erilaisia voi kaksi aussieta keskenään ollakaan!
Kannattaa tarkkaan miettiä, onko itse sopiva kyseiselle rodulle. Aussie tykkää tekemisestä, mistä vaan, se haluaa olla siellä missä sinäkin, jopa vessaan saat seuraa :) Omani osaa asettua kun kotona ollaan. Mutta kun se huomaa, että vaihdan lenkkivaatteita päälleni tai treenireppua pakkailen, alkaa sellanen touhotus. Se on hiukan rauhottunut, kun kehotan odottamaan nätisti.

Tämä keskustelu on kyllä jo ikuisuuden vanha, mutta kommentoimpa silti tähän. MIelestänii ikä on tässäkin suhteessa pelkkä numero, se että onko 11 vai 17, ei kerro kuinka valmis on ottamaan oman koiran ja sitoutumaan siihen. Joku 10 vanha tyttö saattaa hoitaa oman koiransa esimerkillisen hyvin ja menestyä sen kanssa kilpailuissa hyvin, vaikka kaikki olisivat sanoneet, ettei hän pärjää koiran kanssa ja ettei sitä pidä ottaa, siinä missä viisi vuotta vanhempi ei pärjää oman koiransa kanssa yhtään, koska ei ole ollut sitoutunut sen koulutukseen ja hoitamiseen tarpeeksi alusta asti.
Pointtini on nyt se, että henkinen kypsyys vaikuttaa paljolti siihen, minkä ikäisenä kannattaa koira ottaa. Pääsääntöisesti kyllä kuitenkin sanoisin, että oma koira on ajankohtainen aikaisintaan siinä 15 vanhana.

Aussien hankkiminen on mielestäni aina tarkan harkinnan paikka, koska ne ovat pohjimmiltaan aktiivisia työkoiria. Koiran voi totuttaa pentuna siihen, ettei paljon aktivointia ole tarjolla, mutta onko se oikein mielyttämisenhaluista, palvelualtista koiraa kohtaan, tukahduttaa kaikki sen tarmo? Mielestäni ei, siinä menee hyvä koira hukkaan. Väsynyt aussie = onnellinen aussie. Aussi soveltuu myös kerrostaloon, jos pelisäännöt ovat sille selvillä ja jos se saa tarpeeks aktivointia. Aussilla on vartiointitaipumusta, joka korostuu voimakkaasti, jos koira on turhautunut tekemisen puutteesta. Tyytyväinen koira ei vahdi turhia, mutta tosipaikan tullen on yleensä valmis puolustamaan omistajaansa.

Ja koska tämä ei ole vielä tarpeeksi pitkä romaani, takerrun vielä aikaisempaan kommenttiin terriereistä. Anteeksi nyt vain, mutta meilllä on karkeakarvainen kettuterrieri, joka on puhtaasti käyttölinjainen metsästyskoira, eli keskivertokettistä terävämpi, kovempi ja aktiivisempi. Koira makoilee päivisin sohvan nurkassa enemmän kuin tyytyväisenä, mutta kun siltä kyssyy, "lähdetäänkö metsälle?", äsken niin uninen ja raukea koira on hetkessä jaloissa pyörimässä ja odottamassa malttamattomasti hommiin pääsemistä. Kun metsästyksestä on taukoa, harrastamme agiltyä kotona ja se on ehdottomasti metsästyksen jälkeen meidän koiran lempipuuhaa. Ja tämämyös pysyy tyytyväisenä, vaikka välillä ei mtään remmilenkkejä kummempaa tehtäisi, mutta on maailman onnellisin kun taas pääsee "tosihommiin". Tällä on myös melko kova vartiointivietti, se ilmoittaa napakasti oviekellosta ja pihaan eksyvistä vieraista, eikä päästä ketään vieraampaa ihmistä sisään, ennenkuin joku omasta perheestä kertoo sille, että kaikki on ok, minä jatkan tästä. Turhaan se ei räksytä. Eli se että terrierit eivät ole mihinkään tyytyväisiä ja räksyttävät korvia huumaavasti 24/7 on täysin perätöntä. Tosin eiköhän sitä jokaisesta koirasta saa tyhjänräksyttäjän, jos sitä ei kouluta tarpeeksi ja tarjoa kunnolla tekemistä.

Kiitos ja kuittaus !

Moi oon tyttö jolla on kokemusta ausseista itselläni on ollut kaksi mutta nyt yksi
Eli monet aussit ovst todella erillaisia jotkut haukkuu jotkut voivat olla taas rauhallisempia. Itselläni on nyt haukkuva tapaus se haukkuu todella monesti. Se on myös hyväntahtoinen, innokas
Useimmiten kyllä aussit haukkuvat kun laitat ruokaa niille. Muistutan myös että joillakin ausseilla on sairauksia tai muuta joku vaikeuttaa harrastuksia. Mutta silti kannattaa mennä sopivan väliajan välein metsälenkille ja päästämään sen irti. Luulen kyllä että olet jo saanut koirasi.

Aussien kanssa kannattaa toki siis harrastaa. Melkoisia sähköjäniksiä ovat. Aussi sopii kerrostaloon, kunhan koulutetaan kunnolla. Koulutus vaatii joskus aika lujaakin otetta. Me harrastamme agia, tokoa, rally-tokoa, koiratanssia, uintia, juoksua, canicrossia, koira-frisbeetä, naminpiilotusta, jälkeä, hakua, ja, suojelua,.,.,.,. Kannattaa olla paljon virikkeitä, käyttää metsässä, ym., ettei rupea paikkoja tuhoamaan,.,.,.,. tTtTtTtT uhoilemaan.