Muutto Norjaan lasten kanssa??

Yhden ihmisen hajanaisia ajatuksia sinulle ja muillekin Norjaan mieliville. Oikaista saa jos olen ihan metsässä. Sivuuttakaa kigjoghtusvihreet, kiitos ja nam?

Lähtemistä ei kannata hirmuisesti jännitellä, asia kerrallaan selviää aina jotenkin jossain vaiheessa ja muutto Pohjoismaitten sisällä on suht helppo. Tosin hyvä tällaisen yksineläjän on huudella täältä PohjoisNorjasta. Jotain kuitenkin on 4 vuoden aikana tarttunut matkaan kun eestaas Suomen ja Norjan väliä olen kulkenut (ensin vaihto-oppilaana, sitten työharjoittelussa, sitten koulun jälkeen töissä, hetken aikaa Suomessa ja sitten taas takaisin tänne..töihin)

Täällä PohjoisNorjan tuntureilla on pyörinyt pakkanen -30..-40 tuntumassa, mutta kun ei kulje napapaita päällä niin tarkenee kyllä. "Ei ole huonoa keliä, on vain huonot vaatteet", kuten täkäläinen sanonta kuuluu. Mutta se tuntureista, ei voi verrata muuhun osaan maata. Rannikolla tuulee ja sataa, ainakin jos Bergenin suunnalle aiotte. Mutta kesä on lämmin, golfvirta lämmittää. Eikä talvi ole kovin kummoista Suomen talveen verrattuna.

Tuo ajaminen ympäri maata hirvittäisi eniten itseäni. Tiet eivät ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin Suomessa, ja talvikeli on mitä on, se yllättää aina. Mäkeä, mutkaa ja paikkapaikoin kapean kapeata serpentiinitietä. Huihui, mutta onnea matkaan. Paikalliset ajaa kyllä noita teitä pelkäilemättä, mutta kun ei paremmasta tiedä ja on tottunut..

Kieli.. Minäkään en osaa (enkä enää edes opettele) Ruotsia. Kyllä sieltä kouluruotsin ajoilta jotain pientä sanastoa on tarttunut matkaan, mutta niistäkin sai heittää puolet pois ja opetella uudet Norjankielen vastineet tilalle. Mitään kielikurssia en ole käynyt. Kielioppi on suht sama. Näin 4 vuoden jälkeenkin prosessi on käynnissä enkä sujuvaa Norjaa puhu (kai se on uskalluskysymyskin). Englannilla pärjää paremmin kun Suomessa ja norjalaiset ovat kenties enemmän uskaliaita käyttämään kielitaitoaan. Ja ehkä jollain tapaa avoimempiakin kuin suomalaiset.

Lapsilla voi olla hankaluuksia kielen kanssa, ainakin pienimmillä ja suosittelisin että opettelisivat Norjaa ihan alusta pitäen, se helpottaisi todella paljon heidän sopeutumistaan uuteen maahan. (lastenohjelmat, kirjaston kirjat, uudet leikkikaverit) norjalaislapset opiskelevat Englantia siinä missä suomalaisetkin. (kouluruokaa ei ole järjestetty koulun puolesta, jokaisella eväslaatikko mukana)

Vielä pitää mainita.. Norjan kielessä on hurjasti eri murteita ja ne ovat vahvoja. Se hidastaa ainakin itseäni, luettua ymmärrän hyvin mutta kuullun ymmärtäminen on vähän niin ja näin. Riippuu kenen kanssa turisen.Helpotuksena voidaan sanoa etteivät eri puolilta maata tulevat välttämättä ymmärrä toisiaan kunnolla. Suomen murteet on lapsenleikkiä sen rinnalla. Osittain syynä on pitkät välimatkat jolloin ihmiset ovat olleet entisaikaan jumissa omilla alueillaan pitkiä aikoja (monia vuoristoteitä menee nykyisinkin kiinni talven ajaksi). Oslon murre on kai se selkein. Sitten on Nynorsk joka on lähinnä kirjakieli, sitä ei oikein kukaan puhu mutta kaikkien pitää sitä opiskella. Kuulostaa tutulta, turha pakko.

Matka kotimaahan ei ole pitkä lentomatkoja ajatellen ja netti toimii. Skypen käyttö kannattaa mummojen ja kummien opetella sillä ulkomaanpuhelut ovat kalliita. Tuli mieleen että voisiko olla mahdollista että lähtisitte perheen kanssa vaikka muutamaksi kuukaudeksi esim kesäaikaan katsastamaan maata ja samalla miehesi voisi ottaa lyhyttä työkeikkaa vastaan? Kulttuurishokki ei olisi ehkä niin suuri silloin, lapsiakin ajatellen? Jonkinlaista kontaktia olisi hyvä ottaa maahan ja vaikka useampia paikkoja käydä katsomassa ennenkuin vakiintuu yhteen kaupunkiin.

Ainiin..
ja KulturMelk on sitten piimää.
(Ostin sitä ensimmäisen kerran maitona kun ajattelin että kultur-kulttuuri-perusmeininki=maito).
Ei oikeen menny murot alas.

Tässä tämmöstä perusjuttua kirjottelee
-Nescimo