Olisin halunnut vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, ketä on pelastanut koiran perheestä jossa ei ole ollut aikaa tms koiralle? kertokaa omia kokemuksianne :) Meillä on ollut yli vuoden uroskoira, jonka pelastin perheestä jossa ei vaa enää aika riittänyt ja en ole kyllä katunut pätkääkään. Aivan ihana tapaus ja tässä haluan tuoda myös sen esille, että kaikki eivät ole niitä *kilipääkoiria*. Puskaradio toimi tässäkin tilanteessa todella hyvin :)
ihana koira:)
Jennifer85
3215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä sellaiseta voi saada ihanan koiran, jos hyvä säkä käy.
nuori sekarotuinen narttu, jonka ent. kodissa ei ollut koiralle aikaa. Oli yksinään pitkät päivät.
Koira pääsi ulos aamuin illoin, siis kahdesti/pv.
Nyt ollut minulla puolisen vuotta ja meillä menee hyvin, koira on kaunis ja hyväluontoinen, erittäin kiltti, ei pomottava luonne. Ei rähise remmissä, lähestyy ihmisiä ystävällisesti, on kaikkien kaveri.
Ei hauku liikaa. Me ulkoilemme ainakin 4x/pv. Otan sen mukaan asiointikäynneilleni.
Tämä kodinvaihtajakoiran tai rescue-koiran ottaminen on riski sinänsä, eihän voi tietää millaisen tapauksen saa.
Minulla kokemusta myös epäonnistuneesta koirakaupasta.
Siksi osaankin arvostaa saamaani hyvää koiraa ja hoidan sitä hyvin.
itselläni kodinvaihtaja koira. Oma koirani tosin tuli minulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta, jossa ehti odottaa sitä oikeaa kotia jo useamman kuukauden. Nyt herra on noin 2-vuotias ja ollut minulla hiukan päälle vuoden. Herra etsi kotia ainoana koirana, mutta kylläpä tuo meidän kahden sosiaalisen nartun kaveriksi taipui :)
Ensimmäiset reilut ½ vuotta elämästään (tämä erittäin energisten rotujen miksaus) koiruus oli elänyt pihan perällä narunjatkona. Meille muuttaessaan oli herralla paljon ihmeteltävää...telkkari, wc-pönttö, suihku, pyykinpesukone, yläkerranportaat ja ties mitä...siis kaikki tuiki tavalliset asiat, mitä sisältä talosta löytyy oli pojalle tosi eksoottisia juttuja :))
Minkäänlaista koulutusta tai sosiaalistamista ei poika selvästi ollut ensimmäisessä kodissaan saanut ja nyt minä sitten yhä edelleen teen hänen kanssaan monen asian suhteen (jotka jo tuon ikäiselle koiralle pitäisi olla selviä asioita) töitä... mutta päivääkään en antaisi pois!
Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että oikea koira kohtaa oikean ihmisen...liian usein se vaan ei mene niin :(