Kateuskohtaus?

No oli just sellaisia fiiliksiä silloin ennen vanhaan. Muttei juurikaan enää, paitsi että kyllä nainen aina vertaa itseään toisiin naisiin ja pikku kateus saattaa iskeä. Tai laihdutuspuuska.

Oli, juuri tuollaisia, ihan kauheita. Nykyään vähemmän.

Kirjoitin

"Viikonloppuna olin vaikeiden ratkaisujen edessä. Luin nimittäin Kodin kuvalehteä äitini luona Marjaniemessä. En kyennyt lukemaan sitä loppuun kun jo minun piti sulkea se pahan olon vuoksi. Minulle tuli taas se tunne. Se tunne koostuu neljästä yhtäaikaisesta tunteesta, jotka esiintyvät yhtä aikaa eivätkä erillisinä. Ne ovat; kaipaus, olemassa olemattomuus, osattomaksi jääminen ja sellainen fyysinen matkapahoinvointia tai jänteen särähtämistä lähellä oleva tunne."

Henkkamaukan mainoksetkin alkoivat tulla pysäkkikatoksissa silmilleni. Oli pakko hakea apua.

En laskisi mielettömäksi kateudeksi, mutta kaipausta minäkin koin katsellessani hyväkroppaisia naisten kuvia. Halusin samaistua noihin kuvien naisiin.

Mutta ei oo enää. Hoidot auttoi, peilikuva ei vituta.

Kyllähän tuo on samanlaista kun minullakin.

Jos on lesbo se on vielä pahempaa. Samalla kertaa tulee angsti siitä ettei voi olla tyttönä tyttöjen kaveriporukassa eikä seurustella tyttönä tytön kanssa. Testosteroni vielä liioittelee seksuaalisuutta, ja jos tuon tilanteen kohtaa kotinsa ikkunasta, lehdestä tai netistä, päätyy väistämättä kompulsiivisesti masturboimaan jonka aikana lähinnä toivoisi että meteoriitti tippuisi päähän. Tuo saattaa tapahtua neljä-viisikin kertaa päivässä.

Olette kaikki tiittejä jotka ovat keplotelleet tutkimuksista läpi jollain ihme konstilla. Ihan selvästi, jos on tuollaisia kohtauksia. Aidolle transsukupuoliselle naiseus on läsnä joka hetki, silloinkin kun vaihtaa autoon renkaita ta juo olutta jääkiekkokatsomossa.

Tilanne sama kuin aloittaessa ketjun. Nyt olen jo melkein kolmekymppinen. Jo peruskoulun ensimmäiseltä luokalta koulun ruokajonosta on sellainen muisto, että edellä olevan isompaa tyttöä katsellessa tuntui pahalta ajatus, että sitten kun olen yhtä monennella luokalla kuin hän silloin, en ole hänen kkkaltaisensa ollenkaan, en yläluokkalainen tyttö vaan yläluokkalainen poika! Useampi vuosi ennen tuota olin sanonut äidille, etten halua, että minulla on kikkeli. Hengellisillä lastenleireilläkin katsoin tyttöjä siihen tapaan, että olisinpa samanlainen.


Tämä ei ole transvestismiä vaan transsukupuolisuutta! Se asia jäytää minua päivittäin, että olen ulkoisesti miespuolinen. Onneksi minulla on kuitenkin naisellinen vyötärö.

Ei oikeastaan, koska näytän paremmalta kuin 90% cis-naisista. Tosin, aina ei ollut niin. Joskus kun prosessi oli alussa, mua kohdeltiin niin helvetin huonosti monelta taholta, että päätin kostaa. Päätin, että teen korjauksia niin pitkään kunnes olen ihan helvetin hyvännäköinen...ehkä vähän lapsellista, mutta kahdeksan leikkaus myöhemmin olin tavoitteessani ja nyt monet cis-naiset ovat kateellisia minulle.

Nuoren naiset ovat ainoita, joiden kohdalla tunnen oloni tukalaksi - itsehän en koskaan saanut elää nuoren naisen elämää ja se on hvin kipeä asia hyväksyä. Siksi blokkerihoitojen mahdollistaminen nuorille on äärettömän tärkeää.