Mulla on aika runsas karvoitus, muun vartalon suhteen pystyn sen kanssa ihan hyvin elämään (mitä nyt pitää sheivata melkein koko kroppa joka suihkun yhteydessä, eli 2 kertaa päivittäin, jos haluan näyttää ja tuntua enemmän naiselta kuin apinalta...), mutta kasvojen osalta se on ihan hirveää.
Viiksien osalta mulla ei ole niin kamalaa ongelmaa, kyllähän ylähuulella on jonkun verran kasvaa tummia karvoja, mutta ne on aika ohuita (joskin tummia) ja ihan hallittavissa ajalemalla ja nyppimällä. Sen sijaan mulla kasvaa parta. Kaulalla, leualla ja poskilla kasvaa tummia ja voimakkaita karvoja. Ei mitään "naisellista untuvaa", vaan ihan sellaisia paksuja voimakkaita yksittäisiä partamaisia karvoja ja ihan tarpeeksi runsaasti, vaikkei niistä nyt miehekästä partaa kasvattaisikaan. Lähempänä korvaa on sitten pulisongimaisesti vähän kuin liian pitkälle levinnyt hiusraja tms, eli alue sellaista hennompaa ja tiheämpää karvoitusta.
Mulla on muuten todella hyvä itsetunto, mutta tämä on ihan hirveän kipeä häpeällinen "salaisuus", vaikka kaipa sen on kaikki jo huomanneet, ei siitä vaan puhuta. Esim. voimakkaammat viiksikarvat (vaikka on nekin mulla todennäköisesti normaalia naista vaivalloisemmat) olisi helpompi hyväksyä, sillä kyllä nyt useimmat ihmiset tiedostaa, että naisella voi kasvaa karvoja ylähuulessa. Parta sen sijaan on täysin luonnoton ja tabu.
Tää rajoittaa mun elämää. :( Yritän elää ihan normaalisti, enkä välitä niin paljon vaikka joskus varmasti ihmiset huomaa, eikä mulla miestenkään suhteen periaatteessa ole mitään henkisiä esteitä ja yritän ajatella että pitäisi kelvata muutenkin, ja jos kerran olen muuten henkisesti ja ulkoisesti poikkeuksellisen upea, ei kukaan ole täydellinen ja pitää niiden miestenkin olla välittämättä mun parista karvasta (joille sentään yritän tehdä jotain) jos kerran minäkin heidät hyväksyn juuri sellaisina kaikkine vikoineen. Silti se häiritsee ja rajoittaa mun elämää monella tapaa vaikkei niin pitäisi olla. Koko ajan on sellainen pieni stressi, että näkyykö kasvoissa sänkeä, ja vuorokausirytmiään huomaa miettivänsä karvojen kasvunvauhdin mukaan. Jos on lähtenyt liikkeelle varhain aamulla ja illaksi vielä pitäisi mennä jonnekin, tulee helposti olo, että haluaa vaan kotiin hankkiutumaan niistä karvoista eroon, kun tietää että ne kuitenki on jo naamassa.
Miehien suhteenkin mulla on yleisesti tosiaan ihan hyvä itsetunto tästä ongelmasta huolimatta, mutta kyllä se silti haittaa suuresti niitä mun muista syistä harvoja romansseja. Vakaassa parisuhteessa tällaiset "luonnottomuudet" ehkä pitää pystyä hyväksymään, mutta "mulla muuten kasvaa parta" ei ole ihan se puheenaihe jota kaipaa tutustumisvaiheeseen. Siitä ei puhuta, mutta tietää että toinen sen kuitenkin ennenmin tai myöhemmin huomaa, eikä sano mitään ajatteli mitä hyvänsä. Olen myös hieman vainoharhainen, kun toinen koskettaa kasvojani, vaikka muuten nautin siitä hyvin paljon, sillä mitä jos leuan alle onkin ehtinyt jo kasvaa sormiin tuntuva sänki tai en ole kunnolla saanut jotain pois? Se taas johtaa siihen, että helposti tunnen oloni inhottavaksi ja epämukavaksi, kun en ole vielä 100% varma onko toinen huomannut ja lopetan helposti koko jutun kun en kestä ajatusta siitä, että toinen yht'äkkiä ja äkillisesti ei enää koekaan minua viehättäväksi. Tai sitten toinen tulkitsee mun ilmeisen epämukavuuden siten että en vain sittenkään ole kiinnostunut, enkä pysty korjaamaan moisia luuloja, kun se "eikä kun pelkään ettet tykkää mun parrasta" sattuisi puheenaiheena vielä enemmän. Jos siitä vaiheesta pääsee yli, kaikki on ihan okei, mutta yksikin karvoihin kaatunut orastava ihmissuhde on aika kova hinta tyhjästä.
Viiksien osalta mulla ei ole niin kamalaa ongelmaa, kyllähän ylähuulella on jonkun verran kasvaa tummia karvoja, mutta ne on aika ohuita (joskin tummia) ja ihan hallittavissa ajalemalla ja nyppimällä. Sen sijaan mulla kasvaa parta. Kaulalla, leualla ja poskilla kasvaa tummia ja voimakkaita karvoja. Ei mitään "naisellista untuvaa", vaan ihan sellaisia paksuja voimakkaita yksittäisiä partamaisia karvoja ja ihan tarpeeksi runsaasti, vaikkei niistä nyt miehekästä partaa kasvattaisikaan. Lähempänä korvaa on sitten pulisongimaisesti vähän kuin liian pitkälle levinnyt hiusraja tms, eli alue sellaista hennompaa ja tiheämpää karvoitusta.
Mulla on muuten todella hyvä itsetunto, mutta tämä on ihan hirveän kipeä häpeällinen "salaisuus", vaikka kaipa sen on kaikki jo huomanneet, ei siitä vaan puhuta. Esim. voimakkaammat viiksikarvat (vaikka on nekin mulla todennäköisesti normaalia naista vaivalloisemmat) olisi helpompi hyväksyä, sillä kyllä nyt useimmat ihmiset tiedostaa, että naisella voi kasvaa karvoja ylähuulessa. Parta sen sijaan on täysin luonnoton ja tabu.
Tää rajoittaa mun elämää. :( Yritän elää ihan normaalisti, enkä välitä niin paljon vaikka joskus varmasti ihmiset huomaa, eikä mulla miestenkään suhteen periaatteessa ole mitään henkisiä esteitä ja yritän ajatella että pitäisi kelvata muutenkin, ja jos kerran olen muuten henkisesti ja ulkoisesti poikkeuksellisen upea, ei kukaan ole täydellinen ja pitää niiden miestenkin olla välittämättä mun parista karvasta (joille sentään yritän tehdä jotain) jos kerran minäkin heidät hyväksyn juuri sellaisina kaikkine vikoineen. Silti se häiritsee ja rajoittaa mun elämää monella tapaa vaikkei niin pitäisi olla. Koko ajan on sellainen pieni stressi, että näkyykö kasvoissa sänkeä, ja vuorokausirytmiään huomaa miettivänsä karvojen kasvunvauhdin mukaan. Jos on lähtenyt liikkeelle varhain aamulla ja illaksi vielä pitäisi mennä jonnekin, tulee helposti olo, että haluaa vaan kotiin hankkiutumaan niistä karvoista eroon, kun tietää että ne kuitenki on jo naamassa.
Miehien suhteenkin mulla on yleisesti tosiaan ihan hyvä itsetunto tästä ongelmasta huolimatta, mutta kyllä se silti haittaa suuresti niitä mun muista syistä harvoja romansseja. Vakaassa parisuhteessa tällaiset "luonnottomuudet" ehkä pitää pystyä hyväksymään, mutta "mulla muuten kasvaa parta" ei ole ihan se puheenaihe jota kaipaa tutustumisvaiheeseen. Siitä ei puhuta, mutta tietää että toinen sen kuitenkin ennenmin tai myöhemmin huomaa, eikä sano mitään ajatteli mitä hyvänsä. Olen myös hieman vainoharhainen, kun toinen koskettaa kasvojani, vaikka muuten nautin siitä hyvin paljon, sillä mitä jos leuan alle onkin ehtinyt jo kasvaa sormiin tuntuva sänki tai en ole kunnolla saanut jotain pois? Se taas johtaa siihen, että helposti tunnen oloni inhottavaksi ja epämukavaksi, kun en ole vielä 100% varma onko toinen huomannut ja lopetan helposti koko jutun kun en kestä ajatusta siitä, että toinen yht'äkkiä ja äkillisesti ei enää koekaan minua viehättäväksi. Tai sitten toinen tulkitsee mun ilmeisen epämukavuuden siten että en vain sittenkään ole kiinnostunut, enkä pysty korjaamaan moisia luuloja, kun se "eikä kun pelkään ettet tykkää mun parrasta" sattuisi puheenaiheena vielä enemmän. Jos siitä vaiheesta pääsee yli, kaikki on ihan okei, mutta yksikin karvoihin kaatunut orastava ihmissuhde on aika kova hinta tyhjästä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja jatkoa kun oli liian pitkä.
En oikein tiedä mitä olisi tehtävissä... En tiedä olisiko mulla jotain ongelmia mieshormonien kanssa. Mihinköhän ihmeeseen pitäisi hakeutua lääkäriin? Toisaalta kyllä toi kasvojen karvoitus on mun ainoa "vakava" ongelma, muun itseni kanssa pystyn vallan hyvin elämään, vaikka ei toi bikinirajakaan mitään kaunista katsottavaa ole, mutta kunhan nyt ei PARTAA tarvitsisi kasvaa. Kuukautiset mulla alkoi kuin olin 12, ja ne on olleet suhteellisen säännölliset ja normaalit vuosikaudet (nyt olen 21). Eikä mulla nyt kaikkien karvojen kanssa ole mitään ongelmaa, tummista ja paksuista hiuksista ja ripsistä pidän paljon. Hormonihoitoja vierastan ajatuksena, kun toi naamankarvoitus on mun ainoa ongelma tällä hetkellä, ja ajatus siitä että ne saattaisi vaikuttaa henkisesti muutenkin on vähän pelottava. Pitäisikö silti kuitenkin hankkiutua jonnekin tutkittavaksi?
Laserhoitoja tai neulaepilaatiota/elektrolyysiä, miksi sitä kutsutaankin, olen vakavasti alkanut harkitsemaan kun en jaksa enää elää näin. Opiskelijana vaan on aika tuskallista repiä tuhansia euroja johonkin mikä on kaikille muille itsestäänselvyys, eikä tehosta ole edes yhtään mitään takeita...
Miten on mahdollista, että mies joka kokee olevansa nainen, voi saada yhteiskunnalta tukea naisellisten ominaisuuksien hankkimiseen (ja esim. parrastaan eroon hankkiutumiseen), mutta henkisenä JA biologisena naisena minulla ei ole vastaavia oikeuksia?! Ei niin että yhteiskunnan tuki transsukupuolisille olisi mielestäni väärin, mutta en vain ymmärrä miten ihmeessä minulla synnynnäisenä naisena ei ole tasavertaisia oikeuksia parrattomuuteen kuin mieheksi syntyneellä. Kyllä sitä verorahoilla hoidetaan vaikka mitä muutakin "turhaa", ja kyllähän sen nyt pitäisi olla kenen tahansa ymmärrettävissä millaista ahdistusta, inhimillistä kärsimystä ja pelkoa parrakkaana naisena eläminen tässä yhteiskunnassa aiheuttaa...
Joskus vaan suututtaa niin paljon, kun kaverit itkee kun sääriä pitää sheivata, tai ihan normaalin näköiset valittaa olevansa niin rumia, etteivät ikinä löydä ketään.
Kokemuksia laserista tai neulaepilaatiosta? Kivulla tai millään vastaavalla ei ole mitään väliä, kunhan vaan voisi elää normaalisti. Auttaisi jo tosi paljon saisi edes noi paksuimmat mustat karvat pois kaulalta ja leukojen sivuista... :(
Hei. Kuulostaa tosi hankalalta tilanteelta :/ Paras apu varmasti olis jos menisit gynekologille, sieltä kautta voi sitten määritellä sinun hormonitasapainoa ja tarkistaa muutenkin tilannetta. Voimia!
Osa karvankasvuongelmista naisilla on geneettistä, suvussa kulkevaa. Tämä on tavallisempaa tummahiuksisilla ja -ihoisilla. Tällöin karvankasvua on tietyillä alueilla enemmän kuin toisilla (juuri "viikset" tai "parta", tummat sääri- tai käsivarsikarvat). Osassa on taustalla mieshormonien suhteellinen ylimäärä tai sen poikkeava vaikutus karvatupessa. Viimeksi mainitussa tilanteessa naisella on usein myös kuukautiskierron häiriöitä (kuukautiset harvakseltaan < 35 vrk kierrolla tai niiden poisjäänti), miestyyppistä kaljuuntumista ja karvoitusta muillakin miestyyppisillä alueilla (esim rintakehällä, selässä, reisissä).
Kertomuksesi sopii enemmänkin ensimmäiseen kategoriaan. Tällöin lääkehoidoilla ei saada tilaan kovin kummoista tehoa; vaikutus tulee vasta 6-9 kk kuluttua lääkityksen aloittamisesta, lääkkeistä on jkv sivuvaikutuksia ja tulos on melko vaatimaton. Lääkityksen loputtua karvankasvu alkaa uudelleen, ja esim. raskaus on monien lääkitysten vasta-aihe. Paras ja kestävin vaikutus paikalliseen karvankasvuun on juuri erilaisilla epilaatioilla. Näistä laserepilaatiolla on yleensä kosmeettisesti parhain tulos. Vaaleaihoisella tummakarvaisella hoito on kaikkein tehokkain, ja hoidon tulos varsin pysyvä, kun hoitokertoja on riittävästi.
Tässä hiukan tietoa hoidoista, hinnoista ym. yksityisen lääkäriaseman sivuilta, näin niinkuin esimerkkinä. Hoitopaikoissa on runsaasti valinnanvaraa (ainakin isoissa kaupungeissa), kunhan muistaa että pysyvään hoitotulokseen tarvitaan tehokas laser - kosmetologien laitteet eivät ole sellaisia! Pienehköillä ihoalueilla hinta on siedettävä.
http://www.lasertilkka.fi/yleista/karvanpoisto_diodi-laserilla
http://www.lasertilkka.fi/hoidot/hinnasto
Mikäli lääkäri toteaa sairauden/vamman, voi hoitoon saada Kelalta korvausta. Pään/kaulan alueen laserkoagulaation taksaksi Kela on vahvistanut 54 euroa. Korvaus on 75 % enintään vahvistetun korvaustaksan määrästä 13,46 euron omavastuun ylittävältä osalta.
Itselläni on pco ja siitä aiheutuva erittäin voimakas hirsutismi. Muualla kropassa sen vielä tosiaan kestää mutta kasvot on kyllä erittäin paha ongelma. Mietinkin onko kenellekkään määrätty Vaniqa voidetta tähän vaivaan ja onko siitä ollut apua?
Täällä myös karvainen nainen :D Häpeän kuollakseni karvaisuuttani, mutta opiskelija kun olen niin ei todellakaan ole varaa mennä mihinkään hoitoihin... Minä olen hoikka, rinnat olemattomat, karvoja joka puolella; säärissä tummia karvoja ja jopa isossa varpaassa, reisissäkin karvaa, rinnoissa, ylähuuliviikset ja myös partaa.. Nii ja käsivarsissa, mutta niistä en jaksa välittää.. Itse olen sheivaillut ja ylähuulikarvoja nyppinyt... Ja nyt sit menin ostaa vartalolle ja kasvoille vahalappuja, mutta sehän oli sellasta kidutusta että... lopulta irrotin varovasti ja kaikki karvat pysyi paikallaan..
Toki, pitkistä ja tummista ripsistä ja tummista kulmakarvoista olen ylpeä :)
Suvussani ei ole kyllä ketään muuta karvaista, esimerkiksi äitilläni ei oo koskaan kasvanu säärikarvoja...
Apua tarvisin minäkin tähän karvaisuuteen...
Ja on viiksistäni sanottukkin, jopa entinen poikakaverini sanoi joku kesä ku oltiin ajelulla "sullahan on viikset"... joo, ei naurattanut yhtään!! Rakastan kesää, mutta ikävä kyllä kaikki karvat näkyy paremmin auringossa...
http://www.asema40.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=78&Itemid=72
IPL on todettu teholtaan selvästi heikommaksi laseriin verrattuna. Vaikka hoitokerta onkin halvempi, kertoja tarvitaan paljonkin enemmän ja kokonaishinta voi tulla huomattavasti kalliimmaksi. Valopulssihoitoon joutuu turvautumaan vain sellaisilla asuinpaikkakunnilla joissa kohtuullisilla matkakuluilla ei pääse laseriin. Jos lähiseudulla on mahdollisuus laserhoitoon, se kannattaa ehdottomasti koska hoitotuloksetkin ovat parempia.
Ipl:llä lähtee 2 kertaa kasvojen alueelta karvat pois, eikä satu.
Halvin paikka www.asema40.fi
IPL:ää on käytetty jo vuosikymmeniä ennen kuin laser kehitettiin karvanpoistoon. Joillakin IPL voi tehota, mutta yleensä tarvitaan enemmän hoitokertoja kuin laserilla. Jos käsittely ei satu, teho on ollut pieni ja jos tällä tavalla karvat on saatu tapettua pysyvästi, kyseisen henkilön karvankasvu on ollut poikkeuksellisen heikkoa. Itse olen käynyt laserissa ja karvankasvu on loppunut lähes täysin. Vain yksittäisiä hyvin heikkoja karvoja kasvaa ja niiden poistoon ei tarvita kuin pinsettejä noin kuukauden välein. Olet poikkeuksellisen hyvässä asemassa jos olet saanut karvankasvusi lopetettua IPL:lla, mutta odotetaan vaikkapa viisi vuotta (kuten minä) ja katsotaan mikä tilanne on silloin.
on: reisissä, pepun seudulla, säärissä, bikinirajassa ja jopa ulkoisten häpyhuulten alueella, pari ohutta myös ylähuulessa( ihan silleen et just ja just ite huomaa kun tiiraa oikein läheltä peilistä).
Kivahan niistä olis eroon päästä.
On mulla kyl semmoisiski paikoissa karvoja joista olen kiitollinen kuten ripsiä on ihan kivasti (vähä pitemmät sais toki olla) ja tosi tuuheat paksut hiukset.
Mut kyl noist sääri- ja reisikarvoista olis ihana päästä suht pysyvästi eroon....
"jopa ulkoisten häpyhuulten alueella"
Eikö kaikilla ole? :O
Kärsin reilun 10-vuoden ajan parrastani. Kokeilin siihen kaiken mahdollisen, kosmetologien valoimpulssihoidoista nyppimiseen. Nyt 2kk sitten menin pulssiin laser-hoitoon ja jo ensimmäisen hoidon jälkeen varmaan 80% karvoista hävisi! Nyt toisen kerran jälkeen leuassa kasvaa enää ihan muutamia karvoja ja olo on mahtava. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin nauttia treffeistä ilman, että pitää miettiä huomaako kukaan partaani. :) Ja ensimmäistä kertaa voin antaa suudella kaulaani.. ihanaa.. ;)
Suosittelen, vaikka kukkarolle se hoito käy kalliiksi. Syksyllä hoidot jatkuu ja haluan eroon myös rintakarvoistani. :)
mulla on todettu hirsutismi joka tuli kun eka todettii pco, karvat alkoi tulla vasta kun alkoi pahemmat menkka häiriöt. nyt siitä on jo viisi vuotta ja kolme vuotta tilanne on ollut tosi paha. lääkäri sanoi mulle että aletaan kattoo siihe lääkettä nyt kun saadaan eka tarkistettua ettei kohdussa ym ole mitää kasvaimia ja jos saatais mulle kierukka laitettua. mulla oli kolme vuotta sit lääkkeet jotka piti auttaa menkkaongelmaan että hirsutismiin mut ei sopinu mulle ja elimistö sekos vallan. kaikista eniten mua ärsyttää just karvat naamassa ja kun vaik nyppii tai ajaa niin ihokin on muuttunu iha harmaaksi
Ihan kuin olisin lukenut itsestäni.Nypin päivittäin karvoja tunnin verran ainakin. Ja karvankasvu kiihtyy vuossi vuodelta. Jos joku on keksinyt tähän avun, niin mielelläni kuulen sen!
Mä ainakin ajan mun parran ihan partakoneella. Osta sellanen, ei ne niin kalliita ole. Ei kannata ostaa höylää(sellasta manuaalisesti toimivaa vempainta, jossa on paikallaan olevat terät, yleensä gillette) ku se voi raapia naisen herkkää ihoa. Jos se herkkä sitte on, ku kerran partakin kasvaa...?