Pyydän anteeksi heiltä joita vastaan rikon tällä kirjoituksellani, samalla pyydän että jokainen lukisi kirjotukseni loppuun ennen siihen vastaamista. Joka tapauksessa olen pitkään halunnut sanoa sen, mitä nyt kirjoitan:
Teen jo kymmenettä vuotta menestyksellistä kansainvälistä liiketoimintaa, jossa ansaitsen mukavasti.
Tulevaisuudessani aion, en enempää enkä vähempää, kuin miljonääriksi, sillä oma sponsorini on sen jo saavuttanut tehtyään työtä määrätietoisesti pitkälti yli kymmenen vuotta.
Hänen ei tarvitse, siis huomaa, ei todellakaan tarvitse enää tehdä työtä, sillä elämän loppuajan palkka on jo talletettu pankkiin, sijoitettu rahastoihin ja eläkekassaan jne.
Mutta: Kuka menestyvä ihminen haaveilee eläkkeelle jäämisestä 50-vuotiaana? Kuka menestyvä ihminen nauttii jouten olosta?
Ei sellaista ole. Menestyvä ihminen on valmis työhön ja kehittymään siinä, olipa työ mikä hyvänsä. Tunnen seitsemänkymppisiä markkinoinnin ammattilaisia, jotka edelleen nauttivat työstään täysin siemauksin, koska se tarjoaa haasteita ja kehittymismahdollisuuksia aina siihen asti kun heidän polkunsa päättyy.
Näin haluan elää itsekin. Kehittyä ja kehittää, jakaa ja opastaa, niin asiakkaitani kuin jälleenmyyntiorganisaatiotani, niin paljon kuin itse tavoitteita asetan tai he haluavat itselleen asettaa, josta me jokainen olemme vastuussa vain itsellemme.
Minä todella säälin toisten ansaintitapoja arvostelevia pikkusieluja.
Te, jotka arvostelette, ette koskaan ymmärrä työn merkitystä ja sitä, että joku jossakin ostaa hyviä tuotteita aina.
Myyjä ei ole paholaisen manipuloima tai aivopesun linkousjäte: Hän tekee sitä mistä hän pitää ja mitä hän pitää myös oikeana, sillä useimmiten hän itsekin on tuotteittensa tuote. Markkinoija, joka ei valehtele, koska tulos on hänessä itsessään ja useammin kuin uskotkaan, hänen tuotteensa ovat alan tavoittamatonta huippua ja näin mahdottomia myytäviä marketin hyllyillä.
Jokin siis ajatusmallissanne mättää:
Miksi kelpuutatte liittymämyyjän marketissa kertomaan, kuinka hänen tuotteensa on ylivoimainen ja edullisin? Hänen työnsä te ymmärrätte: Tuolla opiskelijalla ei voi olla kunnon palkka ja vaikka hänellä olisi CBS:n liittymä itsellään, hänen työnsä on kehua RCA:n liittymää. Sehän on oikein: Hänhän vaan tekee, mitä pomo käskee.
Hänet ajaa työhönsä siis pelko ja ahneus: Pelko työpaikan tai palkan menetyksestä, pomon haukuista jne. Ahneus taas siihen pieneen korvaukseen, joka on sitä pienempi mitä harvemmin työssä käy tai joka jopa loppuu kokonaan potkujen tullessa.
Pomon käsky on siis asia, jonka ymmärrätte.
Motiivi, joka ei perustu pelkoon ja ahneuteen on teille tuntematon: Motiivi, joka perustuu omaan tavoitteelliseen työskentelyyn, ahkeruuteen, unelmiin ja vapaaseen haluun, on outo ja tuntematon. Siksi se pitää tyrmätä! Miksi?
Tuossahan olisi oiva elämän perusohje: Aseta tavoitteesi ja tee parhaasi, jopa oikeastaan, tee kaikkesi että menestyisit parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi ei siis näin?
Ei, te haukutte ja nokitte oikein ajattelevan ihmisen kuin varislauma albiinon:
Ette salli, ette kannusta, ette jaa.
Miksi ette noudattaisi tuota hyvää ohjenuoraa?
Sen sijaan arvostelullanne ja tietämättömän houkan mielipiteillänne aiheutatte itsellenne sen, että olette itse auki lopun ikäänne. Olette joka päivä elämänne loppuun asti kahdenkympin puutteessa, ette pysty elämään ihmisen elämää, ettekä tarjoamaan lapsillenne taloudellista turvaa, elämänasennetta ja elämyksiä, mutta tyrkytätte silti mielipiteitänne ja tapojanne toisille täällä palstoilla turvaten mottoon "minä en tarvitse rahaa, raha ei merkitse minulle mitään, tärkeintä on puhdas luonto ja harrastukset...".
(Vain, siis vain isiemme ahkeralla työllä meillä on ollut varaa pitää puhdas luonto ja hankkia työttömillekin harrastusmahdollisuudet)
Minä kerron teille, että ilman rahaa on todella vaikeata olla onnellinen ja tarjota sekä jakaa onnea ihmisille ympärilläsi.
Yksinäiselle, hyvinkoulutetulle ja nuorelle minä sallin nuo mielipiteet. Miksi hänen tulisikaan tietää, että koulutus ei ole kaiken ydin: Hänenhän juuri tulee hankkia koulutus ja luottaa itseensä. Jos hän pärjää, hienoa, kaikki on mennyt hyvin.
Mutta perheelliselle, vähän tai paljon koulutetulle mutta etenkin vähän ansaitsevalle nuo mielipiteet ovat merkki yhteiskunnan turvaverkkoon nojautumisesta ja se ei ole esimerkki. Se ei ole malli, jonka perheellinen ihminen voi lapsilleen antaa.
Se ei ole malli, jolla kansakuntaa voidaan rakentaa: Jos oma elämäsi on tupsahtanut pyrstölleen, et voi, valitettavasti, antaa neuvoja enää kenellekään.
Tuo yksi syy ainoana on riittävä, jotta ihmisen, joka ei kunnioita toisen ammattia, tavoitteita, unelmia ja asennetta elämänsä määräämiseen, tulisi mennä itseensä sekä harkita kirjoittamista tänne neuvoen toisia välttämään rehellistä työtä ja kunnon ansioita.
Jokaisen, joka tämän lukee, kannattaa miettiä vain yhtä asiaa: Jos en ole tyytyväinen tämän hetkiseen taloudelliseen tilanteeseeni, miksi kommentoisin tätä kirjoitusta kriittisesti ja haukkuisin tämän kirjoittajan?
Miksi sen sijasta en menisi peilin eteen, katsoisi itseäni silmiin ja sanoisi lujalla, päättäväisellä äänellä itselleni:
"Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tästä päivästä lähtien olen valmis muuttamaan asennettani, tapojani ja siten loppuelämääni taloudellisesti, jotta tulevaisuudessani olisi odotettavissa jotakin muuta kuin sattumia.
Mitä muuta aion tehdä omalle asialleni kuin haukkua tuon palstalle kirjoittaneen ilmeisen idiootin verkostomarkkinoijan?"
Teen jo kymmenettä vuotta menestyksellistä kansainvälistä liiketoimintaa, jossa ansaitsen mukavasti.
Tulevaisuudessani aion, en enempää enkä vähempää, kuin miljonääriksi, sillä oma sponsorini on sen jo saavuttanut tehtyään työtä määrätietoisesti pitkälti yli kymmenen vuotta.
Hänen ei tarvitse, siis huomaa, ei todellakaan tarvitse enää tehdä työtä, sillä elämän loppuajan palkka on jo talletettu pankkiin, sijoitettu rahastoihin ja eläkekassaan jne.
Mutta: Kuka menestyvä ihminen haaveilee eläkkeelle jäämisestä 50-vuotiaana? Kuka menestyvä ihminen nauttii jouten olosta?
Ei sellaista ole. Menestyvä ihminen on valmis työhön ja kehittymään siinä, olipa työ mikä hyvänsä. Tunnen seitsemänkymppisiä markkinoinnin ammattilaisia, jotka edelleen nauttivat työstään täysin siemauksin, koska se tarjoaa haasteita ja kehittymismahdollisuuksia aina siihen asti kun heidän polkunsa päättyy.
Näin haluan elää itsekin. Kehittyä ja kehittää, jakaa ja opastaa, niin asiakkaitani kuin jälleenmyyntiorganisaatiotani, niin paljon kuin itse tavoitteita asetan tai he haluavat itselleen asettaa, josta me jokainen olemme vastuussa vain itsellemme.
Minä todella säälin toisten ansaintitapoja arvostelevia pikkusieluja.
Te, jotka arvostelette, ette koskaan ymmärrä työn merkitystä ja sitä, että joku jossakin ostaa hyviä tuotteita aina.
Myyjä ei ole paholaisen manipuloima tai aivopesun linkousjäte: Hän tekee sitä mistä hän pitää ja mitä hän pitää myös oikeana, sillä useimmiten hän itsekin on tuotteittensa tuote. Markkinoija, joka ei valehtele, koska tulos on hänessä itsessään ja useammin kuin uskotkaan, hänen tuotteensa ovat alan tavoittamatonta huippua ja näin mahdottomia myytäviä marketin hyllyillä.
Jokin siis ajatusmallissanne mättää:
Miksi kelpuutatte liittymämyyjän marketissa kertomaan, kuinka hänen tuotteensa on ylivoimainen ja edullisin? Hänen työnsä te ymmärrätte: Tuolla opiskelijalla ei voi olla kunnon palkka ja vaikka hänellä olisi CBS:n liittymä itsellään, hänen työnsä on kehua RCA:n liittymää. Sehän on oikein: Hänhän vaan tekee, mitä pomo käskee.
Hänet ajaa työhönsä siis pelko ja ahneus: Pelko työpaikan tai palkan menetyksestä, pomon haukuista jne. Ahneus taas siihen pieneen korvaukseen, joka on sitä pienempi mitä harvemmin työssä käy tai joka jopa loppuu kokonaan potkujen tullessa.
Pomon käsky on siis asia, jonka ymmärrätte.
Motiivi, joka ei perustu pelkoon ja ahneuteen on teille tuntematon: Motiivi, joka perustuu omaan tavoitteelliseen työskentelyyn, ahkeruuteen, unelmiin ja vapaaseen haluun, on outo ja tuntematon. Siksi se pitää tyrmätä! Miksi?
Tuossahan olisi oiva elämän perusohje: Aseta tavoitteesi ja tee parhaasi, jopa oikeastaan, tee kaikkesi että menestyisit parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi ei siis näin?
Ei, te haukutte ja nokitte oikein ajattelevan ihmisen kuin varislauma albiinon:
Ette salli, ette kannusta, ette jaa.
Miksi ette noudattaisi tuota hyvää ohjenuoraa?
Sen sijaan arvostelullanne ja tietämättömän houkan mielipiteillänne aiheutatte itsellenne sen, että olette itse auki lopun ikäänne. Olette joka päivä elämänne loppuun asti kahdenkympin puutteessa, ette pysty elämään ihmisen elämää, ettekä tarjoamaan lapsillenne taloudellista turvaa, elämänasennetta ja elämyksiä, mutta tyrkytätte silti mielipiteitänne ja tapojanne toisille täällä palstoilla turvaten mottoon "minä en tarvitse rahaa, raha ei merkitse minulle mitään, tärkeintä on puhdas luonto ja harrastukset...".
(Vain, siis vain isiemme ahkeralla työllä meillä on ollut varaa pitää puhdas luonto ja hankkia työttömillekin harrastusmahdollisuudet)
Minä kerron teille, että ilman rahaa on todella vaikeata olla onnellinen ja tarjota sekä jakaa onnea ihmisille ympärilläsi.
Yksinäiselle, hyvinkoulutetulle ja nuorelle minä sallin nuo mielipiteet. Miksi hänen tulisikaan tietää, että koulutus ei ole kaiken ydin: Hänenhän juuri tulee hankkia koulutus ja luottaa itseensä. Jos hän pärjää, hienoa, kaikki on mennyt hyvin.
Mutta perheelliselle, vähän tai paljon koulutetulle mutta etenkin vähän ansaitsevalle nuo mielipiteet ovat merkki yhteiskunnan turvaverkkoon nojautumisesta ja se ei ole esimerkki. Se ei ole malli, jonka perheellinen ihminen voi lapsilleen antaa.
Se ei ole malli, jolla kansakuntaa voidaan rakentaa: Jos oma elämäsi on tupsahtanut pyrstölleen, et voi, valitettavasti, antaa neuvoja enää kenellekään.
Tuo yksi syy ainoana on riittävä, jotta ihmisen, joka ei kunnioita toisen ammattia, tavoitteita, unelmia ja asennetta elämänsä määräämiseen, tulisi mennä itseensä sekä harkita kirjoittamista tänne neuvoen toisia välttämään rehellistä työtä ja kunnon ansioita.
Jokaisen, joka tämän lukee, kannattaa miettiä vain yhtä asiaa: Jos en ole tyytyväinen tämän hetkiseen taloudelliseen tilanteeseeni, miksi kommentoisin tätä kirjoitusta kriittisesti ja haukkuisin tämän kirjoittajan?
Miksi sen sijasta en menisi peilin eteen, katsoisi itseäni silmiin ja sanoisi lujalla, päättäväisellä äänellä itselleni:
"Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tästä päivästä lähtien olen valmis muuttamaan asennettani, tapojani ja siten loppuelämääni taloudellisesti, jotta tulevaisuudessani olisi odotettavissa jotakin muuta kuin sattumia.
Mitä muuta aion tehdä omalle asialleni kuin haukkua tuon palstalle kirjoittaneen ilmeisen idiootin verkostomarkkinoijan?"
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoituksesta. Kiva huomata, että joku muukin täällä ajattelee samoin kuin minä.
Kaikkea hyvää ja menestystä sinulle!
Hienoa todellakin! Omakin ajatukseni on täysin sama... Itsekin verkostossa mukana, vaan en vielä täysillä vauhdissa, mutta tavoitteet on. Tämä on pitänyt sanoa jo kauan aikaa näille valittajille! Ja huomaa... KUKAAN ei ole kommentoinut! =) HEH! Ollut varmasti liikaa luettavaa pikkumielisille. Kiitoksia tekstistä. Onnea ja vaurautta!!
ps. silti lottoan, jos vaikka... =)