undulaatin kasvatus

Njaa, en nyt tiedä pysyinkö ihan kärryillä koko putkesta, mutta jos on tarkoitus ihan vain yksi poikue pesittää jotta saa pari "itsetehtyä" lemmikkiä lisää (varsinaisesta kasvattamisesta puhuisin ehkä vasta vähän suuremmalla lintumäärällä ja pidemmän linjan jalostussuunnitelmilla...), niin vähimmillään tuossa kyllä pärjää ihan kahdella häkillä, eli isolla häkillä johon laitetaan pesijät ja koko loppuparvi sitten pesinnän jälkeen, ja pienellä johon jää se yksinäinen odottelemaan pesinnän ajaksi. Jos joku pesimähäkin asukeista on tarvis eristää voi se tilanteesta riippuen mennä sen pesimättömän seuraksi, sairastapauksille tietysti pitää olla oma pikkuinen eristyshäkki, mutta sehän on hyvä olla joka tapauksessa varastossa aikoi sitten pesittää tai ei. Käytännössä häkkejä kannattanee ostaa ylimääräisiä häkkejä tilaa nurkissa viemään vasta jos niitä todella tarvitsee.

Kaikki talouden undulaatit voivat pesinnän jälkeen mainosti majailla samassa (toki mahdollisimman isossa) häkissä olivat sitten poikasia tai aikuisia, kunhan yhteishäkkiin ei ikinä laiteta pönttöä, eli vain mahdollisen jatkopesityksen aikana lintuja voi myöhemminkin olla tarpeen eristää toisistaan jottei tule sukurutsaisia poikasia. Parvieläimiähän undut ovat ja aina mukavampaa niillä on mitä enemmän on porukkaa kasassa. Toki jos jostain syystä joku alkaa rähinöimään voi olla tarvetta joko rähisijä tai mahdollinen pahoinpitelyn kohde ottaa eri häkkiin. Sittenkin tietysti tarvitaan "ylimääräinen" häkki jos siskosi ihan välttämättä haluaa "omat" linnut eikä yhteisparvi miellytä. Mutta toisaalta jos se häkki jossa yksinäinen tulisi olemaan pesinnän ajan on tarpeeksi suuri, niin tokihan sen voi pesinnän jälkeen siirtää siskon linnuille.

Se on vähän makuasia antaako kaikkien kolmen ensin tutustua toisiinsa vai laittaa vaan pariskunnan yhteen, se vaan kannattaa muistaa että jos se pesimävire alkaa nousta niin naaraat voi tapella aika verisesti siitä yhdestä koiraasta. Toisaalta jos uusi tulokas on kovin nuori niin voi joutua odottelemaan vuodenkin ennen kuin sitä pesitystä kannattaa edes miettiä, jotta pesintä ei tee hallaa alaikäisen naaraan elimistölle, jolloin ei ole kovin järkevää pitää sitä muista erillään kuukausi-vuositolkulla. Jos nykyinen pari on kovin toisiinsa kiintyneitä, niin voi myös jonkun aikaa kestää että koiras suostuu "vieraan" yksilön kanssa touhuamaan. Itse melkein tuossa tilanteessa hankkisin heti alkuun vielä kaksi erisukuista undulaattia, koiraan ja naaraan ja antaisin kaikkien muodostaa ensin miniparven ja parit itse ennen kuin alkaisin miettiä mitä linnuista sitten mahdollisesti pesitellään.

Tavallinen munaluku unduilla on muuten 5-7, joten aika mahdollista on että jos emot on hyvin hoidettu ja ruokittu ja poikasia ylipäätään tulee, on niitä enemmän kuin se kolme... Siihenkin kannattaa henkisesti varautua, että pesitystä voi joutua ensikertalaisilla harjoittelemaan useampaan kertaan ennen kuin eläviä poikasia saa aikaan, ja terveenkin poikueen joukossa voi olla joku elinkelvoton yksilö joille ei käytännössä mitään voi tehdä. Jos pesitys kovin venähtää niin sittenkin sille "kolmannelle pyörälle" on turhan rankkaa elellä yksinään kovin pitkään.