Miten sais vanhemmat suostumaan? -.-

ensin puolvuotta, niin eiköhän irtoo.
Kaikki samoin kuin oikeellakin koiralla, ulos 4 kertaa päivässä lenkit, hoidat, peset , harjaat jne.

Sitten kun rupee pojat kiinnostaa, niin koira jää.
Yhdelläkään ei ole vielä jäänyt......

Jos ei muu auta, niin venaat sen kaks ja puolvuotta, muutat himasta, haet töitä ja teet sitten mitä tahdot....

Heh,en ole ainut 15-vuotias(Olen kyllä 14,mutta kk:n kuluttua olen 15) joka haluaisi koiran.Mutta oman koiran hankin vasta sitten kun on oma asunto,rahaa,aikaa yms. Mieti missä koira on 10 vuoden kuluttua,villakoirat elävät useimmiten helposti yli 15-vuotiaiksi.Ajattele koko koiran hankintaa negatiivisesti ja jossittelemalla,esim.Entä jos koirani jää ekana päivänä auton alle?Mitä jos minulle puhkeaa allergia?Entä jos minulla ei olekkaan koiralle kun opiskelen ammattiani? Entä jos koira pilaa vuokra-asunnon lattion pisseillään? Äläkä sitten kertaakaan katsele tuon pohdinnan aikana vaaleanpunaisin lasein ja "-Tuskin koirani kuolee heti ensimmäisenä päivänä."-lohdutteluilla.Varaudu pahimpaan ensin ja ajattele sitten vasta koiran hyviä puolia 8D Tarkoitukseni ei ole olla loukkaava kuitenkaan.

Tässä nyt muutamia "huonoja puolia" koirissa:
-Koira oppi täysin sisäsiistiksi vasta puolivuotiaana
-Koira voi saada eroahdistuksen eikä se ole kivaa kummallekkaan
-Koirasi voi olla sairas syntymästään saakka-->Kalliit hoitokulut-->ei rahaa--> joudut myydä/lopettaa koiran
-Koira ei ole koskaan samanlainen kuin unelmissasi,sillä on oma tahto.
-Koira tarvitsee liikuntaa ja aktivointia-->sairastunut ihminen esim.bortsu =useimmiten ongelmia
-Koira tarvitsee huomiota ja paljon(Koulunkäynti ammatin opiskelu=Pahimmassa tapauksessa,et osaa mitään työssäsi ja koira kärsii kuten sinäkin
-Kaikki koirat eivät pidä lapsista(Koulutuskysymys mutta jos koira on saanut traumoja,niin sitten on vähän vaikeampi karsia pois)
-Yms.
Tämä neg. ajattelutapa saa joko sinut luopumaan koiran hankinnasta nyt tai varaudut entistä paremmin koiran hankintaan.

no aattele sinulla menee muutama vuosi kun lähdet opiskelemaan ja koira jäisi silloin todennäköisesti vanhemmillesi..ja koira on silloin myös maksumies kun olosuhteet muuttuu. He eivät koiraa halua vaan sinä.

sanoisin että oota kun tulet täysiikäiseksi..silloin koira saa vakiintuneet olosuhteet.

ja vie vaikka muiden koiria lenkille ja koulutukseen tämän väliajan. :)

itse olin tosin 12v kun sain kovalla työllä (tienasin koiran itse samoin hoitokulut ja hoidin sen jälkeen mikä oli rankkaa) koiran mutta meillä oli aina koiria ja kun lähdin opiskelemaan en voinut koiraani ottaa mukaan ei sopeutunut muutokseen ja paikka oli paukkuaralle tuskaa(armeijan tykistö melko lähellä)
eli loppukädessä jäi äitini hoitoon mutta onneksi tykkäsi koirasta ja oli valinnut rodunkin. koira oli 7v kun jätin sen ja 14v kun jouduttiin lopettaa eli oli vielä puolet elämästään äitini hoidettavana siksi vanhempien on myös haluttava koiraa.

ymmärrän kyllä sinun halusi koiraan.. :)

vanhempiesi kannalta?

Meidän tyttömme hankki (sai) aikoinaan kääpiövillakoiran 15-vuotiaana.
Sitten loppui koulu ja tulivat pojat.
Tyttö on jo 22 ja asunut monta vuotta toisella puolella maata, koiran on
unohtanut.
Koira on nyt 8-vuotias ja tässä se pyörii meidän jaloissamme vielä varmaan
toisen mokoman.
Ei raukka tiedä ettei emäntä enää häntä muistakaan.
Ei hänen (koiran) tässä mikään huono ole, mutta ei ehkä niin paljoa
paijata kuin aikoinaan tyttö teki.

Aloittaja, mitä sinne kotiin kuuluu? Joko on koira-asialle lämmitty?

Täällä on jo kattavasti tullutkin esille vastuun kannalta olevia pointteja, joten en mene enää niihin. Kannattaa vaan tosiaan muistaa, että kun olet itse teini-ikäinen, niin saattaa ne mielenkiinnon kohteet vaihtua jonkin ajan päästä koirasta biletykseen ja poikiin, eikä siinäkään silloin mitään jos pystyy hoitamaan kaikki asiat ok. Koiraa ei pidä unohtaa.

Jaa, että mitä vielä voisi keksiä vanhemmille syyksi ottaa koira. Kokeilepa sitä, että sanot koiran pitävän sinua poissa turmion teiltä, että et voi niin sitten hypätä naapurin poikien kanssa rellestämässä tai viinaksien perässä, kun koiraa on vietävä lenkille ja koira luottaa sinuun, joten et voi täysin siemauksin antautua viinan, tupakan, seksin, huumeiden vietäväksi. Voit vielä havainnollistaa seksipointtia esim. isälle (isiin yleensä vetoaa se, ettet joudu kaikkien lökäpöksyjen kanssa tekemisiin) siten, että sanot koiran tuovan sinulle jo välittämistä ja ihanuutta, niin et niin helpolla lähde hakemaan sitä kenen tahansa Jaken housuista. :D

Eiköhän näillä...

Itse sain koiran kun olin 12 vuotias. Otimme portugalinvesikoiran, jossa ei ole karvanlähtöä.
Se kyllä tarvitsee palijon leikkimistä, ulkoilemista ja sitä pitää välillä parisen kertaa kuukaudessa mennä uittamaan. Jopa talvisin.

Vinkuin koirasta noin 2 vuotta, ensin suostuttelin siskon, sitten koitimme saada äidin suostumaan. Kerroime sen positiiviset puolet, siivosin koitamme ja kävin lenkkejä jopa aamulla.

Nojaa, sitten sainkin sen. Mutta juu ei se ollutkaan sellaista mitä olisin odottanut, ei saa tehdä läksyjä, pukea, olla rauhassa missään, kun koira on pentu.
Se puree raapii pompii, ja haukkuu arvatkaapa vaan onko hauskaa kun koira hyppää sohvalle ensimäisen kerran. Silloin se ei lopu.

Kaikki tämä pitää jaksaa kestää kunnes se oppii pentu koulusta jotakin. Koira osaa jo tassu ja istu a tietty nimensä. Mutta eihän se ole kuin 3kk ollut silloin Olen kyllä kiitollinen että sain koiran, mutta jos vanhemistasi tuntuu ettei perheeseen sovi koira. Niin ei heitä voi pakottaa, se kuitenkin riipuu perheestäsi, koska heidänkin pitää auttaa siinä esm korvin nyppimisessä, pesussa, kynsie leikkaamisessa, trimaamisessa.
Ja juu, koira maksaakin palijon aina kun ostetaan sille ruokaa, se maksaa yli 20€

Sitäpaitsi jos elät kotonasi enää 2½ vuotta, niin miktset silloin hanki koiraa. Se on helpompaa niin jos perheesi ei halua koiraa

Joo, sun täytyy luopua tosta sun ajatuksesta ja oottaa ne 2 ja puol vuotta, mä oon parempi ihminen ja sain paremmin suostuteltuu mun vanhemmat ostaa koiran, eli alle kuukauden päästä meille muuttaa labradorinnoutaja

Oletko ajatellut myöskin kaikki koulutukset , rokotukset jne. ?

ärsyttävää, kun kaikki on ain sillee et: joo no venaile se 3 vuotta et oot täysikäne.. se on aivan älyttömän pitkä aika odottaa jos oikeesti haluu koiraa(nimim. 8 vuotta odottanut).

Samat fiilikset mullakin, et ei ole mitään esteitä (toisen)koiran hankinnalle, mut isä on vastaa.. Oon tosiaan täyttämässä pian 17, mutta en voi ajatella, et sit ku oon 18, koska en aijo muuttaa pois kotoa ennen kuin lähden n3v päästä opiskelemaan ja silloin en aijo kerrostaloon mennä asumaan lattioille pissivän, ulisevan, kouluttamattattoman pennun kanssa, vaan haluan mukaani aikuisen koiran. Toisen koiran haluaisin, koska nykyisestä koiransta on tullut tietenkin koko perheen koira ja haluan koiran joka on _minun_ eikä äidin ja isän ja sillee. Toiveena olis myös agility harrastus, joka on lähes mahdoton toteuttaa ton lappalaisen kanssa, koska ensinnäkin se ei pystyis kuuntelemaan ohjeita alkuunkaan kun ympärillä on vieraita koiria ja ihmisiä, kun hän ei ole sallaisiin tilanteisiin tottunut. Lappalaiseni ei ole myöskään ihan mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla koulutettu, koska minä en 12-vuotiaana oikein osannut/jaksanut kouluttaa koiraa ihmeemmin (kyllä se kaikki perus jutut osaa ihan hyvin). Agility harrastuksen toteuttamisen suurimpana esteenä lappalaiseni kanssa on kuitenkin liikkuminen paikasta toiseen. Kulkupeliini ei vaan yksinkertaisesti mahdu niin iso koira.

Minä myös olen haaveillut koiran hankinnasta jo jonkin aikaa..
Olen 17 ja täytän 4kk päästä 18 mutta tiedän asuvani vanhempieni luona vielä kunnes saan opisekelut loppuun n. 3vuotta.
Meillä on ollut aikaisemmin koiria joten kokemusta on jo monesta eri rodusta.
Viimeinen koira oli jackrusselin terrieri mutta jouduimme myymään sen kun muutimme kerrostaloon, nyt olemme muuttaneet pysyvästi takaisin rivitaloon.
Äidille mainittaessa koirasta hän aina vastaa, että ei jaksa niiden karvojen imuroimista (normaalistikkin imuroi vähintään kahden päivän välein).... -.-''
Isälle en edes ole vielä uskaltanut mainita mitään koska siitä voi syntyä sota :D
Olen jo päässyt kriittisen pojat ja bileet vaiheen yli.. (välillä tietysti pitää lähteä kavereiden kanssa vähän juhlimaan).
Ja sekin on todistettu että koiraa kyllä jaksan hoitaa (aamu lenkit yms) koska isosikoni koira on meillä välillä hoidossa.
NYT TARVITAAN VINKKEJÄ MITEN SAAN ÄIDIN SUOSTUMAAN, KOSKA ÄITI SITTEN SUOSTUTTELEE ISÄN ! :D

Joo ymmärrän, eetä sua ärsyttää. Itsekkin viis vuotta koiraa kinusin, nyt meillä on 2 v. kääpiösnautseri. Joka päivä, monta kertaa kysyin, että milloin voisimme koiran ottaa.

Heiii sain vuosien pyytämisen jälkeen snautserin, nyt se on 10v ja minä 23v. Koskaan en ole jättäny koiraa lenkkeilemättä ja hoitamatta. Ongelmaksi tuli se, että koira ei sopeutunu minun kanssa kerrostaloon kun ikänsä oli ollut omakotitalossa. Kylläpä harmittaa, pitää vissin seuraavaksi toivoa omakotitaloa.. ;)

Sitä minäkin mietin😪 Minä haluisin myös koiran mutta vanhemmat ei suostu ostamaan