Onkohan tällä palstalla jo kirjan julkaisseita? Kiinnostaisi kuulla kokemuksianne, miten hyvin/huonosti kustantamonne on mielestänne markkinoinut esikoiskirjaanne. Mitä, jos kirja hautautuu muiden kirjojen sekaan - ja myynti jää vähäiseksi - vaikuttaakohan se seuraavan kirjan julkaisuun? Varsinkin kiinnostaa romaanien kannalta.
Tuleeko mieleenne sellaisia esikoisromaaneja, jotka ovat jääneet suhteellisen vähälle huomiolle, mutta kirjailija on kuitenkin tehnyt mittavan uran ja esim. jokin myöhempi kirja on sitten noussut enemmän esiin? Kun jotenkin tuntuu, että esikoiskirjalla olisi onnistuttava saamaan nimi tutuksi ja mielellään hyvänkokoinen lukijakunta, jotta jatkossakin kirjat myy - kun usein juuri esikoiskirjoista ollaan kovin kiinnostuneita, mutta sitten toiset ja kolmannet kirjat jäävät melko vähälle huomiolle (paitsi jos kirjailija onnistui esikoiskirjallaan herättämään kiinnostuksen). Mahtaako olla näin? Tarkoittaako huono onni esikoiskirjan kohdalla huonoa onnea koko kirjailijan uran kannalta?
Mitä, jos esikoiskirja jää muiden varjoon?
15
1103
Vastaukset
- esikoiskirj.
Kun julkaisee esikoiskirjansa, iskee vastaan täytenä yllätyksenä kirjallisen kulttuurin liepeillä pyörivien ihmisten saatanallinen kateus. Pienestäkin piruilusta ja pahan puhumisesta saadaan käsittämättömän suurta iloa.
Siis, jos näihin ihmisiin luotat, niin monenlaista hankaluutta ilmenee. Muista, he saattavat olla ihan hyviä tuttuja sinulle ja muuten mukavina pitämiäsi ihmisiä.
Mikäli kirja julkaistaan pienkustantamossa, vankka huhumylly pyörii, että se on omakustanne, täysin arvoton paskakirja ja sinä itse säälittävä idiootti, kun olet kehdannut sellaisen julkaista ja vielä maksanut siitä.
Mikäli et itse ole pyörinyt kulttuuripiireissä niin sinua pidetään roistona ja varkaana kun olet vienyt jonkun todella kultturellin kirjoittajan mahdollisuuden julkaista. Jos kirja on hyvä, sinut ollaan valmiina melkein tappamaan.
Yhteistyötä kannattaa tehdä selkeästi valtakunnallisten tavaratalojen ja kirjakauppojen kanssa. He myös ottavat kirjojasi mielellään myyntiin.
Mihinkään kusiseen paikalliseen kirjakauppaan ei kannata mennä nimikirjoituksia jakamaan.
Jos kirja ei käy kaupaksi, niin siitä seuraa vaikeuksia seuraavaa kirjaa julkaistaessa, sitä ei välttämättä julkaista.
Omaa kirjaani kuitenkin lainattiin paljon ympari Suomen, ja uskon sen jättäneen jäljen moneen lukijaan.
Hyvä kirjoittaja, jopa valtavirtaa vastustava, pääsee kuitenkin esille ennemmin tai myöhemmin, niin uskon.
Paljon on kuitenkin päätä hakattava kusipäisyyden seinään. - Gerald Gerald
Hyviä pohdintoja. Valitettavasti en osaa antaa sen kummempia vastauksia kuin omat kokemukseni.
Mietin aikanaan esikoiskirjaa tehdessä millaisia teoksia on aiheestani kirjoitettu ja pyrin tekemään jotakin, joka oli oma kulmani ilmiöihin. Halusin myös kirjoittaa teeman ympärille kolme varianttia eli tavallaan trilogian, mutta en tästä tietysti puhunut kustantajalle. Hän itse toki jossain vaihessa asian hoksasi, mutta siinä vaiheessa olin jo julkaissut monia teoksia. Kustantajakin vaihtui keskisuuresta suureen.
Markkinointi oli laiskaa, mutta minulla oli tuuria: kirjastot ja kirjakauppaketjut innostuivat mainostamaan ja rummuttamaan viidakkorumpua. Esikoinen sai kannattajansa, jolloin kustantajan markkinointikoneistokin heräsi unestaan. Valitettavasti kustantaja aina seuraa ensin kulttuurituottajien reaktioita ja alkaa vasta sitten toimia. Enemmän olisin saanut huomiota jos olisin esikoisellani päässyt kilpailuehdokkaaksi. Mutta sitä sain odottaa vielä monta vuotta...
Huono esikoiskirja on vaikeasti määriteltävä juttu. Jokainen näkee huonouden eri tavalla: lukijat, kustantaja, sinä, kollegat, apurahalautakunnat, julkinen sana jne. Mutta joskus huono onkin aikansa lapsi ja muuttuu huonoksi, kun aika ajaa teoksen ideoiden, tyylin, kielen, sanoman ohi. Tai sitten se tuomitaan huonoksi ja muuttuu retroksi, kun kirjailija voittaa merkittävän palkinnon.
Tietysti usealle esikoiskirjailijalle käy nykyään näin: kun tarjontaa on paljon, sattumaa ratkaisee kenen esikoisromaani saa huomiota ja kenen ei. Monella asialla on arvaamatonta merkitystä: kuka on kustantajasi, millainen maine kustantajallasi on, mitkä kirjat kilpailevat omasi kanssa - ovat lähellä omaa aihepiiriäsi, millainen on kirjasi näkökulma, sanoma, tyyli ja ennen kaikkea, miten paljon se voi synnyttää ympärilleen kulttuurikeskustelua. Jos persoonasi kiehtoo, sinulla on kiinnostavia elämänkokemuksia, koulutus, ammatti tai yhteyksiä maailman kulttuurisiin tai poliittisiin tahoihin - erityislahjakkuutta ennen kirjallista uraasi (esim. sisartaiteissa) - kaikella on vaikutusta hyvään tai huonoon.
Mutta oikeasti: hermoilet turhaan! Se miten käy, ei ole enää omassa käsissäsi. Vai onko? Olen samaa mieltä nimim. esikoiskirj., että kannattaa miettiä minne menee esiintymään. Turhaan ei kannata kirjailijan aikaa tuhlata pikkupippaloihin. Jos valtamedia ei kiinnostu, se ei kiinnostu. Pyri vaikuttamaan kirjanostajiin: marketit ovat tärkeitä jos niihin halajat. Kirjakauppiaat ja kirjastot toisia tärkeitä ostajia.
Minulla on nyrkkisääntö: olet tasan yhtä hyvä kuin edellinen teoksesi. Maine rakentuu kirja kirjalta, romaani romaanilta. Siinä on työsarkasi ja niinpä (ehkä) kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Mutta tämä on toki oma oikeutesi ja varmasti suurin motiivisi. Kirjoittaa siitä mikä on itselle sanomisen arvoista, julkaisemin kannalta mielekästä.
Kirjoittaminen on kulttuurityötä: se on sotaa, se on rauhantyötä ja se on myötäilyä ja vastustamista. Huomaat sen kyllä. Helppoa tämä ei ole, mutta en itse sitä koskaan odottanutkaan. Siirryttyäni leipätyöstä vapaaksi kirjailijaksi aikanaan olin saanut velat maksettua, elämäni vakiintumaan ja keskittymään kirjailijan kokopäiväiseen työhön. Ennen sitä minulla oli paljon huolia: talolainan poishoitaminen, lasten kasvattaminen ja perheen pyöritys samalla kun univelkaisena öisin ja loma-aikana kirjoitin raivokkaana kirjoja toisen perään. En kadu. En unelmoi. Tämä on mukavaa ja raskasta työtä, mutta en koskaan kaipaa takaisin tutkimuspuolen työhön. Fiktion kirjoittamisessa on riittävästi kunnianhimoisia mahdollisuuksia ja hyvin vähän onnistumisen mahdollisuuksia - jos on kunnianhimoinen. Pakko ei ole. Pakko ei ole mihinkään. Ja siksi tämä on niin vapaata työtä. Itse saat valita paljon.
Miten lähellä julkaisua itse olet? Jos olet nuori, en usko, että sinulla on kiirusta hermostua vastaanotosta. Neuvoni on: mieti millaisen elämän haluat kirjailijana elää. Missä, miten ja milloin. Ennen perhettä otin itse virkavapaata ja kirjoitin Aasiassa, jossa eläminen oli lämmössä helppoa ja suht halpaa. Perheen perustamisen jälkeen alkaa se ralli, joka on uuvuttavaa ja antavaa, mutta myös haaste kirjailijalle. Helppoa se ei ole perheelle. Helpompaa se on (ehkä) perheettömälle.- Sad Sam
kuulla että jollain sitten kirjoittaminen sujuu uraksi asti.
Haikeudella tämmöistä lukee, kun itsekin haluais olla kirjailija mutta aina vain tulee juu ei -monistettua kirjettä jos sitäkään. Kai se on lahjoista kiinni. - Lohduti lohduti
Sad Sam kirjoitti:
kuulla että jollain sitten kirjoittaminen sujuu uraksi asti.
Haikeudella tämmöistä lukee, kun itsekin haluais olla kirjailija mutta aina vain tulee juu ei -monistettua kirjettä jos sitäkään. Kai se on lahjoista kiinni.Noh, taitaa siinä olla 90 prosenttia sinnikkyyttä ja onneakin. Käy kursseja esim. Orivedellä, ne kannattaa. Ja jos et saa kaupallisella kustantajalla läpi niin tee omakustanne: kirja se on sekin! Eikä tuotoiltaan varmaan paljon eroa suurimmasta osasta kaupallisia tuotoksia, jos täällä esitetyt arviot pitää paikkansa.
- pupujussi00
Huh. Onneksi kirjoitan vain viihteellistä roskaa, ei tarvitse vaivata päätä itseriittoisen kulttuurieliitin hiekkalaatikkoriidoilla...
- FdsD
Onko muuten viihdekirjailijoilla oma liittonsa tai etujärjestönsä, joka ajaa heidän asioitaan kuten Suomen nuorisokirjailijat tai Näytelmäkirjailijaliitto?
- Julkaisenko vai en
FdsD kirjoitti:
Onko muuten viihdekirjailijoilla oma liittonsa tai etujärjestönsä, joka ajaa heidän asioitaan kuten Suomen nuorisokirjailijat tai Näytelmäkirjailijaliitto?
---Kun julkaisee esikoiskirjansa, iskee vastaan täytenä yllätyksenä kirjallisen kulttuurin liepeillä pyörivien ihmisten saatanallinen kateus. ----
Mitä tämä muka on? Missä se muka näkyy? Taitaa olla taas jonkun vainoharhaa.
Jos saan julkaistua esikoiskirjan, niin liikun tietysti markkinatapahtumisa, jos kustantajani sitä haluaa. Mutta missä ihmeen kirjallisen kulttuurin liepeillä pyörivien piireissä? En tunne ketään enkä aio osallistua mihinkään kosteisiin kemuihin tai muuhun tyhjään lätinään. En usko, että kukaan minua kadehtii, vaikka onnistuisin julkaisemaankaan, koko kateus on yleensä ihan kuvittelua. Eihän se keneltäkään ole pois, mitä jollakulla on. - arvausss
Julkaisenko vai en kirjoitti:
---Kun julkaisee esikoiskirjansa, iskee vastaan täytenä yllätyksenä kirjallisen kulttuurin liepeillä pyörivien ihmisten saatanallinen kateus. ----
Mitä tämä muka on? Missä se muka näkyy? Taitaa olla taas jonkun vainoharhaa.
Jos saan julkaistua esikoiskirjan, niin liikun tietysti markkinatapahtumisa, jos kustantajani sitä haluaa. Mutta missä ihmeen kirjallisen kulttuurin liepeillä pyörivien piireissä? En tunne ketään enkä aio osallistua mihinkään kosteisiin kemuihin tai muuhun tyhjään lätinään. En usko, että kukaan minua kadehtii, vaikka onnistuisin julkaisemaankaan, koko kateus on yleensä ihan kuvittelua. Eihän se keneltäkään ole pois, mitä jollakulla on.en tiedä onko niinkään kyse "liepeistä" vaan verkottuneesta kirjallisuusyhteisöstä, johon kuuluvat valtakunnallisten, maakunnalisten, paikallis-, korkeakulttuuri-, vaihtoehtokulttuuri- ym. lehtien toimittajat, kirjoittayhdistysten, opistojen ja järjestöjen ym. kirjoituspiirien ohjaajat, kustantamoiden vakinainen henkilökunta ja avustajat, lukijat, kirjakauppiaat, toiset kirjailijat... kun nämä kirjallisuutta enemmän tai vähemmän tuntevat, enemmän tai vähemmän kiinteästi kirjallisuuden parissa työskentelevät tai harrastavat ihmiset kohtaavat toisiaan ja keskustelevat kirjallisuuden ilmiöistä joko yksityisesti tai valtalehtien palstoilla/telkkarissa/radiossa tai sillä välillä, niin sitä se tämä "liepeet" varmaan niinkö tarkottaa.
- Salka Valka nukkuu
arvausss kirjoitti:
en tiedä onko niinkään kyse "liepeistä" vaan verkottuneesta kirjallisuusyhteisöstä, johon kuuluvat valtakunnallisten, maakunnalisten, paikallis-, korkeakulttuuri-, vaihtoehtokulttuuri- ym. lehtien toimittajat, kirjoittayhdistysten, opistojen ja järjestöjen ym. kirjoituspiirien ohjaajat, kustantamoiden vakinainen henkilökunta ja avustajat, lukijat, kirjakauppiaat, toiset kirjailijat... kun nämä kirjallisuutta enemmän tai vähemmän tuntevat, enemmän tai vähemmän kiinteästi kirjallisuuden parissa työskentelevät tai harrastavat ihmiset kohtaavat toisiaan ja keskustelevat kirjallisuuden ilmiöistä joko yksityisesti tai valtalehtien palstoilla/telkkarissa/radiossa tai sillä välillä, niin sitä se tämä "liepeet" varmaan niinkö tarkottaa.
Sitä todellakin tällä rintamalla(kin) riittää. Toisinaan tulee sellainen olo, että kollegoilla Saksassa tai Ruotsissa ja varsinkin Islannissa on aivan toisenlainen tilanne. Norjassa kirjoja arvostetaan ja tuetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Luulen, että kateuden ydin on tässä: taiteilijat jakavat apurahoja toisille taiteilijoille, jotka taistelevat toimeentulostaan pienellä, huonosti rahoitetulla kentällä. Kateutta se herättää. Katkeruutta. Kaikkihan haluavat saada itse apurahat...
- Julkaisenko vai en
Salka Valka nukkuu kirjoitti:
Sitä todellakin tällä rintamalla(kin) riittää. Toisinaan tulee sellainen olo, että kollegoilla Saksassa tai Ruotsissa ja varsinkin Islannissa on aivan toisenlainen tilanne. Norjassa kirjoja arvostetaan ja tuetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Luulen, että kateuden ydin on tässä: taiteilijat jakavat apurahoja toisille taiteilijoille, jotka taistelevat toimeentulostaan pienellä, huonosti rahoitetulla kentällä. Kateutta se herättää. Katkeruutta. Kaikkihan haluavat saada itse apurahat...
Jos/kun toivottavasti julkaisen esikoisen sanokaamme seuraavan kahden vuoden kuluessa ottaen huomioon tekstin käsittelyaika, niin en usko kovin monen asian muuttuvan. Toivon tietysti, että kirja noteerataan esimerkiksi sanomalehdissä ja sitä ostetaan kohtuullisesti.
Muuten jatkan ihan normaalisti päivätyötä, en ole apurahoja hakemassa enkä todellakaan aio missään piireissä pyöriä. Ei minusta tee mitään taiteilijaa se, että julkaisen ja aion julkaista jatkossakin, jos hyvin käy.
Ihmettelen edelleen, miten se mukamas kuviteltu kateus tulee esiin. Tuleeko ne mukamas kateet sen sanomaan oudolle tai hieman tuntemelleen esikoiskirjailijalle että et sä mitään oo, luulet vain? Saatte ajatella, että kysyn tyhmiä, mutta haluan vääntää rauta-aidasta kyseenalaisyaakseni tämän älyttömän otaksuman.
Jos julkaisen esikoisen, se ei ole keneltäkään pois. Eihän minultakaan ole pois se, että jotkut julkaisevat koko ajan: niin esikoisia kuin muitakin. - joopasenjoo
Julkaisenko vai en kirjoitti:
Jos/kun toivottavasti julkaisen esikoisen sanokaamme seuraavan kahden vuoden kuluessa ottaen huomioon tekstin käsittelyaika, niin en usko kovin monen asian muuttuvan. Toivon tietysti, että kirja noteerataan esimerkiksi sanomalehdissä ja sitä ostetaan kohtuullisesti.
Muuten jatkan ihan normaalisti päivätyötä, en ole apurahoja hakemassa enkä todellakaan aio missään piireissä pyöriä. Ei minusta tee mitään taiteilijaa se, että julkaisen ja aion julkaista jatkossakin, jos hyvin käy.
Ihmettelen edelleen, miten se mukamas kuviteltu kateus tulee esiin. Tuleeko ne mukamas kateet sen sanomaan oudolle tai hieman tuntemelleen esikoiskirjailijalle että et sä mitään oo, luulet vain? Saatte ajatella, että kysyn tyhmiä, mutta haluan vääntää rauta-aidasta kyseenalaisyaakseni tämän älyttömän otaksuman.
Jos julkaisen esikoisen, se ei ole keneltäkään pois. Eihän minultakaan ole pois se, että jotkut julkaisevat koko ajan: niin esikoisia kuin muitakin.jos kateus-niminen ilmiö ylipäätään on olemassa niin eiköhän sitä esiinny kaikkialla missä ihmisiä on.
- Julkaisen tai en
joopasenjoo kirjoitti:
jos kateus-niminen ilmiö ylipäätään on olemassa niin eiköhän sitä esiinny kaikkialla missä ihmisiä on.
Kyseenalaistan koko ilmiön esiintymisen siinä llaajuudessa, kuin ihan yleisesti väitetään.
Eivät ihmiset ole kovinkaan kiinnostuneita toisten ihmisten asioista. - Charteris
Julkaisen tai en kirjoitti:
Kyseenalaistan koko ilmiön esiintymisen siinä llaajuudessa, kuin ihan yleisesti väitetään.
Eivät ihmiset ole kovinkaan kiinnostuneita toisten ihmisten asioista.Kai julkisuusaste ja kirjallisissa piireissä pyöriminen on puhtaasti ykslilöllinen valinta? Jos saisin kirjan läpi ja alkaisin tasajulkaista teoksia, tuskin edes asuisin suurinta osaa vuodesta Suomessa, vaan muuttaisin ulkomaille asumaan, kuten nimim. Gerald Gerald aiemmin toi esille. Nauttisin kirjoittamisesta ja jättäisin kadehtimisen omaan arvoonsa, koska en haluaisi törmätä suomalaiseen kulttuuripiiriin. Muutenkin, kuka niistä kokkareista nauttii?
- Esikoiskirjan kokenu
Charteris kirjoitti:
Kai julkisuusaste ja kirjallisissa piireissä pyöriminen on puhtaasti ykslilöllinen valinta? Jos saisin kirjan läpi ja alkaisin tasajulkaista teoksia, tuskin edes asuisin suurinta osaa vuodesta Suomessa, vaan muuttaisin ulkomaille asumaan, kuten nimim. Gerald Gerald aiemmin toi esille. Nauttisin kirjoittamisesta ja jättäisin kadehtimisen omaan arvoonsa, koska en haluaisi törmätä suomalaiseen kulttuuripiiriin. Muutenkin, kuka niistä kokkareista nauttii?
Suurin osa esikoiskirjoista jää muutaman lehtien nostaman ja ylistämän esikoiskirjan varjoon. Tosiasia. Mikäpäs siinä. Sama ilmiö sisartaiteissakin. Pieneen maahan mahtuu vain muutama nousemaan esille kerralla. Mutta onko sillä suurta vaikutusta uralle? Tuskin. Ei kustantaja tästä ylläty. Mielestäni toinen romaani vaikuttaa suuntaan paljon enemmän kustantajan kanssa...
- M
Eli tämä Brasilian Pauli Kohelo on hyvä esimerkki siitä, ettei esikoiskirjan tarvii menestyy. Ainakaan aluks, Coelhon esikoinen oli nimittäin -kuinkas muuten- Alkemisti. Siitä otettiin vain 300 kpl painos, pieni sis jopa Suomen mittakaavalla, eikä odotettu mitään menestystä osakseen saavan. Kun sitten myöhemmät teokset saivat arvostusta ja levisivät laajemmalti, saavutti Alkemisti hurjan suosion, nykyisin reilu 30 miljoonaa myytyä nidettä. Eli älkää ihmeessä jättäkö kässäriä lähettämättä kustantajalle vain, koska ajattelette, ettei se ole riittävän hyvä esikoiskirjaksi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisten vaalit, hyvä alku mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus33626Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va872012Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J50826- 47754
Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va34728Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?184708Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke119705Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.35692- 35640
Miksi tuota ei saada karkotettua Suomesta?
Sillä näkyy olevan ilmeinen suojaväri. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6af3161b-4cdc-4ca7-b6cd-1e745efd1a97127638