Onko

Lähtökohtana heillä voi olla ajatus siitä, miten läheinen olet lapsille tai miten läheinen tulet heille olemaan jatkossa, jos seurustelusuhteenne on pitempi laatuista sorttia. Toisaalta ei ole kovin järkevää yrittää toimia ennustajana ihmissuhteen kestävyydestä ja heille pitäisikin riittää antamanne käsitys siitä, että suhteenne on vakavalla pohjalla.

Vaikka laitokset valehtelevat kirkkain silmin "ottavansa joka lapsen yksilölliset tarpeet huomioon", ei se aina pidä todellisuudessa paikkaansa. Mitä huonompi sijaispaikka on, sitä yleistävämmin kaikkiin huostaanottovanhempiin suhtaudutaan. Törkeä yleistys voi olla pahimmillaan esim. tällainen: "Kaikki huostavanhemmat ovat päihderiippuvaisia, mielenterveysongelmaisia, epävakaita ihmissuhteissaan, jolloin seurustelukumppanit vaihtuvat jatkuvasti ". Jne. Tuollaisiin syihin vedotaan joka käänteessä, kumppanisi ei olisi ikinä mitenkään todistanut käytöksellään kuuluvansa mihinkään edellä mainituista ryhmistä, välttämättä edes sossut eivät ole syyttäneet häntä em. asioista. On tietysti kaukana lapsen edusta, että huostaanottovanhemmat on kaikki survottu samaan muottiin, vaikka todellisuudessa vain osa heistä kuuluu em. mainittuihin ryhmiin.

Jos syynä on tuollainen väärä asennoituminen ja tilanne vain jatkuu, pitäisi äidin ottaa asia esille sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kaikkein törkeimmät laitokset eivät välitä edes sossujen mielipiteestä, vaikka pitäisi. Asiasta voi tietysti jutella myös sossujen esimiehen tai sosiaaliasiamiehen kanssa, jotka myös voivat vaikuttaa tilanteeseen, jos sossut ovat niin kiireisiä, että heitä on vaikea tavoittaa tai eivät muuten ole halukkaita puuttumaan asiaan mitenkään.