takana 10v avioliitto,
kaksi pientä lasta,
valvottuja öitä,
lasten sairastamista, tappelua, meteliä,
jatkuvaa huolta ja murhetta,
asuntovelkaa,autovelkaa,
väsymystä, työstressiä,
rakastelua silloin tällöin hiljaa
etteivät lapset herää,
sanalla sanoen ARKEA.
ja sittenkun sitä pääsee Lappiin viikoksi,
kaveriporukassa tai työnantajan kustannuksella,
kaikki on tyystin erilaista siihen kotielämään verrattuna,on aikaa vain itselle....
saa olla edes vähän aikaa huolista vapaana, pitää hauskaa ja nauttia elämästä, myös seksuaalisesti...
halukkaiden kumppaneiden kanssa ja samanlaisia kuin minä itse, meitähän riittää, elämän pienistä iloista nauttivia ja hetkestä kiinni ottavia....
mutta kun tulee aika lähteä kotiin, niin nämä jutut jäävät vain mukaviksi muistoiksi, ei niillä ole senkummempaa merkitystä, perhe ja lapset ja kaikki siihen liittyvä on kuitenkin niin kovin paljon tärkeämpää että tuollaisilla ohimenevillä paneskeluilla olisi mitään vaikutusta siihen todelliseen arvojärjestykseen mikä elämässä vallitsee.
suhteessani ei ole mitään pielessä,
sitä on vaan mukava nollata joskus tilanne edellä kuvatulla tavalla,
kotonakin jaksaa taas pitkän pätkän paremmin elää sitä arkea ja se mitä teen Lapissa ei ole keneltäkään perheenjäseneltä pois, se on omaa aikaa ja tarkoitettu vain itselle.....joka tavalla !!!
kaksi pientä lasta,
valvottuja öitä,
lasten sairastamista, tappelua, meteliä,
jatkuvaa huolta ja murhetta,
asuntovelkaa,autovelkaa,
väsymystä, työstressiä,
rakastelua silloin tällöin hiljaa
etteivät lapset herää,
sanalla sanoen ARKEA.
ja sittenkun sitä pääsee Lappiin viikoksi,
kaveriporukassa tai työnantajan kustannuksella,
kaikki on tyystin erilaista siihen kotielämään verrattuna,on aikaa vain itselle....
saa olla edes vähän aikaa huolista vapaana, pitää hauskaa ja nauttia elämästä, myös seksuaalisesti...
halukkaiden kumppaneiden kanssa ja samanlaisia kuin minä itse, meitähän riittää, elämän pienistä iloista nauttivia ja hetkestä kiinni ottavia....
mutta kun tulee aika lähteä kotiin, niin nämä jutut jäävät vain mukaviksi muistoiksi, ei niillä ole senkummempaa merkitystä, perhe ja lapset ja kaikki siihen liittyvä on kuitenkin niin kovin paljon tärkeämpää että tuollaisilla ohimenevillä paneskeluilla olisi mitään vaikutusta siihen todelliseen arvojärjestykseen mikä elämässä vallitsee.
suhteessani ei ole mitään pielessä,
sitä on vaan mukava nollata joskus tilanne edellä kuvatulla tavalla,
kotonakin jaksaa taas pitkän pätkän paremmin elää sitä arkea ja se mitä teen Lapissa ei ole keneltäkään perheenjäseneltä pois, se on omaa aikaa ja tarkoitettu vain itselle.....joka tavalla !!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuohan kuulosti tutulta. Kyllä se niin on, että ilon ottaa irti sieltä mistä saa. Kaikki muuten hyvin kotona, mutta seksi ei suju. Avioliittoa takana jo 22 v. ja lapsiakin. Tarpeet on, mutta niitä ei kotioloissa tyydytetä. Olihan minulla ystävä, joka asiassa auttoi 1,5 vuotta, mutta hän nukkui pois äkillisesti, varoittamatta ja jäin aika tyhjän päälle, siitä on nyt 5 kk kulunut.
Nyt on Lapin reissu takana ja jaksaa taas eteenpäin, kotonakin.
Minähän voin nyt paremmin, kun on itselläkin hyvä olla. Eikä se minustakaan ole muilta pois, oma hyvä olo.
Himot ne on hiirelläkin.
Sitä kun lukee tekstiäsi, niin voin kuvitella kuinka onneton olet kokonaisuudessasi perhe- elämääsi. Halu mennä paneskelemaan muita aina silloin tällöin muita ei anna sinusta mitenkään luotettavaa ja esimerkillistä äitiä eikä vaimoa. Sinähän elät kaksoiselämää ja pystyt olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voi olla enemmin tai myöhemmin kaikki valkenee miehellesi ja saat hatkat, mutta sitä ehkä sisimmässäsi toivot.
Tämän mukaan sinulla tuskin on minkäänlaista arvojärjestystä oikeasti, elät kulissia.
On varmaan muitakin rentoutumiskeinoja!?
en missään vaiheessa sanonut kumpaa sukupuolta olen, sen jätin jokaisen itsensä pääteltäväksi ja siihen loppupäätelmään tottakai vaikuttaa myös omat antipatiat kuten tuli erittäin hyvin ilmi sinun kirjoituksestasi,
kuitenkin,
molemmat osapuolet toimivat siellä samalla tavalla, eihän se peli muuten onnistuisikaan,ja päättyisi molempia tyydyttävään lopputulokseen,
muunlainen höpinä asiasta on joutavanpäiväistä hurskastelua ja naiviutta.
ja huom....tämä oli tosiaan OMAKOHTAINEN tilitys
Ilman mitään naiviutta tai hurskastelua olit mitä sukupuolta tahansa ei käy kateeksi elämäntyylisi, onhan se sekin jokinlaista yritystä hallita omaa elämäänsä ja itsetuntoaan kun saa välillä elää niin vapaasti kuin olisi nuoruudessaan elänyt.
Arvot tuntuvat kuitenkin heittävän häränpyllyä sinulla. Niitä ilmeisesti opetat sitten tulevalle sukupolvelle? Miten voi opettaa rehellisyyttä ja toisen ihmisen kunnioittamista, kun itse ei sitä osaa ja hallitse?
kerran täällä vain eletään!
Ilo ei ole toisilta pois
Näin on! Jokainen on oman onnensa seppä! Miten petaa, niin makaa! Mitä edessään niittää sen takanaan löytää! Kyllähän näitä riittää, onnea vaan elämän kiertokulussa.
..sellainen asia kummastuttaa miksi pitää jatkaa avioliittoa jos ei ole hyvä olla yhdessä . Kaikki osapuolet säästyisivät paljolta jos oltaisiin rehellisiä ja lähdettäisiin eri suuntiin kun siltä tuntuu . Ei lapsetkaan nauti elämästä riitaisessa perheessä..ja he kyllä tietävät ja vaistoavat mitä pinnan alla liikkuu . Puistattaa sellainen kulissin ylläpitäminen ..ja onko siitä koskaan kenellekään iloa tai edes hyötyä .
Voi, kun asiat olisikin noin yksinkertaisia. Erohan rehellisyydestä tulisi...
ja sitä ei kaikki halua. Eikä ole pakko riidellä, hauskanpidosta oli puhe.
lähtiessäsi virkistysmatkalle?
Palattuasi, olet terästetty valikoimilla pumpulivalheita, puolison kysyessä virkistysmatkastasi! Vai oletko rehellinen?
Onko puhdas omatunto?
Annatko puolisollesi myös mahdollisuuden "virkistylomiin" (mm. kertomalla totuuden itsestäsi ja matkojesi tarkoituksista)
niin se vaan on nykyavioliitossa monesti että annetaan toiselle sitä tilaa koska ymmärretään että se vahtiminen ja tukahduttaminen ja määräileminen on kaikkein pahinta,jokaisella on oikeus omaan elämään ja tätä on vaikea kaikenmaailman tanttojen käsittää jotka ovat vuosikymmeniä alistaneet omaa puolisoaan
Niinhän se on että teki täällä mitä tahansa niin kaikille se ei käy. Biologisesti ihminen on kaikkea muuta kuin yksiavioinen. Moraali ja kulttuuri muokkaavat meidät tällaisiksi. Ovatko sadat miljoonat moniavioisien kulttuurien parit sitten pahoja ihmisiä kun elävät uskonsa mukaan. Ristiretkellekö taas moraalin ja valkoisen miehen "pyhimysmäisen" elämän puolesta?
Miksi sitten mennä yleensä naimisiin, jos ei osaa pitää avioliittolupauksia, jotka luvataan papin edessä? Silloin kun tietää oman luonteensa ja on moniaviliittokannalla kannattaisi olla yksin ja harrastaa monia suhteita. Ei pitäisi vetää mukaa muita ihmisiä, jotka saattavat ajatella toisin. Kyllä tollaiseen käyttäytymiseen avioliitossa pitäisi olla toisenkin suostumus ja molemminpuoleinen mahdollisuus.
Ei uskollisuuteen mitään vahtimista tarvitse eikä toisen tukahduttamista. Jos se siltä tuntuu, niin kumppani on väärä alunpitäen.
Eikä siinä mikään tantta tarvitse olla, kun vaalii rehellisyyttä ja toisen kunnioittamista, se vaan on kotoa kasvatuksessa saatu lahja, jolla pääsee pitkälle ja voi elää hyvää elämää. Kyllä petturit jossain vaiheessa elämää saa maistaa yleensä omaa myrkkyänsä kaksinkerroin.
Kun on ollut saman kanssa useampia kymmeniä vuosia, se ei vaan aina riitä.
Avioliitosta ei välttämättä saa kaikkea sitä mitä tarvitsee. Asiat vaan alkaa maistua puulta. Jos askel lipsahtaa, miksi puolisoa pitäisi loukata kertomalla asiasta? Kuka siitä hyötyy? Useimmat aviossa elävät haluavat kuitenkin säilyttää perheen. Olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla vapaus käyttää omaa päätään, piti siitä sitten kaikki mökin mummot tai ei. Näin vaan on - useimmissa liitoissa. Ei joka asiaa tarvitse selittää/kysellä - tämä on terve pohja.
etten sanoisi suorastaan höpinää aikuiselta ihmiseltä, miten noin naivi voi ollakaan??
ikäänkuin ihminen, siis itse tai toinen pysyisi koko elämänajan samanlaisena,ja tunteet muuttumattomina, ei ei vaan henkistä kasvua ja muuttumista tapahtuu,puoleen jos toiseenkin koko ajan, oletko koskaan kuullut moisesta ?
ilmeisesti sinulla itselläsi on eri ikäkausiin kuuluvat kriisit jääneet läpikäymättä, ne jotka kasvattavat ja muokkaavat ihmistä matkan varrella, yleensä pyrkimyksenä olisi parempaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan, ei siis ihme että olet jämähtänyt tiettyyn ajatusmalliin etkä näe mitä muutoksia ympärilläsi tapahtuu ja lisäksi kasvatukseen on turha vedota,missään muussa asiassa ei tehdä niinpaljon virheitä kuin siinä, jokainne meistä on ollut kasvatettavana ja osa kasvattanutkin joten tämän asian tietää jos ei muuten niin kantapään kautta.
samoin olosuhteissa tapahtuu muutoksia perheen kasvaessa tai vastaavasti pienentyessä lasten muuttaessa pois,lastenlasten syntyessä ym.nämä kaikki ovat kipeitä asioita jotka muuttavat ajattelua ja muokkaavat ihmistä nimenomaan kriisin kautta.
yritä sinäkin päästä kasvuun oman henkisen kehityksesi tiellä se on ensimmäinen askel parempaan suuntaan
se mitä et tiedä ei voi myöskään sinua loukata ja se että jos kerrot puolisollesi osoittaa vaan sitä että haluat siirtää vastuun tapahtumista toiselle osapuolelle ja pestä itse kätesi, oma ego ei välttämättä kestä esim. syyllisyyttä niin sitten se pitää kaataa viattoman sivullisen (puolison) niskaan, raukkamaista touhua
Jos vapautta haluaa ei kannata liitossa ollakkaan. Uskottomuutesi loukkaa puolisoasi kerrot tai et tekemistäsi. Avoiliiton kultaisia puolia on olla uskollinen yhdelle ei monille osapuolisille. Aikuisuutta on osata pitää lupauksensa ja olla luotettava kumppani. Ennen pitkää jotain kuitenkin hajoaa välillänne jos olet uskoton. Yhteys katkeaa.
Totuuttahan on monen vaikea sulattaa. Kasvamista aikuisiässä on muukin kuin uskottomuus. Se tuskin tekee sinusta hyvää ihmistä. Kultaisella keskitiellä kulkeminen on vanha viisaus ja se pätee tähänkin päivään, oli suhde tuore tai 50 v vanha.
Ei se pettäminen mikään positiivinen asia ole, eikä sillä pidä kehuskella, mutta joskus asiat ajautuvat sellaiseen... turha sellaisen takia on ruveta vanhaa liittoa rikki repimään. Parempi olla puhumatta.
Sinulle vielä: olen kuullut henkisestä kasvusta, mutta tapauksessa, kun ihminen vanhenee ja ymmärtää asioita enemmän sekä myös kunnioittaa ja arvostaa toista osapuolta. Tieten tahtoen toisen loukkaaminen vierailla suhteilla on kaikkea muuta kuin henkistä kasvua, se on ennemmin kasvua alaspäin...
Eikös ne vaikeudet kasvata ihmistä paremmaksi ja viisaammaksi, kun taas sivullisten suhteiden ja ihailujen keruu lähinnä kerro huonosta itsetunnosta, ja oman vanhenemisen kieltämisestä?Yleensä kun ihminen vanhenee, niin se myös ymmärtää asioita paremmin, ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Mutta jos on jäänyt tietyt kehitysvaiheet eri ikäkausilla väliin, niin kuin sinulla oletettavasti on käynyt, miten sitä voisikaan hypätä ehjänä seuraavaan kehitys vaiheeseen?
Suvaitsevainen voi olla, mutta maailmassa on paljon muitakin asioita suvaitsevaisuudessa kuin puolison pettäminen, voisin sanoa että lyhyt ja huono mittari sulla.
Ehkä kuvittelet olevasi fiksumpikin tyyppi, kun luulet narsistiset mielihalusi tärkeämmäksi kuin toisen loukkaamattomuuden. Et todennäköisesti ole itse saanut elää ja kokea kriisejä, kun et tiedä edes mitä nuori ihminen voisi ajatella elämästä ylipäänsä. Et ilmeisesti ole koskaan tullut petetyksi? Voisi tehdä terää?
Sinä et tiedä mitään minun ajatusmallistani etkä siitä mitä se on ollut aiemmin, ajatuksesi on yhtä kevytkenkäistä kuin muukin kirjoittamasi.
Ihminen ei muutu paremmaksi, jos kuvittelee olevansa suvaitsevaisuudessaan pettäessään toista, mutta toisenlaiseksi kyllä!
Sinulle paremminkin suosittelen itsetarkastelua joka kantilta, ajatusmaailmasi on epälooginen.
Niin sitä pitääkin..Kerran sitä täällä vaan ollaan..
Ilo irti elämästä silloin kun siihen on tilaisuus.
toivottavasti suot vaimollesi saman!
Tasapuolisesti tiedäthän!
Muuotoni, toivottavati, kuulutaan mitä ttet, tappaa lapsensa ja itsensä...niin minä tekisin!
Ei paljoa selvää saanut ed. kirjoituksesta.
Vai tällaista peliä!
Miksi et ota vaimoasi mukaan ja jaa hänen kanssaan ihanaa viikkoa, hurmaa hänet uudestaan ja harrastakaa villiä ja turvallista seksiä!
Minä en edes päästä koskaan miestäni yöksi pois kotoa, juuri tämän takia...joko kaverit ymmärrätte?
Ajattele, ehkä vaimosi tekee samalla tavalla kun hän on reissussa...silloinhan tuo on oikein...muuten ei.
Voin vain sanoa, että lapsesi voivat kääntää sinulle selkänsä kun kuulevat että laitoit omat halusi heidän etunsa edelle...miten suu sitten laitetaan?
Itse hylkäsin isäni n10v, sitten kun kuulin että hänelle omat halut menivät meidän perheen edelle!
Paneskelkoon nyt niin paljon kun jaksaa, mutta minuun on turha ottaa yhteyttä!
Miten sä tuut toimeen omantuntos kanssa?
Ja miten sä vielä kehtaat täällä siitä kirjoitella et pientenlasten äitinä petät miestäs...Häpiä!
suoraa ja rehellistä. hyvä, että ihminen tunnistaa arjen ja väsymyksen, ja löytää keinon nollata.
mutta, itse olin se joka oli kotona, toisen reissun ajan.
en tiennyt. minustä raskainta oli, ettei minulle kerrottu rehellisesti, miltä arki tuntuu ja maistuu.
seksi on seksiä ja paneskelut vaan paineiden purkamista. ihan niin. varmaan.
olisin toivonut, että olisimme sopineet kja keskustelleet jo suhteen alussa, ettei edes paineen purku lomat, panemisineen kuulu meidän suhteeseemme.
ei ole enää tuota suhdetta. vastedes on keskusteltu, mitä kumppaneina suhteelta odottaa ja olettaa, arvoja.
tämä ei ole moralisoiva, mutta kannannotto kuitenkin siihen, että vaikkei kotona olija saisikaan koskaan tietää. silti, eikö suhde perustu yhteisille arvoille, joita tulisi kunnioittaa.
ulkopuoliset suhteet ei olisi enää pettämistä, veisikö se mielenkiinnon ja hetkestä ei niin polttavan/nautittavan/jännittävän/hekumallisen?
Tuotako on perheellisen arkielämä nyky-Suomessa? Ah niin ankeaa ja voi niin harmaata, että hetkellinen "paneskelu" korpiräkälässä tuntuu voimia suovalta juhlahetkeltä!
Jos kirjoittaja olisi kivikkoisella elämänpolullaan saanut tutustua edes rakastelun aistinautintoon, mitä loma kaukana vaimon luomasta ikeestä olisikaan hänelle tarjonnut...???