Omistamme kohta 5 kuukautisen yorkki pojan ja miesystäväni on nyt jo innostunut ottamaan sille kaverin. Leikkikaveri tuntuu kyllä ihan kivalta ajatukselta, mutta mies haluaa nimenomaan leonberginkoiran kaveriksi. Selväähän on ettei sellainen pienen koiran kanssa onnistu, kokoeroa kun näillä kahdella rodulla on melkoisesti.Pahimmillaan pentujen rajuissa leikeissä menee pienemmältä vahingossa henki.
Ongelma ei siis suinkaan ole se, että miten tällainen yhdistelmä saataisiin onnistumaan vaan se, miten saisin itsepäisen mieheni uskomaan ettei kääpiörodun kaveriksi voi ottaa noin isoa pentua.
Olisiko jollakulla antaa vinkkiä siitä miten saisin tämän asian taottua mieheni kovaan kalloon. En nimittäin pidä kovinkaan mahdottomana ajauksena, että mies omin nokkinensa hankkisi tämän toivomansa leikkikaverin koirallemme.
Ongelma ei siis suinkaan ole se, että miten tällainen yhdistelmä saataisiin onnistumaan vaan se, miten saisin itsepäisen mieheni uskomaan ettei kääpiörodun kaveriksi voi ottaa noin isoa pentua.
Olisiko jollakulla antaa vinkkiä siitä miten saisin tämän asian taottua mieheni kovaan kalloon. En nimittäin pidä kovinkaan mahdottomana ajauksena, että mies omin nokkinensa hankkisi tämän toivomansa leikkikaverin koirallemme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanot miehellesi tälläin:
>>Kun kerran koira on tullut hankittua, niin sitä myös kohdellaan niin kuin koiraa, YMMÄRRÄTKÖ, SAAATANAA``AAA``A!!!!!!! Jos et tottele, niin saat jatkaa elämääs kahestaan sen leonbergis kaa, senkin HELVETIN TYPERYS!!!!! Tee vailintas: MÄÄ TAI se LEONBERGINKOIRA>>.
Tollain >>vähintään>> saat nyt miestäs komentaa.
vaan tossa oikeudenjakajan menetelmässä olla vaarana että jääpi sitte vanhaxpiiax ku tollee komenteeraa xD
ja jos tuo oli se vähintään, niin mikäköhän mahtaisi olla oikeudenjakajan maksiimi?
aika teini? ehkä 10v?
Miksei noi tulis toimeen? Tiedän monta about 80kiloista koiraa, jotka leikkii 5kiloisten kanssa...
Tiedän itsekin koiraparin, jolla on vähintään 60 kiloa eroa, eikä pointti nyt olekaan se etteivät ne tulisi toimeen vaan se, että ison pennun leikit voivat olla liian rajuja noin pienelle pennulle kuin yorkki on.
Jos olisi kyseessä kyseisten rotujen aikuiseen ikään ehtineet yksilöt ja pentuleikit jääneet taakse, en epäröisi näinkään paljoa.
Vasta, kun murkkuikä ohi.
Ymmärtääkö miehesi, että koirien koosta johtuen ne esim. tarvitsevat täysin eri määrät liikuntaa. Ulkoilutatteko siis erikseen joka pv loppuelämänne? Jos toinen saa liikuntaa liian vähän ja toinen liikaa, molemmat turhautuvat, masentuvat tai alkavat käymään ylikeirroksilla, koiraihmisenä varmasti tiedät mitä siitä seuraa.
Pennun on annettava kasvaa, muuten olette helisemässä kun toinen murkkuiässä ja toinen pentu. entu seuraa aina vanhempaa, ja jos sillä vielä hakemista asemassaan ja käyttäytymisessä, niin kohta teillä on kaksi vaikeaa koiraa. Pennun kasvaessa myös näette hyväksyykö se muita koiria. Jos se ei hyväksy ja te hankitte toisen, niin se on yhtä rähinää koko ajan. Territ ovat muutenkin ärhäköitä.
Koiraa pitää ajatella, ei itseään.
Hieno homma,että ajatellaan kunnolla näitä koiranottoja :) Niin paljon kun vaan hetken mielijohteesta touhutaan.
Tuskinpa miehesi kanssa muuta voi,kun puhua järkevästi ja vakuuttavasti.Sinulla on jo hyvät pointit eli kerro ja korosta niitä.Korosta myös sitä,että onko miehesi valmis ottamaan sen työn vastaan,mitä voi seurata eli pahimmillaan koirien eristäminen,ja siitä johtuvat erikoisjärjestelyt.Kuin myös se vastuu,että ylipäätään kykenee toimimaan niin,ettei vahinkoja synny,kun kokoerot on suuret.
Yhteiselot on kahdenkauppa,ja jos miesystäväsi vähäänkään välittaa sinusta ja haluaa toimia nimenomaan teidät kummatkin huomioiden,niin tässä hyvä tilanne katsoa,onko hänestä siihen...Kompromissejä kun joutuu yhdessä paljonkin tekemään vuosien varrella.
Ylipäätään erikokoisten yhdessäelosta voin sanoa,että kyllä se voi onnistua ihan hyvinkin.Mutta,siinä on paljon huomioitavaa,enemmän kuin samankokoisista,ja kannattaa miettiä mitä on tekemässä tarkoin.
Myöskin jos ajattelee hiukankin huolettomanpaa yhteiseloa,niin aina parempi vaihtoehto on se,että se pikkukoira olisi edes hiukan vankenpaa tekoa,kuin ihan hääppönen.Silloin ei tarvi,jos yhteiselo muuten sujuu,miettiä mitään ihmeempiä kommervenkkejä koirien kanssa,vaan kaikki sujuu kuin muutenkin porukalla.
Tuo,että tulee ison pentu,eikä toisinpäin,on riskialtista aikaa.Koska iso hömelö ei osaa varoa vielä pientä,ja vahinkoja voi sattua.Toisinpäin on helpompi.
Ja minä myös olen samaa mieltä,että ei vielä toista.Kahdessa villissä nuoressa on paljon hommaa,jos ne haluaa kunnolla toimimaan.Jos vielä erikokoisia reilusti,niin vielä ylimääräistä hommaa ja huomioitavaa lisää.