Olen 17v tyttö täytän 18v 4kk päästä. Olen haaveillut nuoresta saksanpaimenkoirasta jo pitkään ja kokenutkin niistä. Nyt juuri löysin spk:n, mutta mitä sanoo äiti: ''EI tähän kämppää ei yhtään sudennäköistä elukkaa tule''. Löytämäni spk oli juuri sellainen kun olen halunnut ikä (2.5v), paikkakunta (lähellä omaani), sukupuoli (narttu), luonne (tottunut kerrostaloon, kissoihin, toisiin koiriin, lapsiin) ja hinta (200e) eli KAIKKI täsmäsi..
Sanoin äidille, että kun olen 18 lähen heti kotoa pois. Tämä ei silti voinut suostua siihen, että ostan itselle spk nyt ja asumme 4kk-5kk vanhmpieni kanssa ja sitte me häivytään. Oon tosi masentunu :( Tälläistä mahdollisuutta ei tuskin tule enään. Sanoin äidille että, ''SINÄ sitten haet sen koiran mulle 1000km päästä ja maksat siittä 1000e'', mutta ei muutako vittuile mulle lisää.. Todellaki suututtaa..
Sanoin äidille, että kun olen 18 lähen heti kotoa pois. Tämä ei silti voinut suostua siihen, että ostan itselle spk nyt ja asumme 4kk-5kk vanhmpieni kanssa ja sitte me häivytään. Oon tosi masentunu :( Tälläistä mahdollisuutta ei tuskin tule enään. Sanoin äidille että, ''SINÄ sitten haet sen koiran mulle 1000km päästä ja maksat siittä 1000e'', mutta ei muutako vittuile mulle lisää.. Todellaki suututtaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
En voi muuta sanoa, kuin että tää on joko harvinaisen huono provosointiyritys tai sitten joku epätoivoinen teini on tullut vinkumaan sympatiapisteitä.
Miten sulla voi olla kokemusta saksanpaimenkoirista, jos et oo omaa omistanut? Se on pikkasen eri asia kun kaverin tai tutun koiran katseleminen ja lenkittäminen silloin tällöin.
Se on vaan niin, että saat oottaa siihen saakka kunnes muutat omilles niin voit itte päättää koirahankinnoista ym..
Olen omistanut ennenkin saksanpaimenkoiran, joka asui isäni luona. Rakas Ama piti lopettaa perinnöllisen takapuoleen tulevien kasvainten takia 5vuotiaana, kun itse olin jtn 15-16v..! Aman pois meno oli kaikkein vaikein asia, mitä mulla on koskaan tapahtunu.
Kannattaa ottaa koira vasta sitten, kun on muuttanut sinne omaan asuntoon!
Kodin vaihtaminen on muutenkin koiralle stressaavaa aikaa, saati sitten sellaiseen kotiin, jossa kaikki perheenjäsenet ei siitä pidä ja hyväksy ja sit muutaman kuukauden päästä taas muutto uuteen asuntoon, huh!
Käy vaikka koulutuskentillä juttelemassa harrastajien kanssa ja katselet koiria ja suunnittele tulevia yhteisiä harrastuksia tulevan koirasi kanssa ja hanki vasta sitten koira kun olet siellä omassa kämpässäsi.
Kodinvaihtaja koiria riittää, niitä löytyy varmasti sitten muutaman kuukauden päästäkin.
Mutta muista että niillä saattaa olla myöskin ongelmia, kasvatus jäänyt väliin, koira ei pysy enää käsissä, minkä vuoksi niistä luovutaan ns "allergian" takia. Sellainen voi olla hyvin vaikea ensimmäiseksi sakemanniksi. Vaikka isälläsi on ollutkin sakemanni, ei se ole sama, kuin oma koira. Isäsi on ollut sille auktoriteetti kun hänen luonaan ja hänellä on koira ollut. Sen kanssa on sinun ollut helppo touhuta. NS valmis paketti.
Hintaan en tuijottelisi koiran ostossa, sillä sen kanssa täytyy valmistautua mahdollisiin suuriinkin eläinlääkäri laskuihin. Tapaturmia voi sattua, rokotukset, ym ja helposti laskut voivat olla satoja euroja.
Hyvälaatuinen eläinkaupan koiranruoka, mitä sakemannille kannattaa antaa, on kallista, ym tarvikkeet.
Jos ei ole rahaa, ei kannata sakemannia edes harkita. Siitä koituu reilusti kuluja.
Joten malttia siis ja hommaahan asunto ja raha asiat kuntoon ennenkuin alat koiraa hommaamaan!
päätellen et tunnu kovin kypsältä vielä. sakemanni kärsisi kun joutuisi tuollaisen kiukuttelijan luo. saku sopii rauhallisille kasvattajille.. jos oikeasti olet eläinrakas ja ajattelet itseäsi pidemmälle, et ota koiraa tuohon elämäntilanteeseen kun ei ole töitä, rahaa tai omaa asuntoa. kypsyyttä on osata ajatella eläimen parasta
Hyvää koiraa kannattaa odottaa,myös että oma-elämän tilanne myötäytyy koiralle sopivaksi.Niille jotka ovat sitä mieltä,että sakemmanni ei voi antaa,jos ennen sellaista ei ole omistanut.Niin sanonpahan vaan,että jostain me olemme kaikki aloittaneet.Koiraa hankkiessa pitää olla realistinen,mikä omatilanne on nyt? mikä se on viiden vuoden päästä?kuinka paljon liikun jne.?
Ne viisaat jotka vain haukkuvat nuoria rodusta kiinnostuineita koira-harrastajia,ovat väärällä tiellä. Kannattavampaa on kertoa rodun hyvät,ja huonot ominaisuudet,mistä koira kannattaa hommata,koska kannattaa hommata?mitä tulee ottaa huomioon jne.?
Totuushan on se että koiran haluava,koiran aina saa jostain,ja silloin on hyvä jos joku on aloittelevalle antanut viisaita neuvoja tuomitsemisen sijaan,näin saadaan vähemmän vahinkoa aikaan ajatellen koiran,ja tulevan omistajan tulevaisuutta.
Eli tuolta tytölle haluisin sanoa näin :)
Kannattaa ensin miettiä mihin käyttötarkoitukseen hakee koiraa,kokemus ei aina tarkoita osaamista oli sitten kyse nuoresta,tai vanhasta.Ensimmäiseksi kun koiraa lähdetään miettimään,niin kannattaa miettiä rehellisesti oma-osaaminen,kulkemis mahdollisuudet treeneihin(auto,ajo-kprtti),oman kodin tilavuus, oma aktiivisuus,rahallinen tilanne(esim.saksanpaimenkoirilla on aika paljon muihin koira-rotuihin verrattuna allergiota).
Koira valitaan sitten sen mukaan kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa koiran koulutuksessa,ja ulkoilutuksessa plus turkin hoidossa.
Ensimmäiseksi koiraksi kannattaa ottaa suht.terve rotu mielellään näyttelylinjaisesta suvusta,ja rotu joka on pehmeä kouluttaa(pehmeä ei tarkoita helppoa,vaikka ensimmäinen koira olisi pehmeä kouluttaa,se ei silti tule olemaan ruusuilla tanssimista).
Ennemmin kannattaa ottaa itselleen liian"helppo",kun liian haastava rotu.Toisen koiran kohdalla onkin sitten,taas asia erikseen kun on oppinut paljon ensimmäisestä koirasta.Niin voi olla valmis,ehkä vähän haasteellisempaan rotuun.
Vahvempi luonteisen/rotuisen koiran sosiaalistamisessa,ja lauma järjestyksen selväksi tekemisessä joutuu tekemään,jopa tuplaten enemmän työtä.Kun pehmeämpi luontoisen koiran kanssa,ja se on paljon se. Kaikki paikat,ja tapahtumat,ja eläimet joista koira saa ennen 5kuukauden ikää positiivisiä kokemuksia. Tulevat olemaan koiralle aina normaaleja asiota,ja se helpottaa sinun/koiran elämää suuresti. Kaikki sen jälkeen tulevat tilanteet vaativat enemmän aikaa totuttelua,ja raakaa työtä. Minun ensimmäinen koirani oli kultainennoutaja,joka oli todella haaste minulle siihen aikaa.Koska eihän minulla ollut aikaisempaa kokemusta oman koiran omistuksesta,sittemmin minulla on ollut 2tiibetinspanielia,saksanpaimenkoira, ja muutama muu.Nyt tällä hetkellä minulla on saksanpaimenkoira,ja on erittäin dominoiva vaikka onkin vasta pentu.Minulla on kädet täynnä töitä koko ajan koiran kanssa,koska kyseessä on myös erittäin aktiivinen rotu,jolle ei riitä pelkkä liikunta,vaan se tarvii myös älyllisiä haasteita päivittäiseen elämään esim.jäljestystä jne.
Koiria tulee ja menee :) Kannattaa odottaa rauhassa,ja sillä aikaa tutustua rotu kirjoihin,ja koulutus dvd:ihin,ja kirjoihin(joita saa kätevästi kirjastosta)Koska lukeminen,ja tutkiskelu on vaivansa väärtti ei mene heti sormi suuhun koiran kanssa :D että mitäs nyt...
Odotus aika on loppujen lopuksi todella pieni verrattuna siihen aikaan jonka koira sinulla on(n.15v.)
Maltti on valttia...ja mikä olisi nolompaa kun se että joutuisit luopumaan koirasta,koska et pystyisi enään lainkaan hallitsemaan sen käytöstä.Se olisi myös suuri pettymys,ja se tekisi hallaa koiralle.Jos todella rakastat koiria,niin mieti tarkkaan millaisen otat.Että yhteis-elonne sujuisi mahdollisimman vaivattomasti,ja harmittomasti!
En suosittele. Itselläni on kokemusta koirista koko elämäni ajalta, ja otin sakupennun 17-vuotiaana, mulla ei ollu kämppää, ei rahaa. Asuttiin kavereiden nurkissa, välillä nukuttiin taivasalla ja syötiin ihan mitä vaan suuhun saatiin. Jokaisen pennin jonka sain, kului koiraan tottakai. Onneksi tajusin lopettaa ajoissa ja annoin pennun tasapanoiseen ja varmaan kotiin, missä se elää onnellisena edelleen.
Ota koira, kun sulla on se asunto ja rahaa.