eilinen Iltalehti; sieltä löytyy äitien koko kirjo karmeudessaan...julmuriäitiä, gloriaäitiä, kaveriäitiä, narsistiäitiä...
"http://www.iltalehti.fi/perhe/2010030411139018_pr.shtml
"http://www.iltalehti.fi/perhe/2010030411139018_pr.shtml
lukekaapa
äideistäparhain vai?
15411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010030411139018_pr.shtml
Äiti tytär suhde.
Psykiatri Martti Paloheimo (1915 - 2002 ) julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat. Kirjassaan hän käsitteli myös vaikeita äiti tytär suhteita , josta hän alkoi käyttämään ilmaisua äitivammaisuus.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Palomeimolle.
"Kiitos kirjastasi, kuin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Äitivammaisuuskäsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneidenkeski-ikäisten aikuisten kertomuksiin omista vanhempi lapsi suhteista, jotka saattoivat olla hyvinkin karmeita tarinoita.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän toteaa mm. seuraavaa.
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta. Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite. Kun kerran olin keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa aina enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa. Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. -En ansaitse itselleni mitään hyvää. -Minun ei ole lupa olla onnellinen. -Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. - Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko -Pelkään jatkuvasti, niin mielettöntä kuin se onkin: - Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty".
******
Eräässä keskustelussa joku pohti voisiko äitien ja tyttärien, kireät suhteet johtua siitä, että tyttärellä on meneillään ykkösvaiheen puberteetti ja äidillä kakkosvaiheen puberteetti, eli menopause -vaihdevuodet?
Googlaa > lapsuuden haavat
Entäs nykyiset lapset, ei ne pääse vähemmällä kuin Martti paloheimon potilaat, nykyisten lasten isovanhemmat tai isoisovanhemmat.
Kuka Kotikadun lapsista selviää vanhemmistaan ilman vammoja?
Salatuissa elämissä kaikki on vammaisia, eikös ne peilaa nykyistä tosielämää,
niiden katsojista tulee varmuudella vammaisia.
Linkkiä en lue, mutta ainakin edellisen mainitsemasta listasta puuttuu ihan tavallinen normaali äidin malli, joka myös lukeutuu huostaanotto äiteihin nykyään.
Kaikille huostahulluille olisi ollut erittäin terveellistä terapiaa katsoa Voimala-keskustelun edellinen jakso.
Oli todella mieltä lämmittävää seurata viisaiden, järkevien ja elämänkokemusta omaavien naisten ajatustenvaihtoa äidin ja tyttären välisistä suhteista, jossa tuli esiin äidin rooli yleisemmälläkin tasolla.
Huvittavaa oli, miten nimenomaan järkevässä keskustelussa asettui oikeisiin mittasuhteisiin monta sellaista asiaa, jotka osin pahasti pieleen menneen lastensuojelun vaatimuksissa ovat täysin vinoutuneet. Ylisuuret vaatimukset ja vainoava asenne kaikkia vanhempia kohtaan, mikä näkyy myös nettikeskusteluissa, on suuri sääli, todella sääli, koska se asettaa vanhemmille sellaisia paineita ja vaatimuksia, joita ei kukaan todellisuudessa pysty täyttämään.
Aivan sama tilanne kuin jos työntekijältä vaaditaan työpaikalla järjettömiä työsuorituksia. Varmasti suurin osa työntekijöistä yrittäisi saada normaalivaatimuksilla varustetun paikan mahdollisimman pian. Jos joku yrittäisi jäädä täyttämään ylisuuria vaatimuksia, hän todennäköisesti sairastuisi ajan mittaan johonkin stressisairauteen.
Vanhempiin kohdistetut vaatimukset eivät ole pelkästään monesti järjettömiä, mutta myös käsittämättömän ristiriitaisia. Suhtautuminen lapsen kuulemiseen on yksi hyvä esimerkki tästä.
Jos lapsi kehuu vanhempaansa, ikävöi ja osoittaa häntä kohtaan rakkautta, se katsotaan huostahullujen silmissä käsittämättömäksi lojaalisuudeksi vanhempaa kohtaan, lapsi parka kun ei paremmasta tiedä. Mutta jos lapsi sanoo sanankin, joka on tulkittavissa negatiiviseksi arvioksi vanhemmasta, se otetaan tärkeänä todisteena vanhemman kyvyttömyydestä kasvattajana. Lapsen puheita kuunnellaan siis sen mukaan, miellyttävätkö hänen puheensa kuulijaa vai eivät.
Normaalit ja lapsen kehitykseen kuuluvat erimielisyydet vanhemman kanssa aiheuttavat etenkin sijaishuollon mukaan ylisuurta ristiriitaa lapselle. Kumma juttu, että riidat sijaiskasvattajan kanssa eivät sitä vastaavasti aiheuta, vaikka nimenomaan lastensuojelu ja sijaishuolto ovat usein hyvin mielivaltaisia ja ristiriitaisia vaatimuksissaan lastakin kohtaan. Tuttua tutumpaa on myös vanhemman vähättely lapselle kun sijaishoitajan itsekkäiden vaatimusten takia unohdetaan se, että samalla vähätellään lasta itseään.
Eräs Voimalan keskustelijosta kertoi, miten hän tunnetasolla kehittyi aika hitaasti ja vielä parikymppisenä angstaili äidilleen sellaisia asioita, jotka syyttelyt tuntuvat järjettömille nyt aikuisena. Esimerkkinä tästä hän antoi syytteensä hellyttä vajaasta ilmapiiristä varhaislapsuudessaan. Nyt viisaampina aikuisina samat keskustelijat ymmärsivät sen terveenä ja normaalina teini-irrotteluna äidistä, mikä nimenomaan tyttärellä on äidin suhteen rajumpaa kuin pojalla. Mutta voi taivahan talikynttilät, jos tuollaiset teinipuheet ulottuvat huostahullujen tai lastensuojelun korviin! Lapsilla ei siis ole sijaa normaaliin kehitykseen nykyisen lastensuojelun puitteissa!
Vaikka itse on aina sisimmässään tajunnut normaalin äitiyden vaatimukset, oli silti niin ihanan vapauttavaa kuulla huostahulluuden keskellä mm. se, että äidin ei todella aina tarvitse olla valmis hukuttamaan joka sekuntti pientäkään lasta haleihin ja pusutteluihin, koska hän itse voi sillä hetkellä on vakavasti tuen ja kannustuksen tarpeessa. Normaalit tunnetilat ovat siis vanhemmalta nykyisin kiellettyjä ja jos lapsi joskus lohduttaa äitiään, on se ilmeisesti henkirikokseen verrattava rikos vanhemman taholta. Luonnotonta! Jo varsin pieni lapsi huomaa herkästi vanhemman tunnetilat, eikä ole mitenkään harvinaista, jos lapsi kysyy "Oletko sinä väsynyt tai surullinen" ja tulee halaamaan vanhempaa. Se on hellyttävää ja normaali tunnereaktio lapselta, eikä aikuinen tietenkään lapsen tukea edellyttä, eikä sen varassa elä, toisin kuin huostahullut näyttävät tuossa tilanteessa asian ymmärtävän.
Lapsen kasvaessa tyttären normaaliin kehitykseen kuuluu siis irrottautua äidistä, muutenhan tytär menisi äidin kanssa naimisiin, kuten ohjelmassa todettiin. Teiniuhma äitiä kohtaan alkaa hyvin vaihtelevasti ja jatkuu joillakin pitkälle nuoruuteen, kunnes asettuu oikeisiin uomiinsa vähitellen aikuistumisen edistyessä. Myös joidenkin naisten kertoma isän tyttönä oleminen voidaan katsoa liittyvän äidistä irrottautumiseen, se ei ole mitenkään epätavallista, eikä harvinaistakaan, mutta nykyisessä lastensuojelussa monet normaalit asiat ovat joutuneet vääriin mittasuhteisiin tai tuomituiksi.
Joka ainut kasvattaja, niin biologinen kuin sijaisäiti, tekee kasvatusvirheitä, vaikka millainen tulenpalava kiihko hänellä olisikin täydellisyyteen. Nyt lastensuojelussa vain suljetaan silmät sijaiskasvattajien virheiltä ja suurennellaan ja liioitellaan biologisten äitien tekemiä virheitä siitäkin edestä. Huvittavaa nähdä nettiuhoa, miten joku nuori äiti vaahtoaa, että hän ei ainakaan ikinä tee samoja virheitä kuin oma äitinsä. Ensinnäkin yksi väistämätön totuus on, että tytär alkaa vuosien myötä yleensä muistuttaa yhä enemmän käytökseltään omaa äitiään riippumatta siitä, halusi hän itse sitä tai ei. Myös toinen asia on vuoren varma: Virheitä hän tulee tekemään omassa kasvatuksessaan joka tapauksessa, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin oman äidin aikanaan tekemät.
Lapset kasvavat ja tulevat aina kasvamaan enemmän tai vähemmän täydellisten kasvattajien huomassa, sitä ei suomalainen huostahulluus kykene poistamaan tai muuksi muuttamaan. Kun huostahullu joutuu keskustelussa tiukille, hän vetoaa aina esimerkkeihin vakavista päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien rikoksista lasta kohtaan. Ei heistä ollut nyt tarkoitus keskustella, vaan siitä suuresta joukosta tavallisia vanhempia, jotka on meillä leimattu huostaanotolla kyvyttömäksi kasvattamiseen.
En usko, että tähän olisi ikinä jouduttu, jos peruspalvelujen romuttamista ei olisi aloitettu edellisen laman aikaan. Mitä kiihkeämmästä huostaintoilijasta on kyse, sitä tiukemmin hän sulkee silmänsä lastensuojelun todellisuudelta ja haluaa "nähdä" vain perinteisin syin tehdyt huostaanotot ja unohtaa kaikki muut tai kieltää jyrkästi niiden olemassa olon. Näin hän varmistaa ihmisoikeusrikosten jatkumisen lapsia kohtaan, jolle poliitikot ovat armeliasti tilaa valmistaneet. Koska poliitikkojen ja viranomaisten rikoksiin ei haluta uskoa tai ei haluta olla niitä näkevinään, on kaikki syyt kurjaan tilanteeseen löydettävä siis vanhemmista.
Vaikka tilanne Suomessa normalisoituisi lastensuojelun osalta nopeastikin, ei sen virheitä saada tuskin korjatuksi useankaan sukupolven aikana. Myös lapsen olisi kyettävä luottamaan yheiskuntaan, että hän kasvaisi sopeutuvaksi, veroja maksavaksi kunnon kansalaiseksi. Kun eräs äiti kirjoitti täällä sanasta sanaan kuvauksen lapsensa itkusta ja hädästä kun hänen piti palata hyvästä kodistaan huonoon sijaispaikkaan, vastasi eräs huostahulluuden sokea kannattaja, että sellaista tunteisiin vetoavaa kirjoitusta ei ole hyvä lastensuojeluun liittyen tänne laittaa. Siinä oli räikeä esimerkki siitä, miten aikuisten ahneus ja itsekkäät tarpeet ovat ajaneet todellisuudessa lapsen edun edelle lastensuojelussa.
Lapsen hädästä, pelosta, koti-ikävästä ja tuskasta ei tämän kaiken keskellä ole sallittua kirjoittaa, se on "väärää tunteisiin vetoamista". Eräs professori varoitti jo vuosia sitten sossujen koulutustilaisuudessa käyttämästä niin rajuja lastensuojelutoimia, että jälkeenpäin on vaikea erottaa lapsen traumoista, mitkä johtuvat mahdollisesti huonoista kotioloista ja mitkä pelkistä lastensuojelun aiheuttamista vammoista. Tämä kaikki on kaikunut kuuroille korville turhan usein. Eräiden piirien rahan ahneus ja vallanhalu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ei ole sijaa lapsen normaalille kehitykselle, eikä hänen tunteilleen. Ja kuten eräs poliitikko totesi blogissaan "Vanhempien oikeuksistahan ei tarvitse edes puhua." Ei ole puhuttu enää vuosiin, siitä ainakin Perhehoitoliitto on asenteillaan pitänyt huolen, puhumalla aina ja ikuisesti vain päihdevanhemmista. Näin siitä huolimatta, vaikka vanhempien oikeudet ovat turhan usein yhtä kuin heidän lastensa oikeudet, mutta se nyt olisi jo liian tervehenkistä ajattelua, eikä sille ole aina sijaa nykyisessä lastensuojelussa.
ei ihan viimeisen päälle välitetä. Omaa lasta ei ehkä vietäisi terapeutille samassa tilanteessa, mutta kun saadaan suurempaa korvausta, viedään sijoitettu lapsi. Ajatellaan, että hoitakoot yhteiskunta, saahan se meillä perushoidon. Eli välinpitämättömyyttä sädekehän alla on paljon. Huonossa tapauksessa sijaisperheissä on kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, laiminlyöntejä yms. Ja kukaan ei valvo.
Talouselämä lehti.
Lastensuojelusta tuli kasvubisnestä
Jyrki Alkio
Yksityisiä terveyspalveluja tarjoava Mehiläinen ostaa itselleen uusia asiakkaita ja uutta osaamista. Mehiläinen kasvattaa julkisrahoitteisista palveluista uutta bisnestä lääkärikeskusten, sairaaloiden ja työterveyshuollon rinnalle.
Ensimmäisenä Mehiläinen iski lapsia ja nuoria, mielenterveyspotilaita sekä vanhuksia hoitavaan Leivoyhtiöt-ketjuun.
Leivoyhtiöt on Mehiläisen kuntapalveluista vastaavan Teemu Annalan mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus, sillä ketju on osannut yhdistää lastensuojelun ja -psykiatrian. Kunnat ja julkinen sektori ovat yrittäneet samaa vuosikausia.
Annalan tehtävä on kasvattaa lastensuojelusta ja muista julkisrahoitteisista palveluista Mehiläiselle merkittävää liiketoimintaa.
Mehiläinen on jo avannut vanhusten hoivayksiköt Espoossa ja Turussa. Se myös voitti viime vuonna kilvan terveyskeskuksen ja kotihoidon palvelujen ulkoistuksesta Karjaalla. Lisäksi yhtiö etsii aktiivisesti uusia ostokohteita.
Mehiläinen itse siirtyi keväällä 2006 ulkomaiseen omistukseen, kun Capman ja Sitra myivät yhtiön ruotsalaiselle H-Care Holdingille. Ambeaksi nimensä muuttaneen yhtiön omistavat brittiläinen pääomasijoitusyhtiö 3i ja Singaporen valtion sijoitusyhtiö GIC.
Mehiläinen tavoittelee sekä lastensuojelusta, vanhusten hoivapalveluista, mielenterveyskuntoutuksesta että perusterveydenhuollon ulkoistuksista kustakin kymmenien miljoonien bisnestä. Jos tavoite toteutuu, julkisrahoitteiset palvelut lähes kaksinkertaistavat yhtiön liikevaihdon, jota viime vuonna syntyi 136 miljoonaa euroa.
Sarjayrittäjä osaa työnsä
Leivoyhtiöille liikevaihtoa kertyi viime vuonna 8,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoden odotus on 15 miljoonaa.
Leivoyhtiöt on yksittäisistä palveluyksiköistä koottu ketju, jonka taustalta löytyy terveysalan sarjayrittäjä Kari Niemi, 49. Perheineen Niemi omisti kokonaisuudesta 35 prosenttia.
Osto kiinnosti myös venäläissijoittajaa
Reilun 20 vuoden yrittäjäuransa aikana Niemi on myynyt toistakymmentä yhtiötä. Sarjayrittäjä oli muun muassa perustamassa yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavaa Mikevaa.
Nopeasti kasvavilla Leivoyhtiöillä on kymmenen yksikköä eri puolilla Suomea. Tämän vuoden aikana ketjuun tulee viisi uutta yksikköä, joista yksi, Suomen ensimmäinen yksityinen lastenpsykiatrinen sairaala, avautuu toukokuussa Hyvinkäällä.
”Usein mielletään, että tämä on puhdasta bisnestä. Jos niin ajattelee, on väärällä alalla”, Niemi sanoo. ”Ensisijaisesti me palvelemme asiakkaita.”
Aiheesta aiemmin
Raha ryntää vanhuksen luo
17.2.2009 8.01
Terveydenhoidon pelastajat ovat liian pieniä
19.9.2008 7.41
A Company lähti lastensuojeluun
19.6.2003 8.53
Mehiläinen neuvotteli Leivoyhtiöiden ostosta yhdeksän kuukautta. Muita kiinnostuneita olivat Niemen mukaan muun muassa Mikeva, Mainio Vire eli entinen Medivire Hoiva, Diakonissalaitoksen Hoiva sekä joukko pääomasijoittajia. Leivoyhtiöt kiinnostivat jopa yhtä venäläistä pääomasijoittajaa.
Ostajat piirittivätkin hoiva-alan yrityksiä todennäköisesti samalla tavalla kuin lääkärikeskuksia vielä joku vuosi sitten. Suomessa on satoja pieniä alan yrityksiä, joten järjesteltävää riittää.
***************
Netissä runsaasti keskusteluita huostaanotoista.
Googlaa > lastenkoti bisnes < , > huostaanotto bisnes < , > lastensuojelu on pimeää
Lastensuojelussa, ei varsinkaan huonon sijaishuollon ja huostahullujen asenteissa, ei enää normaali ole normalia ja lapsen SUOJELU on erittäin valikoivaa ja valheellista. Suojelu kohdistuu vain siihen pieneen ryhmään laillisten huostaanottojen lapsia, vaikka muuta valehdellaankin. Kun valheet meinaavat paljastua, paasataan, miten "kaikki huostaanotot ovat varmasti hyvin tarkkaan harkittuja ja perusteltuja".
Yhteiskunnan sallima lapsen kaltoinkohtelu ei ole rikos ollenkaan, rikos se on vain silloin kun siitä epäiltynä on lapsen oma vanhempi. Kun vanhemmat eivät tee todistettuja rikoksia riittävästi, on paisuneen sijaishuollon lasten tarve täytettävä syyttämällä hyviäkin vanhempia valheellisin perustein. Myös puuttuvat peruspalvelut ja niitä paikkailevat huostaanotot nostavat viranomaisuskovaisten valheet huippuunsa. Onko sellaisessa ihmisessä enää ihmisyyttä ollenkaan, joka kieltää niiden lasten tuskan ja hädän, jota laittomilla huostaanotoilla lapsille aiheutetaan. Erittäin kieroutunutta ja valikoivaa "suojelua" totisesti, ei tuohon muuta voi sanoa.
Minun omatuntoni ei kestäsi sitä, että ylläpitäisin sellaista systeemiä, joka vaurioittaa lapsia hyvinkin vakavasti. Mutta eräillä näyttää kestävän. Kun joku todistaa lapsensa huostaanoton laittomaksi, saa hän erityistä vihaa yhteiskunnan salliman kaltoinkohtelun kannattajilta. Viha näyttää silloin kohdistuvan myös lapseen, mitä yhdenkään terveen ja normaalin aikuisen on mahdoton käsittää. Normaalilla tunne-elämällä varustettu aikuinen kieltää kaiken lasten väärän kohtelun, oli tekijänä kuka tahansa, oma vanhempi, vieras aikuinen tai yhteiskunta. Nykylastensuojelun sokeille kannattajille tämä tuntuu olevan täysin utopistinen käsite.
Onko yhteiskunnassamme enää ihmisyyttä ollenkaan? Olin menettää toisen lapseni Lastensuojelun hulluuteen!Poikani 14-v fiksu, iloinen adhd nuori on vastentahtoamme sijoitettuna suljettuun nuorisokotiin.Tämä nuorisokoti on todella karmiva paikka ja varmasti suljetumpi kuin tavalliset vankilat suomessa. Normaali osastolla liikkumis vapautta on vain 3x viikossa 1h kerrallaan.Tällä hetkellä poikani on ns. vastaanotto-osastolla koska hän oli karkuteillä. Poliisit saivat kiinni ja palauttivat nuorisokotiin. Sosiaalityöntekijät epäilivät minun osallistuneen pojan piilotteluun ja nuorisokoti teki 30 vrk:n tapaamisen rajoituspäätöksen. Pojan siskoa tai muita sukulaisia ei rajoituspäätöksessä mainita.Sanottiin että sisko on tervetullut veljeään tapaamaan. Laitos sijaitsee 400 km:n päässä kotoamme joten tytön ollessa lähdössä yritin varmistaa laitoksesta.Halusin myös sopia käytännön asioista. Sisko oli jo junassa kun useiden tuntejen selvittelyiden jälkeen laitos päätti ettei tyttö saa veljeään tavata.
Pyysin asiasta lastensuojelulain mukaista kirjallista tapaamisen rajoituspäätöstä. Tätä ei meille aiota antaa. Lähdin itse autolla laitoksen sijaintipaikkakunnalle, kuultuani ettei tapaaminen toteudu. Kysyin asiassa neuvoa Helsingin sosiaalipäivystyksestä.Sieltä ei neuvoja osattu antaa.Sanottiin että laitos tekee niinkuin itse haluavat.Lastensuojelulaki ei kuulemma velvoita laitosta mihinkään,eikä meille tarvitse antaa kirjallista rajoituspäätöstä,siskon tapaamiseen liittyen.Nuorisokodilla on omat säännöt.
Tytär 13,5v meni nuorisokotiin ja pyysi päästä tapaamaan veljeään.Hänet jätettiin yksin tunneiksi laitoksen neuvotteluhuoneeseen.Näytti siltä ettei Siskoa tultaisi päästämään veljeään tapaamaan eikä myöskään päätöstä tapaamisen rajoituksista annettaisi,joten tytär halusi ulos suljetusta laitoksesta. 3 ohjaajaa lyöttäytyi hänen seuraansa ja sanoivat että nyt lähdetään kävelylle.Samaan aikaan olin itse saapunut Kurikkaan ja tiedustelin laitoksesta tapahtumia.Sain kuulla että tyttärelleni suunniteltiin tehtävän kiireellinen huostaanotto,koska hän oli matkustanut yksin junalla!14v. adhd poikani on lähetetty useaan otteeseen yksin tälle samalle matkalle junalla laitoksen toimesta,vaikka hän on paljon kehittymättömämpi,impulssiivisempi ym.tarkkaavaisuushäiriönsä vuoksi.Onko todellakin kiireelliseen huostaanottoon syy,jos joku ns.tavallinen 13,5 v tyttö kulkee yksin junalla? Onneksi ehdin paikalle ennenkuin hänet oli viety!
Sama toistui seuraavana päivänä.Pyysimme lupaa,että tyttö olisi vienyt veljelleen limpsaa,karkkia ja Akuankkoja,olimmehan tullut lähes 400 km:n matkan turhaan.Tämä kiellettiin.Edes hoitajalle ei saanut kassia antaa.Tyttöä kiellettiin ehdottomasti menemästä laitoksen alueelle.Uhattiin soittaa poliisi paikalle,jos tyttö menee viemään kassia suljetun nuorisokodin alueelle. Kysyimme,josko joku ohjaaja olisi voinut kassin noutaa alueen ulkopuolelta,jotta poliisia ei tarvitsisi vaivata tällaisella asialla.Laitoksesta kerrottiin ettei heillä ole aikaa sellaiseen.Kysyin jälleen helsingin sosiaalipäivystykseltä neuvoa.Useiden tuntejen odotuksen jälkeen sain tietää ettemme saa näitä kyseisiä tavaroita toimittaa pojalle.Mitään päätöstä asiasta ei tarvinnut antaa.
Sosiaalipäivystyksen työntekijä oli hyvin huolissaan minun ´voinnistani´hän epäili etten olisi kykenevä huolehtimaan tyttärestäni.Väitettä sävystettiin useilla tekaistuilla valheilla kuten,että olin käynyt peruuttamassa autollani Nuorisokodin alueella sekä soittanut sinne puhelimella klo 2-3 yöllä! Tytöstä oltiin huolissaan kun hän oli vasta 11-vuotias!Sosiaalipäivystys varmasti näkee lapsen todellisen iän henkilötunnuksen perusteella!
Nuorisokodista oli väitetty tytön näyttävän nuorelta ja hyvin pieneltä.Tytttö on 162 cm pitkä painaa 63 kg ja jalkakin on n.40!Minua kuullusteltiin menemisistä ja tulemisistani. Sosiaalipäivystyksen vaatimuksesta kävimme Kurikan Terveysasemalla lääkärin arviossa jotta saimme jatkaa kotimatkaa.Lääkäri arvioi minun olevan täysin kunnossa ja tyttäreni olevan täysin kunnossa ja aivan normaalin näköinen ja kokoinen.
Mielestäni tällainen kohtelu on todella ihmisarvoa loukkaavaa ja tuo nuorisokoti Nummela vankilaakin pahempi rahastuslaitos! Helsingin sosiaalipäivystyksen työntekijöidenkin luulisi olevan tietoisia voimassa ollevasta lastensuojelulaista.
Poikani sijoituksen syy on se, että ilman apua ja tukea tästä lapsesta nousee`suuri huoli`!
Erhdyin myös soittamaan sosiaalitoimeen ja kysymään avohuollontukitoimista.Tässä sitä nyt ollaan byrokratian rattaissa.Kaikkien elämä on muuttunut palljon huonommaksi ja stressaavammaksi.
Poika odottaa että täyttäisi 15-vuotta ja voisi päästä vankilaan. Siellä kun on vapaampaa kuin nuorisokoti Nummellassa.Saa katsoa televisiota, kuntoilla, ulkoilla ja opiskella.Saa tavata sukulaisia ja ottaa vastaan tuliaisia. Kaverit nuorisokodista olivat kertoneet.
oma tytär matkusti junalla Jyväskylästä Helsinkiin 7 vuotiaan sijoitetun lapsen kanssa. Tuo sijoitettu, on läheiseni, joka oli juuri aloittanut ensimmäisen luokan. Tuon todella omituisen reissun vuoksi lapsi joutui olemaan päivän pois koulusta ensimmäisellä kouluviikolla. Silloisen Jyväskylän maalaiskunnan sossuja ei näyttänyt huolettavan yhtään, missä lapsi oli ollut ja vielä alaikäisen kanssa.
He olivat lähteneet matkaan Jyväskylästä noin klo 7.30 ja palasivat takaisin noin klo 17.00. Lapsi kertoi
olleensa jossain paikassa, jossa häntä oli kuvattu ja jossa oli todella paljon muitakin hänen ikäisiä lapsia.
Ko. sijaisperhe, erityisesti sijaisvanhempi on ERITTÄIN JULKISUUDENKIPEÄ. Lasta oli ilmeisesti käytetty jossain koekuvauksissa Helsingissä. Kun sossulta kysyttiin, missä lapsi oli Helsingin matkallaan tun 16 vuotiaan kanssa ollut. Vastauksen saapuminen kesti noin 3 kuukautta ja se kuului: "Lapsi oli Linnanmäellä. Hän matkusti kyllä 16 vuotiaan kanssa, mutta Helsingissä häntä oli vastassa 18 vuotias". Voitte kuvitella, mikä hätä on lapsen sukulaisilla, kun lasta riepotellaan PENIKOITTEN kanssa pääkaupungissa.
Perilläoloaikaa on jäänyt muutama tunti, joten tuskinpa kyseessä oli Linnanmäki -reissu. Kuuluisuutta tuo SIJAISHUOLTAJA janoaa. Piiskaa lasta jatkuvasti DDR:n malliin sairaanakin harjoittelemaan esiintymistä sekä esiintymään silloinkin, kun hänellä on lämpöä.
Huolta ei vaikuttanut Jyväskylän maalaiskunnan (nykyisen Jyväskylän) sossuilla olevan.
Tyttäreni 13,5v oli kysynyt nuorisokodista,että kuinka heille sijoitetut lapset ja nuoret esim.oma veljensä Voivat kulkea 14 vuotiaana junalla yksin. Vastaus oli ollut että huostaanotetut lapset ovat täysin eri asia.Heidät voidaan laittaa yksin matkaan. Koska tyttäreni ei ole huostaanotettu ja hänellä on huoltaja,ei hän saa kulkea junalla yksin. En voi käsittää että kuinka saman perheen lapset voivat olla näin eri asemassa,jos toinen on tahdonvastaisesti huostaanotettuna!
Aivan tyypillistä viranomaismielivaltaa! Tuossakin on useita ihmisoikeusrikoksia sekä teitä koko perhettä että tietysti ennenkaikkea huostaanotettua lasta kohtaan.
Millähän tavalla sossu kuvittelee ADHD:n paranevan sillä, että lapsi sijoitetaan tuollaiseen maailmanlopun laitokseen? Jos tämäkin huostaanotto saataisiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, Suomi saisi varmasti langettavan päätöksen.
Entä teille annettu 30 vrk:n tapaamisrajoitus. Se annettiin siis sossun EPÄILTYÄ, että olit osallistunut pojan piilottamiseen. Oliko epäilylle mitään näyttöä? Kuultiinko ketään ulkopuolista todistajaa asiassa?
Vaikka ulkopuolinen olenkin, niin haluaisin totisesti viranomaisten kertovan sen lain ja momentin, jonka perusteella laitos voi estää täysin mielivaltaisesti siskoa tapaamasta veljeään.
Tuo pitäisi myös saada lakiin laittomana uhkauksena, kun sisko menee laitokseen tapaamaan veljeään, niin hänet aiotaan HUOSTAANOTTAA, koska hän on tullut muutaman sadan kilometrin junamatkan yksinään! Mutta se ei ole rangaistavaa, jos laitos lähettää alaikäisen yksinään samalle matkalle.
Tämä on mielivaltaa törkeimmillään, eikä yhtään harvinaista kun kyse on lastenSUOJELUSTA:
"Sosiaalipäivystyksen työntekijä oli hyvin huolissaan minun ´voinnistani´hän epäili etten olisi kykenevä huolehtimaan tyttärestäni.Väitettä sävystettiin useilla tekaistuilla valheilla kuten,että olin käynyt peruuttamassa autollani Nuorisokodin alueella sekä soittanut sinne puhelimella klo 2-3 yöllä! Tytöstä oltiin huolissaan kun hän oli vasta 11-vuotias!Sosiaalipäivystys varmasti näkee lapsen todellisen iän henkilötunnuksen perusteella!
Nuorisokodista oli väitetty tytön näyttävän nuorelta ja hyvin pieneltä.Tytttö on 162 cm pitkä painaa 63 kg ja jalkakin on n.40!Minua kuullusteltiin menemisistä ja tulemisistani. Sosiaalipäivystyksen vaatimuksesta kävimme Kurikan Terveysasemalla lääkärin arviossa jotta saimme jatkaa kotimatkaa.Lääkäri arvioi minun olevan täysin kunnossa ja tyttäreni olevan täysin kunnossa ja aivan normaalin näköinen ja kokoinen.
Mielestäni tällainen kohtelu on todella ihmisarvoa loukkaavaa ja tuo nuorisokoti Nummela vankilaakin pahempi rahastuslaitos! Helsingin sosiaalipäivystyksen työntekijöidenkin luulisi olevan tietoisia voimassa ollevasta lastensuojelulaista."
Vankilaan tuollaiset viranomaiset joutaisivat, ei heistä ole todellisuudessa ketään SUOJELEMAAN!
Ja häpeään ne, jotka väittävät robottimaisesti "huostaanottoja tehdään vain tarkan harkinnan jälkeen vasta kun kaikki mahdollinen tuki on perheelle ensin tarjottu." HAH, HAH!
Ei viranomaisten tarvitse toimiaan perustella, eikä ajatella, ovatko heidän mielipiteensä ja vaatimuksensa järkeviä tai ristiriitaisia vai eivät.
Täällä on varmaan tuhanteen kertaan kirjoitettu, miten sijaishuolto saa kohdella lasta ihan miten tahansa, mutta sama asia omien vanhempien kohdalla onkin huostaanottoperuste. Siitä se vain johtuu, että laitos voi lähettää lapsen yksin junamatkalle, mutta oma vanhempi ei. Ja muuten: Vanhempi on myös huostaanotetun huoltaja ellei rikollisin valhein sitäkin häneltä ole riistetty.
Ei ollut mitään näyttöä tai todistajia.Poliisille ja sossulle emme avanneet heti ovea,koska meillä on kaksi koiraa,jotka piti ensin ottaa kiinni ja siirtää muualle. Avattuamme oven poliisi tarkisti asuntomme. Poikaa ei asunnossa ollut.Sossu huuteli ovelta että nyt on lomat lomailtu.Poika oli löytynyt läheiseltä metroasemalta.Lähdimme koirien kanssa ulos ja kävelimme kävelytietä metroaseman ohi. (samaa tietä kävelemme 2-4 krt vrk).Sossu oli siellä pyörimässä.kysyin löytyikö poika ja hän totesi että poliisit löysivät ja että poika oli karannut ikkunastamme ja minä olin tietoisesti tullut paikalle sinne kävelytielle.
Tästä siis tämä minun yhteydenpidon rajoituspäätös 30 vrk:ksi.siskoa eikä muita sukulaisia kohtaan tätä päätöstä ei suostuta antamaan,koska kuulemma riittää että laitos vain kieltää pojalta heidän tapaamisen!
Aivan karmiva tapaus! Vankilaan tuollaiset lastensuojelijat todellakin joutaisivat.Kyseisillä henkilöillä on tainnut valta kihahtaa hattuun.Joutaisivat itse perheineen joutua moisen vainoamisen uhreiksi.
Olen kuullut Nuorisokoti Nummelassa vastaavia tapahtuneen.Lieneekö heillä pulaa asiakkaista?Mitähän mahtaa moinen hoito Nummelassa kustantaa yhteiskunnalle ja sitä kautta veronmaksajille?