Tanssimme valssia jään
tään lumisen taipaleen
läpi kylmenneen maan
aamuun tähän aukeavaan
aurinkoon niin heijastuvaan
hiilijälkemme nää
yönhelmaan katoaa
horisonttiin muistoiksi jää
yömme kuin tää katoaa
ei unhoon saavu milloinkaan
kun säveleemme kaikukoot
maailmaamme kiertämään
kohden valonkujaan aukeavaan
päiviin tuleviin hiilijälkiin astumaan
vaan liekit kahteen sydämeen
merkiksi rakkauden ikuiseen
sanoin ja sävelin tunnetta todistamaan.
tään lumisen taipaleen
läpi kylmenneen maan
aamuun tähän aukeavaan
aurinkoon niin heijastuvaan
hiilijälkemme nää
yönhelmaan katoaa
horisonttiin muistoiksi jää
yömme kuin tää katoaa
ei unhoon saavu milloinkaan
kun säveleemme kaikukoot
maailmaamme kiertämään
kohden valonkujaan aukeavaan
päiviin tuleviin hiilijälkiin astumaan
vaan liekit kahteen sydämeen
merkiksi rakkauden ikuiseen
sanoin ja sävelin tunnetta todistamaan.
Vastaukset 46
Vanhimmat
"Hiilijälkiä"
Lumeen enkeleitä.
Linnuille lisäää siemeniä.
Kaikea kaunista.
Niinkuin runosi muisteloissa.
Ja rakkaus.
Se koskee jokaista.
Hiekan jyvästä.
Kaunis on runosi.
Kiitos jälleen.
Yleensä suunnittelussani mm.kun tätä - Hiilijälkiä - aloin
kirjoittamaan,niin mietteissäni oli että millä ehdoin
kuin tavoin vien tuota runoani kuin tätä senjälkeistä
laulua ... ja miten koko aihe juolahti mieleeni.
Siis kerron - nykyään on enemmän alettu puhua kuin
muutoinkin kirjoitella niin - elämän/ihmiskunnan - jättämistä
hiilijäljistä mm. luontoon kuin mitä siitä aiheutuu mahdollisesti
tulevaisuuden kehitykselle,jos emme hallitse omaa kehitystämme.
No tietenkin tämän laitoin kuin Rakkausrunopalstan muotoon,
sillä seurauksella tai tapaan että tekeehän rakkaudetkin jälkiä
ihmiskehoon/-mieleen.
Siitä tämä sai alkunsa ja mahdollisten väärinkäsityksien
minimoimiseksi "kun sitäkin olen ikäänkuin tullut tietooni"
ja miksi - runo-t - sitten toisista tuntuvat jopa pahalta
... mikä ja miksi ärsyttää - Runoilu ?
Nöyrä kuin lämmin - Kiitos - kommentistasi ja
hyvältä tämä juuri tuntui kertoa Sinulle että
myös - Toivotan hyvää viikonalkua !
Sinulle Dolan
Sydämeen satuttavalta tuntuu nähdä nuo alaspäin osoittavat peukalot
Ilman kannanottoa runoosi, ilman perusteita
- Runoahan tässä pitäisi arvioida,
tuo muu on täysin merkityksetöntä
Tuohon ”Oplan aloitukseen” senvertaisesti haluaisin palata,
että tähän Sinun runoosi nyt vastatessani,
kirjoittaisin Lämpöiset Kiitokseni heille jotka
myönteisin ajatuksin kirjasivat mietteitään.
Kiitokseni jäi tuolloin sanomatta.
- Anteeksi Dolan , että kirjaan nyt tähän Sinun runosi yhteyteen tämän
Ei piirrä minun kynäni jälkeään
Ei sieluni aatostaan anna
mykkänä, vaiti on
ei sieluni kannel helkkää
Kyyneleet timantein kaltaiset
Nöyrästi paina pääni
Lasken timantit kämmeneilles
Ystäväni - täällä,joka olet jalolla tavalla kuin runonsanoillasi
kulkenut hiilijälkiä...mme,tuo tapasi on saanut jopa yllättäviä
piirteitä kuin jatkaa runoa,joka ei pitäisi muiltakaan olla pois
- eikä
kiellettyä -
ei ainakaan minulta ja toisaalta olisi hyväksi jos
tälläistä voisivat jotkut toisetkin harrastaa edes pienessä
muodossa kuin itsekin tietoinen
"että mikä on sopivaa,niin
- mitassa kuin ajassakin".
Eikä pienten vastoinkäymiset saisi lannistaa,varsinkaan kun ei
ole tuottanut mitään mielipahaa/-huokuvaa eripuraa satuttavilla
sanoilla, joka ei täällä runoiluun kuulu.
Nöyränä mutta terveellä tavalla ylpeänä,niin itseään kuin toisiakin
kohtaan on eteenpäin työntävä voimamme,sillä
tunnetusti Suomalaiset ovat alakulon kansaa ... opittua/perittyä !
Runoilua kuin hyvän mielen tuottamista ei kaiketi täällä kielletä,
eikä myöskään "olematonta kadetta" ties mistäkin syistä johtuvia.
Toivon mukaan viikonvaihteesi on ollut hyvä kuin myös
uusi alkava viikkokin voisi hyvin alkaa.
Kiittäen Sinua -
Dolan
purtein kannella
merien pauhua
nouskoon purjeet
kääntyköön ruori
kohti aavaa ulappaa
Nöyryys purjeena paukkukoot
Ylpeys oikea ,vierellään
Kateus olkoon köytenä
Auringonkiloon
Sävelten valoon
Kulku ikuiseen iäiseen käy
Rakkaus
kompassina
tietämme viivoittamaan
tuleviin hiilijälkiin
kilveksi sanojen voimaan
------
Kiitos Dolan viisaista sanoistasi
Saa kannel helkkänsä
Käy Virtaamaan verien hehku
- Niin paljon sanoistasi voimaa sain
Sinun ääretön hyväsydämellisyytesi
Sinun sanojesi viisaus
Nöyrästi Kiitän
Kaikkea hyvää Sinulle tuleviin päiviin
Tähän viikkoon
Tanssikoon talven valkoiset tähdet
Liehukoon ilmassa valtoimenaan
Sinun eloosi hehkumaan
Tään jäätyneen taipaleen
Sulattaa anteeksiannon aurinko
Ja usko hyvyyden mittaamattomuuteen
soikoon sielussamme ikuinen valssi
"Sulattaa anteeksiannon aurinko"
tuo mittaamaton elämänantaja
voiman kuin hedelmällisyyden tuoja
mutta miten mittaamme kaipuumme
kuin katkeruudenlaineitamme,jotka
meriemmeselillä koettelevat
ihmisarvomme skaaloja
- Vesi ja Aurinko :
Elämämme elinehto joka on ;
Rakkaudella sisäistetty.
Mistä keräämme me voimamme
arkipäivän
Huolen varjot
edes hetkeksi
elostamme pyyhkäisemme
mist saamme me vettä
juodaksemme
auringonvoimaa
elääksemme
Me ihmiset
- Toinen toisiltamme -
kun elon valtameri
on purtemme kaataa
mastomme katkaista
ruorimme rikkoa
Kiitän minä
Sinun majakkasi johdatuksesta
Ystävyys
tuo uljas kuin pyyteetön
elämänmerillä seilaava majakkamme
tutkana gprs bitteinä luotaava
paikannin
etsii että tutkii niin pimeydessä
ja valoissakin milloin sielujenmaisemat
kaipaavat tukijaansa
- myrskyjen laannuttajaa -
elonmastomme kohti Taivasta
ääretöntä horisonttia kutsuen
me kahden
maailmankaikkeuden
sylissä
- on hyvä olla
että elää yli tämänkin
yön !
Maailmankaikkeuden taskussa
Ystävyyden päärmeissä
horisontteimme äärettömyydessä
paikannamme paikkamme
taivaankantemme alla
tukijalkana jatkamme
Toinen toistansa
arvostain
innostuksesta
iloiten
Tämän laulumme aikaan
yhdessä näin kuljetaan
äärettömyydestä
äärettömyyteen
lävitse maailmankaikkeuteen
horisonttiin ja Taivaan taa
sävel yhteinen kaikukoot
tueksi rauhaan kuin rakkauteen
tään yhteisen taipaleen.
Kulkiessaan
ilon laulun sielussansa tunnistaa
niin turvallista on
askeleensa sovittaa
hangen pintaan piirtyneisiin hiilijälkiin
Mitkä äärettömyydestä äärettömyyteen
kuvionsa luoneet ovat
Jo kansi taivaan kohotkoon
Kannel Ystävyydestä näin helkkää
Ken helkähtää
soinnun tään kuulee
kiirii läpi tummenneen illan
yöksi yöpymään
aamuksi avautumaan
jäljet öisiin hankiin
muistojaan kantaa
vahvoina tunnot kohtaamaan
ystävyydet
yhteen liittämään.
Yön tummuudessa
Varjot katoaa
Sävel korkeudestaan
Sielun tavoittaa
niin hyvä on yössä nukahtaa
vahvoin tunnoin
aamuun avautuvaan
kuin tietää ; olen tässä
Ystävyyden sydämessä
Yön tummuus katoaa
kun aamu jo sarastaa
säveleet kirkkaimmat
kohti aurinkoon jo kohoaa
hyvä ollut on yöhön nukahtaa
päivään uuteen kun saavutaan
lähitienoo tää meitä näin valaisee
kun ystävyys yhteinen tää nyt punnitaan
eikä minään meitä voi lannistaa.
Katselen taivaan avaruutta
Äärettömyyden horisonttia
lumikiteitten tanssia
latvuksien soitossa
tanssikoon lumi
soittakoon latvukset
ilolaulua Elämän
Minun mieleni on rikas
ei lannista sitä
myrskyävä tuuli
ei jäätävä viima
Ystävyyden malja
On viinillä täytetty
Ystävyydelle ja runoudelle.
Meille kaikille yhteiselle.
Rakkaudenrunojen kirjoittajille.
Upeaa runomuodossa jatkumoa Teillä
Kiitos oli ihana lukea.
Avaruuden tähtimerellä
kaksi kulkijaa
jälkiä tämän Taivaan
kuunsirppinä aamuun
auringonvaloksi
valkealle hangelle
teemme merkkinä
sydämemme
mielemme roihuamaan
henkemme rikkaus
tämä vilpittömyys
pahan mielen
karkoittakoon
kevään
maljaan
piripintaan viinimme
juomaan
ystävyydellä täytetty
ystävyydelle nautittu.
Margille -
kuin "tyttelille"olkoot tuo
jatkorunoni yhteinen.
Kiitos Margille -
kun ymmärrät runouden
todellisen vilpittömyyden
kuin hyväntahdon
todellisen merkityksen.
Sinulle myös : Ystävyyden
viinimaljasta
siemaus
ensiviikkoon.
Sydämen lämmöllä
Kiitokseni Sinulle
Kuin Dolanin sanoin ;
Vilpittömyyden virroissa
Runouden Rakkaudessa
Hyväntahtoisuuden
Kunnioituksen
Ja Ystävyyden Maljasta
Siemaus
Elämän täyteläistä viiniä
Sinulle myös
Viestisi on minulle arvokas
Terv. tytteli
ellipsiradan kiertäjää
nuo kaksi
kaksoistähtein lailla
kuin voimaks toisillensa antain
Albireo olkoon kuvastimena
Runouden tähtitaivaalla
Kultaa
Syaaninsineä
joutsenen sulista piirtyy
kuun sirpin pinnalle
auringon säteiden leikille
Niin Kaunis on Runouden Maa!!
vilpittömyyden virroille
Runouden Rakkaudelle
hyväntahtoisuuden
kunnioituksen
kaikkivoipaisuudelle
Ystävyydelle
Ma maljani pohjaan juon
Nämä taivaanlaet
horisonttien laaja-avaruus
- ylhäällä -
kuin katapultteina kiirii
rakkaustarinoiden seireenit
yön tähtipyrstöinä
kuin leikki revontulten
Runouden kultamaa
kauniina hehkuaa
viipyen lumoaa
elämän nautintoon
tämän viinintilkkasen
tässä yhdessä kumoten
tähän hetkeen ohikiitävään
seurakseen
nää runonhetket
jo taivaltaa.
Mä maljas juon.
Juon ja nautinnon tuon suon.
Kun kaksi taitavaa.
Runojen kirjoittajaa.
Sen mulle suo.
Siin malja pohjaan juo.
Hymyillen nauttien.
Teidän ihanasta runoilusta.
Sydämen kylläisyydellä.
"Se koskaan ei muuttua saa"
Ma otan pikarillisen vastaan
maistaen kauneuden huumaa
kuin Luoja Rakkautensa antoi
lahjan kalleimpansa
aarretta tuota hyvin
ihmiskunta kohdelkoot
runojenmaailmaan
elämänlankaa sytyttämään
rakkaudenhedelmistä
muuttukoon tää
ihmismaailma kohti parempaan
huomiseen.
Kiitos Margitta !
Seireenein soitto
kiirii
läpi autereisen maan
Rakkauttaan huutaa
tuuli toistaa kaikuaan
tähdenlento
taivaan saa hehkumaan
pisara putoaa
kumotusta pikarista
Uuden saa versomaan
kauniina hehkumaan
hetki
ohikiitävä
on täytetty
Pikari täytetty juotu
Ilolla suotu
Kohti muuttuvaa
Maailmaa
Katseenne luokaa
Hyvyyden suokaa
Nousta versomaan......
Aukeaa
tämä Auringonvaltakunta
soitot kuulkaa
sanat lukekaa
"sydämeenne nuo sulkekaa
toisianne tukekaa"
ei liene keltään pois ...
... Seireenien versot
yli maiden,merien
kiirii kaihojen tuskat
- unelmiksi
muuttakaa -
elämänhehkuun
tähän ohikiitävään
tarrautukaa
pisaraan
tuohon viimeiseen.
Niin ohikiitävää on hetki
aine
auringonkilo kuivattaa
pois
tuon viimeisen pisaran.....
Siksi jo nosta
huulillesi
tuo pikari
ja maista
tunne elämän hehku kielelläsi
veren virtaava pauhu sielussasi
Jo kuulet
kaukaiset soinnit
seireenein sitrojen helke
Sun syömmeesi käy
Ojenna kätesi
ja
tartu
Toistansa tukien
On helpompi jatkaa
hyvyys tuo toiselle suotu
onko se toiselta pois....
Kiitää tää elomme
merien suolaisilla aalloilla
pärskien kasvojemme
uurteista pintaa
merituuliin
syviin vesiin
pudottautuu surun kyyneleet
alhon suosta usvamme
nousee pilviin samoamaan
raikkailla vesillä
mielenrikkautemme
ylpeänä mertemme
laivaa keinuttaa
Kapteeneina
tämän elomme ruorin
jotka suojattuina
kulkee lailla
elämämme virtaa
aavaa mertenselkää.
Elämänkirjan sivut ovat
täyteen kirjoitetut
nuotit paikalleen asetetut
Sovitukset me itse määräämme
kapellimestariksi niin moni halajaa
tietämättä
että se paikka on jo täytetty
myrskynsilmäkkeeseen
voi purtemme joutua
karit
voivat sen kylkiä
haavoittaa
Ystävyyden aurinko
voi
myrskyn laannuttaa
Kunnioituksen kultaiset tähdet
kisälleinä
Anteeksiannon antureina
purtemme haavat
parantakoon
Usva nouskoon poskiamme
Suutelemaan
Pilvet pehmeydellään meitä
Suojelemaan
Ylpeänä purjehtikaamme
Elämämme virtaa
Aavaa mertenselkää
ei väliä vaikka
purjeemme olisivat
rikkirevityt
sen kyljet
naarmutetut
Majakkamme valo on sytytetty
Hohhoijaa, miten meinasikaan käydä,
tämä runo huomiotta hetkiseksi jäädä....
Eihän se sovi ollenkaan,
joten "konstit" käyttöön otetaan.
Onneksi asian huomasin
ja oikealle tolalle järjestin.
Kun niitä, näitä, pässinpäitä kirjoittaa,
saadaan runo tässä ikuisesti pysymään....
Tuohon voisin runoilla,joko mitallisen
tai mitattoman
taikka loppusoinnullisen
vaiko ilman
mutta en kuitenkaan niin tee,
jottei "herneiden valtakunta"
lisäisi runomaailman tuskaa...
vihjeenä ; tulkitse tämä
huumorilla,ettei
runo kuin kommettipäähine
turhaan kiristäsi päätä.
Kiitos Sinulle ja voidaan
taas hyvin uuteen aamuun !
Hei, Sinä siis :)
nimim.kaskytviis
Kiitos kun huomasit huomioimattomuuden
ja laitoit tänne Sä viestin uuden :))
Teit myös oivan huomion
- uudistus tänne tehty on
ennen aikaan runot jäi taaemmas
vaan nyt ekaksi hyppii, kas
Vaan toivon,että voit silmäsi ummistaa
tämän runoketjumme sivuuttaa
En tahtoisi Sulle pahaa mieltä tuoda
vaan vähäsen vain riimejä luoda
Miltäs tuntuu, voisitkos sen minulle suoda ?? :D))
Oikein hyvää kevään odotusta
nautithan lintujen laulelusta
ne kevään viestejä tirskuttaa
Elämän Riemua toivottaa
Auringonsäteitten leikitystä
runoriimien viestitystä
Sinulle sinne jonnekin
tahtoisin toivottaa tietenkin
Niin tämä ei ole ketään vastaan eikä
edes - Meidänkään - puolesta
niin tai näin EI aina kenenkään
mieleen KUN VASTARANTA
huutaa peukuillaan Suomi.fi
upottavampaan suohon
"Kapellimestari-t"
viittaansa piiloutuen
joukkionsa voimalla
voimaansa mitaten
- Nuorantanssiaan -
hiilijälkiä nekin !
Tässäpäs nyt onkin omituinen yhtälö:
Ovatko nuoi kaksi yksi ainut yksilö?
Kommentointiin dolanille vastaa tytteli,
jonka kommenttia selittääkin dolani....
Kannattaisi varmaan kerran peiliin vilkaista,
sieltä taitaa "maestro" itse vastaan katsoa.
Jos säännöt tahtoo oman mielen mukaan soveltaa,
totta hitossa se pahaa verta synnyttää.
Varmaan sääntökeskustelun jälkeen oli tiedossa,
että tarkka pitää olla niiden luvussa.
aivan mahdotonko onkin yhtälö
Yön pimeydessä väki
muutako onkin
minkä kuvauksen antaa
Ei tilaa uudelle ole
vain vanhojen
kieroilun taikaa?
- Meri huutaa -
- Vastaranta valittaa -
peijaisien ilakoinnit
jatkunevat
- vuosia-kin
aina joku muistuttaa
että piiloutuu
taas noustaakseen.
Kumpiko täällä oli
mm. ennen minun
tänne tuloani :
Kana vai muna ? !
Huom !
En ole sääntöjä laatinut
enkä laadi - "maestrot"
tämän palstan - ----piip ---
taustaiset tuskailijat kenties
ties mistäkin syistä
ajaneet tämän kai
sinne minne ovat
halunneetkin
että huomionsa
saisivat "kasvottomina".
kaikuu jo lintujen ääni
Te sirittäkää
raikuu jylhänä korpien soitto
Kevättä virittää
kohta vapaana
kuohuaa kosket
värinsä saavat
nurmien posket
Kevät tulee !!
iloitse tästä
Sa ihmisen mieli
kärkäs kieli
jo unhohon laita
ei laitaa
ole turhasta
mieltä näin pahoittaa
Kevät tulla jo saa !!
Kaikuja tämän horisontin
kauneutta horisontista
kaareutuvaa valoa
mielenharjanteisiin
vapauteen lintuparvien
lailla käymme lentoon
yhä ylemmäs
säteilemään
Keväänpurjeet
raikkaissa merituulissa
taivaan tähtipölyissä
korkeaveisuumme kosketusta
kiirii läpi viattomien
sydäntemme :
Oi tätä kuunnelkaa
tätä kokekaa
keväämme harmoniaa.
katseeni käännän horisonttiin
auringonlaskun kultaamaan
mieleni on rauhallinen
tässä on minun hyvä olla
Sydämeni on sävelten koskettama
Sieluni täynnään taivaan tähtipölyä
Katso lintua
ikuisesti se lähtee
ikuiseen se palaa
sen kevät on tässä
sen toiveikkuus
sen tahto
kaikuna kiiriköön
maailman ääriin asti
minun kotini on täällä
tässä purjeeni lasken
tähän ankkurini asetan
ystävyyden lahdelmaan
hyväksynnän poukamaan
anteeksiannon satamaan
-------
Anteeksi hiljaisuus
saappaani juuttuivat
elämäni silmäkkeeseen
.....työvuorojen rämeessä :))
-tytteli-
Ma uuteen aamuun avaudun
sä viestisi tään jo lähettäneen nään
lintua kuin päivän tään
oksalla puun katsella saan
eloa tähän hetkeen jälkeen yön
kauttas sun arjen ja työn
kevättä sirkuttaa äänet luonnon
kosketusta tän ihmisrinnan syvän
koti siel mis laaja sydän lyö
avaruus kehon ja mielen
sataman tän sisäisen
kuin rauhan tyvenen
hiljaisuus seuranaan.
Tanssin kanssasi tangon
taipuu varjomme kuin tumma huntu.
Piirtävät kaarevan kuvion
..jättäen yöhön rajattomat viivat
miesHämeestä :
Kiittää !
tanssi tää lumisen taipaleen
keväiseen aamu avautuvaan
lintu oksallaan
keväimen viestin tuoja
Ilon laulunsa suo
hiilijäljet muistonsa
horisontin linnunrataan
Säveleinä
soimaan jää
arki, työ
päivöin,öin
Vvaihtuvina kuvina
mielenpintaan ilon,rauhan
Tunteen
hiilijälkein lailla
Painautuneet on
ihmisrinnan
sieluin pinnan
Kodiks kaikkinensa
tämän tunnistaa
sanat ja säveleet
tunteeksi todistamaan
keväisen maan
päiviin tuleviin
Hiilijäljiksi muuttukoon
Rauhan satamaan
Hiljaisuus jää
Kiitollisin mielin
voin yöhöni nukahtaa
Kiitos Dolan
hiilijälkein valssista
Heijastukoon
amun aurinko
hankesi lasihelmistä
Lumikiteiden hiipivää tanssia
auringon sulattamaa hankea
tummiin katoavaa valkeutta
näiden yhteneväistä kosketusta
toisiinsa takertuen
viileillä tuulilla lentävät
näkymättömät siipemme
"valonkajoon
varjoon"
päivin
öin
tämän vaimean säveleen
kuulee vain sydämellään
silloin kun on vapaus
kuulla ja tuntea
elämänlyönnit.
Kiitos Tapiontytteli
jälkiesi lasihelmistä
jotka säteillen
tanssivat yhteisillä
parketeillamme.