Olet puu joka kaatuu kun kukaan ei kuule
puu jota vapaa tuli joskus nuoli
olet kaarnaa olet tuhkaa
ilman tunteita ilman tuskaa
puoliksi tyhjä
kadonnut tyhjyyteen
massaan jota palavana vihasit
liian lähellä
nyt tulessa on sinun hihasi
puu jota vapaa tuli joskus nuoli
olet kaarnaa olet tuhkaa
ilman tunteita ilman tuskaa
puoliksi tyhjä
kadonnut tyhjyyteen
massaan jota palavana vihasit
liian lähellä
nyt tulessa on sinun hihasi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta tyhjyydessäkin on olemassaolon henki.
Silloinkin kun tyhjyys ympäröi kaikessa yksinäisyydessään "puun",
on olemassa rakkaus..
Tulesta ja tuhkasta versoo aina jotain uutta tai vanhaa. Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Pitää uskoa, että meitä kannetaan silloinkin kun sitä luulee olevansa täysin yksin, ilman kuuntelijaa tai ymmärtäjää. Maailmankaikkeus voi yllättää :)
Yksin keskellä kaikkia ymmärtämättömiä,
ja joskus joku voi välittää, yllättää (tai suuttua) niin paljon, että sytyttää vihassaan tulen, joka polttaa sitkeimmänkin puun tuhkaksi..
Runosi herätti paljon ajatuksia, joita taidankin pohtia vielä itsekseni hieman lisää, kiitos!
T.EKMP