Kamppailen itseni kanssa.
Olen kipeänä kivusta.
Turhautunut valituksesta.
Typerää ajan haaskausta.
Miksi onkin niin.
Kun yksi paikka korjataan.
Toinen jo tekee tuloaan.
Rapistuu.
Sielukin on nurinpäin.
Sydän vaikeroi näin.
Typeryyttä tämä.
Olisiko koko elämä.
Odotetaan että vanhetaan.
Ja kun vanhetaan.
Ei ole aikaa enää ollenkaan.
Niitä haaveita hakea.
Kurkata unelmia.
Nekin on murusina.
Maailman turuilla
Rapistuu rakkauskin.
Olen kipeänä kivusta.
Turhautunut valituksesta.
Typerää ajan haaskausta.
Miksi onkin niin.
Kun yksi paikka korjataan.
Toinen jo tekee tuloaan.
Rapistuu.
Sielukin on nurinpäin.
Sydän vaikeroi näin.
Typeryyttä tämä.
Olisiko koko elämä.
Odotetaan että vanhetaan.
Ja kun vanhetaan.
Ei ole aikaa enää ollenkaan.
Niitä haaveita hakea.
Kurkata unelmia.
Nekin on murusina.
Maailman turuilla
Rapistuu rakkauskin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eilen juoksin,
elin elämää,
tänään nilkutan,
tekee kipeää,
huomenna olen poissa
pilven reunalla
maailma jatkaa kiertoaan !
Eilen olin,
tänään kirvoitin,
huomenna kenties.
Niin menee
kukaties.
Elämäni.
Runosi kertoi sen miten lyhyt onkaan
elämän laulu.
Kiitos kun kävit
Elämä on kuin talvi... se jäädyttää ja lumella peittää,
Mutta kevät - tuo jälleen kaiken esille..
On vaikea kulkea sohjossa ja taatusti saa ainakin nuhan! :\
mutta muistaa pitää - se on vain välivaihe - ''Kesään''!
Sen kauniisiin päiviin - Niihin PITÄÄ uskoa Gitta! :)
Runosi oli jälleen hienoa luettavaa!!
Tekstisi kulki jouhevasti alusta loppuun, hyvin ''luettavassa'' muodossa.
Pidin tästä - Paljon ajatuksia herättävästä tekstistäsi - Kiitos ja halaus! :)
http://www.ihanaliving.fi/ekortti/images/ecard_ruusu_etu2.jpg
Niin aina talven jälkeen koittaa kesä.
Ja uusin ajatuksin.
Uusin kommelluksin eteenpäin.
Kunhan kipu jättää.
Antaa rauhan.
Olla oma itsensä.
Mut taisteluahan on tämä.
Sunnuntain heleä aurinko voitaa senkin.
Mielen nostaa yleväksi.
Posket punoitaa kohti aurinkoa.
Oli ihanaa kulkea aamun hetkessä.
Luminietoksissa.
Vilkutan Ystävälleni runojen