Tällä palstalla monessa viestissä on havaittavissa negatiivista suhtautumista kouluun, opettajiin, avustajiin - ylipäätään koko koulunkäyntiin. Tämän kaltainen asennoituminen tarttuu oppilaaseen.
Kaikki vanhemmat varmasti vilpittömästi haluavat lastensa parasta mutta miksi monet aikuiset ovat periaatteesta aina vastahankaan eivätkä millään tahdo tajuta, että koulussa on säännöt joita opetellaan noudattamaan jotta kaikilla olisi mukavampi ja rauhallisempi työympäristö ja sitä kautta oppiminen olisi JEE, niin hauskaa.
Avainsana on positiivisuus. Kysyttäisiin kotiin palaavalta oppilaalta vaikkapa ensin, että mitäs mukavaa koulussa tapahtui, mitä mielenkiintoista opit, saitko uusia hienoja kirjoja joita voitaisiin päällystää, mitä hyvää ruokaa söit tänään... näitä posit. juttuja on loputtomasti ja em. suhtautuminen antaa potkua koulunkäyntiin ja tekee sen mielekkääksi. Positiivisuuskin tarttuu.
Ottakaa opettajiin yhteyttä hyvinäkin päivinä ja jutelkaa - tutustukaa toisiinne. Jos jokin asia lapsen koulunkäynnissä askarruttaa ja vaivaa mieltä, niin selvittäkää asia heti alta pois eikä vasta puolen vuoden päästä jolloin asia on jo ehtinyt suurentua megamittasuhteisiin.
Kun perustetaan perhe, tiedetään jo ennakkoon, että niin paljon kuin lapsista on iloa, heistä aiheutuu myös menoja - kuten esimerkiksi tämä paljon puhuttu kontaktimuovi. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset:kontaktimuovi! Olisipa sitä tullut ajatelleeksi sinä suurena intohimon hetkenä, kun tuleva koululainen sai alkunsa:)
Anteeksi kun eksyin asiasta, mutta hieman hymyilyttää kun luin "kirjanpäällystyshelvetistä". Jotkut vanhemmat ovat menneet niinkin pitkälle näissä muovihommissa, että ovat varustaneet lapsensa muutamalla muovitaskulla, joissa monisteet säilyvät siisteinä. Ovat ostaneet ne ihan omilla rahoillaan!
Ja niitä ihania lyijykyniä hileillä ja ilman, pääkallokyniä, robottikyniä ja jos vaikka millaisia pyyhekumeja, joillakin on jopa omat värikynät. Ilmaisessa peruskoulussa voi tapahtua näinkin kummia asioita.
Kaikki vanhemmat varmasti vilpittömästi haluavat lastensa parasta mutta miksi monet aikuiset ovat periaatteesta aina vastahankaan eivätkä millään tahdo tajuta, että koulussa on säännöt joita opetellaan noudattamaan jotta kaikilla olisi mukavampi ja rauhallisempi työympäristö ja sitä kautta oppiminen olisi JEE, niin hauskaa.
Avainsana on positiivisuus. Kysyttäisiin kotiin palaavalta oppilaalta vaikkapa ensin, että mitäs mukavaa koulussa tapahtui, mitä mielenkiintoista opit, saitko uusia hienoja kirjoja joita voitaisiin päällystää, mitä hyvää ruokaa söit tänään... näitä posit. juttuja on loputtomasti ja em. suhtautuminen antaa potkua koulunkäyntiin ja tekee sen mielekkääksi. Positiivisuuskin tarttuu.
Ottakaa opettajiin yhteyttä hyvinäkin päivinä ja jutelkaa - tutustukaa toisiinne. Jos jokin asia lapsen koulunkäynnissä askarruttaa ja vaivaa mieltä, niin selvittäkää asia heti alta pois eikä vasta puolen vuoden päästä jolloin asia on jo ehtinyt suurentua megamittasuhteisiin.
Kun perustetaan perhe, tiedetään jo ennakkoon, että niin paljon kuin lapsista on iloa, heistä aiheutuu myös menoja - kuten esimerkiksi tämä paljon puhuttu kontaktimuovi. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset:kontaktimuovi! Olisipa sitä tullut ajatelleeksi sinä suurena intohimon hetkenä, kun tuleva koululainen sai alkunsa:)
Anteeksi kun eksyin asiasta, mutta hieman hymyilyttää kun luin "kirjanpäällystyshelvetistä". Jotkut vanhemmat ovat menneet niinkin pitkälle näissä muovihommissa, että ovat varustaneet lapsensa muutamalla muovitaskulla, joissa monisteet säilyvät siisteinä. Ovat ostaneet ne ihan omilla rahoillaan!
Ja niitä ihania lyijykyniä hileillä ja ilman, pääkallokyniä, robottikyniä ja jos vaikka millaisia pyyhekumeja, joillakin on jopa omat värikynät. Ilmaisessa peruskoulussa voi tapahtua näinkin kummia asioita.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kouluruoka ei ole positiivinen asia. Laatu on järkyttävää. Kumiperunat Puolasta yms. Mutta ilmaista, juu vastaa opettaja. Ei ole mikään peruskoulussa ilmaista . EI YHTÄÄN MIKÄÄN. Kaikki maksaa: joka ikinen tavara, jopa luokassa valojen päällä pitäminen maksaa. Eli se siitä ilmaisuudesta.
Se, että joku imoittaa ongelmakseen kirjan päällystämisen on poikinut kuitenkin arvokkaita kommentteja monelta kantilta ja monesta aiheesta niin vanhemmilta kuin opettajilta, avustajilta sekä "opettajilta."
Minun mielestä nyt kannattaisi opettajien kääntääkin asia niin päin, että miettii mitä positiivista opettaja teki tänään, Jaksoiko koko päivä olla asiallisesti, jaksoiko kannustaa sitä heikointakin, jaksoiko olla valittamatta turhasta, jaksoiko olla esimerkillinen jne
Mielestäni opettajien ei kannattaisi ottaa asennetta, että syy on vanhemmissa ja he heijastavat kaiken opettajiin. Joskus voisi ajatella asiaa niinkin, että mitä opettajana voisi tehdä toisin. Ei yhteistyö ja kuva koulusta voi parantua, jos siellä ei katsota myös omaan peiliin. Totta kai opettajan suurin vihollinen on koti. Sen olen jo opettajien kirjoituksista huomannut. Syy kaikesta vieritetään heti kotiin.
Se minua mietityttää, kuinka vanhemmat voivat olla kaikessa väärässä, kasvattaa lapsensa huonosti mutta koulu ei sitten omassa erinomaisuudessaan voi tehdä yhtään mitään. Onko todella niin, että lapsi viettää vähintään 9 vuotta elämästään koulussa - noin 190 päivää vuodessa, eikä mitään tapahdu.
Koulu ei siinä erinomaisuudessa voikaan tehdä mitään mikäli oppilas saa kotona sellaisen kuvan että koulu on pska. Siinäpä sitä sitten ihmetellään koko opettajakunnan voimin millä oppilaan saa edes kaivamaan tavarat repustaan tuntia varten, avaamaan sen kirjan, ottamaan kynän käteen jne. vai täytyykö soittaa äipälle kotiin että tulisi hieman avittamaan kun koulu on niin huono ja nelisorminen. Lopputulos on se että oppilas istuu koko 45 minuuttisen kerrallaan kädet puuskassa tekemättä yhtään mitään, vastaamatta kysymyksiin mitä on vialla ja sitten viimein virkistäytyy välitunniksi kiusaamaan toisia valvojien selän takana. Ja sokerina pohjalla - väliarvosteluista nostetaan kammottava äläkkä. Miten arvostella oppilasta joka kieltäytyy systemaattisesti tekemästä mitään?
Koulu ei siinä erinomaisuudessaan voi tehdä sillekään asialle mitään jos joku kersa keksii sanoa, että ope töni tai haukkui ja kertoo sen kotona. Lasta uskotaan AINA vaikka hän valehtelisi kirkkain silmin. Opettajat ja muut koulussa työskentelevät aikuiset ovat melko suojattomia.
oletko lapsen vanhempi vai oppilas kun tiedät noin tarkkaan Puolalaiset kumiperunat, vai oletko vaan lukenut jostain.
Harmi, kun koulu ei voi tehdä mitään. Minä kun myös luulin sen paikan olevan niin maailman huippua.
Mitä sillä oikeastaan on väliä, jos oppilas istuu ja tekee tietoisen valinnan eikä osallistu opettajan ohjaamaan tuntiin ? Joskus sitä voi istua korvat auki vaikka ei kirjoittaisikaan hauki on kala, hauki on kala.
Kirjoitit: miten arvostella oppilasta..... No niin, arvostellaan tässä se mätäpaise on. Oppilasta ei ARVOSTELLA vaan arvioidaan. Taitava opettaja pystyy arvioimaan oppilaan siitäkin huolimatta, ettei tunnilla osoita kiinnostusta. Eli se huomioidaan sitten ARVOSTELUSSA !
EI sitten käy missään vaiheessa mielessä, että opetusmetodeissa olisi vikaa ?
Niin... jos 26 lasta opiskelee innostuneesti ja myös oppii, mutta ne kaksi vain istuvat naama kurtussa pulpetissaan tekemättä mitään, niin missähän lienee vika? Onko opettajan muutettava opetusmetodejaan näiden kahden kurttunaaman vuoksi ja auttaisiko se edes mitään? Mitenkäs ne 26 muuta, jotka eivät sitten ehkä opikaan niillä uusilla metodeilla, mitäs niille sitten tehdään? Parhaita opettajia luulevat olevansa kaikki, joilla ei ole siitä mitään kokemusta ja käsitystä, sillä he eivät tiedä sitä, mitä eivät tiedä.
Tässäpä taas tämä tyypillinen suhtautuminen ammattilaiselta. Ei osata käyttää omaa mielikuvitusta, vaan kysytään muilta. Arvosteleminen tuntuu myös olevan hallinnassa. Mistä sinä tiedät, kuinka paljon täällä ihmiset tietää, ja mitkä ovat heidän taustat ?
Olen tässä lueskellut tätä palstaa mielenkiinnolla. Aika moni opettaja käyttää kovin kärkevää kieltä. Katsoisin, että he tekevät myös koulussa eli työpaikalla samoin. Jos heti hyökätään kynnet esillä päin oppilasta, kuten täällä toisia kirjoittajia kohtaan en enää ihmettele mitään.
Kyllä minunkin mielestä uusia metodeja pitää käyttää. Jokainen on erilainen, oppii eri tavalla mutta myös oppilaat haluavat muutosta. Jos opettaja kuvittelee vain yhden asian olevan tie oppimiseen, niin ensimmäiseksi tulee mieleen ettei opettaja tiedä muita teitä olevankaan. Ei uskalla lähteä katsomaan, olisiko joku toinen polku tai leveämpi tie olemassa.
Ikävää, että puhuttelet kurttunaamoiksi oppilaita täällä . Kait teet sen ainakin mielessäsi tunnillakin tai opettajanhuoneessa ääneen ? Ei siis ihme, että sinuakin puhutellaan todennäköisesti vaikka millä nimillä. Hyvä niin, tasapuolisuuden vuoksi. Olethan itsekin sortunut siihen, miksi siis ei koululaisetkin. Mallin mukaan.
Kysyit auttaisiko se kurttunaamojen kohdalla. En tiedä, riippuu siitä kuinka luottavaisia he enää ovat. Kaikkea kannattaa kokeilla. Onhan se jo velvollisuuskin. Ei ketään, ei edes niitä kurttunaamoja saa syrjiä. Siitä on omat lakinsa olemassa. Syrjimistä kannattaa välttää.
Luokassa voi kokeilla eri oppilaiden kanssa erilaisia keinoja. Ei ole kirjoitettu mihinkään, että kaikkien pitäisi opiskella ja oppia samalla tavalla. Jokaisella voi olla vaikka omat tehtävät. Tavoite on sama, mutta keinot erit. Tämä tuppaa monesti opettajilta unohtumaan eli tavoite sama, keinot erit.
Kyse ei ole keinoista, vaan kyse on siitä, että mikä on tavoite. Onko tavoite saada kaksi oppilasta (ja heidän vanhempansa) oppimaan ja olemaan tyytyväisiä, vai ne 26 muuta? Miksi ne kaksi saavat määrätä tahdin?
No jos ton ajattelee noin putkimaisesti niin ok. Mutta keinot saada nämä kurttunaamaa opiskelemaan on olemassa. Kaiva materiaalia esille.
Tavoite on kaikilla sama, mutta keinot erit. Eli oppilas voi ottaa matematiikan yhteenlaskun hallintaan niin monella tavalla. Kaikki osaavat esimerkiksi laskea 1 1 vaikka keinot tuloksen saamiseksi vaihtelisi kuinka paljon.
Jos et saa lasta oppimaan, niin kannattaa verkostóitua ja selvittää, onko lapsella kentien oppimisvaikeuksia. Toki tiedät opettajana, ettei kaikki edes opi kaikkea. Vain murto-osa.
Kaksi ei määrää tahtia. Ensi syksynä huomaat, että siellä luokassasi voi olla 28 oppilasta, joista 15 opiskelee oman suunntielmansa mukaan eikä sinun määräämässä tahdissa.
Koulun käyminen ei ole tahdin määräämistä.
rakentaa ikiomaa koulua kurttunaaman ja vanhempien ympärille, että se tyydyttäisi perhettä. Kyllä terveen, ilman syndroomia olevan oppilaan on vaikka perheen voimalla yritettävä sopeutua koulunkäyntiin. Kotien tehtävä on tukea koulua! Sehän näissä superpassiivisissa oppilaissa on vielä ikävää, että he tietoisesti sääntöjä uhmaamalla saavat laumasielut mukaansa.
Huom. vaikka palstalla saatetaankin puhua kurttunaamoista niin koulumaailmassa kyllä puhutaan oppilaista heidän omilla nimillään - opettajanhuoneessakin.
Mielestäni prosessi, jolla koulunkäyntiin ja sääntöihin sopeutumattomien siirtäminen omiin oppilaitoksiinsa, täytyisi olla monin verroin nopeampaa kuin mitä se nykyisellään on. Tietenkin se on resurssikysymys, mutta parisen tyyppiä luokassan osaa tulehduttaa koko koulun hengen.
koska muut pääsevät luokalta toiselle mutta nämä oman tiensä kulkijat junnaavat kaksi vuotta samaa luokkaa. "Ei meidän lapsessa ole mitään vikaavikaavikaa..."
Omenapuusta tulee vain omenoita.
Jokaiselle junnaajalle on kuitenkin paikka löydyttävä. Ei opettaja voi valikoida, luokitella vaan kaikkia täytyy sietää, katsella ja kuunnella sekä yrittää opettaakin. Luovuttaa ei saa.
Ei kotikaan voi valita opettajaa. Kaikki opettajat eivät miellytä kaikkia eikä kaikista ole opettajaksi. Näin se vaan menee.
Minä en voi ymmärtää miksi jotkut vanhemmat ovat niin kovasti koulua ja opettajia vastaan.
Itse olen sitä mieltä että koulussa on koulun säännöt ja siellä käskevät opettajat. Ihan samoin jos lasten kanssa mennään kylään, kyläpaikassa käskee ne ketkä siellä asuvat. Joskus säännöt eivät ole järkeviä mutta niitä tulee silti totella.
Omista kouluajoista muistan hyvin kuinka joidenkin opettajien tunneilla oli todella vaikeaa olla. Siksi että heidän tuntinsa olivat todella tylsiä, valmistamattomia ja olisin voinut oppia saman mitä he opettivat 45 minuutta 15 minuutissa kirjasta lukemalla. Nyt aikuisena olen huomannut että nämä tunnit ovat valmentaneet minua näihin lukuisiin tylsiin palavereihin missä joudun istumaan viikosta toiseen :)
Työssäni olen huomannut joillain nuorilla vaikeuksia sopeutua uuden yrityksen sääntöihin ja arkeen. Ei haluta totella ”tyhmiä” sääntöjä ja valitetaan ja uhotaan että lähdetään parempipalkkaisiin hommiin heti kun mahdollista jne. isottelua. Ei siinä mitään mutta yritys jossa työskentelen on ihan tavallinen kansainvälinen yritys eikä säännöt ole mitenkään muista paikoista poikkeavat joten mietityttää vain että jos on noinkin vaikeaa sopeuta tavalliseen työpaikkaan niin miten sitten jossain muualla?
Kyllä on tylsää jos on sääntöjä, käskyjä yms. Ei tavallinen koululainen niitä tarvitse. Ja j os joku haluaa työpaikkaa vaihtaa niin antaa vaihtaa. Vaihda sinäkin niin mieli uudistuu
Paukuttelet henkseleitä ja ihmettelet miksi vanhemmat on koulua vastaan.
Huomaatko, että olet itsekin vastaan nuoria työntekijöitä, heidän työpaikan vaihtamista eivätkä he halua istua kertomissasi tylsissä palavereissa. Mutta on hyvä, että sinä olet sopeutunut - kiitos kuuluu kansakoululle, vai peruskoululle.
Tämän päivän nuoret ovat pikkusen eri puusta veistelty. He vaihtavat alaa, hakevat haastavaa mutta myös antoisaa työtä. He eivät suostu jässähtämään paikalleen vaan määrätietoisesti hakevat sellaisen työn, mikä vastaa heidän tarpeitaan. Nostan hattua.
Koulua saa ja pitääkin kritisoida. Kyllä opettajienkin pitäisi kritisoida. Se että kritisoi, ei tarkoita sitä että tuomitsee. Asiallinen kritiikki on aina poikaa..... tulee mietittyä vähän miksi lähtee töihin, mitä annettavaa on työlle ja oppilaille sekä haasteiden edessä ihminen ikäänkuin puhkeaa kukkaan.
Minulla ei siis ole mitään nuoria työntekijöitä vastaan, olen itsekin vielä nuori alle kolmekymppinen. Kuten sanoin JOILLAKIN nuorilla työntekijöillä tuntuu olevan vaikeuksia sopeutua työelämään. Olen työskennellyt ulkomailla ja siellä opin että Suomessa annetaan työntekijöille paljon enemmän vastuuta ja tilaa työskennellä itsenäisesti. Jos on vaikeuksia sopeuta suomalaiseen työkulttuuriin niin kyllä tulee olemaan todella vaikeaa jos lähtee ulkomaille.
Pidän työstäni kovasti ja se on haasteellista. Joskus on työtehtäviä joista en pidä ja palavereista en tykkää yhtään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että voisin laistaa näistä tehtävistä koska ei huvita tai koen ne turhiksi.
En vain voi ymmärtää vanhempia jotka antavat lastensa käyttäytyä huonosti koulussa. Jos on kritisoitavaa ja lapsi kokee jonkin asian huonoksi siitä pitäisi keskustella ja pyrkiä vaikuttamaan asiaan jollain muulla lailla kuin antaa hyväksyntä huonolle käytökselle. Ei aikuisenakaan voi asioihin vaikuttaa niin ettei suostu tekemään ikäviä asioita… Tai voi yrittää muttei se vie kyllä kovin pitkälle. Yritin sanoa että kaikissa työpaikoissakin on asioita/tehtäviä jotka eivät tunnu mielekkäiltä, jopa yksityisyrittäjänkin on keskityttävä välillä ei niin mukaviin asioihin jotka kuuluvat yrittäjyyteen.
Kritisointi on ok, mutta jos jatkuvasti vaan kritisoi kaikkea eikä yritä tehdä asioille mitään niin mikä on pointti? Kritisoijasta tulee helposti se työpaikan pahin valittaja jota ei kukaan jaksa kuunnella. Asioihin voi vaikuttaa mutta muuttuuko huono opettaja paremmaksi jos annat lapsesi käyttäytyä huonosti tunnilla?
Sitten kun sinulla on ( oelttaisin että ei ole vielä) murkkuikäisiä ja olet katsellut koulumaailmaa äidin silmin niin luulen, että mielipiteesi on muuttunut.
Kaikki kritisointi ja pahaolo ei purkaudu huonona käytöksenä. Pahimpia kritisoijia on näennäisesti tyytyväiset, jotka ajattelee mutta ei sano ääneen.
Murkkuikäiset suhtautuvat yleisesti ottaen kaikkeen kriittisesti. Heidän kriittisyyttään ruokkivat lisää vanhemmat, jotka ovat jämähtäneet omiin koulumuistoihinsa. Suurin hölmöys, jonka vanhemmat voivat tehdä on lähteä sille tielle, jossa koulua ravostellaan aina kun siihen vain tilaisuus löytyy.
Kritiikille on aina paikkansa. Yhä enenevässä määrin minua kuitenkin sekä ihmetyttävät että ärsyttävät ne kirjoittajat, joille ei ilmeisesti tule mieleenkään se, että asiat voisi hoitaa muutenkin kuin nimettömästi täällä huutelemalla. Jos teillä oikeasti on ongelmia lastenne koulunkäynnin suhteen, TEHKÄÄ ASIALLE JOTAIN!
Ottakaa yhteyttä kouluun, joka ei mieleisellänne tavalla toimi. Tehkää mielipiteenne selväksi ja vaatikaa huonosti tehtävänsä hoitavilta opettajilta perusteluita toimilleen. Ottajaa yhteyttä kuntanne koulutoimen johtoon tai vaikka aina opetusministeriöön saakka. Toimikaa.
Kun lähdetään sille tielle, että märistään vaikkapa kirjojen päällystämisen kaltaisista asioista, katoaa viimeinenkin uskottavuus ihmisen jutuista ainakin minun silmissäni. En millään kykene uskomaan, että kukaan AIKUINEN ihminen moisista jutuista jaksaisi kitistä. Epäilemättä asialla ovatkin tämän keskustelun lumoamat teinit, joille on mieluista sotkea kaikki asiallinen juttu täältä pois.
Jos lapsenne koulu toimii selkeäst huonosti, tehkää asiasta julkinen! Mainitkaa sekä kunta että koulu täällä nimeltä. Suurimmassa osassa Suomen maata kouluissa on niin paljon oppilaita, ettette takuuvarmasti paljasta itseänne. Kritiikki menee perille paremmin, jos sen kohteet tietävät siitä!
En ole läheskään aina kaikin puolin tyytyväinen siihen, miten asiat hoidetaan oman jälkikasvuni koulussa. Tuskin kukaan on! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat välttämättä olisivat huonosti! Jokainen meistä on kuitenkin oikeasti tyystin sokea oman jälkikasvunsa suhteen ja se on tosiasia, joka valitettavasti todella monilta unohtuu. Kun vanhempi alkaa pitää oman kullanmurunsa tarinoita koulusta kirjaimellisena totuutena, seuraukset ovat traagiset. Kaikkein nerokkaimmat vanhemmat kuvittelevat jopa pienten esikouluikäisten kykenevän hyvinkin analyyttiseen havainnointiiin koulusta ja tapahtumista! Huh huh.
Totta kai omiin toimiin ja oman jälkikasvun toimiin on vaikea objektiivisesti suhtautua, Kivuliasta se on meille kaikille. Jokin järki kaikissa johtopäätöksissä on kuitenkin aina oltava.
Jos teillä on siis kritiikin aihetta, tehkää jotakin. Yleinen keskustelupalstoille tyypillinen natina tyyliin "Suomen koulu on huono paikka!" on pitemmän päälle aika lapsellista. Väite voi olla joiltakin osin totta, mutta takuulla pahempiakin paikkoja on. Suosittelen tutustumista muiden maiden koulujärjestelmiin.
Monissa maissa vaikkapa oppilaiden ja opettajien välit ovat paljon Suomea muodollisemmat. Edes opetuskeskustelut tai vaihtoehtoisten näkemysten esittäminen eivät kuulu toimiin läheskään kaikissa maissa. Myös kurinpito on jotakin aivan muuta kuin meillä.
Miten tiukempi kuri iskostuisi Suomen yleismarisijoille? Se olisi mielenkiintoista nähdä. Kas, opettajien syytähän se toki on jos se kotona vanhemmilleenkin haistatteleva ErkkiPertti ei koulssakaan opettajia kunniota, eikä vain?
Myönnän, yleistin...
Murkut suhtautuvat kriittisesti asiaan kuin asiaan, ja se on mielestäni hyvä asia.. Miksi muuten vanhemmat eivät voisi kertoa omista koulukokemuksistaan ? Joillakin ne on positiiviset, osalla ei. Eihän koulu voi määritellä miten saako koulua arvostella tai arvioida. Se nyt on liian paksua
Asioita ei hoideta niin, kuin sinä toivot. Meneppä ottamaan kouluun yhteyttä niin siitä alkaa vastarinta. Oikeassakaan ongelmassa, riippuen määritteleekö opettaja vai koti mikä on oikea ongelma, ei aina sinne kouluun voi ottaa yhteyttä. Kouluissa vallitsee jokin ihme kulttuuri, hyvin äkkiä yleistetään jopa kostetaan asioita. Onneksi näin ei ole kaikissa kouluissa, mutta onpa ko. koulu tullut itsellenikin eteen. Asioille vaan ei voi aina tehdä mitään.
Kouluun tai koulutoimenjohtoon yhteyttä ottaminen ei useinkaan vie asiaa yhtään mihinkään vaan pahentaa oppilaan tilannetta siellä koulussa. Koulussa on jokin valtaristiriita. Opettaja käyttää valtaa, mutta ei halua että hänen vallankäyttönsä arvioidaan tai että siihen puututtaisiin saati kyseenalaistettaisiin.
Miksi olisit valmis rajoittamaan täällä kirjoittelua ? Miksi kokemuksista tai mielipiteistä ei saisi kirjoittaa ? Kumpikin meistä tietää, että ei ole täydellistä oppilasta eikä opettajaakaan.
On vaadittu, on pyydetty, on kysytty ja kannustettu sekä viety asioita eteen ja taakse. Kun kulttuuri on mätä ja toimintamallit esimiehen määrittelemät, ei muutosta tapahdu. Erikosita tässä on se, että historia toistaa itseään. Aina samat opettajat saavat saman tilanteen esille. Eli katsoisin, että enemmän on kyse opettajien henk.koht. toimista kuin koko opettajakunnasta.
Oletko muuten huomannut, että ne ketkä aloittavat keskustelun koulumuovista ovat asiassa oikeassa. No, sama sille mutta keskustelut ovat johtaneet aina syvemmälle ja eri asioihin. Eli ne väheksymäsi aiheet ovat poikineet uusia keskusteluja.
Kritiikkiä ei voi esittää täällä omalla nimellä. Ethän sinäkään kirjoita omallasi. Et edes paikkakuntaa mainitse mistä kirjoita. Miksi muiden pitäisi se tehdä ?
Sen mitä lapsi koulusta kertoo tulee ottaa vakavasti. Ehdoton totuushan se ei ole, mutta onko opettajankaan versio se ehdoton totuus ?
Kerroit, että natina täällä on lapsellista. Mielestäni ei, sananvapauden maassa kun ollaan niin jokaisella on oikeus ilmaista asioita. Tämä on yksi keino ilmaista niitä. Se, että alkaisimme vertailemaan koulua muiden maiden kouluihin on aika kaukaa haettu. Tulee varmasti eroja niin oppilaissa, opetuksessa kuin opettajissakin.
Minä en jaksa uskoa tuohon kuriasiaan. Tuntuu käsittämättömältä, että opettajan ensimmäinen ajatus on kuri. Se kannattaisi myös muistaa, että niitä haistattelijoita on ollut läpi vuosien, eikä koulu sitä kitke pois. Eikä koti.
1. Koulua saa arvostella. Kaikkia meitä saa arvostella ja kritisoida ja luonnollisesti varsinkin meitä, joille palkka tulee verorahoista. Jokin raja kritiikissä luitenkin on oltava ja pelkkä tyhjästä mussuttaminen ei ole kritiikkiä. Jos vanhemmat antavat perinnöksi lapsilleen vain taidon urputtaa kaikesta, ovat asiat huonosti.
2. Kouluissa työskentelevien ihmisten on toimittava, jos joku heille epäkohdista huomauttaa. Tosin aina on syytä tarkistaa myös se puoli, ovatko ne omat kullanmurut kertoneet kaiken totuudenmukaisella tavalla. Valitettavasti totuus nimittäin usein on aika subjektiivinen juttu ja niin lasten kuin hieman isompien teinienkin tarinoista tuppaa ajoittain unohtumaan melko monia puolia pois.
Asiallinen keskustelu on useimmiten tarpeellista. Jos ensimmäinen reaktio on raivo ja sen kautta totuutta lähtee etsimään, ovat tulokset useimmiten huonoja. Nämä kostojutut eivät minuun oikeastaan uppoa. Jos joku opettaja jossakin saamansa palautteen lapsille kostaa, hän on väärällä alalla.
3. Keskustelua en ole rajoittamassa. Tosin täällä on hyvin vähän sellaista mielipiteen vaihtoa, josta käyttäisin sanaa "keskustelu". Se, että ihmiset vaihtuvilla nimimerkeillä ja muutamalla sanalla - etpä itsekään viitsi nimimerkkiä käyttää! - huutelevat puskasta omia totuuksiaan, ei ole valitettavasti keskustelua.
Opettajat ovat koulun tapahtumista vaitiolovelvollisia. Tämän vuoksi useimmat meistä keskustelevat täällä varsin yleisellä tasolla. Minä itse en myöskään koe aiheelliseksi kritiisoida omaa kotikuntaani, koska moni asia toimii täällä kohtuullisesti. Mitä ihmettä siis sinä tai joku muu hyötyisi siitä, että kertoisin sinulle vaikkapa kaiken itsestäni?
Vanhemmat sen sijaan EIVÄT ole vaitiolovelvollisia. Jos johonkin asiaan todella haluaa parannusta, pitää olla pokkaa myös nostaa epäkohta esille muutenkin kuin vain epämääräisten tarinoiden muodossa, jolloin olennaiset faktat jäävät pois. Kyllä todellisen epäkohdan esilletuonnin yhteydessä pitää uskaltaa edes kunta mainita - muussa tapauksessa koko juttu on vain suun pieksäntää - kuten asia täällä useimmiten onkin.
4. Koulukirjojen päällystämisestä kitiseminen on ihan "sitä itseään". Jos lapsi on isompi, hän voi itsekin siihen osallistua. Jos hän taas on pieni alkuluokkalainen, kirjoja on vain muutamia. Väitteet siitä, että jossakin kunnassa todellakin vaikkapa alennettaisiin käytöksen arvosanaa sen vuoksi, ettei kirjoja päällystä ovat vain sitä samaa huuhaata, jota jotkut täällä viitsivät useammallakin nimimerkillä iloksemme tuottaa.
Jos moisia hölmöyksiä tapahtuu, kunnan ja koulun nimi esiin vain!
Mitään hedelmällistä tai hyödyllistä näistä kirjanpäällystysasioista "keskustelemisesta" en ole huomannut poikineen. Samaa iänikuista loanheittämistä ja lapsellisia huomautteluja ainoastaan. Ainakin minä ymmärrän keskustelun jotenkin toisella tavalla.
5. Suomi on maa muiden joukossa. Kun lähdetään arvioimaan sitä, millainen maamme koululaitos on, voisi ola hyväksi tutustua myös siihen, miten asia on muualla hoidettu. Suomalaiskansalliset "yleismussuttajat" eivät sitä mielellään tietenkään tee; paljon mieluisampaa on vain räkyttää siitä, miten kamalasti asiat maassamme ovat.
Toki jokainen maa on oma tapauksensa, mutta mielestäni en mitenkään erityisesti korostanut sanaa "kuri". Se on vain yksi osa koulujen toimintaa. Lapsellisimpia ovat ne vanhemjmat, jotka olettavat koulun sen "kurinkin" lapsille opettavan, jos kodissa ei mitään rajoja aseteta tai käytetä sitä inhottavaa sanaa "ei". Heistä muutamilla on otsaa arvostella opoettajien kurinpitotaitoja lapsiJOUKON kanssa huonoiksi, vaikkeivät he itse edes sen yhden tai niiden muutaman kanssa saa hommaa toimimaan.
6. Lapsen jutut tulee ottaa vakavasti - tiettyyn rajaan asti. Ennen sitä kunnon raivokohtausta on syytä tarkistaa tosiasiat. Itse en oman nelosluokalla olevan tyyttäreni juttuja pureksimatta niele. Toivottavasti jokainen vanhempi muistaa aina omankin järjen käytön.
Minunkin mielestä koulua saa arvioida, sen toimintaa ja opettajiakin. En tiedä onko sillä väliä, kenen pörssistä se raha tulee. Joskus olen miettinyt sitä, että pitäisikö vanhemmille pitää pakollinen kurssi perusopetuksesta. No, tuskin sinne kukaan paikalle tulisi. Rakentavaa kritikkiä on vaikea antaa. Toiset laukoo suoraan ajatuksensa, joita toiset kumoaa kiireesti sekä puolustelee. Jostain syystä.
Minä kuitenkin jaksan uskoa, että asialla on vanhanaikaisesti ajateltuna kaksi puolta. Se kumpi puhuu minkäkin verran totta, jää usein arvaukseksi. Samoinhan se on opettajan totuuskin subjektiivinen. Keskenäisen arvostuksen ja luottamuksen ollessa kunnossa, ei tarvitse miettiä kumpi tässä on milläkin motiivilla liikkeellä. Itse en aina ole uskonut opettajan motiivejakaan tai selityksiä, enkä aina omien poikienikaan. Joskus asiat vaan pitää antaa mennä niin, ettei siihen reagoida kovin voimakkaasti.
Totta keskustelun suhteen, että raivo ei ole se paras neuvotteluväline. Monesti asioita voidaan puolin ja toisin esittää niin, että raivo se ensin sieltä pullahtaa. Opettajan pitäisi kuitenkin pystyä hallitsemaan tilanne, sillä uskoisin että ammattilaisen ”käsissä” moni vanhempikin rauhoittuu =) ja asiasta päästään keskustelemaan. Joskus se raivo voi olla opettajasta, opettajan aiheuttamaa tai joskus takana voi olla ihan oma avuttomuuskin vanhempana. Siksi ajattelisin, että ammattilainen voisi asian pystyä hoitamaan vaikka toinen kiehuisikin. ( Toki väkivalta , solvaaminen ei ole sallittua – puolin eikä toisin) .
Keskusteluntaso on mitä on, pitää osata ottaa asioita myös läpisormien. Eli kaikki ei ole absoluuttista totuutta, ei kenenkään jutuissa. Usein ihmiset kirjoittavat myös härkkiäkseen vastapuolta. Joskus on oikea hätä, josta haluaa keskustelua. Toiset ovat heikompia ilmaisussaan, mutta suotakoon se heille.
Vaitiolovelvollisuus on hyvä asia, paitsi sitä rikotaan myös herkästi. Moni opettaja on jättänyt vihreän kirjan lukematta, kun päästelee totuuksia suustaan. Kansainvälistyminen on hyvä asia. Suosittelen opettajillekin kansainvälisten asioiden seuraamista; miten asiat muualla hoidetaan.
Mielenkiintoisia ajatuksia. Uskon, että moni opettaja on oikeasti hyvä opettaja ja tekee työtään myös sydämellään. Ikävä kyllä on se toinenkin puoli olemassa. Niinhän se on kaikkialla elävässä elämässä.
Olen miettinyt monta iltaa, mitä tekisin. Luokavalvoja ei voi asiaan puuttua, hänen kommenttinsa oli: "Jos puutun, niin joudun työpaikkakiusatuksi",
esimies on ilmeisesti hyvin paha,
Onko opettajilta unohtunut opettajien eettiset ohjeet ? Vai velvoittaako ne edes opettajia ?
mietinkin mikä tappaa lapsen motivaation ja kiinnostuksen kouluun ja opiskeluun jo ensimmäisen luokan jälkeen. Ei ole sattunut vain omalle kohdalle vaan asiasta keskusteltuani niin muillakin vastaavanlaisia kokemuksia.
Itse vanhempana kannustan, motivoin ja tuon positiiviset asiat esiin sekä opiskelun tärkeyden. Kysyn päivän kuulumiset syömisineen. Usein kuulen kuinka ope on niin kiree.
Jos on jotain ikävää sattunut niin yhteydenpito opettajan puolelta on nopeaa. Positiivista palautetta en ole saanut eikä oppilaskaan. Lapseni onkin sanonut että opettaja ei pidä hänestä ja en aluksi sitä uskonutkaan.
Nyt kuitenkin alan olemaan lapseni kanssa samaa mieltä asiasta kun kuulen lapseltani miten muita oppilaita kohtelee. Kuulostaa siltä että olisi epäreilua asennetta riippuen siitä kenestä oppilaasta on kyse.
Lapseni on selkeästi muuttunut ärtyneemmäksi ja kouluvastaiseksi vaikka koulutaival ei ole puolitiessäkään.
Miten voin saada positiivisemman kuvan koulusta jos kokemus on tällainen?
Opettajan työtä tehdään myös persoonalla ja niissä on todella suuria eroja kokemukseni perusteella.
Toisille opettajille soisin vaihdon aikuisten opettamiseen koska lapset eivät sovi heidän tapaansa opettamisessa ja kohdata oppilasta.
Mitä tulee kontaktimuoviin niin kouluhan voi antaa myös ne päälliset kirjojen ohessa:)
Saisinko antaa vinkkiä. Listaa muistiin (ihan paperille) asiat, jotka Sinua ja oma lastasi koulunkäynnissä ja opettajassa mietityttävät ja pyri henkilökohtaiseen tapaamiseen open kanssa ja pyrkikää keskustelemaan asiat puhki. Se on oikeastaan Sinun velvollisuutesi.
Valitettavasti jokaisessa ammattikunnassa on henkilöitä , jotka ovat vain muodollisesti päteviä mutta mielestäni varsinkin ala-asteella pitäisi olla opettajia joilla on runollisesti sanottuna "hengen palo".
Positiivista palautetta ei koskaan tule liikaa ja sen voimallahan me aikuisetkin sätkitään eteen päin ja saadaan parempia tuloksia aikaan. Lapsille se on kahta tärkeämpää ja jokaiselle soisi jokapäiväisen tunnustuksen vaikkapa kuinka pienestä onnistumisesta tahansa. Hyvää työtä teet kotona ja älä pelkää ottaa näitä asioita open kanssa puheeksi.
Meillä tuo muovihomma oikeasti hoidetaan siten, että ensin oppilaita kehotetaan päällystyshommiin kotona ja mikäli niin ei tapahdu, me yhdessä oppilaan kanssa laittelemme ne muovit jossain välissä koulun rullasta. Tällaisen menettelyn mahdollistaa pieni koulu.
Mutta kyllä opettajat osasivat olla ronkeleita ennenkin:) Itse kävin oppikoulua jossa kirjat joutui ostamaan itse ja tietenkin päällystämään. Muutaman kerran eräs ope ehti jo minulle kirjan kansista huomautella kun suivaannuin ja päällystin kirjani Hesarin kuolinilmoitussivulla. Ei kelvannut:(
selkeästi aito ja lämmin kommentti:)
Kyllä olisi ne kuolinilmoitussivut pitänyt kelvat kun kirja kuitenkin suojassa:)
Halaus sinulle!