Tässä pyöritellyt päätäni vrk: ajan, kun takana anopin perukirjan teko. Hän oli 5 v ajan leskenä, ja samalla laitettiin kuntoon siis edesmenneen appiukonkin asiat.
Heiltä jäi iso omakotitalo ja tontti, metsää jne. Edustin edesmenneen puolisoni ja minun yhteisiä, vielä hetken alaikäisiä lapsiamme. Puolisoni kuoli 8 v sitten. Olemme asuneet eräässä suvun omistamassa talossa, jonka hän aikoinaan vanhemmiltaan osti.
Perukirjoituksen puolessa välissä suku sitten laukaisi, että on ensin selvitettävä, olenko minä edes lastemme oikea isä.. sillä minullekin oli testamentattu jotain. Olimme siis avoliitossa aikoinaan, emme naimisissa. Olenhan toki tehnyt kaikki sosiaalitoimen vaatimat isyyden tunnistamiset jne. Eikä näitä asioita kukaan ole koskaan meiltä aiemmin kysellyt. Oudoksuttaa siis tässä vaiheessa tälläiset "varotoimenpiteet" !
On se näköjään totta, että sukulaiset näyttää kyntensä kun kyseessä on perinnönjakoa ja jotain pitäisi sopia.
Onkohan heillä oikeutta tulla vaatimaan moisia dna-kokeita... minusta se oli hyvin loukkaavaa, enkä ole pojillemme kyllä asiasta mitään maininnut. Siihen lakkaavat ne viimeisetkin yhteydenpidot äitinsä sukuun, se on varma.
Heiltä jäi iso omakotitalo ja tontti, metsää jne. Edustin edesmenneen puolisoni ja minun yhteisiä, vielä hetken alaikäisiä lapsiamme. Puolisoni kuoli 8 v sitten. Olemme asuneet eräässä suvun omistamassa talossa, jonka hän aikoinaan vanhemmiltaan osti.
Perukirjoituksen puolessa välissä suku sitten laukaisi, että on ensin selvitettävä, olenko minä edes lastemme oikea isä.. sillä minullekin oli testamentattu jotain. Olimme siis avoliitossa aikoinaan, emme naimisissa. Olenhan toki tehnyt kaikki sosiaalitoimen vaatimat isyyden tunnistamiset jne. Eikä näitä asioita kukaan ole koskaan meiltä aiemmin kysellyt. Oudoksuttaa siis tässä vaiheessa tälläiset "varotoimenpiteet" !
On se näköjään totta, että sukulaiset näyttää kyntensä kun kyseessä on perinnönjakoa ja jotain pitäisi sopia.
Onkohan heillä oikeutta tulla vaatimaan moisia dna-kokeita... minusta se oli hyvin loukkaavaa, enkä ole pojillemme kyllä asiasta mitään maininnut. Siihen lakkaavat ne viimeisetkin yhteydenpidot äitinsä sukuun, se on varma.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilanne on tutunoloinen, vai olikohan silloin appiukon perinnönjako ja suvussa oli vävynä juristikin.
Arvelen, että isyystestiin ei tarvitse sukulaisten vaatimana suostua. Jätän pienen epäilyn sen varalle, että testamentin tekstin/testaattorin oikean tarkoituksen selvittelyissä isyys tulee keskeiseksi. Uskon, että lasten isänä olleena silloinkin saantosi kiistävillä olisi näyttövelvollisuus. Kysäise onko suvulla edesmenneen tyttären maineen tarkentamiseksi muita isiä ehdolla. Toinen asia on se, että voitko testamentinsaajana olla äitinsä sijaantulevien alaikäisten lastenne edunvalvojana perinnönjaossa. Ole tarkkana, kun suku yrittää nitistää.
Onhan nuo ihan hyviä pointteja mutta kuka tahansa saa testamentata kenelle tahansa mitä tahansa, ei tarvitse olla sukua. Toki lakiosa on otettava huomioon eli voi tulla riita jos perinnönantajan lapset saavat alle puolet perinnöstä.
Tietenkin kannattaa olla tarkka että saa lasten huoltajuuden mikäli näillä on omaisuutta. Ja kuka muutenkaan haluaisi antaa lapsiaan pois. Maistraatti sitten valvoo että omaisuus pysyy tallella, vuositilin tekeminen on pieni asia.
Ihan tasan tarkkaan tämä kysyjä ei voi valvoa lastensa etua perinnönjaossa koska voisi olla ristiriitaisia intressejä. Itse lahjoitin melkoisen määrän rahaa alaikäisille lapsilleni, en oikein ymmärrä maistraatin ajatuksia kun ne ensin olivat epäileväisiä, eihän kukaan tuollaista tee. Sitten piti olla edunvalvoja katsomassa etten varasta lahjoittamiani rahoja takaisin. Jos olisin halunnut pitää rahat itselläni niin en toki olisi tehnyt mitään.
Mikäli tuossa on kyse vähänkään isommista summista niin olipa kehno juristi joka teki testamentin.
Jos ei ole virallisesti sukua niin peritään kaksinkertaiset perintöverot.
Sitten kun lapsesi aikanaan perivät sinut niin verot menevät vielä kerran.
Yhteensä valtio saa noin puolet omaisuudesta.
Mikäli perintö olisi mennyt lapsillesi suoraan ja sinulla olisi elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus niin tilanne olisi ollut oleellisesti sama, paitsi veroja ei olisi mennyt juuri lainkaan. Tietenkin olisi ollut rajoituksia, et olisi voinut esim. ryypätä perintöä mitä varmaankaan edes ole aikonut.
Kysyjä oli jo perunkirjoituksessa ja kysyi esille otetusta isyystestistä. Parantelisit mieluimmin itse kysyttyyn asiaan omia pointtejasi, kun lahjoitukset ja hallintaoikeuksien junailu on nyt myöhäistä.
Hei haloo,
lapset ovat perimässä äidin puoleista sukua, eikö niin? Eikö sukulaisten pitäisi ennemmin epäillä, oliko avopuolisosi lasten äiti, silloinhan periminen ei onnistuisi. Olet lasten huoltaja, joten voit edustaa lapsia (voisit vaikket edes olisi heidän isänsä). Jos sinulle on testamentattu jotain, testamentata saa kenelle vain.
Lisäksi kannattaa muistaa että kysymystä isyydestä ei voida ratkaista missään testamentin tulkinta tai perintöriitaprosesseissa tai jakokokouksissa, joten sukulaisten lausuman voi jättää omaan arvoonsa. Tässä tapauksessa kyseessä ei liene mikään oikeudellinen ongelma johon tarvittaisiin neuvoja lakipalstalta, vaan yksinkertaisesti ap:n sukulaisten hyvin huonot käytöstavat.
Yleensä en toistele muiden kommentteja jos ne mielestäni ovat aivan oikeita.
Omassa viestissäsi neuvoit tekemään perusvirheen eli lähtemään mukaan johonkin täysin asiattoman vaatimuksen kieltämiseen kuten kyselemään mahdollisista isäehdokkaista. Jos alkutiedot ovat oikein ja isyys on tunnustettu niin se on sillä selvä.
Tässä tapauksessa ollaan tosiaan vähän myöhässä, aikoinaan asiat olisi voinut junailla paljon paremmin.
Hankalaa, kehnoja juristeja on maailma täynnä.
Näin on.
Tosin asianajajatkin harrastavat kaikenlaisen skeidan heittämistä aika vapautuneesti, se kai kuuluu ammattiin.
Esimerkiksi ketku asianajaja Henrik Hästö joka on jopa asianajajaliiton joku pomo lähetteli minulle usean vuoden ajan kirjeitä joissa ei ollut omasta mielestäni päätä eikä häntää, kun hieman lakia tunnen itsekin. Vaatimuksia tietenkin oli. En vastannut, siinähän kirjoitteli.
en vain olisi nyt ollut "kelpo" perimään yhtään mitään.. siis toki tärkeintä, että kaikki ajattelevat edesmenneen vaimoni ja minun lasten etuutta, siitä en ole koskaan erimieltä. Silti ei minusta ole asiallista heittää missään yhteyksissä moista lokaa.. Noh, katkeruus ja viha saavat aikaan ihmepiirteitä ihmisissä. Kyseessä kai kaunaa siitä, että asun uuden puolison kanssa vaimon suvun ent talossa, ja nyt menin hlökohtaisesti perimään jotain. Ei kyse mistään rahasta, tai kiinteistöstä vaan ihan muutamasta huonekalusta ja esineestä, jotka isovanhempien mielestä kuuluvat edesmenneen tyttärensä taloon. Minut tuntien tiesivät että pidän huolta pojista ja haluan heidän sitten aikoinaan perivän nämä mööpelit ym jos haluavat ne muistoksi suvustaan. Sisarukset vain vihaavat minua ja haluavat tehdä oloni mahdollisimman kiusaantuneeksi. Lähinnä minä häpesin heidän puolestaan..
Aioin tehdä kuolinpesälle hyvän tarjouksen isovanhempien yhdestä autosta, mutta olkoon. Riitaa siitäkin vain tulisi.. jos en sitten pistä yhtä kaukaista tuttavaa asialle.
Ei kannata näihin ajatuksiin paljoa huomiota antaa, kunhan sain purkaa mielestäni tuon kiukun. Ei tarvi sitten rakkaille läheisille kiukutella.
Kiitokset vastauksista! Kevään jatkoa kaikille!