Melkoinen järkäle kirjaksi. Yöpöydällä olevista voiton vie vain Rajalan Unio Mystica, siis massallaan.
Haikean, hämmentyneen ja surumielisen olon jätti tämä proosamammutti.
Ja moni kysymys pyörii päässä.
Miksi tämä 1982 ilmestynyt suometettiin vasta 2006?
Pitääkö joka sukupolven lyödä itse päätään seinään ja tehdä samat virheet?
Kuten raskautua alle parikymppisenä.
Minne katosi hyvinvointiyhteiskunta muutamassa vuosikymmenessä?
Minne meni teollisuus ja työ?
Vaikuttaako ihmisen omat valinnat vai onko elo kuin Terhi375 zunamissa, ohjaamatonta?
Selviytymistarinako?
Onko kaikki miehet sikoja, vain eri lailla?
Mistä ne mamulit ja suomalaiset ilmesty työpaikkoja varastamaan?
Mankell kertoo pitkän jakson Ruotsin historiaa muutaman eri sukupolven naisen kokemuspiirin kautta. Ajankuva on mainio uskottavuudessaan. Ensimmäisen kesälomamatkan kuvaus telttoineen PV-Volvolla hykerryttää toilailuineen. Mankellin ihmiset on aitoja epävarmuudessaan, haaveissaan, itsepäisyydessään ja karheudessaan. Luokkaero lukiolaisten ja työläisnuorison illanviettopaikkojen välillä tuntuu niin perisuomalaiselta pikkukaupunkitouhulta. Keskushahmo Eivorin siirtyminen perin miesvaltaiseen työpaikkaan on karmeudessaan uskottavaa. Samoin kuin Eivorin selviytyminen häirinnästä. Suomensukuiset kuvataan realistisesti, juopoiksi mutta luotettaviksi ystäviksi.
Rohkenen suositella pitkän ja painavan proosan ystäville.
Haikean, hämmentyneen ja surumielisen olon jätti tämä proosamammutti.
Ja moni kysymys pyörii päässä.
Miksi tämä 1982 ilmestynyt suometettiin vasta 2006?
Pitääkö joka sukupolven lyödä itse päätään seinään ja tehdä samat virheet?
Kuten raskautua alle parikymppisenä.
Minne katosi hyvinvointiyhteiskunta muutamassa vuosikymmenessä?
Minne meni teollisuus ja työ?
Vaikuttaako ihmisen omat valinnat vai onko elo kuin Terhi375 zunamissa, ohjaamatonta?
Selviytymistarinako?
Onko kaikki miehet sikoja, vain eri lailla?
Mistä ne mamulit ja suomalaiset ilmesty työpaikkoja varastamaan?
Mankell kertoo pitkän jakson Ruotsin historiaa muutaman eri sukupolven naisen kokemuspiirin kautta. Ajankuva on mainio uskottavuudessaan. Ensimmäisen kesälomamatkan kuvaus telttoineen PV-Volvolla hykerryttää toilailuineen. Mankellin ihmiset on aitoja epävarmuudessaan, haaveissaan, itsepäisyydessään ja karheudessaan. Luokkaero lukiolaisten ja työläisnuorison illanviettopaikkojen välillä tuntuu niin perisuomalaiselta pikkukaupunkitouhulta. Keskushahmo Eivorin siirtyminen perin miesvaltaiseen työpaikkaan on karmeudessaan uskottavaa. Samoin kuin Eivorin selviytyminen häirinnästä. Suomensukuiset kuvataan realistisesti, juopoiksi mutta luotettaviksi ystäviksi.
Rohkenen suositella pitkän ja painavan proosan ystäville.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta sitten alkoi tuntua niin lälläriruotsalaiselta. Suomessa oli kuitenkin siihen aikaan täysi sota ja paljon vaikeampaa. Mankell on tietenkin ruotsalainen ja kijoittaa ruotsalaisesta näkökulmasta. Eihän se aika ruotsissakaan niin "kivaa" ollut. Mutta kun on lukenut Suomesta sodan ajan tapahtumista kirjoitettuja kirjoja niin ne Ruotsin jutut eivät jaksa kiinnostaa.
Hieman huonosti luit. Sota toki oli Suomessa siittämishetkellä, mutta se aikajakso on vain muutama prosentti koko kirjan annista. Pääpaino on muualla, 60- ja 70-lukujen tapahtumien kuvauksessa. Toki totta on, että ruotsalaiset ovat vellihousuja ja toisten selän takana piilottelijoita. Täällä vapaaehtisena sodassa kaatuneet oli vain hämäysmielessä liikkeellä, vai mitä???
elossa vielä sodan jälkeenkin kaikkine traumoineen. Puhumattakaan kotinsa jättämään joutuneista Karjalan siirtolaisista.
tekemistä tällä vuodatuksellasi on kyseisen kirjan kanssa? Kysyn vain näin sotainvalidin kypsähkönä orpona. Vaikkei se olotila lukemisiini mitenkään vaikuta.
kiinnostanut sitä lukea loppuun.