.. että mulla on oikeasti ihan paska itsetunto. Oikeasti. En tee koskaan mitään, en sano koskaan mitään, koska pelkään koko ajan. Kiusaamista, vittuilua, ylimielistä mulkoilua. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa. Monesti haluaisin tehdä jotain, todella kovasti haluaisinkin, mutta.. en liikahda minnekään. Pääkopassa joku huutaa TEE SE, mutta ruumis ei tottele. Ei vain pysty. Sama puhumisen kanssa. Haluaisin sanoa jotain.. jotain itselleni tärkeää tai vaikka ihan turhaa, mutta.. en saa suuta auki. Sanat ei tule ulos. Ja jos saankin suun auki, auon sitä vain kuin kala kuivalla maalla.
En kestä enää tätä ujoutta ja pelkoa. Tunnetta, että olen muita huonompi, ja että ansaitsen tämän syrjinnän ja kiusaamisen koska olen ruma ja ylipainoinen. Koska en osaa mitään. Koska olen epäsosiaalinen. Haluan eroon huonosta itsetunnosta. Vielä vuosi sitten, vaikka olin silloinkin ylipainoinen etc, olin tosi pirteä ja sosiaalinen. En välittänyt pahemmin mitä muut sanoi tai teki. Elin omaa elämääni. Vaikka olinkin.. no, en todellakaan mikään kaunis ja laiha, niin musta kiinnostuttiin. Jätkät itsekin tutustui muhun. Mulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni poikaystävä.
Sitten tapahtui jotain mistä en selittele enempää, ja muutuin.. no, tällaiseksi. Ujoksi, sulkeutuneeksi. Eikä kukaan enää halua tutustua muhun. Nyhvään vaan yksinäni nurkassa. Kun opettaja kysyy jotain, joudun toistamaan vastauksen monta monta kertaa, sillä puhun niin hiljaa, ettei kukaan kuule koskaan mitä sanon. En uskalla hymyillä tai nauraa ollessani ihmisjoukossa, koska tiedän olevani silloin rumimmillani. En vaan kestä tätä enää.
Haluaisin olla taas samanlainen kuin ennen. Huoleton ja iloinen, sosiaalinen.. positiivinen. Ja mä oon ajatellut.. Pahin asia, joka musta tekee tällaisen, on mun ylipaino. En uskalla osallistua mihinkään, koska olen kaksi-kolme kertaa muita tyttöjä kookkaampi. Mua vaan välteltäisiin tai mulle naurettaisiin jos yritän tehä jotain. En uskalla sanoa mitään enää, koska kaikki kattoo vaan sillai "mitä toi vitun läski tuossa inisee". Mä haluan mun läskeistä eroon.
Helppoa: laihduta. Mutta MITEN? Olen yrittänyt sitä vähän väliä koko pienen ikäni ajan.. enkä koskaan onnistu. Enkä enää pitkiin aikoihin ole jaksanut edes yrittää. Kun lähden ulos vapaaehtoisesti, kotona porukat vaan vittuilee mulle siitä. En saa mistään tukea. Kaveritkaan ei tiedä miltä musta tuntuu, koska ne on kaikki niin laihoja ja nättejä. Ne osaa asioita, ja tuntee ihmisiä. Mä vaan.. oon tällanen läski, ruma, säälittävä paska.
Auttakaa... haluan hyvän itsetunnon takaisin. En jaksa koko ajan pelätä ja olla "alempiarvoinen" muiden silmissä. En halua olla vaan läski läppä muiden mielestä.
En kestä enää tätä ujoutta ja pelkoa. Tunnetta, että olen muita huonompi, ja että ansaitsen tämän syrjinnän ja kiusaamisen koska olen ruma ja ylipainoinen. Koska en osaa mitään. Koska olen epäsosiaalinen. Haluan eroon huonosta itsetunnosta. Vielä vuosi sitten, vaikka olin silloinkin ylipainoinen etc, olin tosi pirteä ja sosiaalinen. En välittänyt pahemmin mitä muut sanoi tai teki. Elin omaa elämääni. Vaikka olinkin.. no, en todellakaan mikään kaunis ja laiha, niin musta kiinnostuttiin. Jätkät itsekin tutustui muhun. Mulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni poikaystävä.
Sitten tapahtui jotain mistä en selittele enempää, ja muutuin.. no, tällaiseksi. Ujoksi, sulkeutuneeksi. Eikä kukaan enää halua tutustua muhun. Nyhvään vaan yksinäni nurkassa. Kun opettaja kysyy jotain, joudun toistamaan vastauksen monta monta kertaa, sillä puhun niin hiljaa, ettei kukaan kuule koskaan mitä sanon. En uskalla hymyillä tai nauraa ollessani ihmisjoukossa, koska tiedän olevani silloin rumimmillani. En vaan kestä tätä enää.
Haluaisin olla taas samanlainen kuin ennen. Huoleton ja iloinen, sosiaalinen.. positiivinen. Ja mä oon ajatellut.. Pahin asia, joka musta tekee tällaisen, on mun ylipaino. En uskalla osallistua mihinkään, koska olen kaksi-kolme kertaa muita tyttöjä kookkaampi. Mua vaan välteltäisiin tai mulle naurettaisiin jos yritän tehä jotain. En uskalla sanoa mitään enää, koska kaikki kattoo vaan sillai "mitä toi vitun läski tuossa inisee". Mä haluan mun läskeistä eroon.
Helppoa: laihduta. Mutta MITEN? Olen yrittänyt sitä vähän väliä koko pienen ikäni ajan.. enkä koskaan onnistu. Enkä enää pitkiin aikoihin ole jaksanut edes yrittää. Kun lähden ulos vapaaehtoisesti, kotona porukat vaan vittuilee mulle siitä. En saa mistään tukea. Kaveritkaan ei tiedä miltä musta tuntuu, koska ne on kaikki niin laihoja ja nättejä. Ne osaa asioita, ja tuntee ihmisiä. Mä vaan.. oon tällanen läski, ruma, säälittävä paska.
Auttakaa... haluan hyvän itsetunnon takaisin. En jaksa koko ajan pelätä ja olla "alempiarvoinen" muiden silmissä. En halua olla vaan läski läppä muiden mielestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ylipainosta kannattaa päästä pois terveyden takia.
Se ei ole este kavereille ja onnelle.
Miten voisit olla rumimmillasi kun naurat ja olet iloinen?
Silloinhan olet kauneimmillasi ja ilo säteilee myös muihin ihmisiin.
Älä syö roskaruokaa.
Syö säännöllisesti 3-4 kertaa päiväss normaalia ruokaa sellaisia määriä että nälkä lähtee mutta vähän jää vaikka pieni nälkä.
Ala urheilla.
Jos saat painosi nousemaan eli saat lihasmassaa itselelsi kuntoilun kautta niin kehosi alkaa polttaa rasvaa enemmän pois.
Käy lenkeillä, vaikka salilla, punnerra, tee kyykkiä, vatsalihasliikkeitä ja siitä sitä toista versiotakin.
Voit olla kavereidesi kanssa jo nyt ja samalla kuntoilla.
Neuvon kuntoilemaan terveyden kannalta enkä kavereiden koska tiedän etteivät kilot ole ikinä este onneen.
Maailman lihavin mies meni naimisiin.
Ei ollut kiloista kiinni.
Minäkin olen ylipainoinen. Joskus minua masentaa painoni, jos katson itseäni peilistä. Olen kuitenkin aika itsevarma. Uskallan tutustua uusiin ihmisiin ja olla oma itseni.
Kuitenkin koulu-uinnit ahdistavat minua, sillä en ole aivan sinut vartaloni kanssa.
Olen yrittänyt laihduttaa, mutta olen saanut n. pari kiloa pois, jotka ovat tulleet lähes heti takaisin. En syö roskaruokaa ja jos ylipäätään menen Heseen, syön kanasalaatin. Paino nousi rajusti kun murrosikä alkoi, eikä kiloja tunnu saavan milloinkaan pois.
Harrastan myös liikuntaa joka päivä, mutta minulla on myös liikuntaharrastus, tanssi. Tanssi on 3 kertaa viikossa, mutta vien esim. koiran joka päivä väh. 15 min lenkille, josta saan hyvän "lenkin".
Joskus minustakin tuntuu, että olen hirveä paska, eikä kukaan poika ikinä pidä minusta.
Vaaka ei anna oikeaa kuvaa koska lisä kilot voivat olla kuntoilusta tullutta lihasta, joka polttaa rasvaa paljon.
Suurimmasta pudottajasta sain tän tiedon.
Epäsosiaalisuus on väärä sana kuvaamaan tilannettasi.
Sinulla on kavereita ja selvästi halua osallistua kaikenlaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta huono itsevarmuus ja muut häiriöt itsetunnossa on tässä se todellinen ongelma, kuten itsekin sanoit. Niitä pitäisi yrittää kohentaa parempaan päin jotenkin.
Mutta ketjureaktion kautta voi myös olla epäsosiaalisuutta, hyvinhän usein tämä johtuu siitä että on liian huono itsetunto. Vaikka itsetunto kohenisi, on tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen miten sosiaalisissa tilanteissa on olo ja toiminnallisuus. Huono itsetunto on kaiken alku ja juuri mutta nämä kummatkin häiriötekijät tukevat toisiansa. :/
mäki olen tosi hiljanen ja ujo, itse asiassa olen ollu aina ja haluisin päästä siitä eroon mut en vaan tiedä miten. " mee vaan johonkin porukkaan mukaan ja yritä mennä mukaan johonki juttuun mikä sua kiinnostaa". miten ku en uskalla ku oon nii vitun ujo ja pelkään et mitä muut musta ajattelee? "älä mieti et mitämuut sust ajattelee vaa oo oma ittes". se varmaa toimeiski mutko en vaan pysty olee oma itteni jollen oo jonku läheisen sukulaisen esim. siskoni kans.
Eli oisko jollain jotain vinkkei jotka oikeesti toimeis??
Elä nyt itseäsi varten äläkä vain miellyyttääksesi muita, muita miellytetään muutenkin olemalla heille ystävällisiä ja mukavia, ei olemalla itse laiha ja ''virheetön''. Ei kukaan huomaa ylipainoasi paitsi ne harvat ihmiset, joihin ei sitten kannatakkaan muuten tutustua - roskasakkia. Toisen ihmisen ylipaino merkkaa paljon vähemmän juuri muiden silmissä. Sinä itse olet pahin tuomitsijasi. Hellittäisit vähän otettasi ittestäsi, saisit paremmat fiilikset elämästä ja oppisit olemaan lempeämpi itsellesi ja muille.
Maailmassa on miljoonia muita asioita kuin paino. Tee siitä ongelma vasta sitten, kun se on terveydellesi ongelma. Olen itsekin pidempi ja isompi kuin monet muut tytöt, enkä tunne sitä ongelmaksi lainkaan. Olen pikemminkin ylpeä siitä, että olen esim. vahvempi kuin monet muut tytöt. Miksi tytön pitäisi olla pieni, siro ja viaton? Ei, olemme paljon muutakin ja kaikki samanarvoisia ihmisinä. Naiset ovat kauniita juuri monipuolisuutensa takia, meitä on moneksi ja monenlaiseksi kauneudeksi. Sellaisilla, jotka määrittelevät arvokkuuden ulkonäön perusteella, on ongelmia vielä omassa arvomaailmassaan. He eivät olekaan niin avoimia ihmisiä ja voi nauttia elämästä samalla mitalla, sillä näkevät sen sumentuneempana.
Et ole säälittävä siksi, että olet ylipainoinen vaan siksi, ettet osaa arvostaa sitä mitä sinulla on ja käyttää ainutlaatuista elämääsi hyväksi ja ottaa siitä kaikki ilo irti mikä mahdollista, sillä keskityt liikaa omaan ulkonäköösi. Teinien maailma on vaikea, mutta ne jotka välittävät oikeasti niin paljon ulkonäöstä kuin luulet, ovat harvassa. Oikeasti olet kaunis ja ainutlaatuinen tyttö, jonka maailmankuva on vinossa ja arvot vääristyneet. Kun haluat kömpiä esiin kolostasi, otamme sinut avosylin ja lämpimin sydämmin vastaan!
Ylipaino ei tee kenestäkään ujoa vaan liika ajattelu. Yritä sillon tällöin tehdä tai sanoa jotain pelkältä tunnepohjalta, ajattelematta, mitä siitä seuraisi.
Luultavasti sua nolottaa aina jonkin verran kun teet jotain tällaista, mutta yritä suhtautua siihen välinpitämättömästi, että tein/sanoin jo, että ei voi mitään. Sitten yritä nauraa itelles.
Jokainen tällainen kerta tekee susta pikkuhiljaa rohkeamman.
Ja voin vakuuttaa, että vaikka nyt tuntisit itsesi surkeaksi niin ennen pitkää vanhemmaksi kasvaessa jokaisella kohoaa itsetunto vaikkei tekisikään mitään. Se tapahtuu itsestään, kun ihminen tiedostomattomasti kyllästyy välittämään omasta surkeudestaan ja hyväksyy itsensä, vaikka olisi miten ruma tahansa.