LASTENSUOJELUN PUUTTEISTA
SUORAA PUHETTA LASTENSUOJELUN PUUTTEISTA
http://www.tamperelainen.fi/Paikallisuutiset/Paikalliset-kumppanit/Anu-Palosaari/SUORAA-PUHETTA-LASTENSUOJELUN-PUUTTEISTA
Tartun vaikeaan ja liikaa vaiettuun aiheeseen: suomalaiseen lastensuojeluun.
Lastensuojelun tila Suomessa puhututtaa tietyissä piireissä. Suurella yleisöllä ei sen sijaan usein ole hajuakaan, missä mennään. Miksi? Erään ison median edustaja asetteli sanansa kysymyksenä eräälle lastensuojelusta vastaavalle - eräässä tiedotustilaisuudessa, jossa olin läsnä, eräässä suomalaisessa kunnassa: “Olen seurannut lastensuojelun toimintaa tässä maassa nyt useita vuosia, sekä yleisellä tasolla, että monissa yksittäistapauksissa. Miksi toimintanne on suljettua? Miksi tekemistänne päätöksistä ei saa usein edes asianomainen itse oikeaa tietoa? Miksi päätöksistä valittaminen on niin hankalaa? Miksi perusteettomankin huostaanoton purku on mahdotonta? Miksi siis toimitte ikään kuin salaseuran tavoin?”
Lastensuojelun työntekijöillä on mahdollisuus käyttää valtavasti valtaa tavallisen ihmisen elämään. Jotkut ovat sitä mieltä, että tätä valtaa on liikaakin, ja että tätä vallankäyttömahdollisuutta olisi karsittava. Itse ajattelen juuri näin. Joka tapauksessa asia on tiedostettu joidenkin politiikan tekijöiden parissa - mikä on ainoastaan hyvä.
Kuka tahansa voi tehdä perheestäsi nimettömän ilmoituksen lastensuojeluun - siis aihettomankin sellaisen. Viranomaisella on velvollisuus kuitenkin tarkastaa tehdyt ilmoitukset, sekä tarjota tilanteeseen sopivia tukitoimia tarvittaessa - tämähän on lastensuojelua parhaimmillaan. Mutta lastensuojeluilmoituksia tehdään myös, valitettavasti, kiusantekona henkilöä kohtaan. Miksi? Siksi, koska sillä on erinomaisen helppo aiheuttaa häiriötä henkilön elämään, mikäli ilmoitus siis on ns. aiheeton.
Ongelmaksi tässä kohtaa muodostuu joidenkin kuntien lastensuojelutyöntekijöiden ammattitaidottomuus asiassa - sekä joko kokonaan puuttuva, tai jollakin tapaa puuttellinen koulutus. Silloin kun tietämys puuttuu, mukaan kuvaan astuvat asenteellisuus, realiteettien näkeminen tunteenomaisen kalvon läpi, ja jopa selkeä naiivius ja suhteellisuudentajun puute tietyissä asioissa. Ei ole harvinaista, että väärä lastensuojeluilmoitus johtaa perusteettomaan huostaanottoon.
Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa yksittäisen työntekijän mielivaltaisuus ja valta-aseman selvä väärinkäyttäminen. Pahimpia ovat tapaukset, joissa perhettä ei ole kuultu omassa asiassaan lainkaan, tai tarjotut tukitoimet ovat olleet työntekijän toimesta täysin riittämättömät, ja silti ns. “koviin päätöksiin” on päädytty ( tarkoittaa usein esim. juuri huostaanottoa). Kohtalainen osa suomalaisista lastensuojeluasiakkaista on nykypäivänä ihan tavallisia, lapsensa hoitavia perheitä, joista asiakkuus ei ulospäin näy. Asiakkaaksi voi päätyä hyvin eri syistä, lapsen sairauden, koulunkäyntivaikeuksien, vanhemman sairauden, tai vaikka juuri aiheettoman ilmoituksen vuoksi.
Tiedän tapauksen eräästä kunnasta, jossa erästä yksittäistä lastensuojelutyöntekijää kohtaan on tehty useita eri aiheellisia tutkintapyyntöjä poliisiin, kanteluita ja kyselyitä, sekä kuntaan että ylemmälle tasolle.
Pahimmillaan yksittäinen ammattitaidoton lastensuojelutyöntekijä voi saada aikaan mittaamatonta tuhoa yksittäisten perheiden elämässä. Surullista on, että usein tällainen tuho on peruuttamatonta.
Jälleen kerran kyse on rahasta: mikä kunta satsaa lapsi- ja perhepalveluihin, se kunta kasvattaa myös terveitä aikuisia. Kaikki kunnat eivät näe tarpeelliseksi myöntää rahaa lastensuojelun kaikkiin tarpeisiin ja menoihin. Pahimmillaan resurssit eivät riitä edes kunnollisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden palkkaukseen.
Ristiriita on, että samaan aikaan valtio myöntää rahaa lasten huostaanottoihin, minkä rahan kunta voi käyttää miten parhaaksi näkee. Eli mitä enemmän huostaanottoja kunta tekee - olkoon niistä osa vaikka perusteettomiakin; kukaan tai mikään elin ei valvo tehtyjen huostaanottojen laillisuutta tai laittomuutta, ja tehdyistä lastensuojelutoimenpiteistä on erittäin hankala valittaa eteenpäin, vain harvoin kantelu johtaa tulokseen - sitä enemmän rahaa ko. kunta “ansaitsee”.
Käsittämätöntä - ansaita rahaa lapsen kärsimyksellä - mitä tekee perusteeton juuriltaan repiminen lapselle, tavallisesta kodista, rakastettujen vanhempien luota?
Seuraamukset voimme lukea seuraavien vuosien saatossa. Ennustan, että yhteiskuntamme täyttyy tuolloin turvattomista, päihderiippuvaisista, moniongelmaisista nuorista ja nuorista aikuisista. Ja näitä seuraamuksia voidaan lukea edelleen seuraaville vuosikymmenille.
Tämä on aihe, mikä tulee kiinnostamaan minua jatkossakin.
SUORAA PUHETTA LASTENSUOJELUN PUUTTEISTA
http://www.tamperelainen.fi/Paikallisuutiset/Paikalliset-kumppanit/Anu-Palosaari/SUORAA-PUHETTA-LASTENSUOJELUN-PUUTTEISTA
Tartun vaikeaan ja liikaa vaiettuun aiheeseen: suomalaiseen lastensuojeluun.
Lastensuojelun tila Suomessa puhututtaa tietyissä piireissä. Suurella yleisöllä ei sen sijaan usein ole hajuakaan, missä mennään. Miksi? Erään ison median edustaja asetteli sanansa kysymyksenä eräälle lastensuojelusta vastaavalle - eräässä tiedotustilaisuudessa, jossa olin läsnä, eräässä suomalaisessa kunnassa: “Olen seurannut lastensuojelun toimintaa tässä maassa nyt useita vuosia, sekä yleisellä tasolla, että monissa yksittäistapauksissa. Miksi toimintanne on suljettua? Miksi tekemistänne päätöksistä ei saa usein edes asianomainen itse oikeaa tietoa? Miksi päätöksistä valittaminen on niin hankalaa? Miksi perusteettomankin huostaanoton purku on mahdotonta? Miksi siis toimitte ikään kuin salaseuran tavoin?”
Lastensuojelun työntekijöillä on mahdollisuus käyttää valtavasti valtaa tavallisen ihmisen elämään. Jotkut ovat sitä mieltä, että tätä valtaa on liikaakin, ja että tätä vallankäyttömahdollisuutta olisi karsittava. Itse ajattelen juuri näin. Joka tapauksessa asia on tiedostettu joidenkin politiikan tekijöiden parissa - mikä on ainoastaan hyvä.
Kuka tahansa voi tehdä perheestäsi nimettömän ilmoituksen lastensuojeluun - siis aihettomankin sellaisen. Viranomaisella on velvollisuus kuitenkin tarkastaa tehdyt ilmoitukset, sekä tarjota tilanteeseen sopivia tukitoimia tarvittaessa - tämähän on lastensuojelua parhaimmillaan. Mutta lastensuojeluilmoituksia tehdään myös, valitettavasti, kiusantekona henkilöä kohtaan. Miksi? Siksi, koska sillä on erinomaisen helppo aiheuttaa häiriötä henkilön elämään, mikäli ilmoitus siis on ns. aiheeton.
Ongelmaksi tässä kohtaa muodostuu joidenkin kuntien lastensuojelutyöntekijöiden ammattitaidottomuus asiassa - sekä joko kokonaan puuttuva, tai jollakin tapaa puuttellinen koulutus. Silloin kun tietämys puuttuu, mukaan kuvaan astuvat asenteellisuus, realiteettien näkeminen tunteenomaisen kalvon läpi, ja jopa selkeä naiivius ja suhteellisuudentajun puute tietyissä asioissa. Ei ole harvinaista, että väärä lastensuojeluilmoitus johtaa perusteettomaan huostaanottoon.
Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa yksittäisen työntekijän mielivaltaisuus ja valta-aseman selvä väärinkäyttäminen. Pahimpia ovat tapaukset, joissa perhettä ei ole kuultu omassa asiassaan lainkaan, tai tarjotut tukitoimet ovat olleet työntekijän toimesta täysin riittämättömät, ja silti ns. “koviin päätöksiin” on päädytty ( tarkoittaa usein esim. juuri huostaanottoa). Kohtalainen osa suomalaisista lastensuojeluasiakkaista on nykypäivänä ihan tavallisia, lapsensa hoitavia perheitä, joista asiakkuus ei ulospäin näy. Asiakkaaksi voi päätyä hyvin eri syistä, lapsen sairauden, koulunkäyntivaikeuksien, vanhemman sairauden, tai vaikka juuri aiheettoman ilmoituksen vuoksi.
Tiedän tapauksen eräästä kunnasta, jossa erästä yksittäistä lastensuojelutyöntekijää kohtaan on tehty useita eri aiheellisia tutkintapyyntöjä poliisiin, kanteluita ja kyselyitä, sekä kuntaan että ylemmälle tasolle.
Pahimmillaan yksittäinen ammattitaidoton lastensuojelutyöntekijä voi saada aikaan mittaamatonta tuhoa yksittäisten perheiden elämässä. Surullista on, että usein tällainen tuho on peruuttamatonta.
Jälleen kerran kyse on rahasta: mikä kunta satsaa lapsi- ja perhepalveluihin, se kunta kasvattaa myös terveitä aikuisia. Kaikki kunnat eivät näe tarpeelliseksi myöntää rahaa lastensuojelun kaikkiin tarpeisiin ja menoihin. Pahimmillaan resurssit eivät riitä edes kunnollisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden palkkaukseen.
Ristiriita on, että samaan aikaan valtio myöntää rahaa lasten huostaanottoihin, minkä rahan kunta voi käyttää miten parhaaksi näkee. Eli mitä enemmän huostaanottoja kunta tekee - olkoon niistä osa vaikka perusteettomiakin; kukaan tai mikään elin ei valvo tehtyjen huostaanottojen laillisuutta tai laittomuutta, ja tehdyistä lastensuojelutoimenpiteistä on erittäin hankala valittaa eteenpäin, vain harvoin kantelu johtaa tulokseen - sitä enemmän rahaa ko. kunta “ansaitsee”.
Käsittämätöntä - ansaita rahaa lapsen kärsimyksellä - mitä tekee perusteeton juuriltaan repiminen lapselle, tavallisesta kodista, rakastettujen vanhempien luota?
Seuraamukset voimme lukea seuraavien vuosien saatossa. Ennustan, että yhteiskuntamme täyttyy tuolloin turvattomista, päihderiippuvaisista, moniongelmaisista nuorista ja nuorista aikuisista. Ja näitä seuraamuksia voidaan lukea edelleen seuraaville vuosikymmenille.
Tämä on aihe, mikä tulee kiinnostamaan minua jatkossakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa yksittäisen työntekijän mielivaltaisuus ja valta-aseman selvä väärinkäyttäminen. Pahimpia ovat tapaukset, joissa perhettä ei ole kuultu omassa asiassaan lainkaan, tai tarjotut tukitoimet ovat olleet työntekijän toimesta täysin riittämättömät, ja silti ns. “koviin päätöksiin” on päädytty ( tarkoittaa usein esim. juuri huostaanottoa)."
Tämä johtuu siitä, että sosiaalityöntekijöillä on byrokraattinen kaikkivoipaisuus, olematon valvonta ja puuttuva korvaus- ja vastuuvelvollisuus suhteessa asiakkaisiin. Sosiaalityöntekijä onkin vanhan koulukiusaajan unelma-ammatti, jossa voi toteuttaa sadistisia taipumuksiaan ilman pelkoa juridisista seuraamuksista.
sossu kirjoitteli päätöksiin mitä sylki suuhun toi. Erästä hiihtokoulua oli hänen mukaansa 3 kertaa, vaikka sekä minä, että lääninhallituksen lakimies tiesimme, että vain kaksi (tässä käytiin taistelua tapaamisista, jonka tuo sossu halusi olemattoman hiihtokoulun vuokjsi lyhentää 6 tunnista 4 tuntiin sijaisvanhemman toiveesta). Samassa paperissa oli useita muitakin valheita, mutta siitä ei seurannut mitään tuolle edelleen kiusaajan toimivalle sosiaalityöntekijälle. Hän tekee aina kaiken siten, miten eräs SUUREN SUURI, Jyväskylän maalaiskunnassa (entisessä) hyvin tunnettu sijaisvanhempi tahtoo. Hän tietää, että jos ei tee, hän joutuu painostetuksi ja kiusatuksi, kuten nykyisellään (ja vuosia) ne sijoitetun lapsen sukulaiset olemme joutuneet. Tuolla sijaisvanhemmalla oli sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ja muita tyyppejä, jotka tekivät aina, miten hän tahtoi. Jos ei olisi tehneet, olisi valtava, järkyttävä painostus ja kiusaaminen alkanut. Näin hän on kohdellut monia - mutta lapsia hänelle vaan syydetään jatkuvasti.
Eikö tuollaista hirveää akkaa saa kuriin millään?
Tuollaisille hirviöille pitäisi olla sellainen systeemi, että lastensuojeluilmoituksen voi hänestä tehdä johonkin muuhun kuntaan, josta ämmän touhu otettaisiin todella puolueettomaan tarkasteluun. Vai estääkö hyvä-veli-systeemi kaikki lasten pelastusyritykset?
olemme olleet vuosikausia. Kun yritimme joiltakin kunnanvaltuutetuilta apaua pyytää, eivät uskaltaneet auttaa, kun akka oli jo aiemmin painostanut ja kiusannut näitä.
Itselläni on erittäin hyvä kokemus lastensuojelusta.
Olimme heidän asiakkaanaan omasta ilmoituksestani, olin niin väsynyt hoitamaan lastamme "yksin", isältä kun ei pahemmin apuja herunut.
Meidät kutsuttiin kaikki ensin sinne koolle ja kahden henkilön haastatteluun ja neuvontaan. Saimme tietoa erilaisista apukeinoista, miten lapsiperheet voisivat paremmin jaksaa kiireisessä arjessa.
Sitten jokainen perheenjäsenemme sai oman keskusteluajan ja siellä käytiin sitten tilittäytymässä...
Ammattitaitoisia oli henkilöt ja saimme heiltä hyviä neuvoja. Ehkä tärkeintä oli, että minä sain tunteen että minua kuunnellaan ja on jokin taho joka auttaa jos elämä joutuu kriisiin.
Isäkin vähän heräsi ja alkoi enemmän ottaa osaa arkeen ja vähensi minulle aiheuttamaansa valittamista (josta olin masentunut).
Kerrottakoon että tilanteemme oli ajautunut niin pahaksi, että harkitsin vakavasti yksinhuoltajuutta. Kyselinkin jo asuntoja ja juuri tuolta lastensuojelusta neuvoja asioiden etenemisestä.
Näin hyvin siis ainakin täällä Vantaalla.
Ehkä huonomminkin voi olla. Toki asioihin vaikuttaa niin moni asia, kuten se että miten suunsa avaa ammattilaisen läsnä.
Ajattelin vain kertoa oman kokemukseni jottei ihmiset ap:n kirjoituksesta pelästy liikaa... hyviäkin kokemuksia siis on.
onkin edistyksellistä. Mutta toista se on täällä Jyväskylässä. Täällä viranomaisten ja sijaishuoltajien HUONO asenne lastensuojeluasiakkaita kohtaan paistaa kaikkialta. Asiakkaita halveksitaan ja poljetaan. Sijaisvanhemmat kuvittelevat olevansa muita ihmisiä ylempänä - kuin Herran enkelit / valitut. Heillä on oikeus vaikka ajaa lapsen sukulaiset pois koulujen tilaisuuksista. Sellainen on jyväskyläläinen lastensuojelu.
Anu Palosaaren sivuilta http://www.anupalosaari.com/?page_id=321
http://www.anupalosaari.com/
"...Uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Lain muutos vaati kunnilta suuria resurssilisäyksiä, ja mm. parannusta sosiaalityöntekijöiden työnohjaukseen ja lakisääteiseen täydennyskoulutukseen. Nyt kuitenkin esim. täällä Tampereella tilanne on se, että täällä on tehty vain alle 50 % lastensuojelutarpeen selvityksistä lakisääteisen määräajan puitteissa (AL 3.3.). Tällä hetkellä tarvitaan tilapäistyövoimaa lastensuojelun jonoja purkamaan.
Tilapäistyövomaa?
Lastensuojelutyössä asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus ja vuorovaikutus, sekä näiden yhtämittainen ja hienovarainen rakentaminen asiakkuussuhteen edetessä on kaiken a ja o.
Onnistunut lastensuojelun tuki perheen elämässä tarkoittaa sitä, että sama työntekijä jatkaa perheen asioissa lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeenkin, mikäli siis avohuollon tuki on tarpeen.
Lastensuojelutyö on vahvaa osaamista vaativaa työtä, minkä vuoksi täytyisi pyrkiä pitkiin työsuhteisiin - “alokkaiden kouluttaminen” kun vie aina aikansa. Kuntien pitäisi pystyä palkkaamaan alalle sopivan koulutuksen saaneita henkilöitä, sekä pystyä pitämään heidät työssä, jotta ammattimaisuus ja työn laatu lastensuojelussa ei pääse laskemaan.
Kuitenkin tilapäistyövoiman tarjoaminen ja sillä syntyneen työvoimavajeen paikkaaminen lastensuojelussa johtaa tälläkin hetkellä monissa suomalaisissa kunnissa suoranaisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Lastensuojelun resurssitarpeiden “nollaaminen” kunnissa, sekä mm. näiden tulo- ja menoarvioissa on johtanut monessa kunnassa perheiden oikeusturvan heikentymiseen, näin väitän.
Tilapäistyövoima ja työkokemuksen puute johtaa monissa kunnissa helposti huostaanottojen käyttämiseen lastensuojelun tukitoimina.
Tilannetta ei helpota se, että valtio maksaa kunnille avustusta tehtyjen huostaanottojen määrän mukaan. Päinvastoin. Valtion tuki kunnille nykyisessä muodossaan pitää poistaa.
Suomalainen lastensuojelu on ihanteellisimmillaan ennaltaehkäisevää työtä. Tuen tarve, ja oikeus saada sitä, kasvatuksessa, vanhemmuudessa tai elämän tilapäisissä olosuhteissa ja haasteissa ei katso sosiaaliluokkaa tai perheen muuta historiaa. Laissa on määritelty kaikille lapsille yhtälaiset oikeudet hyvään lapsuuteen.
Huostaanotto ei kuitenkaan ole tukitoimi, vaan aina viimesijainen toimi sen jälkeen kun kaikki ensisijaiset avohuollon tukitoimet on käytetty. Huostaanotto on peruuttamaton toimenpide, jolla väistämättä rikotaan aina lasta ja perhettä, toki joissain paikoissa huostaanotto on tarpeellinen perheen ja lapsen suhteiden ylläpitämiseksi, esim. väkivaltaperheissä.
Kehottaisin työryhmää tarkastelemaan suomalaista todellisuutta tavallisten perheiden oikeusturvan toteutumisen kannalta. Tämä on asia, mikä tulee vielä vaatimaan paljon päättäjien huomiota tulevina vuosina, kun aletaan purkamaan menneinä vuosina tehtyjä laiminlyöntejä lapsipalveluiden suhteen.
yst.
Anu Palosaari"
siitäkään, miten suunsa avaa, vaan paljosta muusta. Erot eri sosiaalitoimistojen välillä voivat olla valtavia, se kyllä tiedetään. Saat olla tyytyväinen, että kohdallesi osui ammattitaitoinen ja inhimillinen työntekijä, he eivät tosiaankaan kaikki ole sitä. Sanon silti näin varmana tietona, vaikka minunkin asiaani hoiti harvinainen rehellinen ja ymmärtävä sosiaalityöntekijä.
vuosi tai pari sitten tehtiin päätös huostaanottojen vähentämisestä, mistä tietysti nousi hirveä huuto, kuten asiaan kuuluu. Jotkut ressukat kun kuvittelevat tuollaisen uutisen tarkoittavan sitä, että todella huonoista kodeista tulevat lapset jätetään kamaliin koteihinsa. Eihän se nyt suinkaan sitä tarkoita, jos kunta ensimmäisen kerran vuosiin päättää satsata edes hiukan lakisääteisiin tukiin! Silloin lapset saavat oikeaa apua, eikä pelkkiä huostaanottoja.