Mikä ihmisiä nykyään vaivaa?Onko luotto nollilla jo heti naimisiin mennessä kun täytyy tehdä erikseen avioehtokin.Eihän ennen vanhaan ollut mitään ongelmia omaisuuden jaossa vaan velat ja varat tasattiin molempien kesken.Onhan se nyt ihan järjenmukaista että avioeron sattuessa saa kumpikin puolet omaisuudesta kun kerran on yhdessä eletty.Jos toinen on tienannut paremmin niin luulisi että luovuttaisi elämänkumppanilleen osan tienesteistään eikä omisi kaikkea itselleen.Ja nykyään kun seuraa muutenkin noita rahahommia niin yksi asia on sellainen jota mä en kyllä ymmärrä:Molemmilla on omat tilinsä ja jos toiselta loppuu rahat niin hän joutuu lainaamaan puolisoltaan!Ei jumalauta!Eiköhän yhteinen elämä ole sitä että jaetaan kaikki keskenään ja jos rahaa on niin se käytetään siihen mihin tarvitaan.Kyllä ne pankit on rahanlainausta varten ja pitäisi luottaa toiseen sen verran ettei mitään erillisiä omaisuudenjako sopimuksia tarvitsisi tehdä.Epäluulot alkavat ilmeisesti jo papin aamenesta...
Typerä avioehto...
Luotain-56
20321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Miljoona lähti". Se tarkoittaa näillä kotikulmilla sitä, kun taloon tullut emäntä lähtee renkipojan mukaan ja maksattaa entisellä ukollaan puolet talosta. Näitä on sattunut vielä ihan vasta, kun nuori-isäntä ei rakkauden huumassaan ole tyhmyydessään aikanaan tajunnut tehdä avioehtoa. Nyt on näitä perintöjä tippumassa vähän sinne sun tänne. Veikkaan suuri osa kaupunkien osakkeista häviää naimakaupoissa. Siis ilman ehtoa.
=DW=
Liitot voi nykyään olla kovin lyhyitä. Toinen on voinut säästää ja toinen rällästää. Jos annetaan ihmisten itse päättää miten hoitavat tän broblematiikan. Ikävä jos sulle kävi heikosti. Parempi onni ensi kerralla.
ennen vaikeuksia?
Äitini kuoli muutama vuosikymmen sitten. Perukirjoituksen yhteydessä havaittiin, että ositus oli jäänyt isäni ja hänen avioerossa aikanaan tekemättä. Ei siis oltu paperilla jaettu koko yhteista omaisuutta, peltivatia ja naistenpyörää. Halutessaan isäni olisi saanut puolet jäämistöstä, mm. asunto-osakkeesta, jonka äitini oli verisin kynsin itselleen raatanut. Tämä nyt vain sivuaa aihettasi, mutta onpa lähellä sitä kuitenkin.
Minkä helvetan takia ei avioehtoon toinen suostuisi, jos toinen sitä ehdottaa? Yhtä suuri epäluulo jää hänen aikeistaan, jos sinulle jää avioehtoa haluavasta.
Tuskinpa tavallinen taatiaisen kyseessä ollessa asialla on kummempaa tärkeyttä, vaan silloin, kun toisella on huomattavasti suuremoi omaisuus jo avioliittoa solmittaessa.
olen edelleen ja olen vastakin että avioehto on lakiin perustuva juttu ja se suotava sille jolla enenmmän on.Suosittelen kaikille. koska ahneita laiskureita toisen omaa jahtaavia on aina .KOhta muuttuu sekin että ollaan avoliitossa ja siinäkin tehdään paperi.Ethän sinä omista kuin paparein jossa lukee tekstiä, kun asunnon ostat..
Avoliitosta ei tarvitse kummoisempia papreita missään vaiheessa, tulevaisuudessakaan. Se tulee todistetuksi muilla keinoin koska esim. Kelan etuudet ja tuet, työttömyystuet, mahdollinen isännöitsijä ja verottaja haluavat tietää keitä asuu samassa asunnossa.
Väestökirjoissa voi vitkutella vanhassa osoitteessaan varsin kauan (asuin vuosituhannen alussa vuokralla ja olin ehtinyt asua samassa asunnossa yli kaksi vuotta kun tuli tilanne että tarvitsin väliaikaisesti asumistukea. Hain kaikki paperit ja kävi ilmi että asunnossa oli yhä kirjoilla sen edellinen asukas. Tilanne oli muuttua surkuhupaisaksi kun maistraatti kieltäytyi ensin tekemästä muuttoilmoituta miehelle minun vaateestani, olisi pitänyt kuulemma olla sen miehen vaade! No, onneksi sitten sain naapurini todistamaan ettei meillä asunut enää sitä edellistä asukasta. Aikaa tuohon episodiin kului lähes kolme kuukautta ja asumistuki pitikin siitä syystä hakea toimeentulotukitoimistolta. Sossu haki sitten ne Kelasta myöhemmin kun tuo väestokirjajuttu oli selkiytynyt).
HeSarissa oli joulukuulla juttu avopuolison oikeuksista hakea esim. osaa toisen omistamasta asunnosta. Lakimiehet todistelivat että näin on, avopuoliso voi ja usein saakin osansa kun on voinut toteennäyttää vaikuttaneensa jollain tavalla toisen mahdollisuuksiin esim. maksaa asuntonsa lainat. Näin on turvattu mm. yh-äideiksi joutuvien tilannetta. Esimerkkitapauksessa oli perhe, jossa oli miehen nimiin hankittu ok-talo hieman ennen avoliittoa. Nainen synnytti miehelle lapsen ja hoiti kodin äitiys- ja vanhempainlomallaan eli kolmisen vuotta, maksoi tukirahoistaan yhteisiä menoja. Kun mies myöhemmin halusi erota ja lapsi olisi jäänyt äidilleen, niin miehen piti maksaa puolet talon arvosta naiselle. Kts. linkistä perusteet:
http://www.oikeus.fi/41244.htm
Avioehto on itsestään selvyys.
Niin, pankit on lainaa varten, mutta toki voisin miestäni tukea tilapäisesti, mutta ketään en kyllä elättämään alkaisi. Jokainen eläköön omilla tuloillaan. Ja ehdottomasti omat pankkitilit molemmilla, niin ei tule vääntöä rahan käytöstä. Puoliksi maksetaan perusmenot esim. ruoka.
Monesti se persaukinen tuhlailee omat rahansa ja yrittää saada toisen maksamaan ruokansa ja asumisen yms. ...elää siis toisen siivellä.
Yhtä asiaa nimittäin,miks pitää rynnätä avioon viikon seurustelun jälkeen ja miks yleensä menee yhteen jos on pienikin epäilys toisen aikeista.
Meil ainakin on kaik yhteist ja vaimo on ain hoitanu kaik maksut en sekaannu joutavanpäiväsiin asioihin.
sitten ole oikein, jos toinen puolisko on esim. saanut kotoaan perintöjä, ja vuoden päästä erotaan? Tällaisissa tapauksissa avioehto on paikallaan.
Meillä on molemmilla omat tilit. En ikinä suostuis mihinkään yhteiseen tiliin. Menot maksetaan aina puoleksi, ja loput mitä tilistä jää pidetään itsellä.
ettei varattomat useinkaan halua avioehtoa mennessään varakkaamman kanssa naimisiin, miksiköhän? Monelta itkulta ja parulta vältyttäisiin jos avioehto tehtäisiin pakolliseksi aiemmin hankitun omaisuuden sekä mahdollisten tulevien perintöjen osalta aina ennen avioliiton solmimista. Samoin tulisi jokaisen syntyvän lapsen kohdalla tehdä isyystesti, jonka tuloksen voi elatusvelvollinen isä halutessaan tarkastaa.
-oli myös asiaa. Koska onhan tiedossa, että 10% lapsista pitää isänään väärää henkilöä. Nainen ei joko ole kertonut, tai on tullut raskaaksi tietämättään syrjähypyn seurauksena. Lapsi on sitten mennyt aviomiehen "piikkiin". Näitä puoli-isiä on suomessakin tuhansittain, jotka rakastavat lasta omanaan, vaikka tuo onkin toisen siittämä. Tämä ei ole navetantakusta, vaan aivan faktaa. isyystesti pitääkin saada pakolliseksi ja oikeana DNA testinä, ettei jää epäilykselle tilaa....
http://www.adressit.com/keskustelu/8162
Kysyt, mikä ihmisiä nykyään vaivaa ?
Sanoisin, että ihmiset ovat viisastuneet omista ja toistenkin epäonnistumisista. Tietoa on saatavilla ja
mielestäni tämä juridinen ja järjellä ajateltava asia on kaikkien rakkaudenhuurujen keskellä tärkeää.
Liitot eivät enää kestä niin kuin ennen ja mielestäni on oikein, että on oma tili ja eron sattuessa myös
oikeus pitää omistamansa/hankkimansa omaisuus .
Onnenonkijoita on maa väärällään ja vaikka kuinka puhutaan ja lässytetään rakkaudesta ja ikuisesta
liitosta, nämä asiat haihtuvat aikaa myöten, viimeistään silloin, kun nainen vanhenee ja mies haluaa
nuoren verevän naisen sulostuttamaan elämäänsä. Tämä on nyt vähän kärjistetty esimerkki, mutta
sopii vallan mainiosti tänne 50 palstalle, koska täällä usein näistä naisten rupsahtamisista keskustellaan.
Jokainen taaplatkoon tyylillään, kukin parhaakseen katsomallaan tavalla.
Avioehto on nykyaikana ainoa järkevä toimi omaisuutta ajatellen. Se ei vaikuta elämään avioliiton aikana, mutta avioerossa se helpottaa tilannetta siten, että ainakaan omaisuudesta ei tarvitse riidellä. En ole nimittäin kuullut koskaan avioerosta, jossa sulassa sovussa ja hymysä suin jaetaan omaa omaisuutta puolisolle. Avioehdon lisäksi suositan myös keskinäisen testamenti tekoa, jolla puoliso suljetaan perijöiden joukosta siinä tapaksessa, että liitto jää lapsettomaksi. Eivät ole mukavia ne tapaukset, joissa leski on perinyt sukuomaisuutta, kuollut pian itse ja tämä täysin vieraan suvun vuosisatoja vanha omaisuus on siirtynyt sellaisten käsiin, jotka ovat kaataneet koko potin kurkustaan alas. Nyt ja tulevaisuudessa melkein jokainen meistä perii muutakin kuin kassillisen vanhoja vaatteita. Avioehto ja testamentit ovat siis enemmän tarpeen kuin koskaan ennen Suomen historiassa.
Avioehto ei ole toisen luottamuksen epäilyä, vaan mitä parhainta omaisuuden hoitoa.
Kieltäytyy avioehdon allekirjoittamisesta, on siippa aivan väärä henkilö ja hänet kannattaa heivata välittömästi. Rehellisesti rakastunut ihminen laittaa nimen heti paperiin ilman yhtäkään kysymystä.
...tarjoutuu avioehdon tekemään oma-aloitteisesti, ennenkuin sitä ehditään edes pyytää.
myöhemmällä iällä, jos menee naimisiin; voihan ne luottotiedot toisella olla nollilla, toisella vähän tai vähän enemmän omaisuutta. Avioehto puoltaa paikkaansa siinä.. ja omat tilitkin..ei pääse toinen huomautteleen toiselle esim. tupakkaan menevistä rahoista, tai "liiallisista" kampaajalla/vaatekaupoilla käynneistä ;)
Näillä vuosin tuota realismia, toivottavasti ei liikaa kuitenkaan :)
Avioehto on välttämätön , avioliitto on useimmille bisnes . Mies maksaa naisesta tai päinvastoin ,
vaikka sexin osto onkin kielletty niin erotilanteessa joku maksaa makaamisen .
;))onneksi meitäkin jotka, emme niin ajattele...
tsau:Friidu
ei ku aina mielessä..;)
Nyt kun mä luin viimeisiä kirjotuksia tunsin itteni aivan holtittomaksi ja tumpeloksi rahaasioitten hoitamisessa.
Paljonkohan minua onkaan huijattu 35v aikana,ei kun raastupaan selvittelemään.
tai sit jatkan vaan sinisilmäsesti ja uskon asioitteni olevan kunnossa,ei olisi minun liittoni tollanen jos se pitäis paperilla vakuuttaa ettei vie toista perikatoon.
Etkä ole missään perikadossa;)) Meillä toistepäin...mies hoitaa tunnollisesti kaikki laskut ja aina ajallaan...minä siirrän päin vastoin vielä lisää ruoka rahaa joka kuukausi nyt hänen tililleen...Erittäin tyytyväinen olen tähän järjestelyyn koska, jää sitä fyrkkaa myös jonkinverran itselleni ihan omiin menoihi nimitä kuukausittain mitä tarvitsen...ja tarve on minullakin käyttö-oikeus tuohon Visaluottokorttiin....tunnusluku kun minunkin tiedossani...ja todella käytän vain tarvittaessa...jos, mies nyt vaikka itse pidempään sairaalahoidossa..;)) Kyllä minustakin hyvässä parisuhteessa voi ilman muuta luottaa toiseen ja isommissa hankinnoissa mieskin minun mielipidettäni aina kysyy...
En minäkään eikä mieskään minulla ajatella että, MINUN fyrkkani....kyllä perheellisenä mekin ajatellaan tuo kysymys aina ME- muodossa...ei ole olemassa meilläkään mitään minun;)) vaan meidän...
Avioehto minusta on periaatteessa ihan hyvä juttu, jos sitä omaisuutta sitten paljonkin;)) Eipän tule riitaa kun erotaan...mutta, muuten kyllä sitä yhteen hiileen kun kaksi aikuista puhaltaa... ja jos suhde hyvä...niin kummallakin sellainen hyvä olo siinä....eihän sitä edes tule mieleen että, toinen käyttäisi hyväksi vaan päinvastoin...mieskin minulle antaa mitä pyydän;)) jos,lisää johonkin fyrkkaa tarvitsen...
Tuollaisessa suhteessa missä kaikki laskettiin pennilleen ja jaettiin menot tasa-puolisesti....niin se sopii kyllä sinkkupareille...hyvinkin. kokemusta kun siitäkin..mutta, jotenkin minulle tuli sellainen fiilis että, ei tämä nyt mikään lopunelämän juttu voi olla....hyvässä suhteessa minusta ei niitä senttejä lasketa;)) puolin eikä toisin...ei tarvetta. Vaan ajatellaan enemmänkin me. Ei minä.
tsau:Friidu