AARNE PYNNÖNEN, veijarikirjailija

Sähköä ja siedätystä

Yleensä lukuihmiset pelaavat varman päälle ja ostavat itselleen tai lahjaksi ”varman-päälle” –kirjan. Sellaisen, jonka kirjoittajan tuntee tai ainakin suurten mainosten pohjalta. Joskus sattuu kuitenkin silmään tuntemattomampikin kirjailija, ja niin kävi minulle. Nettikirjakauppoja selaillessani kiinnostuin ensin Pynnösen kirjasta ”Sähköä ja siedätystä” (Nordbooks 2009), ostin, luin ja nauroin. Luin uudestaan ja nauroin vielä enemmän huikeille juonenkäänteille.
Kirjassa elämänhylkimät veijarit, majuri, pankinjohtaja ja muusikko, koettavat löytää elämälleen sisältöä. Monenlaisia yrityskoukeroita harjoitettuaan he päätyvät puolivahingossa läheisen tuulivoimalan takia tyhjäksi jääneelle koululle, jonka ostavat.
Yllättäen he huomaavat tuulienergian ihmistä ja osin eläimiäkin jämäköittävän vaikutuksen. Samanaikaisesti sotaväellä on ilmiselvä ongelma sivarikoulutuspaikkojen löytämisessä. Nämä veijarit päättävätkin aloittaa sivarikoulutuksen siedätysmenetelmällä: kun kuulee tarpeeksi sodan ääniä, ei niitä enää pelkää. Ja tuuligeneraattoreistahan ääntä ja välkettä lähtee enemmän kuin Kannaksen läpimurrossa kesällä -44.
Tästä urkenee sellainen operaatio, ettei äärtä ei rajaa.

Laivojen lunnaat

Nyt vast’ikään huomasin samassa nettikaupassa uuden Pynnösen ilmestyneen. Laivojen lunnaat –kirjassa Pynnönen tarrautuu globaaliin merirosvoukseen. YK:n pääsihteeri antaa piratismin kitkemisprojektin juuri Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Martti Ahtisaaren ratkottavaksi. Nobelistin johtama CMI puolestaan palkkaa käytännön toimijoiksi jo edellisessä kirjassa tutuksi tulleet sankarit. Touhu alkaa kutsumalla merenkulkumaiden laivastoministerit Suomeen huippukokoukseen asian tiimoilta. Jotta tilaisuudesta ei tulisi tavanomainen herrain seurustelutilaisuus, päätetään lavastaa mieliinpainuva kaappaus, jossa ministereitä kuljettava alus leikisti kaapataan. Järjestäjien yllätykseksi pakolaiskeskuksesta lainatut ”oikean merirosvon näköiset” kaapparit ovatkin tosissaan ja vievät lunnasrahat.
No enpä taida kertoilla enempää, että jännitys säilyy.

Tulin kokemuksen kautta oppineeksi, että hyviä, suorastaan erinomaisia kirjoja on muillakin kuin suurkustantamoilla, jotka keskittyvät vain ”varmoihin tuottoihin”, Arto Paasilinna, Sofi Oksanen, Jari Tervo, Ilkka Remes ym. sekä käännöskirjallisuuteen. Samaan on totutettu myös kirjakaupat, jotka eivät pidä myynnissä kuin mainittuja myyntimenestyksiä. Ja totta kai niistä tulee myyntimenestyksiä, kun kukaan ei muusta tiedä.
Menkää herran tähden ostamaan myös pienkustantajien kirjoja, ainakin nuo edelliset ja olette varmasti tyytyväisiä.

P.S. Paasilinna menee mielestäni huikeaa alamäkeä; kirjat ohenevat, teksti suurenee, eikä juonessa ole päätä ei häntää. Pynnösen kirjat hakkaavat viimeisimmät Paasilinnat tullen mennen!