Lääkäri ehdotti pöpilää kun valitin voimakkaista vaihdevuosivaivoistani. Pitäisikö loukkaantua vai ottaa huumorilla. Minua ei hikoilu häiritse vaan tämä todella rasittava olo, joka on ihan kestämätön. Menisin kyllä pöpilään, mutta en usko siellä parantuvani vaihdevuosista. Todella rasittavat oireet noin niinkuin henkisellä puolella. Joskus on vähän helpompaa ja sitten aivan tosi ahdistavia kausia.
Vaikeat oireet.
pöpikökö
91220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskomatonta lääkäriltä.....oliko mies lääkäri? itselläni oireet vaan pahenee olen 45v vuoden verran on pikku hiljaa tullut kaikenlaisia oireita..haluttomuutta,huonosti nukuttuja öitä,ärtyneisyyttä,masennusta...pinna palaa pienistäkin asioista,itkun purkauksia yllättäen,mikään ei kiinnosta.
Olo on todella ahdistunut!
Nyt olis ajatus varata aikaa lääkärille...pakko sillä nyt olo alkaa olla niin paha ettei pälli enää kauaa kestä ja perhe kärsii.
Alkuun mietin mikä minulla on kun tuli näitä oireita mutta tutkiessani netistä asioita oli vaan myönnettävä että vaihdevuosivaivat on ruennut vaanimaan nurkan takana...jota en ensi halunnut myöntää itselleni olenhan vasta 45v!! mutta täyttä totta tämä on ikävä kyllä.
Vieläkin risoo mokoma ehdotus. Nyt kun oli kaikkien aikojen pahin v v kokemus, joka nyt hiukan helpottaa, ja ahdistus on vähempää. En todellakaan ole normaalikunnossa pöpilän potilas. Kaikkea nämä v v :t aikaansaavatkin. Kysyin lekurilta joko hikipuuskat vaivaa - sanoi ettei ole vielä alkaneet. Toivottavasti tohtorilla lentää hiki lujaa ja olo on kauhea. :)
Minä myös menin lääkäriin n.47 vuotiaana, vaivana oli huonosti nukkuminen ja sen mukana tuleva alakuloisuus, niin lääkärit vain alkoivat tuumaamaan, että onkohan sinulla ollut lapsuudessa jotain joka on ruvennut nyt vaivaamaan ja jota pitäisi nyt ruveta tutkimaan, joten varataan aika heti tuonne mielenterveystoimistoon, ei tässä voi olla nyt kyse mistään muusta!!!
Ainakaan itse en vieläkään muista että lapsuudessani olisi ollut mitään poikkeavaa!
Kun sitten olin syönyt näiden lekureiden antamia mielialalääkkeitä ja erilaisia rauhoitttavia ymmärsin varata ajan aivan eri paikkakunnalle ja löysin lääkärin, joka määräsi lopettamaan ko.lääkkeet niin nopeasti kuin se on mahdollista, koska huono unisuus sun muut oireet liittyivät alkaviin vv-oireisiin. Tein niin ja selvisin, muuten varmaan olisin jossain "pöpilässä",koska sellainen oli tuo alkuperäinen "lapsuuden korjaus lääkitys"
Joten tuosta opin että pitää olla hieman kriittinen noiden hoitojen kanssa!
vaihdevuosioireisiin useilla nuo henkiset pahoinvoinnit. Minulla on kausia, jolloin näen kamalia painajaisia. Sellaisia ihan epätoivoisia unia, joissa kaikki on menetetty. Sellaisesta kun herää niin ei tahdo millään selvitä, vaan kaikki tuntuu epätodelliselta. Nuo toivon menetys- ja painajaiskaudet liittyvät selvästi vv-oireiden pahenemiskausiin.
Miksi vaihdevuodet eivät voisi aiheuttaa ahdistusta kun hormonaalinen tasapaino on järkkynyt? Onhan olemassa babyblueskin, jota "sairastavaa" ei käsketä pöpilään. Sekin johtuu vain hormonitasapainon muutoksista.
Minulla oireet alkoivat hiki-palelupuuskilla. Myöhemmässä vaiheessa tuli unihäiriöitä ja pahoja painajaisia. Kun aloin tekemään vahinkoja töissä keskittymiskyvyn heikentyessä, hain gynekologilta kunnollisen pillerilääkityksen. Oireet katosi sen tien. Nyt olen leikkaukseen menossa ja sen vuoksi kolmatta viikkoa hormonitauolla. Unihäiriöitä on alkanut jo ilmentyä. Myös voimattomuutta ja odotan että leikkaus olisi ohi ja voisin aloittaa hormonikorvaushoidon uudelleen.
Minä taistelin runsaiden vuotojen, anemian ja jatkuvien pms-oireiden takia muutaman vuoden, kunnes kohtuni poistettiin ja siellä oli myoomia. Täytin kohta 50 ja ajattelin, että nyt se elämä alkaa (olin odottanut kauhulla tuota "rajapyykkiä". Olinkin iloinen ja pääsin unelmatöihin. Siellä alkoi jurppia ihan tyhjä ja kuumia aaltoja pukkasi ym. ja pissatti jatkuvasti. Työkaverini sanoi, että näyttää vaihdevuosilta. Intin vastaan, että eihän ne nyt vielä. Itku on ollut aina herkässä, mutta silloin tuntui ettei mihinkään uskalla lähtee, jos rupee itkettää.
Menin kuitenkin lääkäriin (nuori naisgynekologi) ja selitin oireitani ja tais itkukin pirahtaa. Hän sanoi, että vv-oireilta vaikuttaa, mutta naisen elämässä tapahtuu niin paljon muutoksia nyt ym. ja esitteli ensin terapiaa, kirjoitti mielialalääkityksen ja sitten vasta teki tutkimuksen ja sanoi, että selevä peli - limakalvojen perusteella vaihdevuodet. Sain sitten laastarin ja olo parantuikin seur. päivänä. Sitten sain siitä kauhean migreenin ja tämä sama lääkäri sanoi, että ei voi johtua laastarista jos ei ole rinnat kipeet. Tk- lääkäri sanoi, että johtuu (ihme, että oli oikeassa). Nyt pienemmällä annoksella laastarin kans taistelen.
Fyysiset oireet pysyvät kurissa, mutta muuten tämä olotila on hirveä. Eilen olin oikein energinen ja nyt huonosti nukutun yön jälkeen tässä itkua tuhraan. Niin, piti lääkäristä kertoa, mutta eksyin aiheesta :) Kyllä mulle oli se vaihdevuosidiagnoosi kuin lekalla päähänlyönti. Kun en voinut tajuta, että ne tulee. Enkä tajua vieläkään. Helpottaakohan tämä sitten, kun hyväksyy itselleen ikänsä ja että lapset kasvaa jo "ohi" ym. Ja siitä lääkärin kommentista on jäänyt "trauma". Ensin tosiaan kirjotti masennuslääkettä ja sitten vasta keskittyi vaihdevuosiin. Minulle jäi siitä niin paha maku, joka on vieläkin. Tälläisen ison asina kanssa vihdoin uskaltaa lääkärille ja ensin epäillään hulluksi ja sitten vasta kylmästi todetaan, että vaihtarit. Olisi edes ensin sanonut vv-oireet. Tästä on nyt 2 v. aikaa ja vieläkin tuo asia vaivaa, että (kärjistetysti sanottuna) ensin olen hullu ja toisena tulee vaihdevuodet. Ja tämä sen syytä, että lääkäri sanoi ensin hulluksi ja se etten ollut itse ottanut vaihdevuosista yhtään selvää. Kumpa olisinkin tajunnut lukea asiasta, niin en olisi ihmetellyt niin pitkään, että hulluksiko olen tulemassa. Ottakaa naiset selvää asiasta ja menkää sitten lääkäriin. Niinhän täytyy nykyään netistä tutkia, mikä vaivaa ja mitä lääkettä tarvii ja mennä se lekurille sanoo :) jos näin vähän huumorilla sanon.
kulkevat käsikädessä.Minulla alkoi noin viiskymppisenä se mieletön hikoilu ja mielialavaihtelut.Samanaikaisesti aloitin cyglabil tablettien popsimisen.
Masennuin niin totaalisesti,että jouduin turvautumaan masennuslääkkeisiin.
Niitä hormooneja söin 16v ja masennuslääkkeitä samanaikaisesti,joskaan en,kuin keväisin ja syksyisin.
Minulle tuli näköhäiriöitä ja lekuri käski lopettamaan heti hormoonilääkityksen.
Kun loppui hormoonilääkitys,niin loppui myös masennus.
Masennusmömmöjä en ole tarvinnut kuuteen vuoteen.
Nykyisin syön alfalipoiini kapseleita ja huomaan,että energiaa riittää ja elämä maistuu.
Ensi kesänä mittariin tulee 72vuotta.Hyvää keväänodotusta siskot,pysytään "lujina"amateus
Minä täytän tänä vuonna 50 ja mulla alkoi nämä w-oireet jokin vuosi sitten,öisellä hikoilulla ensimmäiseksi.Nyt olen niistä päässyt eroon,mutta tilalle on tullut mielialanvaihtelut :( Olen käyttänyt synnytyksen jälkeiseen masennukseen (keskiverto) mielialalääkettä v.99 ja edellisen kerran v.2008.Niinpä ensin luulin itsekkin nyt taas masentuneeni ja menin mielenterv.toimistoon terapeutin juttusille.No sieltähän heti oltiin valmiina mielialalääkereseptiä kirjoittamaan ja sitten vasta aloittamaan keskusteluterapia.En kuitenkaan hakenut tätä lääkettä nyt vaan kokailen ensin vahvaa b-vitamiinia,mäkikuismaa tippoina sekä e-epa kapseleita.Niillä olenkin mieleni saanut jonkun verran tasoittumaan,mutta pms-viikolla mieli vaihtelee raivosta itkuisuuteen tosta noin vaan....Nyt viimeiset kuukautiset kesti vaan 2 päivää,(yleensä 5),joten kai tässä mummoiässä ollaan.Menenkin tulevana maanantaina gynekologille ja toivottavasti saan tietoa olenko hulluksi tulossa vai onko tämä w-oireita :) Noista b-vitamiineista sain hirveän väsymyksen,kun innostuksissani aloitin 3 kps/pvä,vaikka ohjeessa sanotaan 1 kps/pvä.....hierojani kertpoi että joillekkin ne saattaa runsaasti nautittuna aiheuttaa liika rentoutumisen ja mulle kävi niin.Toivottavasti piristyn kun alan ottamaan niitä sen 1 kps/pvä.
Tässä minun tarinani kanssasiskot :)
Olen nyt ollut muutaman viikon ilman hormonikorvausta ja viikon ilman kalaöljyjä ym. vitamiineja kun olen menossa isoon leikkaukseen. Menopaussioireet alkaa palata hiljalleen. Lieviä hiki-kylmäpuuskia tulee, mutta suurin ongelma on suunnilleen viikon jatkuneet univaikeudet. Nukkuminen on huonoa ja nytkin olen noussut ylös neljältä kun en enää saanut unta. Onneksi en ole enää työelämässä ja kun tässä alkaa uni painaa silmää painun päikkäreille. Kättäkin särkee niin vietävästi kun noita lihaskramppeja tulee milloin minnekin. Odotan maanantaista leikkausta kuin kuuta nousemaan, että saisin aloittaa kohta taas pillerini ja pääsisin eroon näistä vaivoistani.