minä, 18 vuotias tyttönen, joka asustelen maalla. periaatteessa minnekkään ei ole pitkä matka ja voisin tehdä kaikenlaista. viettää iltaa kavereiden kanssa, lähteä tanssimaan, elokuviin, harrastaa jotain kivaa ym. mutta. vaikka olen täysi-ikäinen, ja siis lain mukaan saisin tehdä asioita ilman vanhempien allekirjoitusta, se on käytännössä mahdotonta. ja vain siksi koska vanhempani kieltävät.
jos muilla on vastaavia kokemuksia tai edes jotain, vastatkaa!
ahdistava tunne vaivaa melkein päivittäin. joskus tuntuu että oli virhe mennä esim. lukioon, jostain muusta nyt puhumattakaan.
jos muilla on vastaavia kokemuksia tai edes jotain, vastatkaa!
ahdistava tunne vaivaa melkein päivittäin. joskus tuntuu että oli virhe mennä esim. lukioon, jostain muusta nyt puhumattakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mun äiti on uskovainen, ja kaikenlainen vähänkin saastainen oli kiellettyä kun olin pieni. Itekin oon nyt 18 v. miehenalku, mutta oon menossa ulkomaille yksin syksyksi, eli saan vähän eroa kotiporukoihin. Sun varmaan kannattais näyttää jotenkin, että pystyt itsekin tehä asioita, ilman vanhempien holhousta, ja niiden täytyy vaan luottaa. Alota vaikka olemalla enemmän kavereiden kanssa yötä tms. Sellanen juominen yms. "aikuistuminen" on kuitenkin tyhmää. Mut otettiin heti vakavammin, kun osoitin olevani kykenevä rauhalliseenkin keskusteluun. Jos äiti huutaisi, sanoisin rauhallisesti, että "käyn ulkona, ja kun tuun takas, sä oot rauhottunut, jotta voitais jutella!!" No pärjäilehän =)
Moi Kukkanen! Olen myös nuori, hieman sua vanhempi. Asun keskustassa... Lukio on nyt mennyttä aikaa. Kirjoitukset siis oli jo. Nyt on hienoa odottaa yo-juhlia. En koe lukioa virheenä, koska se antoi mulle myös lisää aikaa miettiä mihin jatkan. Mikä sua sitten ahdistaa? Se jäi vähän epäselväksi. Sekö, että sun vanhemmat kieltää sua tekemästä asioita? Miten ne voi kieltää sua esimerkiksi urheilemasta?
must tuntuu et ongelma koskee ryyppäämist