sieltä ruutuvihkosta kaivataan!
RASVAKOURAN
MUISTELMIA
6597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elävästä elämästä tuntui tarinat olevan. Näitä tarinoita olisi paljon, mutta kertojia on vähän, joten mukavahan noita olisi lukea lisää.
Näin nuoremman polven edustajana ihmettelen onko tapahtumat niin auvoisen todellisia.Tutumpaa vaan on se kun paku tulee aamulla kovaa vauhtia hommiin ja isäntä kovalla kiireellä kylälle tai kaupunkiin hakemaan lisää varaosia hetken päästä.
Asentaja taas tuskailee jatkuvasti soivaa kännykkää ja taas manaa että päivä venyy myöhään iltaan hätäkeikkojen takia.
Rasvakaouran muistelmille on edhdottonasti saatava jatkoa tai jatkokkertomus.
Rasvakouran muistelmissa kuvattu maaseudun elämä on aivan toisenlainen kuin nykypäivinä. Oikeasti oli kiire kaikkeen mutta se kiire toteutui vain hidastetulla aikataululla nykyiseen tietokoneaikaan verrattuna.
Vaan se oli siihen aikaan normaalia. Jotain kyntöauran varaosaa saatettiin odottaa Osuuskaupan varastoon kuukausia, jopa vuoden, ja ei se ollut mitenkään merkillistä.
Tilasin esimerkiksi nostolaitekiinnitteiseen 350 L kasvinsuojeluruiskuttimeen uudet suuttimet kun vanhat messinkiset olivat hakkautuneet rikki oltuaan vastakkain siirtoajossa peltotiellä kun levitettävät aisat olivat yhdessä nipussa. Toimitusaika ½ vuotta jotta samana suvena sai heittää ne työt pois luettelosta.
Siinä on ollut nostalgiaa noissa rasvakouran jutuissa, eikä ole yhtään haitannut vaikka olisi ollut "kauhallakin ylimääräistä vartta". Se vain oli , muistelen kultaista 60-luvun alkua, melkein merkkitapaus kun Nokson Kostikin Jalasjärven Taivalmaasta tuli pihaan huoltoautollaan. Saattoi tulla ohikulkiessaan kevättöiden kynnyksellä ilman varsinaista asiaakin ja kysäistä notta, "vaihreltaasko öliyjä ja suorattimia valluhun ja passattaasko venttiilit, kun oon täs ohikuluus"? Ja useinmiten niin tehtiin. Joskus faijalta katkesi metsänlaikutuksessa 359:stä ratin alapuolinen ohjausakseli. Ja eikun Kosti paikalle korjaamahan. Oli siinä hiukan hommia roundata työkalupakki, ja varaosat mettään laikutusalueen reunaan. Muistan vain että oli kaunis alkukevään päivä, suopursu tuoksui kilpaa sammalin kanssa ja linnut lirkutti puissa. Leppeä tuulen henki löyhytteli repaleisia haalareita kun 359:ä korjattiin. Kiirustakin oli mutta ei siinä mikään valakian hätä ollut, ei faijalla eikä Kostillakaan. Kuntohon tuli vaikka puolipäivää asias menikin syömisen ja kaffeen juonnin kans. Siinä vain oli sitä tunnelmaa ainakin pikkupoijjan silimis, kun kuunteli Kostin asiantuntevaa tarinointia korvat hörössä.
melkein haistoin sen suopursun. Joo näin se vaan on.