On todettu vastoin monen ajattelua, että haaveet ja unelmat ovat hyvinvoinnillemme tärkeitä. Joudumme elämämme aikana tekemään järkisyihin perustuvia ratkaisuja useastikin, ilman että ne meitä häiritsevät, koska ovat välttämättömiä:D
Se mikä meitä meille antaa hohtoa elämään,on ajatuksien---- mielikuvien ja unelmien maa:D---- Maa jossa liikutaan sateenkaaren hohdossa,--- taivaan sinessä, utuisissa unelmissa, jotka ovat aivan tarpeellisia, päästäksemme irti järjen kahleista. Järki, tuo rationaalinen osa meistä, saa elämän joskus tuntumaan niin ennalta arvattavaksi--- harmaaksikin, ei siinä ole sijaa unelmille!
Mieli kaipaa vapautta,- ajatukset täyttyvät kohteesta, olkoon se matka johonkin kaukaiseen kohteeseen, jossa mieli luo odotuksia ja saa innolla odottamaan sen täyttymistä, tehden elämän suloisemmaksi sitä odottaessaan.
Joku voi suunnitella kodin uusiksi, ja mielikuvat loihtivat ja kypsyttävät kohti päämäärää.
Uskomattoman rikas maailma on mielemme, saadessaan vapaasti toimia hyväksemme,- kaiken arjen keskellä.
Se mikä meitä meille antaa hohtoa elämään,on ajatuksien---- mielikuvien ja unelmien maa:D---- Maa jossa liikutaan sateenkaaren hohdossa,--- taivaan sinessä, utuisissa unelmissa, jotka ovat aivan tarpeellisia, päästäksemme irti järjen kahleista. Järki, tuo rationaalinen osa meistä, saa elämän joskus tuntumaan niin ennalta arvattavaksi--- harmaaksikin, ei siinä ole sijaa unelmille!
Mieli kaipaa vapautta,- ajatukset täyttyvät kohteesta, olkoon se matka johonkin kaukaiseen kohteeseen, jossa mieli luo odotuksia ja saa innolla odottamaan sen täyttymistä, tehden elämän suloisemmaksi sitä odottaessaan.
Joku voi suunnitella kodin uusiksi, ja mielikuvat loihtivat ja kypsyttävät kohti päämäärää.
Uskomattoman rikas maailma on mielemme, saadessaan vapaasti toimia hyväksemme,- kaiken arjen keskellä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Just kävin vessassa!
mietiskelypaikka:DDD
käsittelemättä. Radiota kuunnellessani, keittiössä ollessani, olen kuunnellut vanhusten, siis meidän ikäpolvemme asioiden käsittelyä. Mikä minua on hieman ihmetyttänyt on toteamus, että pelko vaivaa monia vahuksia, pelko omasta tulevaisuudesta, terveyden, asumisen ja selviytymisen vuoksi.
Tuo pelko ihmisen elämässä, on tavallaan niin turha! Miksi pelätä sellaista mistä ei voi tietää ? Edellyttäen tietenkin, että on asunto ja elämä siellä sujuu.
Minusta pelot heikentävät suotta elämisen laatua, varjostavat ja masentavat, jos siltä kannalta ajattelee:D
Silloin juuri tulee tuo oma mieli kuvaan, jonka voi ohjata luottavaisuuteen, eikä anna ikävuosien rajoittaa ajatuksiaan, vaan elää---nähdä jokainen päivä mahdollisuuksien kenttänä, jossa voi haaveissaan olla vaikka lapsuutensa kellarin katolla, ihailemassa järvimaisemaa--- tai metsäkävelyllä ihanalla neulasten peittämällä polulla:D
Istumassa ahon reunassa kannon nokassa, auringon paisteessa--- seuraamassa kimalaisten surinaa kukkien paljoudessa :D tuoksun miltein tuntee jo ...heippa vaan---- hyvää alkavaa viikkoa!
Miksi surra etukäteen jokaiselle päivälle on omat ilonsa ja surunsa. Nautitaan hyvistä hetkistä ja otetaan vastaan myös pilviset päivät.
Elämään tarvitaan siivet ja juuret, ilot unelmat pienet ja suuret.
Kaikille teille naiset ILOISTA NAISTENPÄIVÄÄ!
Hienoja miehiä palstallamme kun muistavat meitä iloisella viestillä. Näin tämä matka yhdessä sujuu kivasti!
Kaikkea hyvää päiviisi toivomme !
Minä olen saanut syntymälahjoikseni jkv taiteellisuutta. Soittelen, laulelen, piirrän ja maalaan. Mielikuvitustakin on ihan kotitarpeiksi. Luulisi että olisin myös kova tyttö unelmoimaan. Mutta ei. Vastapainoksi on siunaantunut aika annos realistisuutta.
Voi olla että käsitän tuo unelmoinnin väärin, kun ajattelen sen olevan jotain sellaista melko tavoittamatonta asiaa, josta unelmoi ja haluaisi sen toteutuvan omalla kohdallaan. Olen kyllä halunnut elämältäni yhtä ja toista ja asettanut tavoitteita, joista pari kolme on ollut siellä mahdollisuuksieni ylärajoilla. No onhan ne toteutuneet kovan vaivannäön jälkeen.
Mielen liikkeet ovat välillä milloin missäkin, varsinkin ihanissa muistoissa, mutta eihän se ole mitään unelmointia. Ne on jo koettu ja tavoitettu.
Aatokset lentävät siivillä, milloin hyvän musiikin, luonnonkauneuden, etelän auringon, meren aaltojen liplatuksessa ym ym tunnelmissa. Ei se ole minulle unelmointia, se on vanhenevan sielun ravintoa ja rauhaa. Nyt keksin minä en enää unelmoi, mutta minä tunnelmoin.
elämänilosi Katleija, paljon on kanavia jotka rikastuttavat elämää, musiikki niistä on niin kantava minullakin
lapsuuden kodista lähtien, jossa radion kautta avautui tuo musiikin ihmemaailma.
Tunnelmointihan kuuluu kaikkiin viehättäviin kokemuksiin, ja on hetkiä jolloin aivan liikuttuu jonkin kokemuksen kauneudesta.
Unelmiakaan en voi kieltää, ilmeisesti ne ovat tarpeen,---- juuri nyt kaipaan samaistumista Afrikan vapaan luonnollisuuden ilmapiiriin, haluaisin kuvata pään asentoja, ei nyt enempää siitä. Koen vaan elämän antoisana, kiitollisena kun saan olla mukana tässäkin yhteisössä.
http://www.youtube.com/watch?v=yd3FlRE0vzM
Jag har den äran att gratulera!
http://www.youtube.com/watch?v=QKF63BJQ7Sw
Ock Evert Taubes original :D Tack skall du ha,---- Jeespoks?
Avasin silmäni kun oli juuri shampanjapullon avaus!!! Kiitos viehättävästä hetkestä!
En osaa enää unelmoida ja olen aika realistinen. Mieluummin elän tätä päivää ja nautin siitä.
Tätä päivää sitä eletään, eikä romantiikan pyörteissä, mutta onhan se kaunista katseltavaa kun meitä ilahdutetaan kauniilla musiikilla...moi nyt tulee Emmrdale, se on aika hyvä ja tuttu sarja:D
saisin oman ihanan rantatilani,siis kotini käyttööni ja rantaterassilla valkoviintä kaksin käsin kiskoisin niskanupiini päin.
Reilu puolivuotta lähiössä asuminen ei ole vastannut odotuksia.
Kauas pilvet karkaavat ja terveyskeskus Siurosta..
Menin halpaan ja tuntuu,etten edes omista sitä ihanaa rantatilaa,kun määräaikaisen vuokrasopimuksen tein.Vain käräjäoikeus sen pystyy kumoamaan.Silloin kun vuokrasopimus lopuu syksy saa,mutta minä en tiedä missä kunnossa kotini saan takaisin sorry,että taas tulee tätä valitusta.
Saippuaa tulee kohta tänne pieneen yksiöön ja forrestereiden muotihuoneeseen pääsen heippa
sopeutua sinne, voi sentään, että noin piti käydä, onneksi et ole menettänyt sitä lopullisesti. Se ei tietenkään auta kun sinne kaipaa, mutta tosiasioiden edessä täytyy taipua. Käräjöiminen on kai aika kallista, en ymmärrä eikö se tullut esiin kun teitte sopimuksen?
Hyvää naistenpäivää sinulle kuitenkin ja tsemppiä!
nyk. Tähtisilmä,Sinulta tota lohtua ja ymmärrystä löytyy,vaikka olen kiukutellut ja ladannut täysillä,kun aurinkoinen päivä on ollut kadoksissa ja omaishoitajalla pallo hukassa.
Tarkoitus oli jättää se tila kesä-asunnoksi,mutta minulle sattui myyrätuhoja ja metsänhoitoyhdistyksen asiamias kävi maillani ja kerroin,että meinaan muuttaa lähemmäs lapsiani.
Siitä alkoi pommitus,kuinka hyvin meidän lapset ja suku huolehtivat sinun omaisuudestasi.
Juoppo anoppi laitettiin asumaan ja kolmen kuukauden päästä oli viemäri tukossa ja sitten tietty jäätyi.
Pari kertaa olen avauksen maksanut,per 250€kerta,nyt en maksa enää.
Asuimme tilalla 17v.eikä röörit ollu koskaan tukossa.
Oli tarkoitus alkaa talon ulkovuoriremppa kesällä,tarvikkeet olleet jo kolme vuotta navetassa.
Eihän tämä enää mitään unelmointia ole,pelkkää itseironiaa tai jotain sinne päin,luovutan..
Unelmoin uusista asioista jokikinen päivä. Nyt on meneillään unelman toteuttaminen, keittiöremontti. Sieluni silmillä yritän saada mieleeni millaiset verhot tai verhon valmistan keittiöön.
Minusta keittiö on kodin sydän, maukkaiden aterioiden valmistuspaikka, arkisin aterionti ja kahvittelupaikka. Ystävän tullessa kahvittelemaan juttu lentää kaikesta taivaan ja maan välillä. Jo se miten osaa tarinan kerto ystävälle vaatii luovuutta, luovuus taas unelmointia.
Unelmoinnin jälkeen unelman toteutus vaatii toimintaa. Sen toteuduttua voi hyvällä syyllä antaa itselleen kiitosta, hyvä minä näin se menee kunhan vain uskaltaa. Sanoisin kaikkeen toimintaan liittyy aina unelmointi vaihe, ilman unelmointia suunnittelua toteutus jää aika köyhäksi ja suu mutrulle.
Juuri noin on tehtävä selvitäkseen elämän vaikeissa karikoissa. Tuo rationaalinen järki, josta mainitsit, on kuin kahle jaloissamme ja vankila aita, jonka sisällä joudumme elämään.
Kyky haaveilla on ainoa mahdollisuus selvitä. Mikä tuon mahdollisuuden antaa, ei ole tiedossamme.
Lähden nyt matkalle:
Menen Etelämeren saarelle, Honoluluun. Kuinka mukava onkaan maata täällä palmupuun alla, katsella sinivihreää merta, kuunnella ukulelen soittoa ja seireenien laulua.
Surkeaa on tulla tänne haukuttavaksi, mutta ainahan on mahdollisuus tehdä uusi reissu johonkin Haavemaahan.
laittaa hiukset keveästi liikkumaan, kun istun vierelläsi, välillä heittäen heinoa hiekkaa vatsallesi. Meren kohina kuulostaa ihanalta aallon hyökyessä rantaviivaan, ja tuoksu on niinkuin vain meri ja ilma voi tuoksua!
Vaaleaa hiekkaa on ruskeissa jaloissani, ja nyt joudun juoksemaan karkuun mereen uimaan kun suutuit muka hiekasta mahallasi.....vesi vaan roiskuu kun pääsen karkuun ja sinä jäit nauraen palmunrunkoon nojaten:D
Täällä mielikuvituksen merellä vaan vilkutan sinulle :D moikkaaaa....
Itsehän sinä aloitit haukkumaan minua laiskaksi joka ei viitsi opiskella voidakseen kirjoitella tänne.
hula hulatytöt tulevat tanssien uukuleen tahdissa upean pehmeästi keinahdellen. Joku pariskunta kinastelee jossakin, ja pari tyttöä erkanee tanssijoista ojentaen pariskunnalle lei kukkaseppeleet, hymyillen niin, että unohtui kinaaminen---- sitä ei enää ollutkaan.....
Aamulla oli Reijo Taipale 70v merkeissä TV:ssä. Haastattelussa kysyttiin miksi Satumaa tango aina vaan viehättää sinua. Satumaa tango on haaveiden unelmien satua, siinä on jotakin voi sanoa yliluonnollista jolloin ajatus liitelee kauaksi todellisuudesta. Se antaa tilaa ihmisen haaveille - unelmille.
Kuuntelin antaumuksella tuubista tangon, ajattelin sanojen sisältöä, siinä sitä liitelin tangon mukana kauas irti todellisuudesta satumaahan, haaveiden unelmien maailmaan.
Monet iskelmät kertovat usein unelmista, haaveista vaikka sitä rakasta kärsi ja unhoita viestiäkin niistä löytyy. Anneli Sarin Luonnonlapset kertoo taas elämän todellisuudesta, haaveista unelmista onnellisuudesta elämän pyörteissä, vaikka ei monikaan sitä kultalusikkaa suuhun saa syntymälahjana.
http://www.youtube.com/watch?v=1GJejWo0ltc&feature=related
Oikein syvennyin unelmoimaan/haaveilemaan etelämerien lämmössä, musiikki ja kuvat siihen vain tarvitaan.
Vielä olisi virtaa jos ... no katsotaan.
Nämä Hawaiin äänitteet tehty varmaan ulkona, tuulet ja muut äänet tulee mukaan, ja se jos mikä on omiaan lisäämään matkustushaluja.
Unelmista ja muistoista saakin yhdistelmän jolla voi katkaista arkea.
Hups... taisin ollakin aika kaukana ajatuksissani, yöpaita päällä ja villasukat jalassa tässä unelmoinut ja kuunnellut Hawaiin kitaraa ja Elvistä, aika höperön tuntuinen oli paluu todellisuuteen, näistä kuvista ja musiikista.
Kaalisoppa lähettelee omia terveisiään tuolta liedeltä, lunta ruudun takana, vielä voi unelmoida suihkussa, lämpimästä vuoripurosuihkusta!
Kyllä unelmiin pääsee pienillä tehosteilla.
Tiedän Unto Monosen tarinan ja hänen sanoituksensa ovat syntyneet tuskasta ja jostakin suuresta unelmasta ja kaipuusta. Kun etunimeni on Kai, olen tavannut sanoa, että kaikki tangot on tehty "minun puustani"
Tangoja ja valsseja olen sanoittanut mutta en ole saanut nitä julkaisukelpoisiksi, en ole kyllä tarjonnut.
Satumaan olen laulanut monia kertoja karaokessa. Toinen suosikkilauluni on Partisaanivalssi. Tiedättehän; enää en voi luokses tulla jne.
Jos keksitte hyvän nimen tangolle, vaikka useita, voisin joskus toimittaa sen arvosteltavaksenne. Sävel soi korvissani kun sanoitan. Itse olen sanonut sitä hulluuden oireeksi, ystävälliset tuttavani Luojan lahjaksi, luovuudeksi.
Mitä jos tarjoaisit sanoituksiasi esim Juha Vainiolle Saarnipuuhun. Ehkä sanoituksista on puutetta, sävellyshän tehdään sanoituksiin korjaamalla hiukan sanoitusta jos ei mene 1 : 1.
Rohkeutta kehiin, eivät ne siellä pöytälaatikosta itse hyppää estraadeille.
No, sehän käy iloiseen ! Vai tarviiko niiden olla aina tangoja ?, jos sanoitat:D niin mainitsethan kappaleen.
1. Nyt kertoa voisin...
2. Kun sillalle saavun...
3. En voi estää...
4. Näin yksinäin...
5 Kaipaan...
mullakki. Ain ole unelmoinu tanssamisest Havaijill hula-hula hame päällän ja lei kaulassan sinise mere rannal,ukulele soitantto kuulustelemas. Ikän en ol sinn päässy ja kamraatt naura mull ehtosi,ko sano usse ett jossan näkisi edes unt siit Havaijist. Mull ol mukulan semne ihmeline kyky,ko näi jotta unt ,nii sai joteski ihan ko seuraavan yän siihe palatuks,ett se jatkus vaa niinko paraski jännäri. Se kyky on kyll johonkkis hävinny,eik ol enä sinn sinise merenkä rannoill niin kova hinkku. Se verra ole niit nähny ,ettän olen tull siihe tuloksehe,etei ne ol paikanpääll semmossi,ko kuvist luulis. Nii o vesiki sualast,ko siält nouse,et silmripsistäkki vaa sualankokkarei varise ja mont muut asia näke ny eri tavall.
Hei! Huuhtele silmät suolarakeista vaan:D Elämän suolaa tarvitaan, kyllä sitä heinäpellolla poskissa olikin, Aigeian meressä Kreikassa kun uin, oli ensin outoa uida veden alaa silmät auki, mutta tottuihan ne. Minä kun tahdon nähdä mitä pohjalla on, ja muutenkin ! Nenä vähiten piti siitä suolaisuudesta ihan kirveli, ja kelluminen oli paljon helpompaa kuin meijän Itämeressä, joka onkin murtovettä.
Kylläpä Skandinaaviasta tulee paljon makeaa vettä, Suomesta varmaan eniten, kun iso Itämeri on niin vähäsuolainen ! Aattele koirat ja lampaat, lehmätkin juovat suoraan merestä, eikä oo moksiskaan:D Tislaamalla siitä sais ihan juomakelpoista vettä myydä arabeille...
Taas on päivä noussut kauniina maaliskuisena aamuna.....ja kevät edistyy:) Mukavaa päivää Fliklapselle! t. yks unisilmä
ett mikä ne unelma vei. Kyll tämä elämä o kuules opettan,etei niist pilvilinnoitte unelmoittemisest oikke mittä hyätty ol. Mää ko ole semne äkkist josta innostuva sortti ja ajattelen kovinki lennokkaste yhten päivän,nii seuraav päiv viimestäs pudotta takasi maanpinnall .
Meni määki sin Kreikkaha ja lioti ittiän siäl sualvedes. Mull ol unelma,ettän näkisi siäll rannall ihmiste tanssivas Zorban tanssi,mitä mää yli kaike ihannoi,mutten nähny kumminkka.Kyll mää sitä tanssi kumminki sill reissul opesi,jokku kreeku opettiva kumminki miälelläs. Oleks kattonnu ja kuulustellu juu tuubist kreikkalaist musiikki. Demis Russos kyll tulkitte se Zorban tanssi sillai,ett siit näke ja kuule se elämäilo,mitä se elokuvaki julk tua. Oleks nähny?
samoin kuin kreikkalainen musiikki omalaatuisena, vielä enemmän pidän kyllä espanjalaisesta musiikista. Kreikassa Samoksella kävimme kyläjuhlissa vuoristossa, missä söimme lammasta paikallisen viinin höystämänä ja tanssimme kaikki piirissä kreikkalaisten tapaan, kylä ukkojen kanssa. Naiset siellä eivät osallistu, ukot ei anna...komeita ovat profiilineen ukotkin.
Parhaat hetket koin yksin vaellessani katsellen elämää ympärilläni ja maisemia:) Tuo altaalla makaaminen ei ole minun heiniäni, ruokailu kyllä ravintoloissa, mutta ei istuskelu siellä. no joku ilta ehkä seurassa.
Busuki musiikki aamuyön tunteina jossain härässä viinikellarissa ja rikottujen lautasten sirpalekasat lattialla, siinä keskellä joku kreikkalainen tanssimassa wauu!
Kreikkalailla on kansallispuvut esiintyessään, ei hullumpaa.
Näitä lomamuistoja on hienoa muistella.
Espanjalaisilla se on flamenco eri muodoissa, ja puvustus tässä tanssissa on kaunista, notkeat kauniit naiset ja upeat miehet esittämässä, kyllä se on pohjoismaalaisen silmälle ja korvalle nautintoa.
Unelmissain mä yhä vuotan, nähdä ja nauttia tanssia tuota!!
Korjata pitää...... ;-DD!
härässä po. hämärässä
Palstan tytöt unelmoivat 7 vuotta sitten!
Osasin. Se taito hävisi noin kymmenen vuoden taistoon 'tuulimyllyjä' vastaan. Niille ei mahda mitään. Ne ovat yksinkertaisia ja armottomia ja pyörivät pyörimistään välittämättä mistään tai kenenkään unelmista ja haaveista yyyhtään mitään.
Luin ajatuksella läpi tämänkin kimaran, kokien onhan tuohon vielä lisättävääkin.
Nykyään tiedostan mielessä olevasta, toistaiseksi ehtymättömästä ajatuspankista, minne on kuin tallentunut "kaikki" ajattelemamme hyvät ja rakastavat ajatukset.
Ne ei siis häviä, kun ne on koettu, vaan on mukana pelkkänä tajuntana, ihan ilman sanoja.
Ehkä se "itse" meissä kaikissa, koostuu juuri muistiaarteista, meihin syvimmin vaikuttaneista elämän kauneuskokemuksista,.. luonnon, kanssaihmisten, ja tapahtumien valossa.
Luonto ei petä koskaan, se antaa aina parastaan. Myös silloin kun sää ei suosi, ei paista vaan paiskii voimalla päin näköä. "Kanssaihmisten" kanssa on toisin, kaikki eivät osaa tai tahdo antaa ulos parastaan, tiedot ja taidot uupuvat, halu ja tahto hyvän tuottamiseen ei ole kasvanut, kehittynyt kenties lainkaan. Sellaiset tekevät ikäviä temppuja.