Tämä henkilö päättää koittaa jos jatkokouluttautuminen auttaisi (kai siitä voisi jotain hyötyä olla nyky-yhteiskunnassa kun kaikkien tarvitsisi olla jotain korkeakoulutettuja) koska sillä koulutuksella jonka jo on suorittanut niin ei ole minkään vertaa virkaa, vaikka sekin on suunniteltu tarkalleen etukäteen että sen pitäisi sisältää sellaisia asioita mitä osaajilta toivotaan.
Paluu koulunpenkillä on iso kynnys omiin oloihinsa ajautuneelle nuorelle, joka voi pienimmistäkin vastoinkäymisistä hajota ja menettää taas sen pienen kytevän elämänliekin mitä on vielä jäljellä.
Henkilö jaksaa opiskella pari kuukautta kunnolla kunnes tapahtuu jotain lähipiirissä joka saa henkilön romahtamaan takaisin sinne alas, jopa alemmas kuin aikaisemmin. Henkilön on vaikea hakea mitään apua mistään koska nuorison hyvinvointiin ei panosteta melkein yhtään nykyään. Henkilö ei jaksa tehdä mitään koulun eteen, mutta ei kuitenkaan tajua keskeyttää koulua ja näin hommaa itselleen enemmän maksettuja tukikuukausia ilman vaadittuja opintopisteitä.
Henkilö palaa takaisin lähisukulaisten pariin jotka saavat henkilön tekemään tarpeeksi töitä ja lopettamaan sen iänikuisen murehtimisen millaiseksi nuorien elämä on nykymaailmassa mennyt. Henkilö saa oman elämänsä takaisin raiteilleen löytämällä mielenkiintoisen aikuiskoulutuksen jonka työllistymisnäkemykset todennäköisesti pitävät paremmin paikkaansa kuin mitä nuorille peruskoulun jälkeen järjestetyt opinnot.
Henkilö alkaa vihdoin löytämään sitä jotain mitä elämästään haluaa eikä murehdi turhaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan kunnes alkaa liiallisten opintotukien sun muiden rahojen karhuaminen takaisin joka heilauttaa henkilön ympärille rakentunutta maailmankuvaa taas uuteen uskoon.
Eikö nuori voi olla nuori edes sen hetken aikaa mitä heille luulisi suotavan vaan tarvitsee aina olla joka paikassa vaatimassa kaikkea? Sitten ihmetellään miksi aikaisempi ns. hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa hyvää tahtia, nuoret masentuu, tekevät itsemurhia, käyttävät päihteitä, joutuvat käyttämään lääkkeitä päivittäin pitääkseen mielenterveytensä ja jos eivät niin tee niin tarinalle voi olla traagisempi loppu.
Mihin menee verorahat? Eikö nuorten hyvinvointiin voida panostaa edes sen verran että he saavat hoitoa kun sitä tarvitaan eikä silloin kun se on jo liian myöhäistä?
Kalliimmaksi se tulee yhteiskunnalle ylläpitää suurta määrää sairauseläkkeellä olevia masentuneita nuoria koska heistä ei kovin helpolla saada niitä veroa maksavia henkilöitä ellei heidän näkemystään nyky-yhteiskunnasta saada muutettua.
Miksi se näkemys on niin huono nykyään? Vaadittiinko meidän isiltä, isoisiltä, isoisoisiltä jne. kaikenlaisia turhia asioita kouluissa minkä kimpussa nuoret nykyään ahertavat?
Yleispätevät aineet on oma tarinansa, mutta tarvitseeko sitä tunkea joka koulutusalalle kaikenlaisia turhia aineita millä ei oikeasti tee yhtään mitään tulevaisuudessa sen sijaan että sinne laitettaisiin niitä aineita joita oikeasti tarvitsee työelämässä (ja miksei oikeassa elämässäkin).
Paluu koulunpenkillä on iso kynnys omiin oloihinsa ajautuneelle nuorelle, joka voi pienimmistäkin vastoinkäymisistä hajota ja menettää taas sen pienen kytevän elämänliekin mitä on vielä jäljellä.
Henkilö jaksaa opiskella pari kuukautta kunnolla kunnes tapahtuu jotain lähipiirissä joka saa henkilön romahtamaan takaisin sinne alas, jopa alemmas kuin aikaisemmin. Henkilön on vaikea hakea mitään apua mistään koska nuorison hyvinvointiin ei panosteta melkein yhtään nykyään. Henkilö ei jaksa tehdä mitään koulun eteen, mutta ei kuitenkaan tajua keskeyttää koulua ja näin hommaa itselleen enemmän maksettuja tukikuukausia ilman vaadittuja opintopisteitä.
Henkilö palaa takaisin lähisukulaisten pariin jotka saavat henkilön tekemään tarpeeksi töitä ja lopettamaan sen iänikuisen murehtimisen millaiseksi nuorien elämä on nykymaailmassa mennyt. Henkilö saa oman elämänsä takaisin raiteilleen löytämällä mielenkiintoisen aikuiskoulutuksen jonka työllistymisnäkemykset todennäköisesti pitävät paremmin paikkaansa kuin mitä nuorille peruskoulun jälkeen järjestetyt opinnot.
Henkilö alkaa vihdoin löytämään sitä jotain mitä elämästään haluaa eikä murehdi turhaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan kunnes alkaa liiallisten opintotukien sun muiden rahojen karhuaminen takaisin joka heilauttaa henkilön ympärille rakentunutta maailmankuvaa taas uuteen uskoon.
Eikö nuori voi olla nuori edes sen hetken aikaa mitä heille luulisi suotavan vaan tarvitsee aina olla joka paikassa vaatimassa kaikkea? Sitten ihmetellään miksi aikaisempi ns. hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa hyvää tahtia, nuoret masentuu, tekevät itsemurhia, käyttävät päihteitä, joutuvat käyttämään lääkkeitä päivittäin pitääkseen mielenterveytensä ja jos eivät niin tee niin tarinalle voi olla traagisempi loppu.
Mihin menee verorahat? Eikö nuorten hyvinvointiin voida panostaa edes sen verran että he saavat hoitoa kun sitä tarvitaan eikä silloin kun se on jo liian myöhäistä?
Kalliimmaksi se tulee yhteiskunnalle ylläpitää suurta määrää sairauseläkkeellä olevia masentuneita nuoria koska heistä ei kovin helpolla saada niitä veroa maksavia henkilöitä ellei heidän näkemystään nyky-yhteiskunnasta saada muutettua.
Miksi se näkemys on niin huono nykyään? Vaadittiinko meidän isiltä, isoisiltä, isoisoisiltä jne. kaikenlaisia turhia asioita kouluissa minkä kimpussa nuoret nykyään ahertavat?
Yleispätevät aineet on oma tarinansa, mutta tarvitseeko sitä tunkea joka koulutusalalle kaikenlaisia turhia aineita millä ei oikeasti tee yhtään mitään tulevaisuudessa sen sijaan että sinne laitettaisiin niitä aineita joita oikeasti tarvitsee työelämässä (ja miksei oikeassa elämässäkin).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.