Laitan tähän reippaasti tällaisen kyselyn että onko kenellä jäänyt nurkkiin isompia pinkkoja miesten aitoja paksuja siniharmaita raappahousuja ja sitten vanhanajan flanelli-alusvaatetta.
Ostaisin pois. Ei niistä kukaan rikastu mutta kulut ja sen verran rahaa että voi ostaa oikeaa presidenttikahvia iloisena.
yst vast od. [email protected]
Ostaisin pois. Ei niistä kukaan rikastu mutta kulut ja sen verran rahaa että voi ostaa oikeaa presidenttikahvia iloisena.
yst vast od. [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Halukkaat maksavat varmasti paljon enemmän kuin kahvipaketin. Trendikäs nuorisomuoti on nyt retroa, vintagea eli kaikki vanha on pop. Palstalla on kaupankäynti kielletty.
Kysy puolustuslaitoksen rättivarastolta jospa siellä olisi.
Niinkään raappahousuja paljoo mene, mut Robin Hoodista ostin parit pöksyt kun halvalla sain. Mut ne mainiot flanelliset kalsarit, niillä on pitempi käyttöaika meitin ilmastossa.
Tavaratalo Kärkkäinen niit myy. Tais olla 10€/ 10 paketissa postista tilattuna postikulut. Suomesta ei sellasia saa. Lämpimiä, vahvoja. Ovat Ruotsin armyn ylijäämävarastosta varmaan halvalla saaneet.
Kohtsillään on taas rapaa housuissa ja on muuten mekoissakin ja takeissa, kunhan aurinko oikein lämmittää ja lumet sulaa.
On se hupaisaa liikkua jalan turuilla ja toreilla, kun rapa roiskuu.
Tämä oli muuten kaikkein mielenkiintoisin ketju, kun yritin päästä jutun juoneen.
Täällä on viime aikoina keskusteltu enimmäkseen lillukan varsista ja leelian lepotuolista.
Mutta takaisin raappahousuihin ja flanellikalsareihin.
Flanellikalsareissa oli ennen vanhaan monilla pojilla rapaa tai paremminkin ruostetta siellä kalsareiden takapäässä, kun ei ollut niin hienoja ja pehmeitä vessapapereita, kuin nykyään.
Monissa tapauksissa käytiin vielä ulkohyyskässä, jossa paperi oli eilinen sanomalehti, kova ja karkea.
Ne oli muuten kivat ne flanellikalsarit, kun niissä oli narut nilkoissa. Ei päässyt pierukaan ilmaa pilamaan ihan helposti.
Lisää vaan tämmöisiä aiheita. Mieluummin kirjoittelisi muusta, kuin lillukan varsista.
Muistuu mieleen pikkutyttö aika jolloin opettelin käyttämään poljettavaa Singer ompelukonetta. Maalaistalossa kun kasvoin siihen kuului ilman muuta kaikenlaisten naisten töiden oppiminen. Äidin tekemillä kaavoilla leikkasin flanellista miesten paitoja ja housuja. Mittanauhalla mittasin hihan ja lahkeen pituudet ja vyötärön ympärykset. Oli siinä ja siinä että 8v tytön jalat ylettyivät Singerin polkimille ompelemaan suoraommelta ja tekemään katesaumaa.
Housujen lahkeisiin kanttinauhat lahkeen kiristimiksi. Vyötärölle taakse jäi housun kaulukseen V-mäinen aukko joka myös solmittiin sopivaksi kanttinauhalla. Paidan ompelu vaati jo kappaleiden harsimista ennen koneompelua. Lopuksi paitaan napit ja sepalmukseen hieman isommat napit. Hienoja ja kauniita olivat valmiina puna- tai siniraitaisina. Asusteet oli tosi aidot ei ollut kuminauhaa käytössä.Paidoissa oli noin 5cm pystykaulus. Varsin nuorena opin neulomaan kintaita ja monosukkia se kuului asiaan, ei tullut mieleenkään sanoa vastaan, en tee.
Voi aikoja entisiä ja tapoja jotka eivät koskaan enää palaa, kiva on muistella mennyttä elettyä aikaa.