Meni kyllä lopullisesti usko suurempien eläinlääkäriasemien ammattitaitoon, rahastus sen sijaan tuntuu sujuvan vallan moitteettomasti..
Perheessämme on useita kissoja. Käytimme kissamme aikanaan aina yhdellä ja samalla eläinlääkärillä. Klinikka oli pieni ja suoraansanoen törkyinen. Halpa hinta ei kuitenkaan tarkoittanu eläimen huonoa hoitoa, päinvastoin tämä eläinlääkäri, joka toimi yksin, sai kissan kuin kissan kuntoon vaikka olimme varmoja, että kissa olisi lopetattava. Ensimmäinen potilas oli muutaman kuukauden ikäinen isäni jalkoihin jäänyt kissa joka meni täysin mutkalle ja jolta uloste lensi ulos yms kamalaa tapaturmassa. Olimme täysin varmoja ettei kissasta tulisi enää eläjää. Ilman minkäänlaisia turhia kokeita lääkäri lääkitsi kissan ja pian olimme kotimatkalla ja kissa oli seuraavana aamuna pystyssä ja täytti viime viikolla 12 vuotta :)
Toinen potilas oli 2 kk ikäinen epilepsiakohtauksia saanut pentukissa. Lääkäriin soitettaessa tämä sanoi puhelimessa mikä kissaa vaivasi (kuultujen asioiden perusteella), lääkäri määräsi kissalle viikon kuurin ihmisten epilepsialääkettä. Kissalla oli vielä kaksi kohtausta samana iltana, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään. Tämä kissa täyttää parin kk:n päästä 9 vuotta :)
Ikäväksemme tämä lääkäri sai jonkin sairauden itselleen ja joutui lopettamaan työnsä, tai näin huhuttiin, todenperäisyydestä en tiedä.
Tämän jälkeen olemme käyttäneet kaupungin eläinlääkäreillä yms klinikoilla kissojamme.
Kolme aikuista;
yhdellä epilepsia jota ei lääkäri osannut todeta eikä uskonut omistajia, sai lääkkeet mutta syytä ei tutkittu sen enempää. verikokeita otettiin mut ei muuta. Tämä kuihtui ja kuoli (syöpä?).
Toisella jokin myrkytystila, lääkäri antoi jotakin lääkettä ja sillä sekunnilla kissa meni tajuttomaksi ja tämän odottamat pennut kuolivat mahaan, kissa lopettettiin
Kolmas kärsi kohtutulehduksesta (2 kk ikäisenä epilepsiasta kärsinyt), jota hoidettiin vuosi jatkuvina virtsatieinfektioina, antibiootti auttoi aina hetkeksi kunnes tila äityi hengenvaaralliseksi yöllä ja kissa leikattiin päivystyksessä. Tämä selvisi hengissä, mutta sai erittäin huonoa kohtelua kuten omistajatkin. Päivystyksessä kysyimme, voisiko leikkauksen tehdä päivämaksulla, heti aamulla. Lääkäri totesi että ellette anna kissaa leikata, hän leikkaa sen silti ja antaa jollekin joka siitä välittää. Kissan toipuessa tuli komplikaatio eikä se saanut ulostettua, taas päivystyskäynti. Ulkomaalainen lääkäri otti kissaa pitkälti avatusta ja tikastusta vatsanalusesta kiinni ja nosti tämän ilmaan, kohta hän haki hanskoja "koska kissa on niin pahaluonteinen ettei sitä voi käsitellä muuten", 8 vuoden aikana se ei ole ollut ilkeä ihmisille.
Neljä pentukissaa;
Yksi kärsi kalkkivajeesta, tätä oli hoidettu ihmisten toimesta 6 pvän ikäisestä kun emo jäi auton alle. Kysyin itse lääkäriltä onko kissoille kalkkia, jota voi anta. Entä luujauho? jne. Mitään ei kuulemma ollut saatavilla, vain ja ainostaan hyvälaatuista kissanruokaa jota pennun tuli syödä ja he myivät sitä. Pentu oli kissa joka ei syönyt kissanruoka, tätä eivät lääkärit kuunnelleet. Eräänä iltana pennun luusto petti ja se sananmukaisesti romahti kasaan kävellessään. Pentu jolla oli useita luita poikki, kiidätettiin päivystykseen lopetettavaksi. (parin kk ikäinen)
Tämän edellisen veli selvisi pidempään. 7 kuukauden ikäiseksi, tällä oli myös kalkkivaje ja se käytettiin eri eläinlääkärillä kun etujalkaan tuli murtuma. Lääkäri määräsi kissojen kalkkivalmistetta, jota ei siis tämän veljelle ollut olemassakaan. Pennun luut vahvistuivat, mutta tämä sai virtsakiviä, joita ei pystynyt hoitamaan ja pentu lopetettiin.
(jatkuu...)
Perheessämme on useita kissoja. Käytimme kissamme aikanaan aina yhdellä ja samalla eläinlääkärillä. Klinikka oli pieni ja suoraansanoen törkyinen. Halpa hinta ei kuitenkaan tarkoittanu eläimen huonoa hoitoa, päinvastoin tämä eläinlääkäri, joka toimi yksin, sai kissan kuin kissan kuntoon vaikka olimme varmoja, että kissa olisi lopetattava. Ensimmäinen potilas oli muutaman kuukauden ikäinen isäni jalkoihin jäänyt kissa joka meni täysin mutkalle ja jolta uloste lensi ulos yms kamalaa tapaturmassa. Olimme täysin varmoja ettei kissasta tulisi enää eläjää. Ilman minkäänlaisia turhia kokeita lääkäri lääkitsi kissan ja pian olimme kotimatkalla ja kissa oli seuraavana aamuna pystyssä ja täytti viime viikolla 12 vuotta :)
Toinen potilas oli 2 kk ikäinen epilepsiakohtauksia saanut pentukissa. Lääkäriin soitettaessa tämä sanoi puhelimessa mikä kissaa vaivasi (kuultujen asioiden perusteella), lääkäri määräsi kissalle viikon kuurin ihmisten epilepsialääkettä. Kissalla oli vielä kaksi kohtausta samana iltana, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään. Tämä kissa täyttää parin kk:n päästä 9 vuotta :)
Ikäväksemme tämä lääkäri sai jonkin sairauden itselleen ja joutui lopettamaan työnsä, tai näin huhuttiin, todenperäisyydestä en tiedä.
Tämän jälkeen olemme käyttäneet kaupungin eläinlääkäreillä yms klinikoilla kissojamme.
Kolme aikuista;
yhdellä epilepsia jota ei lääkäri osannut todeta eikä uskonut omistajia, sai lääkkeet mutta syytä ei tutkittu sen enempää. verikokeita otettiin mut ei muuta. Tämä kuihtui ja kuoli (syöpä?).
Toisella jokin myrkytystila, lääkäri antoi jotakin lääkettä ja sillä sekunnilla kissa meni tajuttomaksi ja tämän odottamat pennut kuolivat mahaan, kissa lopettettiin
Kolmas kärsi kohtutulehduksesta (2 kk ikäisenä epilepsiasta kärsinyt), jota hoidettiin vuosi jatkuvina virtsatieinfektioina, antibiootti auttoi aina hetkeksi kunnes tila äityi hengenvaaralliseksi yöllä ja kissa leikattiin päivystyksessä. Tämä selvisi hengissä, mutta sai erittäin huonoa kohtelua kuten omistajatkin. Päivystyksessä kysyimme, voisiko leikkauksen tehdä päivämaksulla, heti aamulla. Lääkäri totesi että ellette anna kissaa leikata, hän leikkaa sen silti ja antaa jollekin joka siitä välittää. Kissan toipuessa tuli komplikaatio eikä se saanut ulostettua, taas päivystyskäynti. Ulkomaalainen lääkäri otti kissaa pitkälti avatusta ja tikastusta vatsanalusesta kiinni ja nosti tämän ilmaan, kohta hän haki hanskoja "koska kissa on niin pahaluonteinen ettei sitä voi käsitellä muuten", 8 vuoden aikana se ei ole ollut ilkeä ihmisille.
Neljä pentukissaa;
Yksi kärsi kalkkivajeesta, tätä oli hoidettu ihmisten toimesta 6 pvän ikäisestä kun emo jäi auton alle. Kysyin itse lääkäriltä onko kissoille kalkkia, jota voi anta. Entä luujauho? jne. Mitään ei kuulemma ollut saatavilla, vain ja ainostaan hyvälaatuista kissanruokaa jota pennun tuli syödä ja he myivät sitä. Pentu oli kissa joka ei syönyt kissanruoka, tätä eivät lääkärit kuunnelleet. Eräänä iltana pennun luusto petti ja se sananmukaisesti romahti kasaan kävellessään. Pentu jolla oli useita luita poikki, kiidätettiin päivystykseen lopetettavaksi. (parin kk ikäinen)
Tämän edellisen veli selvisi pidempään. 7 kuukauden ikäiseksi, tällä oli myös kalkkivaje ja se käytettiin eri eläinlääkärillä kun etujalkaan tuli murtuma. Lääkäri määräsi kissojen kalkkivalmistetta, jota ei siis tämän veljelle ollut olemassakaan. Pennun luut vahvistuivat, mutta tämä sai virtsakiviä, joita ei pystynyt hoitamaan ja pentu lopetettiin.
(jatkuu...)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kolmas pentu tippui kirjahyllyltä ja tämä kiidätettiin lääkäriin, joka totesi röntgenkuvista ettei jaloissa ole kuin vääntymät jotka paranevat itsekseen Pentu käveli jaloilla 3 viikkoa ja odotimme paranemista, jota ei kuitenkaan tapahtunut vaan pentu sai "kohtauksia" joissa se ulvahti ja murisi. Veimme uudelleen toiselle lääkärille joka kuvasi jalat ja totesi että molemmat jalat ovat olleet poikki asti (isot luut) ja että vain toinen on parantunut. Lääkäri määräsi kissalle häkkilepoa ja kipsasi jalan jota kuvattiin kalliisti muutamien päivienkin välein. Jalan side tuettiin kasvavan pennun alaselän päältä tiukasti, myöhemmin kuvissa näkyi juuri siitä kohtaa notkolla oleva selkä, jota lääkärit väittivät synnynnäiseksi viaksi. Kun pennun jalka luutui, se ei selkävian takia saanut takajalkoja suoraksi vaan kulki matalana. Selkävian takia pentu ei myöskään saanut ulostettua, vaan tuli useita lääkärikäyntejä tyhjennystä varten. Kun kissa "oli kunnossa", tämä halvaantui kävellessään ruokakupille ja se oli lopetettava.
Tämän pennun siskolla oli ripulia ~10 viikon ikäisenä. Kissa sai antibiootin ripuliin, joka tehosi. Pian pennun vatsa meni palloksi ja veimme uudelleen lääkäriin, jossa röntgenkuvattiin ja lääkäri totesi että suolessa on ilmaa. Seuraavan päivän iltana pentu ei päässyt kävelemään vaan se rääkäisi ja hätääntyi liikkuessaan vähänkään, päivystysreissu tuli. Päivystyksessä röntgenkuvattiin ja otettiin verinäytteitä sekä ultrattiin pennun maha. Selvisi että pennun virtsarakko on aivan täynnä ja jätimme pennun virtsarakon tyhjennykseen. Kun menimme hakemaan kissaa, siltä oli otetti sokeriarvot ja tehty monia verikokeita yms. He sanoivat että pennulla on sokeritauti, vaikkakin lääkäri itse totesi että antibiootti, ripuli ja stressi aiheuttavat nousua. He lääkitsivät kuitenkin pentua insuliinilla. Kotiinpäästyään pentu halvaantui ja oli lopetettava.
Kahden edellisen pennun 7 viikkoinen pikkuveli kärsii nyt ripulista. Soitimme edellisiä hoitaneelle eläinlääkärille, josko tämä määräisi antibiootin joka auttoi tämän siskoa. He eivät voi kirjoittaa vaan on otettava verikokeet ja muutenkin tutkittava kissa. Kysyimme lääkäriltä, että miten he voivat ripulia tutkia kun se aiheutti vain turhat suuret laskut siskon kohdalla? Tuommeko pussin sitä itseään että saavat tonkia?? Pentua ei viety tapettavaksi samaan paikkaan, vaan soitimme jo ajanvarauksen umpeuduttua eräälle kaverini suosittelemalle kunnaneläinlääkärille. Tämä ei vastannut mutta soitti pin takaisinpäin, sanoi ettei pentua ole tarvetta viedä tutkittavaksi jos se on pirteä ja hän neuvoi reseptivapaat lääkkeet apteekista. Tänään pentu oli kuitenkin huonompi ja käytettiin ko. lääkärillä. Tämä määräsi pennulle antibiootin ja muita lääkkeitä. Hän ei nukuttanut pentua, eikä alkanut nesteyttää koska tämä oli kuitenkin virkeä. Pentu alkoi virkistyä heti kotiinpäästyään ja alkoi syödä ja juoda. Lääkäreissu maksoi vain alle 40 euroa, kun siskon ripulireissu maksoi yli 80 euroa.
Yhteenvetona siis kalliit eläinlääkärit ovat onnistuneet pelastamaan 7:stä kissasta YHDEN. Rahaa on palanut lähemmäs kuutta tonnia, ja yksi henki pelastettu. Viimeisintä pentukissaa en laske vielä mukaan, aika näyttää miten tämän käy. Kaksi ensimmäistä tarinan kissaa saatiin päivystysajalla kuntoon alle sadalla eurolla kappale. Kohtutulehduskissan lääkärimaksut olivat noin 1 000 euroa, jalkansa katkoneeseen ja tämän siskoon meni yli 2 000 euroa. Epilepsiakissaan tonnin verran yhteensä ainakin ellei enemmänkin. Rahastus onnistuu, mutta kissojen hoitaminen ei kyllä!
Toivon, että löysimme tästä kunnaneläinlääkäristä nyt sen osaavan eläinlääkärin ja saamme edes tämän pentukissan kuntoon.
ensinnäkin, aivan karmeeta luettavaa, tuli ihan paha mieli :( kyllä on kasattu yhdelle porukalle hurjasti huonoa onnea mutta toisaalta taas mietityttää, että miten tuo on mahdollista, että teille on kasaantunut kaikki huonokuntoiset kissat ja miten teillä sattuu ja tapahtuu noin paljon, onko teillä kenties joku kissapelastamo, johon tuodaan niin sanotut kuolevat kissat, jotka eivät normaalioloissa pystyisi elämäänsä pitkään jatkamaan? En kysy tätä pahalla mutta teksti on niin uskomatonta, itsellä on ollut kissoja koko elämäni mutta ei niillä mitään rokotuksia/kastrointeja kummempaa ole tehty/tapahtunut...
Kissapelastamoa.. Mutta kuten sanoin, perheellämme on useita kissoja. Minulla itselläni olisi 4 kissaa, mutta nyt niitä on kolme, koska tämä yksi tarinan pentukissoista oli minun. Vanhemmillani olisi niin ikään 4 kissaa, mutta sama tilanne, tämä tarinan jalkansa katkaissut oli heidän kissansa.
Kahdesta aikaisemmasta pentukissasta on aikaa muutama vuosi, näiden piti jäädä vanhemmilleni. Epilepsiakissa oli minun kissani, joka kuoli muutama vuosi sitten. Tarinan ensimmäinen kissa oli veljeni kissa.
Tässä nyt vain on vainonnut TODELLA huono tuuri minua ja vanhempiani viime aikoina. Kissat ovat siis kaikki olleet omia, ei huonokuntoisia pelastettuja. Kaikki omakasvattamia joilla oli hyvät lähtökohdat elämäänsä.
Ymmärrän kyllä kysymyksesi kissapelastamosta, kuulostaahan tuo luku hurjalta, mutta neljä niistä on todella pentukissoja, joista piti jäädä oman perheen jäseniä ja nyt ne kiskottiin raa'asti elämän alkutaipaleella meiltä pois ja ihan silkasta rahastuksesta. Tällä hetkellä oleva pentukissa, tämä 7 vko, nyt 8 vkon ikäinen voi hyvin. Se käytettiin kunnan eläinlääkärillä, joka ei tehnyt mitään testejä ripuloivalle kissalle, toisin kuin tämän minun aiemman pentukissani kanssa.
Olen tullut siihen tulokseen, että suuremmilla klinikoilla tehdään mielivaltaisesti rahastuksen vuoksi vaikka mitä. Useita verikokeita, röntgeneitä (joita he eivät ole meidän kissojemme kohdalla osanneet edes tulkita), ultraääniä, nesteytyksiä.. Kokeista he selvittävät asioita, jotka olisivat kissalle normaaleja ja itsekseen ohimeneviä juttuja. Kun näitä lääkitään, tekee se vain hallaa kissan terveydelle. Kissa on kuitenkin loppujen lopuksi "villieläin" alunperin ja kissa tunnetusti kestää monenlaista ja paranee hyvin itsekseenkin. Nähtävästi kissan elimistö ei kestä turhia lääkkeitä yms toimenpiteitä, ne eivät kuulu sille luonnostaan.
Jos otetaan nämä kaksi samassa tilanteessa ollutta kissanpentua (vain ripulia). Ikää suunnilleen saman verran. Tämä ensimmäinen, joka kuoli; Käytettiin suuremmalla klinikalla, joka tuntui erittäin fiksulta ja osaavalta paikalta. Täällä tältä otettiin verinäyte, ja tätä röntgenkuvattiin ja nesteytettiin, vaikkei todellakaan ollut kuiva vaan joi itse paljonkin, ruokahalukin oli tallella. Kissa sai antibioottia, mutta tätä ei annettu pistoksena alkuun lainkaan. Tuloksena ripuli jatkui ja kissalle tuli muutakin ongelmaa, ei sen pahempaa kuin se, että peräsuoli tuli niin kipeäksi, että kissa pidätti virtsaansa. Taas röntgen, ultra ja verikokeita. Virtsantyhjennystä ei tehty kuten piti vaan tällöinkin tehtiin monia testejä ja kissalle taiottiin tuo kuuluisa sokeritauti, vaikka lääkäri myönsi että lääkitys ja stressi nostavat sokeriarvoja, tälle annettiin lääkettä tähän tautiinsa. Nestettä tähän kilon painoiseen pentuun pumpattiin varmaan puolet kissan painosta. Kotona lääkäriin viedessä pirteä kissa siis halvaantui, lääkäri ei meinannut ottaa sitä yöllä lopetettavaksi, vaan olisi pitänyt odottaa aamuun kivusta huutavan pennun kanssa.
Tämä toinen pentu jota ei samaan paikkaan viety. Kunnaneläinlääkäri, siis pieni paikka. Ei rauhoittanut kissaa, koska se oli pirteä. Hän ei antanut nesteytystä, koska pentu ei ollut kuiva. Hän ei tehnyt mitään muuta, kuin antoi antibioottia ruiskeena ja kertoi että juuri tässä iässä pennut saavat helposti ripulin, kun oma vastustuskyky alkaa kehittymään. Hän määräsi antibioottikuurin ja illalla pentu alkoi jo toipumaan.
Eli jos tämä ensimmäinen pentu olisi hoidettu ns 'huonosti', annettu vain se antibioottipistos ripuliin, olisi tämä todennäköisesti hengissä. Ei tuntuneet tietävän suuremman klinikan lääkärit tätä, että se on normaalia tuon ikäiselle pennulle. Ja jos tämä olisi edelleen pidättänyt virtsaansa, olisi tämä varmasti selvinnyt elossa pelkästä virtsantyhjennyksestä, koska rakko tyhjeni itsekseen kun kissa rauhoitettiin. Kuitenkaan he eivät voineet antaa pienen elämän jatkua.. Rahaa oli saatava turhista kokeista ja lääkkeistä, sekä vielä lopetuksesta.
Olen kuullut muiltakin ihmisiltä samantapaisia rahastuskokemuksia, joissa rakas lemmikki on kuollut. Näistä ei vain kirjoiteta, vähemmän kissoja omistavat ja harvemmin lääkäreillä näitä käyttävät jopa ajattelevat, että kissasta vain ei ollut eläjäksi.
eläinlääkäri on mielestäsi tehnyt hoitovirheen, siitä pitää aina valittaa!
Lisäksi valitse sellainen eläinlääkäri mistä pidät, älä välttämättä sitä mikä on lähinnä.
Itse en pidä paikkakuntani ell, vaan kuljetan kissani 80 km päähän turvalliselle ja luotettavalle eläinlääkärille.
Jos lääkäri väittää esimerkiksi, että kyseessä on "synnynnäinen vika" vaikka molemmat tietävät vian tulleen hoidon yhteydessä, miten sen vaikkapa kolmannelle osapuolelle todistat? Kuolleen kissan omistajan sana eläinlääkärin sanaa vastaan. Korvauksia lienee täysin turha perätä.
Minä koitin valittaa asiasta kun oma pentukissani (ripuli ja virtsarakkovaivat) kuoli lääkärin toimesta. Otin yhteyttä useaan paikkaan, josta ohjattiin aina seuraavalle, koska asia ei kuulunut heille. Viimeisestäkin paikasta sanottiin, että asia ei kuulu hänelle. Lopulta otin yhteyttä eläinsuojeluun, koska katsoin että kissaani kohdeltiin täysin jopa rangaistavasti, täältä minulle ei vastattu mitään muuta kuin että pitää ottaa yhteyttä paikkaan, josta koko "ei kuulu meille" rinki alkoi.
Tässä olikin sellainen juttu, että meillä oli erittäin huono lääkäri hoitamassa kahta ensimmäistä suuremmalle klinikalle siirtynyttä kissaa. Kahta pentukissaa hoitivat toiset lääkäriasemat, koska tämä yksi oli todettu huonoksi. Kun pari muuta klinikkaa tuli todettua huonoksi, toiset pentukissat vietiin klinikalle, joka vaikutti hyvinkin ammattitaitoiselta vaikkeivat sitä lopulta olleetkaan. Jos tietäisin sen kissalle turvallisen ja osaavan eläinlääkärin, kulkisin vaikka toiseen päähän suomea jos kissan olisi todennäköistä selvitä hengissä.
Aivan ensimmäisten ja viimeisten kokemusten pohjalta voin sanoa, että nähtävästi ne ammattitaitoisimmat ovat juuri kunnan eläinlääkärit yms pienet paikat, vaikka tähän asti olin harhaluulossa että paikka jossa on kaikki uusinta huutoa olevat laitteet ja mahdollisuudet, olisi se rakkaan perheenjäsenen pelastus. Näin ei kuitenkaan ollut..
ei vi muuta ku pyöritellä päätään, kamalaa :( pitää laittaa muistiin noi sun jutut, ja olla tarkkana seuraavalla lekurikeikalla. Jaksamisia teille!
Eli tarinassani kerroin tuolloin 8 viikkoisesta pennusta, jolla ilmeni samat vaivat kuin eläinlääkärin virheistä kuolleilla muutamia kuukausia vanhemmilla sisaruksillaan, eli voimakasta ripulia. Tämän pennun aivan ihana isosisko kuoli juurikin tähän vaivaan koska eläinlääkäri määräsi vain antibioottia ripuliin. Lyhyesti; "isosiskokissan" vatsa turposi aivan palloksi vaikka ripuli hellittikin antibiootilla, ja lopulta vaiva iski selkärankaan ja pentu halvaantui.
Tämän hetkinen pentukissa siis käytettiin samasta vaivasta kunnan eläinlääkärillä, joka ei tehnyt minkäänvaltakunnan testejä vaan määräsi pidempiaikaisen vahvemman Axilur matokuurin ja sanoi että tämän ikäisillä pennuilla usein ilmenee matoja ja vaaditaan laajakirjoinen matolääke. Aiemmat pennut madotettiin heikommalla matolääkkeellä ja eläinlääkärit olivat tästä tietoisia, eivätkä missään vaiheessa sanoneet että kyse voisi olla madoista, jonka tämä turhia tutkimuksia tekemätön kunnaneläinlääkäri totesi aivan samantien.
Nyt useita viikkoja myöhemmin (vaiheessa jossa siskonsa oli jo kuollut) tämä nykyinen pentu voi hyvin ja on erittäin virkeä ja tämä parantuminen alkoi jo saman päivän iltana jolloin pentu käytettiin eläinlääkärillä. Ja pakko mainita vielä, että tämän sisarusten hidas ja tuskallinen tappaminen suuremmilla klinikoilla maksoi useita satoja euroja kaikenmaailman testeineen joista ei kuitenkaan mitään selvinnyt, ja tämä pentukissa parani alle 50 eurolla.
Aivan käsittämätöntä rahastusta eläinparan kustannuksella. 12 v. vanha koiramme sairastaa nivelirikkoa, anaalirauhasten kroonistunutta tulehdusta ja isoja nisäkasvaimia. Liikkuminen on vaikeaa. Silti nämä rahastajat(Oululainen eläinklinikka, ulkomaalainen lääkäri) suosittelevat kolmea isoa leikkausta, cartrophen piikkejä ja kipulääkitystä. Kärsimys vain jatkuisi. No, tulisihan siitä klinikalle yli 1500 euroa tuloja jos jatkettaisiin koiraparan tuskaista elämää ehkä vain muutamalla kuukaudella. Aivan järjetöntä. Kunnallisen eläinlääkärin mielipide on että jos olisi oma koira kyseessä niin lopettaisi eikä antaisi kärsiä enää. Jos kerran kipulääkkeilläkin liikkuu huonosti ei sitä mitkään leikkaukset ja lääkkeet paranna enää tuossa iässä.
Kysykää ihmiset hyvät jos olette epävarmoja aina muiltakin lääkäreiltä mielipidettä. Omaa päätöstäkin helpottaa ja koiran kärsimys ei enää sen takia jatku,