Kertokaapa minulle energian aistimisesta.
Itse kuvittelen, että minulla on jonkinlainen yhteys sellaisiin ihmisiin, joita näen silloin tällöin jossakin, mutta en tunne henkilökohtaisesti. Esimerkiksi toistuvat katseen kohtaamiset ja tietoisuus toisen ihmisen läsnäolosto ovat tällaisia merkkejä
On toki mahdollista, että kuvittelen kaiken, eikä mitään mystistä liity yhtään mihinkään. Mutta maailma olisi paljon mukavampaa, mikäli voisi uskoa energioihin ja yhteyksiin ihmisten välillä. Eikö teistäkin?
Itse kuvittelen, että minulla on jonkinlainen yhteys sellaisiin ihmisiin, joita näen silloin tällöin jossakin, mutta en tunne henkilökohtaisesti. Esimerkiksi toistuvat katseen kohtaamiset ja tietoisuus toisen ihmisen läsnäolosto ovat tällaisia merkkejä
On toki mahdollista, että kuvittelen kaiken, eikä mitään mystistä liity yhtään mihinkään. Mutta maailma olisi paljon mukavampaa, mikäli voisi uskoa energioihin ja yhteyksiin ihmisten välillä. Eikö teistäkin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuleeko lämmin, iloinen, rauhallinen olo? Haluaisit halata pelkästä hyvänolon-tunteesta?
Näin tuntui kerran hämmästyttävän voimakkaasti ja usein tapahtuu murto-osa tuosta kun kohtaan jonkun uuden persoonan. Oudointo oli se, ettei ollut merkitystä onko persoona mies tai nainen.
Joten tämä ainakin uskoo enrgieoihin ja yhteyksiin ihmisten (jonkin osan meistä) välillä.
nahoissaan kyllä tuntee ja muunkinlaiset katseet ovat selvästi aistittavissa. Mitenhän lie, jos kaikki on yhtä värähtelevää energiaa niin tuijotanko itse itseäni?
voisko olla niin että tuijottaisikin jotain suurempaa...
Entäs jos ei ole mitään suurempaa kuin Itse?
Niin...entä jos ei olekkaan. Tuossa toisessa tekstissäsi mainitsit jotain mikä tuntui "omalta". Alaselässä on kohta minkä jopa näihin minun juttuihin pienellä epäilyksellä suhtautuva persoona tunnustaa tuntevansa. Samanlainen kummajainen on myös tuossa lapaluiden välissä. Ja sen pienen kokemuksen perustella, mitä taijiin keskityin; käsien väliin jäävä ilma tuntuu "paksulta". Jos ei ole energiaa niin mitä? Miten voi olla jotain kun ei näe? Ja kun ei ihminen näe...niin eihän sitä voi uskoa ;)
"Ja sen pienen kokemuksen perustella, mitä taijiin keskityin; käsien väliin jäävä ilma tuntuu "paksulta". Jos ei ole energiaa niin mitä? Miten voi olla jotain kun ei näe? Ja kun ei ihminen näe...niin eihän sitä voi uskoa ;)"
Sen voi nähdä sellaisena väreilevänä ilmana käsien välissä, helpoiten minusta tummaa taustaa vasten. Voi olla että se vaatii jonkin verran harjoitusta.
Ei kannata uskoa mitään.
Tarkentaisitko.
Ajattelen samoin, mutta ajattelemmeko me yhdessä samoin?
Mutta toisaalta....johonkin asiaan kovasti "uskovana" on helppo olla, ei tarvitse kyseenalaistaa tai epäillä uskoaan koska ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. Minulle tämä ei vain sovi, koska....noh....ei vain sovi :)
Minä olen saanut hyvin konkreettisia kokemuksia energiasta harjoittelemalla itsepuolustuslajia joka perustuu energian manipulointiin. Minua on horjutettu (näkemättäni) koskettamatta energian voimalla, minun ruumiini on sekoitettu energian voimalla. Tällaisia tunteita on vaikea selittää, ne täytyy kokea. Voin vain sanoa että olen tuntenut kuinka koko ruumiini sisältö tuntui olevan kuin päämäärättömästi vellovaa ilmaa. Tai tiedätkö sen tunteen kun saa kovan tällin päähän ja on hetken vähän hukassa. Kuvittele sama tunne, mutta se sijaitseekin alaselässäsi. Tai pelkkä kosketus tiettyihin ruumiin kohtiin joka aiheuttaa selittämätöntä poltetta. Vielä omituisenpia asioita kuin olen kokenut, olen nähnyt.
Energian voi tuntea suhteellisen helposti käsissään erilaisina tuntemuksina, esim hylkimisenä tai magneettisuutena. Se voi olla erilaisia aaltoja jotka kulkevat ruumiissa tai kerätytyy tiettyyn kohtaan.
Näitä ylläkuvailtuja kokemuksia voi selittää esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen kontekstissa chi:n käsitteen avulla.
Onhan noita kaikenlaisia muitakin erikoisia kokemuksia, vaikea sanoa mitkä sitten tulisi selittää energialla.
Voihan tuon myös muuten nähdäkin. Oommä nähny.
Ystäväni kanssa meillä on tapana aina sillointällöin lähetellä toisillemme energiaa. Vastaanottaminen tuntuu siltä kuin jokin lämmin ja pehmoinen laskeutuisi päälle ja peittäisi alleen, lisäksi voi tuntea elinvoiman ja veren kohinan suonissa.
Kerrassaan turvallinen ja ihana tunne!
Voiko siihen luottaa? Esimerkiksi sellaisten ihmisten välillä, jotka eivät ole koskaan keskutelleet?
Uskotteko että maailmankaikkeus lähettää meille sellaisia pieniä yhteensattumia, jotka jollakin tapaa voidaan ymmärtää merkeiksi? Toisin sanoen energia jollakin tapaa reagoi toiveisiimme. Tarttumalla tällaisiin yhteensattumiin me saamme opastusta.
Yritän pitää itseni järjestyksessä, taikka lähinnä se on tämä järkiminäni joka yrittää kumota tunneminän aivoitukset.
Mutta tuosta uskomisesta. Itse voin sanoa esim.: Uskon, että minulla on aivotoimintaa. Mutta voinko sanoa, että uskon intuitioon? Voin sanoa että uskon johonkin kun minulla omakohtainen kokemus.
Jälkimmäinen kappale kirjoitukessasi käsittelee aihetta mihin haluan uskoa. Kokemuksiakin löytyy aiheesta, mutta uskonko?
Olen oppinut itsestäni, että jos "kokemuksissa" tulee taukoa niin järkiminä alkaa tolkuttamaan tunneminälle että "No niin, siinäs näet. Muistelet jotain mitä ei ole ollutkaan". Mutta kun kokemus tulee voimakkaasti vastaan niin uskokin palaa.
Noihin kokemuksiin liittyy niin voimakas "hyvänolon tunne", ettei järkiminäkään voi sitä ohittaa. Ja tuosta opastuksesta: kohdallani jokainen kokemus on ollut myös oivallus. Ja tämän oivalluksen jälkeen on tullut tämä hyvänolon -tunne. Pienen pienessä päässäni olen yhdistänyt tämän opastukseen ja oppimiseen vrt. henkinen kasvuni.
Myös oikein porukalla lähdimme tätä kerran ruotimaan ja pääsimme ajatuksissamme niinkin pitkälle, että löysimme mukamas teoreettista pohjaa. En tähän kuitenkaan kirjoittele ettei kenenkään tarvitse käskeä minun lukemaan suhteellisuusteoriaa tms. ennen kuin avaan suuni....
Selvennykseksi; olen mukamas tuolaisen kokemuksen/opastuksen/oivalluksen kautta ymmärtänyt että vastaus olisi minussa itsessäni kunhan vain väännän vastaanottimen päälle. Ja kerran meillä on tämä uskonnonvapaus; minä uskon tähän ja se riittää minulle.
En tiedä onko se maailmankaikkeus, mutta kyllä minusta ainakin jokin tuntuu koettavan viestiä kanssani aiheuttamalla tasaisen taatusti erilaisia yhteensattumia. Monet niistä ovat luonteeltaan ainakin näennäisesti järjettömiä, mutta toisissa tuntuu olevan jokin sanoma, kuten "hyvä on, asia kuitattu" tai "muistathan vielä tämänkin asian" tai "olet menossa oikeaan suuntaan". En osaa sanoa mistä tässä oikeasti on kysymys, mutta kaikenlaisia enteitä ja yhteensattumia on viime aikoina ollut tavallista enemmän. Joitakin unissani tapahtuneita asioita on myös alkanut tapahtumaan reaalielämässä, eli lasken enneunien tapaiset tapahtumat osaksi tätä mysteerien soppaa. Kyllä se on se Jungin synkronisiteetti joka edelleen rulettaa...
:a:
Asiaa haastat. Juuri äsken tapahtui...
Työkaveri menneiltä vuosilta pistäytyi, emme ole koskaan keskustelleet niin syvällisiä että hän olisi tietoinen ajatusmaailmastani mitä tulee käsitteisiin "maailmankaikkeus", "henkinen kasvu", "kollektiivinen ajattelu" jne. Lähtiessään pois hän lausahti normaalit "nähdään jne", mutta....sanansa lähtiessään: "voimia siskoseni" saivat suuni loksahtamaan auki. Väistämättä tuli tunne ettei nuo sanat tulleet kaverini aivoituksista (ei kuulu hänen sanavarastoonsa) vaan jostain muualta.....
Juuri sillä hetkellä ajattelin työurakkaani minkä tulen tekemään tässä pääsiäisen "lomilla"; pistää miettimään että pystyikö hän lukemaan ajatukseni? No ei sentään, hän ei ole kiinnostunut näistä asioista eikä allekirjoittaisi pätkääkään "näitä juttuja". Mistä sitten on kysymys? Yhteensattuma? No juu....
Välillä voisin väittää että "joku sanoo" minulle: eikö se asia nyt mene perille? Pitääkö sitä vielä hakata päätä seinään, ennen kuin ymmärrät? Ja sitten tulee joku joka vääntää asian nurinniskoin....
Enää ei kuitenkaan tätä "uskoa" minulta viedä, koska olen saannut tuntea sen "porkkanan" kerran niin voimakkaasti ja useita kertoja olen saannut miniporkkanoita napostella. Vaikeinta on tällä hetkellä odottaminen....ei millään malttaisi odottaa sitä seuraavaa kertaa. Ja sitten tämä pieni ääni sisälläni kertoo, ettei se pyytämällä tule....
Minulla on aika skeptinen luonne ja sanoisin, että maailmankuvani on hyvinkin tieteellinen. Mutta jotenkin myös vastustan sellaista ylimielistä "rationaalisen tieteen" ihannointia. Aivan varmasti on sellaisia asioita, johon nykytiede ei pysty vastaamaan ja joita on nykytieteen paradigmasta käsin mahdotonta edes ajatella.
Voi olla täysin mahdollista, että mikäli kaikki on vain samaa atomimössöä, joka sinkoilee sinne tänne, niin atoimeilla voi hyvinkin olla keskenään jonkinasteinen yhteys.
Muistan lukeneeni jostain, että joissakin tutkimuksissa, joissa on seurattu atomien liikkeitä, ne sinkoilevat juuri sinne minne tiedemiehet odottavat niiden ilmestyvän. Ikään kuin tutkijan odotuksilla olisi vaikutusta atomien liikeisiin.
En tiedä onko tässä mitään perää. Sen tiedän, että jokainen itseään kunnioittava luonnontieteilijä kiistää tuollaiset höpsötyksen. Mutta minä en olekaan luonnontieteilijä, ja olen tullut siihen tulokseen, että liika rationaalisuus tukahduttaa ihmisen.
Minä olen ehkä viime aikoina alkanut ajatella, että jokin ihmistä suurempi älykkyys on kaiken tämän takana. Sitä voi kutsua energiaksi, maailmankaikkeudeksi, luojaksi, äidiksi tai jumalaksi. Ja että se jollakin tapaa opastaa ja ohjaa meitä. Ainakin heitä, jotka haluavat uskoa vaistoonsa, yhteensattumiin ja merkityksiin. Ehkäpä ihmiset, jotka uskoo uskollaan toteuttavat tuollaiset asiat. En tiedä.
Mutta minullekin sattuu varsin usein yhteensattumia, jotka näyttävät rationaalisesti ajateltuna äärimmäisen epätödennäköiseltä.
Itse asiassa tänään istuin kahvilassa ja kerroin äskettäin tekemästä Saksan reissusta ja siitä miten äärimmäisen hyvä ratkaisu se oli. Saman tien lähdin käymään wc:ssä, jossa eräs nainen puhui saksaa kännykkäänsä. Kerroin tuosta rationaaliselle ja skeptiselle ystävälläni, jolle oli logiikan tunnilla opettu, että mm.Nostradamuksen ennustuksissa ei ollut logiikan kannalta päätä eikä häntää. Hän teki yhteensattumistani hieman samantyyppisen johtopäätöksen.
No, eipä tuo yhteensattuma kyllä järin kummallinen ollut. Mutta on sitä tapahtunut muutakin.
Samoilla linjoilla liikumme aivotuksissamme. Itselleni on nykyään tullut vaikeuksia käyttää jo olemassa olevia termejä/sanoja yms. kuvaamaan esim. tätä "energiaa". Joku ns. uskovainen voisi helposti sanoa että jumalastahan te puhutte....
Jäin miettimään mikä siinä nyt ottaa vastaan; miksen voi? Ja luulisin, että tämä liittyy jotenkin tähän poisoppimis-käsitteeseen minkä olen päässäni kehitellyt. Eli oppiakseni jotain on minun ensin opittava jo opitut tavat/käsitteet jne. pois itsestäni.
Sanaan jumala liittyy paljon eri uskontojen jo valmiiksi luomia käsitteitä. Siksipä minusta tuntuu vaikealta käyttää, koska ne käsitteet sotivat pikkasen omaa käsitystäni vastaan.
Hauskaa että "minunlaisia" outoja löytyy enemmänkin. Kun muistot/tuntemukset jo koetusta (energiasta/valosta/positiivisuudesta/luojasta...ihan millä sanalla vain ilmaistuna ;)....) niin kun tuntemukset alkavat haalistua: tunneminäni lohduttaa tätä jästipäistä järkiminääni näin: Mitä sitten; jos nautin jokaisesta elämäni hetkestä ja siinä olevista vaikeuksista (huolet/murheet/kiire/väsymys....) huolimatta hymyilen enkä kohtele ketään väärin, niin mitä sitten jos tässä ei ole järjenhiventäkään...
Ehkäpä kristinusko tai islam tarjoavat yhden tavan lähestyä tätä energiaa tai suurta älykkyyttä. Mutta vastenmielisen siitä tekee, että se tarjotaan ilman vaihtoehtoa, "totuutena", johon kaikkien on taivuttava. Tällöin yksilölle käsityksineen, mielikuvineen tai tahtoineen ei jää mitään sijaa.
Lisäksi näiden uskontojen fundalistisimmat, jotka pitävät itseään tosi uskovaisina, tuntuvat hallitsevan hyvin toisten ihmisten neuvomisen ja tuomitsemisen, mutta sydämmessään heille ei tunnu olevan rakkautta eikä ymmärrystä. Ja minusta rakkaus ja ymmärrys ovat merkkejä siitä, että jonkinlainen yhteys energiaan on syntynyt.
Ehkäpä yksi syy näiden uskontojen suosioon on, että totuus annetaan valmiina, mikä on paljon helpompaa kuin etsiä vastauksia itse ja epäillä kaikkea, jopa omaa olemassa oloaan. Toinen syy suosioon on varmasti se, että jumaluus on helpompi hahmottaa silloin kun se personoidaan.
Mutta voimmehan mekin keksiä itsellemme henkilökohtaisen jumalan/jumalattaren kuvaamaan tätä energiaa. Jos koemme sen tuovan meille opastusta, niin mikäs sen parempaa.
Jälleen; samansuuntaisesti ajattelet.
Olen itse tullut siihen ajatelmaan, että miksi tämä pitää tehdä näin vaikeaksi? Ihmiset riitelevät esim. onko tämä energia jumala vai allah ja ettei se voisi olla sama molemmilla. Unohtavat siinä sivussa miksi se jumala tai allah olikaan niin tärkeä juttu että siitä kannatti riidellä.
Fanattisuus missä tahansa saavuttaa hyvillekkin asioille sellaiset mittasuhteet, ettei se hyvä enää pääse esiin.
Rakastan "jos-leikkiä": eli jos lehmällä olisi siivet jne... Kerran aloitin miettimään englanninkielistä sanontaa I fall in love....Ja kristinuskossa vallitsevaa käsitystä "kun ihminen uskoo jumalaan niin hän tuntee itsessään jumalan rakkauden"....Tästä siltana ajatukseni seuraavaan...Mitä alkujaan on tarkoitettu tuolla engl.kielisellä tekstillä? Että rakastun siihen toiseen persoonaan vai että rakastun siinä toisessa persoonassa olevaan jumalan rakkauteen?...
Noh....foorumin nimestä poikkean....toisaalta perusteluni:
Jos maagikoksi kasvetaan, niin eikä toisaalta persoonan oma henkinen kasvu, itsensä etsiminenkin voisi olla sitä....
henkiopas aina sanoo: LUOTA. Ilman luottamusta ei ole mitään. Ilman luottamusta ei ole uskoa, ei energiaa, ei elämää ylläpitävää voimaa. Kun luottaa, saa kaiken sen energian minkä osaa vastaanottaa.
jonka asuinpaikkana on ykseys. Ja siellä meillä on kaikilla omat oppaamme. Nämä ohjaavat ajatuksiamme. Toiset sanovat se on Itse tahi alitajunta. Jokatapauksessa sen tehtävänä on herätellä ihmistä jolla on vastaanottoon kykyä. Kuitenkin siinä mitassa kuin on valmis vastaanottamaan. Jos sanot tälle ohjaajallesi otan vastaan ja kuuntelen niin saatat saada ihan selkeätäkin ohjausta ilman sattumia.Tämä tietoisuus toimii sillä taajuudella ja tavalla johon luotamme ja uskomme. Siksi sillä on monia nimiä ja monia reittejä tulla ihmisen luo.