Tänään!

Teko, tai tässä tapauksessa oikeastaan tekemättä jättäminen, ei ollut niin paha, ettenkö kehtaisi naamaani näyttää... Mutta harmittaa kyllä paljon. Olin niin... jäykkä. Mieluiten työntäisin pääni hiekkaan, kun seuraavan kerran kohdataan. Anteeksi en uskalla ääneen sanoa, sillä voisihan tulla vastaan se nolo tilanne, että hän ei tiedä miksi pyydän anteeksi...

ETSN kirjoitti:

Teko, tai tässä tapauksessa oikeastaan tekemättä jättäminen, ei ollut niin paha, ettenkö kehtaisi naamaani näyttää... Mutta harmittaa kyllä paljon. Olin niin... jäykkä. Mieluiten työntäisin pääni hiekkaan, kun seuraavan kerran kohdataan. Anteeksi en uskalla ääneen sanoa, sillä voisihan tulla vastaan se nolo tilanne, että hän ei tiedä miksi pyydän anteeksi...

Kaikille varmaan sattuu joskus vastaavanlaisia tilanteita. Tietääkö hän ihastumisestasi? Varmaan olisi ihan mielissään jos tietäisi. Voit vaikka seuraavan kerran kohdatessanne halata iloisesti ja vaikka sanoa ihan ääneen anteeksi. Anteeksi voi pyytää muutenkin kuin pää nuokuksissa :) Jos hän ihmettelee anteeksipyyntöäsi, niin sanot niinkuin asia on. Ei siinä mitään pahaa ole. Me suomalaiset ollaan vaan niin niin jäykkiä ja pelätään toisimme ihan turhaan. Uskallamme kyllä sanoa pahasti, mutta kauniisti sanominen onkin jo vaikeampaa. Itse olen päättänyt jo kauan sitten, että koetan viljellä myös noita kauniita sanoja ja yllätyksekseni moni on ollut ihan mielissään vaikka joskus myös hieman hämillään. Olen suoraan sanonut jos tykkään jostakin ja olen kyllä saanut saman vastauksen itselleni. Ei se silti ole sitä, että se olisi johtanut johonkin, mutta tietääpähän toinen, että pidän hänestä.

< x > kirjoitti:

Kaikille varmaan sattuu joskus vastaavanlaisia tilanteita. Tietääkö hän ihastumisestasi? Varmaan olisi ihan mielissään jos tietäisi. Voit vaikka seuraavan kerran kohdatessanne halata iloisesti ja vaikka sanoa ihan ääneen anteeksi. Anteeksi voi pyytää muutenkin kuin pää nuokuksissa :) Jos hän ihmettelee anteeksipyyntöäsi, niin sanot niinkuin asia on. Ei siinä mitään pahaa ole. Me suomalaiset ollaan vaan niin niin jäykkiä ja pelätään toisimme ihan turhaan. Uskallamme kyllä sanoa pahasti, mutta kauniisti sanominen onkin jo vaikeampaa. Itse olen päättänyt jo kauan sitten, että koetan viljellä myös noita kauniita sanoja ja yllätyksekseni moni on ollut ihan mielissään vaikka joskus myös hieman hämillään. Olen suoraan sanonut jos tykkään jostakin ja olen kyllä saanut saman vastauksen itselleni. Ei se silti ole sitä, että se olisi johtanut johonkin, mutta tietääpähän toinen, että pidän hänestä.

mielissään kun saa tietää jonkun ihastuneen!Ei varsinkaan sellaisen johon ite ei alkuunkaan ole kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, eikä aikeissa olekkaan.
Tai että sitten "ei kukaan" tulis halaa "iloisesti " anteeks sellaista mitä sä et oo huomannutkaan.Vähän noloo itellekkin ku toinen pyytää anteeks ku on ollut sulle tyly, ku et ite oo huomannutkaan, eikä merkkaa sulle mitään.Oot ihan WTF??

Se on ihan kohteliasta olla hyppäämättä tungettelevasti kenenkä iholle!

Muutenkin maassa maan tavalla.Me pohjolan ihmiset ollaan tämmösiä ja etelän ihmiset semmosia,Se on kulttuuri kysymys!
Ei suomalaisen tarvi pyytää anteeks olemista sellasia ku ollaan.Ei me muututa koskaan samanlaisiks ku jossain esim.Buerto Ricossa.Me ollaan vähän jäyhiä ja pysytään sellaisina, vaikka kuinka kansainvälistytään ja maamme muuttuu monikulttuurisiksi.

Anteeks pyytämistä face to face kannatan minäkin.Silloin kun siihen on oikeesti aihetta.

< x > kirjoitti:

Kaikille varmaan sattuu joskus vastaavanlaisia tilanteita. Tietääkö hän ihastumisestasi? Varmaan olisi ihan mielissään jos tietäisi. Voit vaikka seuraavan kerran kohdatessanne halata iloisesti ja vaikka sanoa ihan ääneen anteeksi. Anteeksi voi pyytää muutenkin kuin pää nuokuksissa :) Jos hän ihmettelee anteeksipyyntöäsi, niin sanot niinkuin asia on. Ei siinä mitään pahaa ole. Me suomalaiset ollaan vaan niin niin jäykkiä ja pelätään toisimme ihan turhaan. Uskallamme kyllä sanoa pahasti, mutta kauniisti sanominen onkin jo vaikeampaa. Itse olen päättänyt jo kauan sitten, että koetan viljellä myös noita kauniita sanoja ja yllätyksekseni moni on ollut ihan mielissään vaikka joskus myös hieman hämillään. Olen suoraan sanonut jos tykkään jostakin ja olen kyllä saanut saman vastauksen itselleni. Ei se silti ole sitä, että se olisi johtanut johonkin, mutta tietääpähän toinen, että pidän hänestä.

Tai voihan tuo tietääkin... En osaa sanoa... Mutta minä en aio olla se, joka kertoo.

se on piste. kirjoitti:

mielissään kun saa tietää jonkun ihastuneen!Ei varsinkaan sellaisen johon ite ei alkuunkaan ole kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, eikä aikeissa olekkaan.
Tai että sitten "ei kukaan" tulis halaa "iloisesti " anteeks sellaista mitä sä et oo huomannutkaan.Vähän noloo itellekkin ku toinen pyytää anteeks ku on ollut sulle tyly, ku et ite oo huomannutkaan, eikä merkkaa sulle mitään.Oot ihan WTF??

Se on ihan kohteliasta olla hyppäämättä tungettelevasti kenenkä iholle!

Muutenkin maassa maan tavalla.Me pohjolan ihmiset ollaan tämmösiä ja etelän ihmiset semmosia,Se on kulttuuri kysymys!
Ei suomalaisen tarvi pyytää anteeks olemista sellasia ku ollaan.Ei me muututa koskaan samanlaisiks ku jossain esim.Buerto Ricossa.Me ollaan vähän jäyhiä ja pysytään sellaisina, vaikka kuinka kansainvälistytään ja maamme muuttuu monikulttuurisiksi.

Anteeks pyytämistä face to face kannatan minäkin.Silloin kun siihen on oikeesti aihetta.

En itsekään pidä siitä, että joku tulee kysymättä iholle. Tai ei tarvitse olla edes kosketuksissa. Oma henkilökohtainen "reviirini" on isompi kuin itse olen. Olen vähän kai "jörrikkä" :) ja se on vain osa minua. Se kuuluu pakettiin. Minullakin on joskus vähän huonoja ja omituisia päiviä. Enimmäkseen olen kuitenkin erittäin huomaavainen ja kohtelias.

Jännityksellä odotan, mitä seuraavaksi...

ETSN kirjoitti:

Tai voihan tuo tietääkin... En osaa sanoa... Mutta minä en aio olla se, joka kertoo.

Oletteko saman ikäisiä? Teillä voi olla ihan samanlaisia mietteitä. Jos "iholle" meneminen on vaikeaa, niin kyllä läheisyyttä voi opetella. Luulisi jokaisen kaipaavan läheisyyttä. Itse olen luonteeltani sellainen, että annan mielelläni läheisyyttä toiselle, eli minun on helpompi antaa sitä kuin ottaa vastaan, vaikka kovasti kaipaankin kosketusta. Olen vain opetellut vuosien varrella myös vastaanottamista ja kyllä on kannattanut !
Miksi muuten et voi kertoa ?

Ilmeisesti voi. :( Ajatus ei ollut niin paha kuin teko.