Lähisukulaiseni uhkaa meitä muita pesänjakajan hakemisella, jos emme saa jaettua jäämistöä sovussa ( eli tekisimme juuri niin kuin hän tahtoo = myisimme kaiken pois)
Pesänjakaja tulee kuulemma kauhean kalliiksi ja kaikki me joutuisimme maksamaan niitä kuluja. Eikö pesänjakajaa hakevan kuulu siis maksaa?
Sanoi myös, että maksut voidaan hoitaa myymisestä saaduilla rahoilla, jotta kukaan ei joudu panemaan omistaan.
Pesänjakaja tulee kuulemma kauhean kalliiksi ja kaikki me joutuisimme maksamaan niitä kuluja. Eikö pesänjakajaa hakevan kuulu siis maksaa?
Sanoi myös, että maksut voidaan hoitaa myymisestä saaduilla rahoilla, jotta kukaan ei joudu panemaan omistaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näinhän siinä käy että jos perintöä ei jaeta sovussa, se jaetaan pakolla pesänjakajan kuluilla vähennettynä. Auttaisi paljon, jos olisit kertonut mitä omaisuutta jäämistössä on, ja miksi sitä ei mielestäsi voi myydä. Jos omaisuutta ei ole mahdollista jakaa perustamatta yhteisomistussuhteita (asunto-osake, tontti, niin pieni maa-alue ettei voi lohkoa), se menee pakolla myyntiin lopulta kuitenkin jos yksikin haluaa niin.
Pesänjakajan palkkion maksavat kaikki osakkaat pesän varoilla. Ainoastaan silloin jos pesän arvo ei riitä edes jakajan palkkioon mutta hakija tai jotkut muut osakkaat haluavat jakajan ratkaisevan jonkun jakoon liittyvän kysymyksen, silloin tälläistä palvelua haluavat joutuvat maksamaan siitä omilla varoillaan.
Et tu, brute vai miten se nyt menikään.
Minä sentään yritän neuvoa mitä paskaa voi kaataa riitelijän niskaan tai viivyttää seitsemän vuotta sitä että se saa mitään.
Totta kai sopu näissä jutuissa on aina parempi, riita tulee kalliiksi mutta silloin on erittäin tärkeää lempata riitelijä kokonaan suvusta ulos ja mahdollisimman nopeasti.
Kalliiksi tuo tulee, kestää kauan ja jokainen vastaa osuudellaan.
Omaisuuden myyminen tulee kyseeseen vain mikäli se on niin suuri ettei pesää pysty jakamaan muuten.
Näissä tapauksissa useimmiten muu suku kerää kaikki kuitit mitkä voidaan katsoa ennakkoperinnöksi ja penkoo vanhat tiliotteet jos löytyy tilisiirtoja riidanhaastajalle. Usein löytyy ja paljonkin, tavallisesti riitaa haastaa suvun hunsvotti. Työtätekevät sukulaiset pärjäävät omilla tuloillaan.
Jos olisin tuossa tilanteessa niin huomauttaisin takaisin että yleensä nämä perintöriidat kestävät noin seitsemän vuotta, ainakaan alkuaikoina ei tule saamaan yhtään rahaa. Ja sitten ei kannata hyväksyä pesänjakajan ratkaisua, odottaa hieman alle puoli vuotta ja valittaa oikeuteen missä juttu menee pinon alimmaiseksi. Kun se uhkaa tulla käsittelyyn niin pitää pyytää lisäaikaa jonkun uuden jutun selvittämiseksi.
Ja näitähän tulee olemaan monta.
Tämä vastaus on vapaasti käytettävissä tässä tapauksessa ja muuallakin.
Niin mutta mistä päättelit että kumpi tässä on se riidanhaastaja? ap vai pesänjakajalla uhkaava sukulainen? Ei sitä pysty aloitusviestistä päättelemään.
Itse olen törmännyt lähinnä änkyröihin tyyppiä "ei myydä koska te muut haluatte myydä vaan jaetaan jotenkin muuten en tiedä enkä ainakaan teille kerro että miten tai sitten ei ehkä jaetakaan mutta ei ainakaan myydä" ja lopputuloksena se rakentamaton tontti, joka on pesän ainoa omaisuus, sitten myydään pakolla koska mikään muukaan vaihtoehto ei ole edes mahdollinen, mutta änkyrä ei sitä ymmärrä.
Meillä on juuri noin; yksi haluaa omia itselleen yhden pienen kotimökin. Toinen haluaa osuutensa pois ja unohtaa koko roskan. Kaksi on luopunut perintöosastaan, ja loput ovat täysin änkyrän hallittavissa, eli katsovat sivusta, kun änkyrä muuttaa taloon lupaillen maksaa heidät ulos, muttei tosiasiassa edes aio niin tehdä. Ja miten voisikaan, kun ei ole muuta omaisuutta kuin edellinen sisaruksilta kähmitty mökki, jota sitäkään ei halua myydä, koska haluaa kaiken. Siis kaiken kiinteistön. Pankkilainaa hänelle ei anneta, koska on jo lähellä eläkeikää,
Mitäpä muuta voi tehdä kuin hakea ulkopuolista pesänjakajaa? Hän yrittää allekirjoituttaa muilla, melkoisella painostuksella, paperia, jossa häntä itseään haetaan käräjäoikeudelta pesänjakajaksi. Se se vasta olisi hauskaa!
Öööö.. Mistä katsoo ettei "ennakkoperintö" ollutkin vain lahjoitus? Pienimuotoinen, luokkaa alle 4000€ joka kolmasvuosi ! Eikä ristiriidassa/ suuruudessa antajan varallisuuteen nähden. Esim. saajan perheen elatukseen työttömyyden johdosta, koulutukseen jne...
Outoja kokemuksia sinulla, yleensä suvun hunsvotti joutomies alkaa riidellä. Ihan ensimmäiseksi lakimies kysyy käyttääkö riidanhaastaja viinaa tai huumeita.
Ne jotka ovat itse tehneet töitä ja tienanneet oman omaisuutensa ovat paljon sopuisampia.
Jos lahjakirjassa on merkintä "lahjaa ei ole katsottava ennakkoperinnöksi" niin se ei ole ennakkoperintöä, muussa tapauksessa on.
Laki24.fi sivustolta kopioitu:
"Tavanomaista lahjaa rintaperilliselle ei ole katsottava ennakkoperinnöksi. Lahja on tavanomainen, jos sen arvo ei ole epäsuhteessa antajan oloihin. Säännöksellä on haluttu välttää tilanne, jossa perilliset riitelisivät jokaisesta pienestäkin perinnönjättäjän perilliselle antamasta lahjoituksesta. Esim. tavanomaiset muistamiset syntymä- tai muiden juhlapäivien johdosta eivät ole saajalleen ennakkoperintöä. Tavanomaisia ovat myös tilapäiset avustukset opiskelevalle tai työttömälle lapselle. "
mielenterveyden ongelmat ja luonneviat.
jos lahja loukkaa rintaperillisen lakiosaa se katsottava suosiolahjaksi,,,
Useimmiten riitaa haastaa sellainen joka ei ole omassa elämässään pärjännyt.
Syynä voi olla viina, huumeet, mielenterveys tai pelkkä laiskuus.
Ihmettelee viisikymppisenä miksi kolmekymmentä vuotta töitä tehneillä on enemmän rahaa, kuvittelee näiden varastaneen rahat ja haluaa riidellä perinnöstä, pahimmilleen ihan joka kiposta. Ei millään ymmärrä että 30 vuotta kertaa nykyrahassa 30.000 euroa on paljon.
Yhtä tällaista olen pistämässä järjestykseen, olen löytänyt kuitit 100.000 markan ennakkoperinnöistä ja selvät viitteet että löytyy miljoona lisää, rahaa kuluu jos vanhempien kustannuksella loisii kymmeniä vuosia.