Moi vain! Onko kellään neuvoja, miten olla sinut itsensä kanssa?
Minua on kiusattu koko peruskoulu ja nykyisessä koulussani jotkut katsovat, että: "Mitä toikin rumilus tossa tekee?". Mua ärsyttää se, että monet virnuilevat painostani. Olen melkein anorektikon näköinen ja haluaisin lihoa, mutten ole onnistunut.
Punastun todella helposti ja en uskalla sanoa sanaakaan vieraassa porukassa. Tutuille puhua pälpätän vähän kaikkea ja selittelen niin, etten välillä itsekään ymmärrä. Olen eläinrakas, omistan hevosen, siitäkin pilkataan välillä. Heppahulluudesta. Sekä siitä, etten uskalla ratsastaa. Pelkään, että putoan.
Koulukiusaamisen takia pidän itseäni rumana, koska joka päivä haukuttiin: "ruma", "ällötys" ja haukuttiin vaatteista sekä viitosella silmälaseistani. "Ole vain oma itsesi" on monen neuvo, mutta ei onnistu, sillä olen niin tajuttoman ujo. Monet vinoilevat ulkonäöstäni: lyhyt, rillipää, ei viiru-kulmakarvat, ei meikkaa ja ei pukeudu muotivaatteisiin ja finnejä naamassa/selässä vähäsen.
Ihastumiset ovat aina olleet turhia, sillä en ikinä sanonut niille sanaakaan. Koska luulin, että he vain pilkkaisivat mua. Ja ne ovat aina yksipuolisia, ei kenelläkään oo mitään tunteita mua kohtaan. Eikä ikinä oo ollut ketään poikaystävää, eikä varmaan koskaan tuu olemaan. Kaikki pojat katsoo ensiksi ulkokuoreen, ei siihen mikä kuoren alla on. Ja pituuteni vaikuttaa myös jonkin verran, jos joskus kukaan haluaisi minua tyttöystäväksi.
Mä oon ihan neuvoton. Onko siis keinoja, jolla kohottaa itsetuntoa ja itsearvostusta? En luota itseeni, välillä epäilen niitäkin taitoja, joissa tiedän olevani hyvä. Piirustus, koiran kanssa leikkiminen, lastenvahtina oleminen (lempiammatti: lastenhoitaja), koiran ulkoiluttaminen, hevosen hoito, valokuvaus, kirjoittaminen. Välillä koen olevani täysin turha ja itken sitä ollessani suihkussa. Olenko ihan tyhmä, kun ajattelen näin itsestäni? Monet yrittävät rohkaista minua ja kehuvat, muttei siitä ole aina hyötyä. Neuvoja??
T. Neuvoton tytsykkä
Ps. Ikää on 16 ja olen tyttö. Lyhyyttä on 158cm.
Minua on kiusattu koko peruskoulu ja nykyisessä koulussani jotkut katsovat, että: "Mitä toikin rumilus tossa tekee?". Mua ärsyttää se, että monet virnuilevat painostani. Olen melkein anorektikon näköinen ja haluaisin lihoa, mutten ole onnistunut.
Punastun todella helposti ja en uskalla sanoa sanaakaan vieraassa porukassa. Tutuille puhua pälpätän vähän kaikkea ja selittelen niin, etten välillä itsekään ymmärrä. Olen eläinrakas, omistan hevosen, siitäkin pilkataan välillä. Heppahulluudesta. Sekä siitä, etten uskalla ratsastaa. Pelkään, että putoan.
Koulukiusaamisen takia pidän itseäni rumana, koska joka päivä haukuttiin: "ruma", "ällötys" ja haukuttiin vaatteista sekä viitosella silmälaseistani. "Ole vain oma itsesi" on monen neuvo, mutta ei onnistu, sillä olen niin tajuttoman ujo. Monet vinoilevat ulkonäöstäni: lyhyt, rillipää, ei viiru-kulmakarvat, ei meikkaa ja ei pukeudu muotivaatteisiin ja finnejä naamassa/selässä vähäsen.
Ihastumiset ovat aina olleet turhia, sillä en ikinä sanonut niille sanaakaan. Koska luulin, että he vain pilkkaisivat mua. Ja ne ovat aina yksipuolisia, ei kenelläkään oo mitään tunteita mua kohtaan. Eikä ikinä oo ollut ketään poikaystävää, eikä varmaan koskaan tuu olemaan. Kaikki pojat katsoo ensiksi ulkokuoreen, ei siihen mikä kuoren alla on. Ja pituuteni vaikuttaa myös jonkin verran, jos joskus kukaan haluaisi minua tyttöystäväksi.
Mä oon ihan neuvoton. Onko siis keinoja, jolla kohottaa itsetuntoa ja itsearvostusta? En luota itseeni, välillä epäilen niitäkin taitoja, joissa tiedän olevani hyvä. Piirustus, koiran kanssa leikkiminen, lastenvahtina oleminen (lempiammatti: lastenhoitaja), koiran ulkoiluttaminen, hevosen hoito, valokuvaus, kirjoittaminen. Välillä koen olevani täysin turha ja itken sitä ollessani suihkussa. Olenko ihan tyhmä, kun ajattelen näin itsestäni? Monet yrittävät rohkaista minua ja kehuvat, muttei siitä ole aina hyötyä. Neuvoja??
T. Neuvoton tytsykkä
Ps. Ikää on 16 ja olen tyttö. Lyhyyttä on 158cm.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pituus ei ole mikään este.
Niin monta onnellista avioparia oon nähnyt missä vaimo on lyhyt.
Miten ois enemmän jotain vapaa-ajan toimintaa.
Pääsisit ottamaan kontaktia muihin ja tekemällä tulis varmuutta.
Niin pituus ei ole mikään este, ettei kukaan poika huolis. Ite oon 154 ja ollut n.5 vuotta parisuhteessa, nyt ikää 21. Eli menet harrastamaan jotain missä tutustuu uusiiin ihmisiin jne.. Monet pojat tykkää juuri lyhyistä tytöistä :)
Koska mua pelottaa tutustua uusiin ihmisiin. Ainoat harrastukset, mitä rakastan on: piirtäminen, lukeminen, kirjoittaminen, ratsastus (mutta pelkään putoamista) ja valokuvaus sekä tietenkin koiramme kanssa oleilu (siis perheen koira). Onko jotain muita iedoita?
Kiitos jo näistäkin! Arvostan sitä todella.
Kyllä saat aivan varmasti kenet tahansa ruman ja lyhyen pojan, joka on myös ujo, jos vain menet juttelemaan ja teet heti selväksi, että olet kiinnostunut ja kysyt alkaaks hän styylaa.
Varmasti alkaa.
Sen jälkeen voit olla niin surkea kuin haluat, mutta poika ei päästä sinusta irti, koska olet hänelle ainutlaatuinen tapaus. Vaikka ei juttu luistaisikaan niin hän tulee silti pitämään sinusta ja nauttimaan pelkästä yhdessäolosta.
Tiivistit kaiken tohon ''Pelkään, että putoan''. Sun pitää vaan elää. Lähe siitä, et nouset rohkeesti sinne hevosen selkään, opettele hallitsee se hevonen, niin opit ehkä hallitsee elämääkin. Ratsastus on hyvä harrastus: sitte ku tajuaa, et on oppinu hallitsee niin isoo eläintä, itsevarmuus kasvaa kummasti. Tietty kaikki voi vaatii vähän ponnistuksia, mut sinnikkyys tässäkin asiassa palkitaan.
Sit toinen juttu: ulkonäölle voi tehdä jotain: rillit --> piilarit; kulmien nyppiminen, jos on liian pehkot; pieni määrä meikkiä (pelkkä ripsari saa jo pirteyttä kasvoille), vaatteet ei tarvii olla uusinta muotia, mut kirppareiltakin löytyy kivoja, voi vaikka tehä jotain omia vaatekokonaisuuksia ;) ja niinkuin aiemmat vastaajat jo sanoivatkin, et lyhyys on yleensä vaan söpöä. Ihoa kannattaa aina hoitaa: pesu ja kosteusvoide oman ihtyypin mukaan aamuin illoin, koko vartalokin on hyvä rasvata, ettei päästä yhtään ilman epäpuhtauksia tunkeutumaan ihoon (: Vaikka sanotaan, et ulkonäöllä ei oo merkitystä, niin kyllä se kummasti omaa oloa parantaa, ku on hiukan panostanut ulkonäköön.
Olen itsekin lyhyt, eikä siitä mitään haittaa vielä ole ollut :) ja silmälasit on vaihtunut piilareihin, laitan kouluun vaan ripsiväriä, en muuta. itse tykkään tehdä kaikennäkösiä omia tyylejä vaatteista, enkä todellakaan pukeudu viimeisen muodin mukaan. Ihoa olen aina hoitanut. Ku olin saman ikänen, ni olin yhtä ujo, ku sä, mutta oon aina pyrkinyt ajattelemaan, että olen kuitenkin ihan saman arvoinen ku muutki ihmiset. Ehkä just se on auttanu mua pääsemään pikkuhiljaa eroon ujoudesta, enkä nyt oo yhtä ujo kun joskus muutama vuosi sitten. Itetuntoki on noussut tuon ajatuksen myötä. Ja ehkä itsevarmuutta tulee myös kun ikää kerääntyy.
Toivottavasti tästä nyt jotain hyötyä oli. Toivon kaikkea hyvää sinulle! :)
Itket elämääsi olessasi suihkussa...?
Olet heppahullu, omistat hevosen, muttet uskalla ratsastaa?!
Puhut asioit, joita et itse ymmärrä?
Näitä en ihan tajua...
Mutta vaatteet, rillit ei tee kenestäkää rumaa, kaikilla on finnejä joskus, ja laihuuden voi ajatella positiivisesti: mieti moni teini haluaa laihtua?!
Niin, olen itkenyt elämääni. Pitää paikkansa, koska silloin olen ajatellut olevani arvoton.
En uskalla ratsastaa, koska olen monta kertaa meinannut lentää alas, pää alaspäin. Koska jos niin käy, minulta murtuu jotakin enkä voi hoitaa heppaani tavalliseen tapaan. Omistan hevosen, olen heppahullu, mutten vaan uskallla. Jos menen ratsaille, niin joudun tekemään sen yksin. Kukaan muu perheestäni ei ole paikalla, kuin minä.
Joskus puhun puutaheinää(eli ihan sekavaa), enkä ymmärrä itsekään. Jos olen selittämässä esim. koulusta, niin selitän sen niin vaikeaselkoisesti, että olen ihan pihalla itsekin. Kukapa sellaista haluaa??!!
Laihuus: haluaisin lihoa, etteivät luut paistaisi niin selvästi. Onko keinoja?
Kiitos ihan tajuttoman paljon. Silmälaseista en vielä voi luopua, koska näköni kuulemma voi vielä huonotua tästä tai sitten ei. Mutta, kiitos!
Onko tulossa lisää ideoita??
No, mä ite täytän syksyllä 16 vuotta ja olen koko elämäni ollut kiusattu, juuri sen takia että olen niin lyhyt...varmaan sun pituinen ehkä vähän lyhyempikin! Oon tosi eläinrakas ja tällä hetkellä mulla on koira. Asun tosi pienellä paikkakunnalla ja kouluki on siis pienehkö. En tosiaankaa oo mielestäni ny nii nätti, mut monet kamut on sanonu et oon pieni ja sievä. Käytän vähän meikkii, koska mull on paljon finnejä..ehkä jopa akne. Oon muutenki joutunu kokemaan elämässä paljon. Kun olin 8-vuotias, menetin isäni. Hän kuoli aivoverenvuotoon. Isosetäni kuoli pari päivää ennemmin. Samoin on kuollu kaikki isovanhemmat ja muitakin sukulaisia. Asuin suurimman osan elämästäni hometalossa ja oli ainainen poskiontelontulehdus eli sairastin koko ajan. Vuonna 2007 keväällä tuli tieto kotini homepitoisuudesta ja se ylitti kolminkertaisesti sen rajan että saako talossa asua. Tuli siis pakkomuutto. No, elämä on menny parempaa suuntaa ny, mutta mulla todettiin migreeni ja astma ja ne rajoittaa elämää paljon. Kesällä myös olo huononi ja todettiin et oon keskivaikeasti masentunut...kuljin terapiassa ja vähän oli masennuslääkettäkin...nyt menee siis paremmin, mutta silti tulee vielä niitä hetkiä ettei jaksa.
Tiedän siis miltä tuntuu kun elämä menee päin honkia ja tuntuu tavallaan rauhoittavalta huomata että samanikäisellä voi olla samantapaisia ongelmia. Ymmärrän että on hyvin vaikea vaikuttaa kiusaamiseen itse kun on ujo, mutta kysy kiusaajilta suoraan miksi he tekevät niin. Tiedän että sinussa piilee se rohkeus millä pystyt murtamaan muut. Voit olla välittämättä heistä ja sanoa pistävästi takaisin. Tai jos kukaan ei sillee välitä nii sano vaa iha tahallas jollekkulle että kylläpä oot mukava ja kaikkea höpötät. Siten toisen saa hämilleen, kun muuttaa tapaa. (jos tyyppi on poika/mies voit sanoa häntä komeksi ja söpöksi. Poikaporukassa voi kiusaaminen ainakin hetkittäisesti siirtyä tällätavalla kiusauskaveriinsa.) Ymmärrän jos näistä neuvoista ei ole hyötyä, sillä mulleki on aina sanottu vaikka ja mitä, eikä oo auttanu.
Ja tohon tykkäämisasiaan. Itestä tuntuu ettei kukaan koskaa tykkää musta koska oon pätkä jne. ja oon ihastunu moneen ja kerron sen kyl aina, mut rakkaus on aina ollu ykspuólista. Ainoastaan musta on tykänny jokku ipanat jokka on jotai 5 vuotta nuorempii eli se siitä sitte...Kerran oon seurustellu, mut seki vaa sen takia et se halus komeilla et sillä on joku...se sitäpaitsi petti mua ja se sattu ja nyt luottamus on yhä lujemmassa.
Oon silti varma että sinäkin VARMASTI löydät itsellesi vielä jonkun mukavan pojan joka välittää VAIN sinusta! Siihen voi mennä aikaa, mutta sitä kypsempi siihen sitten on. Ja sinäkin muutut vielä! Jokupäivä et välttämättä tarvi enää silmälaseja. Ja sitäpaitsi nekin voi olla nätit! Etsit itsellesi oikean tyylin ja laitat hiukset niiden mukaan. Pidät vaatteita joista tykkäät ja meikkaat JOS haluat. Murrosiässä meillä kaikilla (varsinkin tytöillä) on se mieles et oonko ruma? ja et miks oon sinkku/enkö kelpaa kellekkää? Ja varsinkin kun on kiusattu!
MUTTA MUISTA! niin kauan kun itse jaksat uskoa, on niin kauan toivoa! Ja minä uskon sinuun! Uskon että et ole ruma, vaikka luulet niin. Meidän ei kuulukaan olla missejä/malleja. Olet saanut vain tämän käsityksen kiusaajiesi takia. Ja kauneuskin on katsojan silmässä :)... Ja vaikka olisit millainen ulkoa voit olla aivan erilainen sisältä.....
Jos vain haluat ja tohdit voin antaa sinulle meseosoitteeni niin voin kertoa sulle lisää faktoja....tuli tos kyll kirjotettua iha liikaa....x) ja kerrottua ittestänikin....Mutta mieti asiaa!!!!! :D:D:D:D Muista että mä ainakin luotan suhun, että löydät viel jonkun ku jaksat uskoa!
Niin ja juu...oon tosi laiha ja yritän lihottaa itteeni..muaki nälvitään painosta. Painan ny 43 kg ku oon lihottanu....mut vähä aikaa sit alta 40...eli aika laiheliini :/
Kiitos ihan hirvittävän paljon. Katselen itseäni nyt toisessa valossa. Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin tekstiäsi. Luulenpa, että kun muistelen tekstiäsi, niin elämänasenteeni muuttuu. Tuo on totta, se että luulen olevani ruma, koska koko ajan väitettiin niin. Nyt olen saanut käännettyä uuden lehden elämässäni.