Olen kesällä 28-vuotias nainen. Minua on kiusattu lapsesta asti. Kiusaaminen on jatkunut eri paikoissa peruskoulunkin jälkeen. Luottamusta ihmisiin ei ole päässyt juuri syntymään.
Liityin äskettäin koulukaverit.comiin. Pääsin siellä lukemaan entisten koulukavereiden kuulumisia. Yliopisto-opintoja, parisuhde, perhe,...kaikki tuntui olevan kohdallaan. Itselläni kaikki mennyttä, ei työtä, ei työkykyä, ystäviä, kumppania, perhettä. Vuokra-asuntona ahdas yksiö. Sain rajun masennus- ja raivokohtauksen luettuani koulukaverien kuulumisia.
Tein päätöksen. Lähdin samantien sieltä pois. Säästin näin itseäni.
Tässä tarinani ja tilanteeni tiivistetysti. Sitä kaikkea tuskaa ja häpeää, mitä olen kokenut, en pysty sanoin kertomaan enkä kuvailemaan. Vain samoja kokeneet voivat jotakin ymmärtää.
Liityin äskettäin koulukaverit.comiin. Pääsin siellä lukemaan entisten koulukavereiden kuulumisia. Yliopisto-opintoja, parisuhde, perhe,...kaikki tuntui olevan kohdallaan. Itselläni kaikki mennyttä, ei työtä, ei työkykyä, ystäviä, kumppania, perhettä. Vuokra-asuntona ahdas yksiö. Sain rajun masennus- ja raivokohtauksen luettuani koulukaverien kuulumisia.
Tein päätöksen. Lähdin samantien sieltä pois. Säästin näin itseäni.
Tässä tarinani ja tilanteeni tiivistetysti. Sitä kaikkea tuskaa ja häpeää, mitä olen kokenut, en pysty sanoin kertomaan enkä kuvailemaan. Vain samoja kokeneet voivat jotakin ymmärtää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän täysin. Sama tilanne, sama kokemus samoista sivuista!
Etsi jotain tekemistä (esim. maalaaminen, runoilu jne.) ja harrasta, vaikka itsekeskeisesti sitä, se helpottaa, voit vaikka yrittää julkaista runosi. Voit myös kirjoittaa tarinan kiusatusta tytöstä ja laittaa se painoon. Älä romahda murehtimaan ja juoman, se pahentaa. Kerää jostain itsetunoa ja jatka elämää, kun sitä vielä riittää. Voithan aina käydä hermolomalla vanhempiesi luona, heille voit avautua ja he auttavat. Tärkeintä on vain ettet romahda täysin vaan kerää itsetuntosi ja jatkat elämää, muuta mahdollisuutta sinulla ei ole jos haluat elää hyvin.
MIETI MITÄ SANOIN JA TEE NIIN!!!
Noinhan se minullekin on käynyt. Olin kiusattu koko peruskouluajan. Suurin osa entisistä kiusaajista on yliopisto-opintojen loppusuoralla, itse olen kiusaamisen johdosta puhjenneiden mielenterveysongelmien (lähinnä vaikean masennuksen) vuoksi joutunut jättämään jo kaksi koulutusta kesken. Ihmissuhteita ei juurikaan ole. Tällä hetkellä olen ollut lähes vuoden sairauslomalla, enkä suoraan sanoen usko pystyväni opiskelemaan itselleni ammattia. Kouluaikoina olin se luokan älykkö ja todella uskoin maailman olevan minulle avoinna - nyt siitä tytöstä ei ole jäljellä oikeastaan mitään. Itse kiusaamista en enää jaksa muistella enkä vihata kiusaajia. Kateellinen heille silti olen.
-Atomi-
...että on joku muukin, jonka elämän ovat kiusaajat särkeneet.
Mäkin olen saanut kestää kiusaamista ala-asteesta lukioon asti joten kyllä siinä on ollut kestämistä. Mutta periksi en kuitenkaan ole koskaan antanut, enkä anna. Tiedän mitä masennus on ja ahdistus on, mutta en anna niiden viedä elämääni enää yhtään. Romahduspisteessä olin lukion jälkeen, mutta sitten rupesin vähitellen kokoamaan itseäni, sillä minä itse olen kuitenkin oikeassa. Vaikka muut ovatkin olleet kusipäitä, en itse aio sortua semmoiseen. Eikä mua kiinnosta entiset kusipäät, mä teen sitä mitä itseäni kiinnostaa enkä enää ajattele heitä. Mahahaavakin tai jokin vastaava oli muutama vuosi sitten, mutta olen aina tiennyt että selviän enkä ole antanut periksi. Ja ihan kohtuullisesti onkin mennyt. Suosittelen sullekin että pidät puoliasi vaikka joku kiusaisikin sua. Enempää en voi auttaa, sinun on itse autettava itseäsi. Et kai anna muiden tekojen pilata elämääsi? Paljon on vielä kokematta, usko pois.