Onko

en niin tiedä, en jaksanut kuunnella kappaletta, vaikka siinä ilmeisestikin puhuttiin rakkaudesta, luulen, mutta vid oli oikein kauniisti tehty, se ei vaikuttanut lainkaan tehdyltä vaikka ilmiselvästi oli sitä. Ne ihmisetkin leijui ihan niin kuin luonnostaan (ehkä jonkinlaisena kuvana sisäisestä keveydestä). Rakaustunut ihminen voi olla niin kuin heliumilla täytetty. Tykkäsin erityisesti hidastuksista. Ai ai, nyt tuli kirjoitusvirhe. Piti tietysti lukea rakastunut. Mutta ei se mitään, sullakin luki tia.

älä sano että kaikki viivat
ovat veteenpiirrettyjä
huulet huuliasi vasten
on jotain todellista
ihon konkretia
ja vielä enemmän sielun
pitäessämme kiinni
siitä mikä on sovittu
että aina olemme toisillemme rehellisiä

eikä asia tietysti muutu toiseksi
vaikka nyt,
kolme kuukautta myöhemmin,
joudun kysymään
mitä rehellisyys oikeastaan
on

ei, et sinä pettänyt minua,
et koskaan olisi voinut sitä tehdä -
toisen munan lutkuttaminen
ei ole pettämistä,
ei tietenkään, sehän oli vain ystävällinen teko
työkaverille pikkujouluissa

eikä sekään ollut epärehellistä
että jätit asian kertomatta,
ja jouduin kuulemaan sen kiertokautta

miksi kertoa asioista
jotka ovat suhteemme kannalta epäolennaisia,
ja sitä paitsi -
muistan kuinka äänensävysi
vaihtui loukkaantuneesta
itkuiseksi:

sitä paitsi, halusin suojella sinua
ettet loukkaantuisi

ah niin, rakkaani
eivät rajat ole veteenpiirrettyjä,
niin kuin nämäkään ajatukset
minusta ja sinusta

eivät ole vain jonkun
hiivatin äitiparran
hahmotelmia joita hän jollekin
hiivatin zakukselle
kirjoittaa 8:01 ja siitä eteenpäin

sillä vaikka nämä olisivatkin hahmotelmia
lukija on totta,
hän ei ole piirretty viiva,
ja kristittynä taipumukseni on ajatella
että kaikkien piirtämiemme viivojen yläpuolella
tai alapuolella

on todellisuus jota viivamme eivät muuta,
sen todellisuuden
sisäänkirjoitettuja viivoja
koodeja
rikkoessamme

putoamme vähä vähältä hämäryyteen
ja suhteettomuuteen

mutta rakkaani, jos vaikka tulkitsetkin sanani tavallasi,
yksi yhdellä ja toinen toisella,
niin että se mitä puhun muuttumattomasta
jonka valossa tekomme ovat oikeita tai vääriä
niinkuin Hän ne
omasta olemuksestaan käsin
arvottaa,
ja niin että se mikä on muuttumatonta,
tuo sana,
sisältää yhdenlaisen ajatuksen ja äänensävyn
yhdelle, toisenlaisen toiselle, heidän yksilöllisten tulkintojensa mukaan

ja jossain kohtaa punainen lanka katkeaa,
ajatukseni hajoaa

siirryn puhumaan sanoista ja niiden muuttumattomuudesta:
sanassa muuttumaton on aina tietyt kirjaimet tietyssä järjestyksessä

se ei ole veteenpiirretty viiva

sen vuoksi kaikki tämä
on niin paljon turvallisempaa,
puhua
sen sijaan että tekisi

ja todella, sekin on yksi tapa
hahmottaa kirjoitusprosessini luonne:
äitiparta puhuu suutelemisesta,
huulien asettumisesta huulia vasten,
koska ei koskaan rohkenisi suudella todellisesti

ja koska hän elämässään
on kokenut rakkaussuhteissa niin monet pettymykset
hän nyt pakenee Jumalaan
jonka itselleen kuvittelee

että olisi edes jotain pysyvää

voi sinua, rakkaani -
ja kaikki nämä paperille piirretyt
veteen heiteyt viivat

;-)

old_profile_49106 kirjoitti:

en niin tiedä, en jaksanut kuunnella kappaletta, vaikka siinä ilmeisestikin puhuttiin rakkaudesta, luulen, mutta vid oli oikein kauniisti tehty, se ei vaikuttanut lainkaan tehdyltä vaikka ilmiselvästi oli sitä. Ne ihmisetkin leijui ihan niin kuin luonnostaan (ehkä jonkinlaisena kuvana sisäisestä keveydestä). Rakaustunut ihminen voi olla niin kuin heliumilla täytetty. Tykkäsin erityisesti hidastuksista. Ai ai, nyt tuli kirjoitusvirhe. Piti tietysti lukea rakastunut. Mutta ei se mitään, sullakin luki tia.

älä sano että kaikki viivat
ovat veteenpiirrettyjä
huulet huuliasi vasten
on jotain todellista
ihon konkretia
ja vielä enemmän sielun
pitäessämme kiinni
siitä mikä on sovittu
että aina olemme toisillemme rehellisiä

eikä asia tietysti muutu toiseksi
vaikka nyt,
kolme kuukautta myöhemmin,
joudun kysymään
mitä rehellisyys oikeastaan
on

ei, et sinä pettänyt minua,
et koskaan olisi voinut sitä tehdä -
toisen munan lutkuttaminen
ei ole pettämistä,
ei tietenkään, sehän oli vain ystävällinen teko
työkaverille pikkujouluissa

eikä sekään ollut epärehellistä
että jätit asian kertomatta,
ja jouduin kuulemaan sen kiertokautta

miksi kertoa asioista
jotka ovat suhteemme kannalta epäolennaisia,
ja sitä paitsi -
muistan kuinka äänensävysi
vaihtui loukkaantuneesta
itkuiseksi:

sitä paitsi, halusin suojella sinua
ettet loukkaantuisi

ah niin, rakkaani
eivät rajat ole veteenpiirrettyjä,
niin kuin nämäkään ajatukset
minusta ja sinusta

eivät ole vain jonkun
hiivatin äitiparran
hahmotelmia joita hän jollekin
hiivatin zakukselle
kirjoittaa 8:01 ja siitä eteenpäin

sillä vaikka nämä olisivatkin hahmotelmia
lukija on totta,
hän ei ole piirretty viiva,
ja kristittynä taipumukseni on ajatella
että kaikkien piirtämiemme viivojen yläpuolella
tai alapuolella

on todellisuus jota viivamme eivät muuta,
sen todellisuuden
sisäänkirjoitettuja viivoja
koodeja
rikkoessamme

putoamme vähä vähältä hämäryyteen
ja suhteettomuuteen

mutta rakkaani, jos vaikka tulkitsetkin sanani tavallasi,
yksi yhdellä ja toinen toisella,
niin että se mitä puhun muuttumattomasta
jonka valossa tekomme ovat oikeita tai vääriä
niinkuin Hän ne
omasta olemuksestaan käsin
arvottaa,
ja niin että se mikä on muuttumatonta,
tuo sana,
sisältää yhdenlaisen ajatuksen ja äänensävyn
yhdelle, toisenlaisen toiselle, heidän yksilöllisten tulkintojensa mukaan

ja jossain kohtaa punainen lanka katkeaa,
ajatukseni hajoaa

siirryn puhumaan sanoista ja niiden muuttumattomuudesta:
sanassa muuttumaton on aina tietyt kirjaimet tietyssä järjestyksessä

se ei ole veteenpiirretty viiva

sen vuoksi kaikki tämä
on niin paljon turvallisempaa,
puhua
sen sijaan että tekisi

ja todella, sekin on yksi tapa
hahmottaa kirjoitusprosessini luonne:
äitiparta puhuu suutelemisesta,
huulien asettumisesta huulia vasten,
koska ei koskaan rohkenisi suudella todellisesti

ja koska hän elämässään
on kokenut rakkaussuhteissa niin monet pettymykset
hän nyt pakenee Jumalaan
jonka itselleen kuvittelee

että olisi edes jotain pysyvää

voi sinua, rakkaani -
ja kaikki nämä paperille piirretyt
veteen heiteyt viivat

;-)

ja sitten katsoin videon toiseen kertaan, ekalla kerralla katsoin vain 50 sekkaa, nyt toisella kerralla kun katsoin lähes kokonaan näyttäisi ettei se ole niin yksiselitteinen kuin ensin näytti, ehkä siinä on vähän rosoa, tehty sellaisia juttuja että se voisi näyttää moniulotteiselta niille, joihin vetoaa vähän moniulotteisempi jutska, blow my mind erottui korvaan, ja niin edelleen, tuo lasin särkyminen on lähes allegoria, en tiedä kuinka mones otto onnistui vai menikö purkkiin kerralla; sitten ohjaaja istuu kotona, tekee sudokua vaimon tiskatessa.

Hyvää päivänjatkoa!

Mika