Katson pimeään.
En sinua enää nää,
kaipaamaan yksin
vain jään.
Lumi on peittänyt askeleesi.
Uutta hiljaa putoaa,
valkeana jo on maa.
Tahtoisin huutaa
viattomuutta,
mutta sanat hukkuvat
elämän tuuleen.
Hitaasti luulen.
Valheet kietoutuvat
valkeaan pimeyteen painuen
unholaan.
En sinua enää nää,
kaipaamaan yksin
vain jään.
Lumi on peittänyt askeleesi.
Uutta hiljaa putoaa,
valkeana jo on maa.
Tahtoisin huutaa
viattomuutta,
mutta sanat hukkuvat
elämän tuuleen.
Hitaasti luulen.
Valheet kietoutuvat
valkeaan pimeyteen painuen
unholaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä runo ihmissuhteiden vaikeudesta ja siitä miten pahat puheet sotkevat välejä.
On parempi antaa sataa lunta entisen päälle..
odottaa, että sydän toipuu ..
kuunnella sisintä on hieno ja hyödyllinen taito :)
Kiitos kommenteista. :) Ihmissuhteet ovat kyllä erittäin mutkikkaita. Josku sitä erehtyy luulemaan, että mennyt on mennyttä, jo kauan sitten lumen peittämää, mutta keväällä huomaakin muistojen karuina paljastuvan taas lumen alta.