Suo aina kaipaan, mun rakkaimpain
Mistä aiheen sainkaan, sen nyt kerron vain
Kun kerran luoksein saavuit huulin niin hymyilevin
silloin jo huomasin, olet rakkahin.
Kului aikaa paljon, meni vuosiakin
aikaa niin onnetonta kunnes tajusin
Oot aina aatoksissain öin ja myöskin päivisin
kunnes tajusin, olet rakkahin.
Mikä pois sinut veikään, kauaksi pois
sen nyt tahtoisi tietää, siitä iloa ois
Sun lähellesi sinne kauas heti palaisin
että tietäisit, olet rakkahin.
Nyt on öinen hetki ja kaipailen
ajatusteni myötä, lähellesi hapuilen
sillä onpa aika mikä tahansa ja milloinkin
muista sanojani aina, olet rakkahin.
Ajatuksin ja tuntein ole lähellä sua
kysymykseni kuuluu, vielä muistatko mua
tähtislmät ja kultakurit nähdä tahtoisin
syynkin kyllä tiedät, olet rakkahin.
Mistä aiheen sainkaan, sen nyt kerron vain
Kun kerran luoksein saavuit huulin niin hymyilevin
silloin jo huomasin, olet rakkahin.
Kului aikaa paljon, meni vuosiakin
aikaa niin onnetonta kunnes tajusin
Oot aina aatoksissain öin ja myöskin päivisin
kunnes tajusin, olet rakkahin.
Mikä pois sinut veikään, kauaksi pois
sen nyt tahtoisi tietää, siitä iloa ois
Sun lähellesi sinne kauas heti palaisin
että tietäisit, olet rakkahin.
Nyt on öinen hetki ja kaipailen
ajatusteni myötä, lähellesi hapuilen
sillä onpa aika mikä tahansa ja milloinkin
muista sanojani aina, olet rakkahin.
Ajatuksin ja tuntein ole lähellä sua
kysymykseni kuuluu, vielä muistatko mua
tähtislmät ja kultakurit nähdä tahtoisin
syynkin kyllä tiedät, olet rakkahin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kas'runoa monta olet kirjoittanut,
sydäntä monen niin virvoittanut.
Sinun kuvasi syömessäin oli aina,
sen nuorena jostakin syystä sain
Kun tajusin elämäni sai Sunnuntain.
Sen sinulle kerroin ja ihmettelin,
kun minäkin sinua ain'ajattelin.
Rakkaani lausun, kun sinulle vain
joskus kuiskaan ajatuksiain.
Sinussa kaikki niin miellyttää,
itsestäni en voi tietäkään.
Kaipaan vain kanssas olla hiljaa,
kuunnella, vaalia lemmen viljaa.
Mä kaipaan vettä ja valoa,
aitoa tunteiden paloa,
rakkauden tuulen tuiverrusta
ja toisen suomaa virvoitusta.
Kun järvet avaa maisemataulun
sydän laulaa kauneimman laulun,
kun tartut kiinni käteen toisen
luot maailmaasi päivän aurinkoisen
Nuo otsikkoehdotukset näin tuolla haaveiden ketjussa.
Ajattelin, josko minäkin sasin jotain aikaan. Vaikeaa näyttää olevan! Varsinaiset sanoittaja muokkaavat ja stilisoivat sanoituksia pitkään, näin oletan. Minä se vaan huitaisen ja sen näköinen on tuloskin.
Tehän sanoittajia olette
Sanoittajat tekevät tätä työkseen, sanavalinnat ja loppusoinnut tulee kuin itsestään.
Virkeänä se pitää mieltä kun jotain saa riimitettyä, hyvin se sinulta käy Alpertti...
ollakin suo-ihmisiä!
"Ja vuoroin paahtaa kylmä, vuoroin helle,
ja vuoroin paahtaa kylmä, vuoroin helle,
ja myrskytuulet pyyhkivät,
ja pieni kukka kuolee,
ja pieni kukka kuolee".
minua parikymmentä vuotta vanhempi, pieni, hauras, rakas sukulainen on sairastunut vakavasti,
monena päivänä on itketty yhdessä puhelimessa, on puhuttu kaikista järjestelyistä,
ja on todella vaikea nyt puhua muusta, koska olen keskittynyt tuohon hyvään ihmiseen.
Jos sairaus vie hänet, maailma on taas hiukan kylmempi paikka.
Voin matkustaa vasta myöhemmin hänen luokseen.
Kiitos kauniista avausrunostasi!
Se lämmitti.
vaan se karaistuu,
onnen ehkä saa nyt joku muu.
Jos itse rakastaa niin silloin suo
jos toisellekin joku onnen tuo.
Jos meillä toisillemme jotakin on antaa,
se todellakin elämässä meitä kantaa.
Me voimmehan nyt lempeämme jakaa,
se antaa mielen hyvän, sen elämä takaa.
kun sanot ---jos meillä toisillemme on jotain antaa----
Rakkauden rikkaus ja surujen summa....
onneton rakkaus ja tuskakin tumma..
syömmehen pienehen mahtua voi ...
kaiken mi kohtalo toi!
http://www.youtube.com/watch?v=Z5rbfnqlqbA
siinä sitä on ja kaikki mitä lahjaksi olemme saaneet!
"Ja vuoroin paahtaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin paahtaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät,
ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee,"
Unohtuiko tekijä....
Unelmat onnesta vaikka vain katseesta,
väärin se ei lienee.
Ihminen ei elä pelkästään leivästä,
sen kai jokainen tienee.
Ei minulta unelmia riisua voi,
ne nousee kuin alkava aamun koi.
Ne elämään kuuluu kuin ruoka ja muu
ilman oisin kuin lehdetön puu.
Näin tahdon olla vehmas puu,
mink' alla rauha palautuu.
Ja paahtehelta suojan suoda,
nyt rauhan aatoksiisi tuoda
Mun lehväin viileydessä
on moni saanut rauhaa,
nyt vaikka laakson riennoissa
niin moni tuuli pauhaa.
Ei tänne yllä myrskyt maan,
mun juurein,- lehväin ainiaaks,
On pysyviksi luotu vaan'
jos hetkeks' levon antaa saan.