No minäpä kerron tällaista joka loppui omalta kohdaltani puolivuotta sitten :
Eli olin tavallinen tallaaja täällä maanpäällä, elin niinkuin suurinosa nykynuorista elää ja melko samanlaisia huolenaiheita oli. Ensimäisen tupakkani poltin nelosluokalla ja ensimäisen kaljani join kasilla. Yhdeksännellä luokalla elämäni luisui kokonaan raiteeltaan.
Vaatteiden istuvuus, meikki, pojat, alkoholi ja tupakka olivat elämässäni IN.
Seurustelin (silloin seurustelu oli mielestäni paras ja ihanin asia päällä maan). Seurustelin useamman pojan kanssa jo pienen puolenvuoden aikana. Olin aina bilettämässä, usein viikonloppuisin mutta vielä useammin viikkoisin. Tuli "yhdenillan juttuja ja seurustelu tarjouksia". Minusta tämä kaikki oli hienoa. Pian huomasin että olin tutustunut ihmisiin jotka käyttivät myös huumeita "kovia aineita". Koska olin silloin kaveriporukan miesten suosiossa, pääsin usein heidän mukaansa kun vetivät maria kehoonsa. Tuli kerta jolloin itsekin kokeilin, vieläpä silloinen poikaystävä pyysi minua kokeilemaan ja tottakai sellaisena villinä ja elämän haluisena kaiken kokeilijana päätin kokeilla. Siitä se lähti, useamman kerran tuli vedettyä huumeita (oli harhanäkyjä ja ja kaikkea kamalaa). Tein hirveitä asioita ja nyt jälkeenpäin katson taakseni ja sanon : " Olen ollut maanpäällisessä helvetissä". Siksi sanonkin että kaikki nuoret jotka ette juo ettekä polta: KUNNIOITTAKAA ITSEÄNNE! Ei ole alhaisempaa tapaa elää kuin se miten minä elin joskus. Olen nyt 17-vuotias ja tämä elämäni tuho-aika kesti melkein kaksi vuotta. Nyt olen tullut uskoon ja olen täysin muuttunut ihminen, elämä hymyilee ja RAKASTAN Jeesusta. Vain Hän pystyi pelastamaan minut siitä loukosta johon olin itseni ajanut.
Mitä hyötyä meille on ULKONÄÖSTÄ, BILETTÄMISESTÄ, ja kaikesta tästä humputuksesta minkä sisällä elämme. KERRAN ME TÄÄLLÄ ELÄMME ja todella vähän aikaa!
Älkää kootko itsellenni aarteita maanpäälle, missä koi ja ruoste raiskaa ne, vaan kerätkää aarteitanne taivaaseen. Siellä ne varmasti säylyvät ja sinne me itsekukin haluamme päästä vielä joskus.
Eli olin tavallinen tallaaja täällä maanpäällä, elin niinkuin suurinosa nykynuorista elää ja melko samanlaisia huolenaiheita oli. Ensimäisen tupakkani poltin nelosluokalla ja ensimäisen kaljani join kasilla. Yhdeksännellä luokalla elämäni luisui kokonaan raiteeltaan.
Vaatteiden istuvuus, meikki, pojat, alkoholi ja tupakka olivat elämässäni IN.
Seurustelin (silloin seurustelu oli mielestäni paras ja ihanin asia päällä maan). Seurustelin useamman pojan kanssa jo pienen puolenvuoden aikana. Olin aina bilettämässä, usein viikonloppuisin mutta vielä useammin viikkoisin. Tuli "yhdenillan juttuja ja seurustelu tarjouksia". Minusta tämä kaikki oli hienoa. Pian huomasin että olin tutustunut ihmisiin jotka käyttivät myös huumeita "kovia aineita". Koska olin silloin kaveriporukan miesten suosiossa, pääsin usein heidän mukaansa kun vetivät maria kehoonsa. Tuli kerta jolloin itsekin kokeilin, vieläpä silloinen poikaystävä pyysi minua kokeilemaan ja tottakai sellaisena villinä ja elämän haluisena kaiken kokeilijana päätin kokeilla. Siitä se lähti, useamman kerran tuli vedettyä huumeita (oli harhanäkyjä ja ja kaikkea kamalaa). Tein hirveitä asioita ja nyt jälkeenpäin katson taakseni ja sanon : " Olen ollut maanpäällisessä helvetissä". Siksi sanonkin että kaikki nuoret jotka ette juo ettekä polta: KUNNIOITTAKAA ITSEÄNNE! Ei ole alhaisempaa tapaa elää kuin se miten minä elin joskus. Olen nyt 17-vuotias ja tämä elämäni tuho-aika kesti melkein kaksi vuotta. Nyt olen tullut uskoon ja olen täysin muuttunut ihminen, elämä hymyilee ja RAKASTAN Jeesusta. Vain Hän pystyi pelastamaan minut siitä loukosta johon olin itseni ajanut.
Mitä hyötyä meille on ULKONÄÖSTÄ, BILETTÄMISESTÄ, ja kaikesta tästä humputuksesta minkä sisällä elämme. KERRAN ME TÄÄLLÄ ELÄMME ja todella vähän aikaa!
Älkää kootko itsellenni aarteita maanpäälle, missä koi ja ruoste raiskaa ne, vaan kerätkää aarteitanne taivaaseen. Siellä ne varmasti säylyvät ja sinne me itsekukin haluamme päästä vielä joskus.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jotenki arvasin et joku pissis taas asialla
Pissis? ja mä kirjoitin et OLIN tulloinen puol vuotta sitten. Se on mennyttä aikamutoa.
Jotenki arvasin että kohta tulee Herra Jeesus esille jossain vaiheessa..
Sovit täydellisesti määritelmään "heikkoakin heikompi ihminen". Kaikki tunnusmerkit täyttyvät: ei omaa omaa tahtoa ja ajattelukykyä, menee massan mukana, ei osaa sanoa ei ja uskoo teennäisiin mielikuvitusolentoihin joiden luvataan tuovan parannus elämään. Anteeksi nyt vain, mutta Jesse on sarjakuvaolento ;)
Jep... Itse olen itsestäni ylpeä, en juo enkä polta. xD
Ja en ole mikään nörtti, ihan koulun suosituimpien joukossa.
lol piti laittaa toho otsikon perää toi vinkkejä bileisii! et porukka lukis tätä, ideaa ?:D
osa näist jotka käyttää päihteitä mm. minä, osaa pitä äsne kohtuudessa, tietty on hienoo jos ei niihi ollenkaa koske mut ei siit täydy tuomita et kaikista tulee alkoholisteja ymymym,. mutjoo miettikää mitä lystäätte .
koskettava tarina muuten
Joo, ite kans uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Jotenkin se suututtaa, miks ihmiset suhtautuu uskontoihin niin halpamaisesti. Häpäsee niit ihan tahallaan ja asioihin edes mitenkään perehtymättä tekee johtopäätöksiä.
Ite oon kristitystä perheestä, mutta aika ajoin tulee alkoholin kanssa sekoiltua. Jälkeen päin kaduttaa ja harmittaa usein, mutten näe alkoholia mitenkään kristinuskon vastaisena. Alkoholi on hyvässä seurassa oikeutettua, josta voi KOHTUUDELLA nauttia. Juopuminen on taas eri asia. Ite nään sen syntinä, usein se vaan itellä menee siihen.
Ihmiset on kaikki samanlaisia. Kaikki tekee pahaa tavalla tai toisella, siitä ei pääse mihinkään. Ei me pystytä pääsemään synnistä eroon. Yhden synnin kun lopettaa, jostain tulee toinen tilalle ja oliskin vaan se yks. Tärkein asia, minkä ihminen voi koskaan tajuta on, että se tarvii pelastajan, ettei sen myöhemmin tarvii vastata teoistaan. Ihminen ei yksin pärjää. Nekin jotka ei usko on jatkuvassa varjeluksessa. Jos ihminen sais sen minkä ansaitsee, kaikki oltais jo helvetissä. Miks muuten täydellinen Jumala kattelis täydellisessä maailmassaan edes sekuntia synnissä elävää ihmistä, kun puhtaasta armosta? Jumala haluaa pelastaa ihmisen, lunastaa sen vapaaks kaikesta ihmisen tekemästä pahasta. Lunastus vaati uhrin ja hinta lunastukselle oli tietysti Jeesus. Uskon, ettei Jeesus ollut mikään sarjakuvahahmo, vaan Jumalan poika ja uskon siihen mitä se 2000 vuotta sitten teki. Kuoli ristillä, mitään pahaa tekemättä, että minä ja me muut jatkuvasti synnissä elävät voitais saada armosta anteeks. Täällä on helppo omasta uskosta puhua, mutta ihan hävettää miten vaikeeta muuten tuntuu olevan. Ihmiset kattoo kieroon ja luulee et oon ihan kaheli, mut toisaalta jos se on mun uskon hinta niin, mitä mun pitäis muista välittää? Jonain päivänä itekin kuolen, eikä mulla oo varaa/pokkaa mennä ja kattoa, ilman minkäänlaista uskoa mihinkään, kuka oli oikeassa ja sit pälyillä vähän mikä juna menee taivaaseen. Sit oon jo myöhässä ja ei oo muuta paikkaa minne mennä, kun helvetti. Emmä sinne haluu. Syy siihen miks uskon nimen omaan Jeesukseen on koska oon saanu vastauksia. Ei mitään kuvitteellista toiveajattelua vaan vastauksia, joiden tiedän varmasti olleen totta. Tiedän mitä koin, sanopa siihen silmälasikansa mitä ikinä tahtoo.
Ennemmin uskon siihen mihin haluan ja minkä näen omakseni, kun jonkun tiedemiehen ruikutukseen, siitä mitä tieteen suppeilla keinoilla voidaan todistaa. Ihmiset on aina ollu väärässä, enkä mä laita mitään likoon mistään muusta, kun siitä että me ollaan Jumalan aikaansaannosta. Mulle se vaan on niin ja labranörtit menköön käännyttämään vaikka kantoja ja kiviä. Niillä ei ainakaan oo loppupeleissä mitään hävittävää.
Kehotan vaan ihmisiä ottamaan asioista selvää. Omatoimisesti, itse omasta vapaasta tahdosta. Jos ihminen etsii Jumalaa löytääkseen pelastuksen ja vastauksia epävarmuuteen, niin miksei kaikkivaltias Jumala, joka näkee sun pienimmänkin ajatuksen vastais? Muista, ettei Jumalan maailmassa mennä omilla ehdoilla vaan Jumalan. Mieletön ja pitkä sanatulva ei merkitse yhtä paljon kun "suoraan sydämmestä kumpuava" :D keskustelu, kysymys tai rukous. Empä itekkään haluais kenenkään lukevan mulle mitään mantraa puoliks hereillä, mielessä naiset ja viina. Se hetki on Jumalalle ja kyllä Jumala kuulee.
Ihmisten ei pitäis pelätä sitä miten muut suhtautuu jos uskoo johonkin. Jos kirkossa käyminen ei tunnu omalta, niin nauttiiko Jumala siitä, että "hänen taloonsa" marssitaan vastahakoisesti. Ei varmasti. Kirkko on tärkeä osa uskontoa ja sinne mennään omasta tahdosta. Syitä on monia, tiedonjano, armahdus, kuolemanpelko, synnintuska tai vain nautinto. Ei toiset ihmiset voi sua uskossas velvottaa mihinkään. Sillon ollaan "uskonnollisia" ja menty muita miellyttääkseen rutiineihin, joita ei vapaasta tahdosta haluaisi tehdä. Uskosta katoaa hiljalleen se suola, eikä puolhuvikseen tehdyt ritualiit palvele mitään tai ketään. Ihmisten pitää edetä uskon kanssa pikkuhiljaa. Uskoo vaikka salassa, jos ei muuten kykene. Pääasia on että ottaa asioista selvää. Etsii yhteyttä Jumalaan. Yhteyttä, johon ei alkuun tarvitse kuulua koko kirkkokuntaa ja järjetöntä konsernia. Jumalaa kiinnostaa vain se uskotko siihen mitä hän on puolestasi tehnyt. Otatko sen omaksesi. Myönnätkö, ettet yksin voi itseäsi pelastaa, vaan tarvitset Jumalaa ja Jeesusta, sillä itse olet vain syntinen pieni ihminen. Tässä on kristinuskon perusta. Ottakaa vaan selvää siitä mikä on totta ja jättäkää loput skeptikoille.
Mun mielestä todennäkösyydet on näissä asioissa huono esimerkki mutta ajatellaan näin.
On 50% todennäköisyys, että Jumala on olemassa.
On 50% todennäköisyys ettei ole.
Jos uskot siihen että Jumala on olemassa ja nimenomaan siihen, että Jumalan poika, Jeesus kuoli ristillä, lunastajana, jotta kaikki se paha mitä et edes halua mielees enää tuoda olis anteeksannettu, etkä joudu siitä vastaamaan, niin eikö ensimmäinen ole parempi vaihtoehto? Jo sen takia, että kuollessa voi luottaa siihen ettei missään tapauksessa helvettiin joudu. Jos Jumala on olemassa hän varmasti muistaa sinut, jos ei ole niin tuskin on helvettiäkään. Itse valitsen noista kahdesta ensimmäisen ja asioihin hieman perehdyttyäni ei ole itselle enää mitään "50% todennäköisyyttä, ettei Jumalaa olisi olemassa." Itse uskon varmasti, että Jumala on olemassa.
Paras puoli kaikessa on, että kaikki uskoo johonkin. Miten siis mun uskomat asiat on sen kummempia kuin muidenkaan? Ei olekaan. Pelko uskoa kohtaan on kertakaikkiaan turhaa.
No mä ite en sillee biletä, mut tiiän kyll millasta seki on. Oon maistannu tupakkaa jne. mut en muuten käytä päihteitä. Uskon kyllä Jumalaan, mutta se ei ole syy miksen käytä alkoholia ja tupakkaa...okei oon siis tehny päätöksen muuten ja se ei tarkoita sitä et jos ei käytä päihteitä että olis uskovainen. Mä uskon iha normaalisti siihen mihin uskon ja aatan siitä puhua, mutta itte en tosiaa oo semmonen et vouhkaan siitä...voihan siitä sanoa et se on iha hyvä juttu mut se ärsyttää jos joku iha älyttömästi vouhkaa siitä, sillä on niin monia muitakin näkökantoja uskosta.
Mutta päihteet ei tee elämästä sen rikkaampaa...Se että on hauskaa jne. Mun mielestä asia on nii et sinne taivaaseen voi kerätä sitä "oamisuuttaan" , mutta ei se meinaa sitä ettei maan päällä sais olla hauskaa ja ettei sitä omaisuutta sais olla, kunhan siitä ei tuu pakkomielle...
saa siis uskoa jos haluaa jne. mut jos jotaki ei kiinnosta esim. Jeesus nii ei sitä voi pakoittaa toista uskomaan!
Se vaan tuntuu oudolta että niistä päihteistä ei MUKAMAS mitenkään muuten pääse eroon kuin tulemalla uskoon....ei se niin aina ole!!!!
onko joku väittäny et pitää tulla uskoon mieli pääsee päihteistä eroon? :o
kannabis kova huumekko? halluja jostain paskasesta peruslätkästä LÖL
Marissa ei ole mitään pahaa!
SiiSSiahNko CannaBISta kokeilut??!?! Pärtsikö??? Veditteks IhA bongIST vai Splifuna?=?= HuI!!! Nyt SuN PItÄÄ mennÄ SeuLOIHIN ja HuuME vierotUKSEE!
^^kirjoitukses kertoo jotai itsestäs. Mut ei huumeet oo kovin "ylpeiltävä" aihe.. Joten toi ^^oli melko turha ja naurettava viesti :)
Ei päihteiden tarvitse olla paha asia.
Niitä vain täytyy oppia käyttämään.
Marin polttaminen on oikeastaan kannattavampaa kuin alkoholin käyttö.
Alkoholista tulee usein agressiiviseksi, mutta marin polttelusta ei.
Nuoret ei yleensä osaakkaan käyttää päihteitä, mutta ei iso osa aikuisistakaan.
Olen itse 15 vuotias tyttö, käytän alkoholia silloin tällöin, mutta yleensä tutussa porukassa,
ettei tulisi ongelmia.
Ja kun kerran elämme, miksi emme voisi pitää huolta ulkonäöstä tai bilettää.
Ei siinä ole mielestäni mitään pahaa, päin vastoin, parasta on silloin kun itsellä on hyvä olla.
Ja hyvä jos sinun mielestä, sun elämä on nyt parempi.
Mutta mielestäni et kuitenkaan voi tuomita kaikkia päihteiden käyttäjiä tai sellaisia ihmisiä, joilla
on eri elämäntapa kun sulla.
Itse en voisi tulla uskoon, on vaan parempi elää kun ei usko paljon mihinkään.
Ottaa vaan rennosti ja katsoo minne elämä kuljettaa, muistaa vaan pitää järjen päässä :)
edellinen kirjotti aivan loistavasti. ajattelen itsekkin maailman samalla tavalla. piristit iltani, hienosti sanottu:)
mutteette tajuu et uskon asiat koskee jokaista. On kaksi tietä, tie taivaaseen ja tie helvettiin.
ota tai jätä. ootte nyt ainaki kuullu tästä eli ette voi syyttää kouleman jälkeen muita kuin itseänne.
että olet NYT täysin sekaisin
huumeet ja viina ja rööki pilas sut ja teki susta MAANPÄÄLLISEN HULLUN
susta tuli ihme jeesushörhö!!!!
olsiit vaapysytelly siinä aiemmas
mutta eikös pieni hulluus ole siunattua?
ihminen, joka ei ole yhtään hullu tai hörhö on yleensä pessimistinen tosikko, jonka ainoana tavoitteena on harmaantaaa maailmaa