Omakotitalo-kiinteistömme omistusmuoto oli ns. asuntoyhtymä.
Vaimoni osuus oli 42 %, minun 42 % ja poikani 16 %. Kaikki olemme asuneet ko. talossa; poikamme yläkerrassa ja me vaimoni kanssa alakerrassa.
Nyt vaimoni on kuollut. Ainoa perijä on poikamme, joka tämän jälkeen omistaa ilmeisesti 58 % talosta.
Voinko tässä tilanteessa käyttää perukirjassa PK 3:1a §:n lausetta “leski käyttää oikeuttaan pitää puolisoitten yhteisen asunnon jakamattomana hallussaan”?
Vaimoni osuus oli 42 %, minun 42 % ja poikani 16 %. Kaikki olemme asuneet ko. talossa; poikamme yläkerrassa ja me vaimoni kanssa alakerrassa.
Nyt vaimoni on kuollut. Ainoa perijä on poikamme, joka tämän jälkeen omistaa ilmeisesti 58 % talosta.
Voinko tässä tilanteessa käyttää perukirjassa PK 3:1a §:n lausetta “leski käyttää oikeuttaan pitää puolisoitten yhteisen asunnon jakamattomana hallussaan”?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asuntoyhtymä lienee vain toinen nimi kiinteistön yhteisomistukselle. Silloin tälläistä yhtymää koskee laki eräistä yhteisomistussuhteista.
Poikanne ei välttämättä peri koko 42% osuutta. Jos teillä oli avio-oikeus toistenne omaisuuteen, pienikin sellainen, niin ennen perinnönjakoa on tehtävä ositus. Riippuen siitä mitä muuta omaisuutta tai velkoja teillä on, voit saada tasinkoa jos vaimosi kuoli teistä varakkaampana.
Et voi vedota PK 3:1a §:ään koska kiinteistö ei kuulu (kokonaan) jäämistöön. Tämä lesken asumissuoja ei voi koskaan laventua niin että se kaventaisi sivullisen osa-omistajan oikeutta eli pojan murto-osainen omistus estää poikkeuksellisesti lesken asumissuojan myöntämisen sinulle.
Onko tämä asia jotenkin tulkinnanvarainen?
Kysyin asiaa puhelimitse Veronmaksajien (www.veronmaksajat.fi) verojuristilta.
Hänen käsiyksensä mukaan leski voi kyseisessä tilanteessa käyttää perukirjassa PK 3:1a §:n lausetta ja hän saa jäädä omakotitaloon asumaan.
Löytyykö kolmatta mielipidettä?
Aloittajan tekstistä ei käy selvästi ilmi minkälainen asuinjärjestely on kyseessä.
Onko poika asunut täysin itsenäisesti omassa asunnossa (yläkerrassa) ja vanhemmat alakerrassa.
Tällaisessa tilanteessa voidaan ehkä ajatella että on 2 erillistä asuntoa ja lesken asumisoikeus kohdistuu vain tuohon toiseen yhteiseen asuntoon eikä yläkerran pojan asuntoon.
Aloittajan viittaus asuntoyhtymään pistää miettimään että onko asiaa käsiteltävä kuin rivitalo tai kerrostalo asuntoa, niisäkin on eri omistussuhteita mutta kohdistettu selvästi tiettyyn auntoon ja jos asunto on yhteinen niin silloin leskenoikeus on olemassa.
Mutta kuten kerroin riippuu mistä lähtökohdasta asiaa katsotaan.
Olen samaa mieltä kuin maallikkojuristi.
Otetaanpa esimerkki:
Aviopuolisot A ja B sekä ulkopuolinen C ostavat asunto-osakkeen siten, että kukin heistä omistaa kolmanneksen. A ja B muuttavat huoneistoon asumaan. B kuolee. Saako nyt A hallita asuntoa elinaikansa, vaikka siitä kolmanneksen omistaa C ?
Lesken hallintaoikeutta sääntelevä PK 3:1a.2 kuuluu tältä kohden oleelliselta osin seuraavasti:
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon". Ja vielä tarkennettuna: "...jäämistöön kuuluvan... asunnon..."
Asunnon siis tulee kuulua jäämistöön. Ei riitä, että OSA ASUNOSTA kuuluu jäämistöön, mikä tilanne esimerkissä on. Jäämistö määrittyy, kuten maallikkojuristi on todennut, perittävän jälkeen toimitettavassa omaisuuden osituksessa. Jäämistöön voi esimerkkitapauksessa kuulua enintään 2/3 asunnosta. Se, että jäämistöön kuuluisi osa, ja loppuosa kuuluisi leskelle, ei tietenkään lesken oikeutta vähentäisi. Mutta se, että loppuosa (tässä 1/3) kuuluu ulkopuoliselle omistajalle, ei oikeuta leskeä vaatimaan itselleen asunnon elinaikaista hallintaoikeutta. Kysymys on, kuten maallikkojuristi on todennut, yhteisomistussuhteesta A:n ja C:n kesken, jonka C voi vaatia purettavaksi viime kädessä asunto myymällä.
Esimerkissä C:n omistusosuus havainnollisuuden vuoksi oli 1/3 (eikä 16 %). Osuuden suuruus on kuitenkin asiaan vaikuttamaton.
Esimerkissä oli myös kyse asunto-osakkeesta. Asia ei muuksi muutu siitä, että yhteisomistus kohdistuu omakotitaloon. Se on omistajien yhteisomistuksessa eikä sen hallintaa C:n suostumuksetta voida eriyttää talon eri osiin. Jos C vaatii, koko talo tulee yhteisomistussuhteen purkamiseksi myytäväksi (eikä vain C:n hallitsema yäkerran asunto).
Totean vielä, että säännöksen mukainen lesken hallintaoikeus on voimassa "rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä". Esimerkiksi velkojan oikeus menee lesken oikeuden edelle. Jos perittävältä jäi velkaa, jota ei muilla varoilla kyetä maksamaan, talo joutuu velan maksamiseksi myytäväksi, jolloin lesken hallintaoikeus raukeaa. Ulkopuolisen osaomistajan oikeus saada osansa yhteisomistuksen kohteesta erotetuksi on myös vahvempi kuin lesken hallintaoikeus; jos talo yhteisomistussuhteen purkamiseksi myydään, lesken hallintaoikeus raukeaa.
OK-kiinteistön kauppakirjassa mainitaan omistussuhteet: vaimoni 42 %, minä 42 % ja poikamme 16 %.
Verottajalta tuli heti kirje, että hei, tämähän onkin sitten asuntoyhtymä. Aha, en ollut ikinä aikaisemmin kuullutkaan sellaista sanaa.
Pojallamme on yläkerrassa oma huone ja WC. Saunaa kellarissa käytimme kaikki. Samoin pyykinpesukonetta. Yläkerrassa on myös kodinhoitohuone jota myös yhdessä olemme käyttäneet. Autotallia olemme käyttäneet vuorotellen sopimuksen mukaan. Viikonloppuisin olemme syöneet yhdessä samassa pöydässä. Ruoan on valmistanut vaimoni tai poikani. Eli varsin sopuisaa elämää.
Selvittikö tämä yhtään mistä kulmasta asiaa olisi katsottava?
Onko minulla jotain lain leskelle antamaa asumissuojaa vaiko ei?
Mutta aloittajan lisäselvennyksessä verottjakin kasoi että kyseessä asuntoyhtymä.
Käsittääkseni asuntoyhtymiä on esim. paritalot joissa asuu ihan ventovieraita henkilöitä (ei perhesiteitä).
Käsittääkseni ei kaikkia ole rekisteröity asunto-osakeyhtiöiksi vaan kyseessä on vapaampi muoto yhtymä.
Nyt jos laajennetaan pohdintaa paritaloon niin olisi aika kummallista jollei leskenoikeutta synny tällaisessa omistusmuodossa.
Palataksemme aloittajan tapaukseen poika asuu ihan omaa elämää yläkerrassa ja hän myös hallitsee sekä omistaa asuntonsa niinkuin hänen vanhempansa tekivät alakerrassa.
heillä oli yhteiset saunatilat niinkuin monessa kerrostalossa on joten se tuskin on kynnyskysymys.
Ydinkysymys tapauksessa on se katsotaanko taloa kokonaisuutena vai kahtena erillisenä asuntona.
Mielestäni verottaja on jo valmiiksi tehnyt sen tulkinnan.
Mutta jälleen kerran, tuskin on olemassa yhtä varmasti oikeaa vastausta vaan loppukädessä oikeusasteet määrittelevät mikä on oikea tulkinta.
Tietenkin jos velkoja ei ole ja perillinen ei vaadi jakoa niin hommahan jatkuu niinkuin ennenkin eikä tulkintaa tarvitse lähteä hakemaan oikeuasteista.
...mutta aloittajan lisäselvitys kertoi minusta että kyseessä on normaali omakotitalo eikä kaksi erillistä asuntoa samassa kiinteistössä. Siispä aluksi antamani vastaus oli oikein ja Veronmaksajien Keskusliiton lakimies on ollut väärässä (tai ap kuvannut tilanteen hänelle tai sitten tälle palstalle väärin). Jos meillä olisi selkeästi kaksi erillistä asuntoa tai kiinteistön hallinnanjakosopimus siitä, mitä tiloja kukin yhteisomistaja hallitsee vaikka tiloilla olisikin sisäänkäynti saman ulko-oven ja eteisen kautta ja erilaisia yhteisiä tiloja, niin vastaus voisi olla toinen. Silloinkin PK 3:1a §:n oikeus voi ulottua vain niin laajalle, ettei se kavenna toisen osaomistajan oikeutta käyttää hallinnanjakosopimuksen mukaisia omia ja yhteisiä tiloja. Nyrkkisääntönä voisi sanoa että mitä vähemmän asumisjärjestely muistuttaa paritaloa, sitä varmemmin se tulkitaan yhteisomistussuhteeksi yhteen asuntoon.
"verottjakin kasoi että kyseessä asuntoyhtymä."
Verottajan käsityksellä siitä, mikä on verotusyhtymä ja mitä termiä se yhtymälle käyttää, ei ole asiassa merkitystä. Myöskään merkitystä ei ole sillä mitä yhteisessä taloudessa elävät ovat keskenään päättäneet pyykinpesukoneen tai autotallin tms. käyttämisestä, jos varsinaista kiinteistön hallinnanjakosopimusta ei ole. Eikä hallinnanjakosopimus oikein sovikaan omakotitalon jakamiseen huone kerrallaan, vaikka ehkä teoriassa voisikin olla mahdollinen. Päätökset yhteisen omaisuuden käyttämisestä joka tapauksessa edellyttävät omistajien yksimielisyyttä. Olisi ap:n kannalta hankalaa, jos poika vaihtaisi oman määrä-osansa talosta mustalaisen hevoseen, ja mustalaisen kanssa ei saavutettaisikaan enää yksimielisyyttä siitä, kuka käyttää autotallia (jolloin ap:kin joutuisi lain mukaan menetellen pysäköimään autonsa kadulle kunnes riita käytöstä olisi saatu ratkaistua)
>>Mutta aloittajan lisäselvennyksessä verottjakin kasoi että kyseessä asuntoyhtymä.>Palataksemme aloittajan tapaukseen poika asuu ihan omaa elämää yläkerrassa ja hän myös hallitsee sekä omistaa asuntonsa niinkuin hänen vanhempansa tekivät alakerrassa.>Älä nyt Suutu
"Jos sopimus on kirjattu käräjäoikeuteen"
Ei kirjata käräjäoikeuteen, vaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jota yllä pitää nykyään maanmittaustoimisto.
>>Ei kirjata käräjäoikeuteen, vaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jota yllä pitää nykyään maanmittaustoimisto.
Mutta kun lukee tuota teidän vastausta niin pistää silmään se että tunnut tietävän asiasta enemmän kuin aloittaja on kirjoittanut.
"Mitä omistukseen tulee, niin se ei jakaudu siten, että vanhemmat omistaisivat alakerran ja poika yläkerran. Kukin omistaja omistaa koko kiinteistöstä kauppakirjassa mainitun suuruisen määräosan (42-42-16)."
Lisäksi olettamus: Ap. ei kuitenkaan hallinnanjakosopimuksesta mitään mainitse. erkitsee mielestäsi automaattisesti ettei tällaista sopimusta ole tehty.
Aina tänne kirjoittavat eivät tiedä mitä pitäisi kertoa ja mikä on oleellista tietoa.
Kun näiden vajavaisten tietojen pohjalta sitten annetaan ehdottomia vastauksia ollaan aika pahasti metsässä.
Aivan hyvin voi aloittajan tapauksessa olla jonkinlainen sopimus takana, sitähän me emme tiedä.
Olen itsekkin omistanut talon jossa yläkertaan oli ihan oma sisäänkäynti kadun puolelta, joten alakerran asukas ei välttämättä edes nähnyt ylakerran asukasta kertaakaan.
Esim. tässä minun tapauksessani olisi ollut erittäin helppo määritellä omistus-sekä hallintasuhteet tarkalleen.
Mutta kuten kerroin kun emme tiedä tarkalleen mikä on aloittajan tilanne niin kaikki vastaukset voivat olla oikeita tai vääriä, se että haukutaan jonkun vastaus ehdottomasti vääräki niin osoittaa ettei kyetä näkemään asioita eri kanteilta.
Mutta yhteenvetona eiköhän aloittaja ole saanut nyt aika laajan kuvan asiastaan ja eri vaihtoehdoistaan, hän yksin tietää mitkä ovat todelliset tilanteet hänen tapauksessaan.
Hän myös päättelee mikä vastaus on oikea (tai sitten oikeusasteet).
>>Mutta kun lukee tuota teidän vastausta niin pistää silmään se että tunnut tietävän asiasta enemmän kuin aloittaja on kirjoittanut. // Lisäksi olettamus: Ap. ei kuitenkaan hallinnanjakosopimuksesta mitään mainitse. erkitsee mielestäsi automaattisesti ettei tällaista sopimusta ole tehty. // Aina tänne kirjoittavat eivät tiedä mitä pitäisi kertoa ja mikä on oleellista tietoa. Kun näiden vajavaisten tietojen pohjalta sitten annetaan ehdottomia vastauksia ollaan aika pahasti metsässä. // Aivan hyvin voi aloittajan tapauksessa olla jonkinlainen sopimus takana, sitähän me emme tiedä.