Satuin ottamaan vuokra-asunnon, jonka edellinen asukas on auttanut naapurin mummoa silloin tällöin ja kysyi minultakin voisinko auttaa. Menin lupaamaan sillä näkemykseni mukaan vanhuksia pitää auttaa, mutta oon joutunut nyt ikävään tilanteeseen. Sanoin, että autan toki aina kun vain olen kotona. Nyt on paljastunut, että tämä silloin tällöin apu tarkoittaakin joka päivä iltapäivällä tapahtuvaa tukisukkien poistoa. Ei ole iso homma, mutta kun en ole iltapäivisin kotona. Käyn päivät duunissa ja menen töistä suoraan iltaisin kouluun ja kotiudun joskus 9 jälkeen. Lisäksi tykkään matkustella ja mun päiväsuunnitelmat saattaa muuttua lennosta. Esim. saatan mennä koulusta miesystäväni luokse yöksi enkä kotiin. Ja mummo ei tunnu ymmärtävän tätä. On ehdottanut jo, että siirtyisin käymään koulua lähemmäs tai että piipahtaisin koulun ja töiden välillä kotona riisumassa hänen sukkansa. Ajelisin siis yli 30km ylimääräistä. Joudun nyt sitten huomenna menemään mummulle kertomaan etten voi auttaa häntä tukisukissaan. Yritin jo tänään varovaisesti ehdotella kotiavun tyttöjä, mutta mulle sanottiin aika tylysti että äläs sinä tyttönen ala neuvomaan häntä. Moisen vastauksen jälkeen ei paljon huvittanu sitä kissanhiekkaakaan siellä siivota mihin olin lupautunut. Kirjoitin sunnuntaina vuokrasopimuksen, olen tehnyt remonttia nyt 4pv (en siis edes asu siellä vielä) ja tilanne on jo tässä pisteessä. En tiedä miten mummu reagoi. Vituttaa koko tilanne. Mua ahdistaa, koko uusi kämppä on menettäny hohtonsa ja mä vaan toivon et saisin elää elämääni ilman et tarttisi nähdä koko naapuria. Aika kohtuuttomia odottaa naapuriltaan...
Mut saa vielä todella helposti syyllistettyä, mutta tässä asiassa en helvetti taivu. Jos mummelin luona käy kotiavustaja päivittäin niin kaipa se saa sellaisen hommattua iltapäiväksikin sukkansa riisumaan. Ei kai mulla, tuntemattomalla naapurilla ole velvollisuutta sitoutua koko loppuelämäni iltapäiviksi hänen sukkavahdikseen vaikka hän maksaisi siitä. Kele sentään! :/
Mut saa vielä todella helposti syyllistettyä, mutta tässä asiassa en helvetti taivu. Jos mummelin luona käy kotiavustaja päivittäin niin kaipa se saa sellaisen hommattua iltapäiväksikin sukkansa riisumaan. Ei kai mulla, tuntemattomalla naapurilla ole velvollisuutta sitoutua koko loppuelämäni iltapäiviksi hänen sukkavahdikseen vaikka hän maksaisi siitä. Kele sentään! :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tietystikään tarvitse jonkun tuntemattoman mummelin tukisukkien takia matkustella 30km turhaan!:D Sehän olisi jo täysin naurettavaa, jos on kerran pitää vielä töissä käydä ja koulussa muu sosiaalinen elämä. Ethän sinä ole hänen omaishoitajansa tai kotiapulaisensa. Tietysti jotku ruokakassit voi sisälle kantaa ja auttaa joissakin pienissä remonttihommissa silloin tällöin, mutta tuo on jo liikaa. Eikö mummelilla ole omia sukulaisia, jotka asuisivat lähellä?
Ei tietoa sukulaisista. En tiedä vielä mitään ko. mummon elämästä. Tiedän vain sen, että joka kerta kun olen päässyt uusille kämpille työpäivän jälkeen remontoimaan, en ole saanu edes takkia päältä, kun mummo on ollut soittelemassa jo ovikelloa ja vaatimassa mm. kissanhiekkansa siivoamista. Edellinen asukas oli asunut tässä 3 vuotta ja olivat ajelleet mummon nurmikotkin kesämökillä. Ja oon myös saanu sen käsityksen, että mummeli oli pistänyt tytön mm. peräämään omaisuuttaan kaveriltaan takaisin....
Mä en ko. mummeliin samanlaista suhdetta todellakaan tahdo, olkoon kuin mukavan oloinen tahansa. Pelottaa tämänpäiväinen keskustelu siksikin, että olen jo huomannu kyseisen mummon olevan melko täräkkä. Yhdistettynä omaan herkästi syttyvään luonteeseeni (esim painostuksen, syyllistämisen edessä) tämä naapurisopu voi revetä käsistä ennenkuin pääsen edes muuttamaan.
Mulla on muutenkin sellainen tunne et mut on huijattu tähän hommaan. Naapurimummosta ei tietenkään kerrottu silloin kun kävin katsomassa asuntoa, vaan vasta sunnuntaina jolloin edellinen luovutti avaimensa ja jolloin olin keskittynyt jo tekemään sopimusta vuokranantajan kanssa. Tuolloinkin asia esitettiin, että oon autellu silloin tällöin. Mummo pyys kysymään voitko säkin autella.
Jep. ihan hirveä tilanne mennä perumaan sinne koko homma vaikka mulla on tusina erittäin hyvää perustelua eikä heikoin edes siinä, että liian pitkään pidettynä tukisukat voi aiheuttaa veritulpan.
MUmmo on menossa vielä ensiviikolla sydänleikkaukseen. Mikähän toi avuntarve tulis olemaan sen jälkeen....
et tiennyt millasesta avusta on kyse kun lupauduit auttamaan ja luulitkin että auttamista on vain silloin tällöin jtn kaupassakäyntiä tai vastaavaa. Etkä todellakaan aio suostua tuollaiseen että kaikessa pitäisi sitä mummoa autella ja haluat asua kodissasi rauhassa ilman että joku vieras on vaatimuksineen oven takana alvariinsa. palkatkoon ulkopuolista apua jostain jos kerran omistaa mäkinkin niin ei ihan tyhjätasku voi olla. Pysy jämäkkänä asiassasi, tuskin se vuokrasopimus sentään sisältää mitään pakotetta siihen mummon autteluun. Kysele vielä vuokranantajaltasi että ei kai hän sentään voi edellyttää ehdoksi tuollaista apua jota tämä mummo vaatii. Lainvastaista on jos keran vuokraakin makselet etkä ilmaiseksi asu mummon piikana. Älä ole höynäytettävissä, siltä tuo vähän vaikuttaa nyt.
Olet joutunut aika ahdistavaan tilanteeseen.
Ensinnäkin, sinun elämäsi on sinun eikä kenenkään muun ja se on ainutlaatuinen joten älä ihmeessä jätä sitä elämättä alkamalla elämään jonkun toisen elämää. Auttaahan aina voi toisia ovat he sitten tuttuja tai tuntemattomia, mutta sen pitää olla omaa elämää rikastuttavaa ja tapahtua omasta vapaasta tahdostasi. Sinä olet velvollinen auttamaan häntä vain hädän hetkellä. Jos auttaminen alkaa tuntua rasitteelta siitä pitää sanoutua irti vaikka vastapuoli siitä sydänjuuria myöten loukkaantuisi. Joskus elämässä tulee tilanteita, että kissa on nostettava pöydälle päästäksemme elämässä eteenpäin.
Ehdottaisin, että menisit mummon luokse ja kertoisit hänelle että sinulla on tällä hetkellä niin paljon kiireitä ettet kerkeä häntä auttamaan. Ehdota hänelle, että hän keskustelisi kotiavustajan kanssa mahdollisesta lisäavusta kunnan/kaupungin puolelta, jos hän ei yksin selviä arkiaskareista. Yksi kotikäynti lisää iltapäivällä voisi olla paikallaan tukisukkien vuoksi, jos mummo ei saa niitä itse riisuttua. Mummo voisi kysyä apua myös esim. seurakunnalta tai ostaa kotiapua yksityisiltä palveluntuottajilta.
Leikkauksen jälkeen kun mummo kotiutetaan hän saa kunnan/kaupungin puolelta kotiapua.
Voimia sinulle!
että rouvan luvalla soitat itse kotiavustajalle ja kysyt kaikista näistäkin asioista. Kysy muuten samalla myös, että seuraataanko kissan hyvinvointia miten. Jotenkinhan asia pitäisi saada järjestymään, kehota kotipalvelun ihmistä juttelemaan rouvan kanssa näistä asioista, voi olla että menee sitten asiallisemmin asiat eteenpäin.
Multaa päälle vaan.
Sano vaan kerran että valitettasti et voi enää auttaa missään asiassa, pahoittele sitä asiaa nätisti, ja siinä se. Jos ei mene kerralla jakeluun toista, ja ole ystävällinen kuitenkin. Noin siitä pääsee.
Laita avulle hintalappu, se on yleistestamentti. Kun mummo kupsahtaa saat puolet kaikesta, lisäksi kannattaa tehdä mummon kanssa jo mummon eläessä alihintaiset kaupat mummon asunnosta. Tällä menettelyllä varmistat että sinulle jää palkka vaivoistasi vaikka mummo ennen kuolemaansa mitätöisi testamentin, siihen ei enää pääse edes fakiiri väliin.
Toki omainen voi vaatia alihintaisesta asuntokaupasta hyvitystä, mutta harvoin menee läpi ellei ole todella törkeällä alihinnalla kauppoja tehty.
Onnea ensiasunnon hankintaan.
(Eikä niitä tukisukkia tarvitse enää sen asuntokaupan jälkeen vaihtaa, jos kitisee sanot mummon vuokrasopimuksen irti) :D
Valitettavasti olen elämässäni kiltteyteni vuoksi kärsinyt aika saatanasti. Sitten kasvat ja joudut hyväksymään sen, ettei kiltteydellä pääse mihinkään muuhun kuin riisumaan jonkun naapurin mummon sukkia kolmen päivätyön lisäksi.. Itse teen kolmea työtä siis, ja viikonloppuisin hoidan seurustelusuhdettani. Koska menin niin lupaamaan.
Ole toki ystävällinen, mutta pyri vain siihen ettet suututa ketään. Muuten älä mene lupaamaan mitään kenellekään ennenkuin tiedät mitä työ pitää sisällään - varaudu pahimpaan. Sano AINA "ei" tai "en tiedä vielä, joudun miettimään asiaa". Vaikka vaan yhdenkin päivän, otat selvää asioista.
Kyseisessä tilanteessa itse EN OLISI kotona. Kun mummeli kysyy koska pääset seuraavaksi, sanot ettet valitettavasti osaa sanoa, koska työjutut juuri tihenivät. Valittele kuinka raskasta se on, mutta valittele myös kuinka pahoillasi olet. Kerro jokin hyvin paljon elämääsi vaikuttava asia; esimerkiksi että rahat juuri ja juuri riittävät ruokaan ja vuokraan. Mutta älä ole kotona, tule vain nukkumaan kotiin ja lähde mahdollisimman aikaisin. Viikko - pari tätä, ja mummo on saanut värvättyä jonkun muun. PITÄYDY siinä, älä myönny enään!
Toinen vaihtoehto on, että sanot julmasti mummolle ei, et voi sitä enään tehdä, ja otat siitä vastuun; mummo todennäköisesti suuttuu sinulle ja värvää muut mummot sinua vastaan.
Ei todellakaan ole mitään velvollisuutta tuommoiseen! Kyllä ihmiset kehtaakin pyytää ihan mitä vaan!
Siis oikeesti! Sanot vaan suoraan päin naamaa, niin pääset jatkossakin helpommalla. Kerran se kirpasee, mutta saatpahan jatkossa olla rauhassa!