Niskavuori????

Niin me teimme. Niskavuori hyvinkin. Vaikka oli sovittu, ettei vanhempi sukupolvi puutu meidän asioihin, mutta annas olla, kun talonkaupat oli tehty, silloin se "Niskavuori" alkoi. Herra paratkoon sitä aikaa. Me jätimme "Niskavuoren" ja muutimme pois. Niin siitä sleviää. Kerran se kirpasee, mutta jos kerran paskat on housuun menneet, ei niitä siellä tartte koko ikäänsä pitää. Vaitaa uudet puhtaat housut.

Ota välimatkaa. Mee vaikka vieraaseen työhön. Pänniikö isäntä vai vanhempi sukupolvi? Jos anoppi kukkoilee, anopille luu kurkkuun.
Kun me (minä) en aikanaan jaksanu sitä anopin silmätikkuna olemista, lähdin ensin minä keskustelemaan sairaanhoitajan ja myöhemmin psykologin kanssa. Se oli hedelmällistä. Psykologi loi vahvuutta puolustaa omia oikeuksia, ja se käski, että heitä vaikka kastemalja ikkunan läpi niin että sirpaleet helisee. Ei ne muuten huomaa, että olet tosissasi.

Anoppi tuli joka ilta tarkastukselle, oliko meillä asiat niinkuin hänen näkökulmastaan on oikein, onko ikkunat kiinni, onko pellit kiinni, onko ruat jääkaapissa, onko lasten vaipat vaihdettu.
Ja vaikka meillä oltiin nukkumassa, jos hän tuli ompeluseuroista puolen yön aikaan, eikö rymiselly ensimmäiseksi meidän puolle, valot täysin päälle ja herätti koko porukan, vaikka meillä molemmilla oli omat huushollimme, mutta sehän ei estänyt anoppia kontrolloimasta, tehdäänkö, eletäänkö hänen määräystensä mukaan.

Minä kertakaikkiaan aloin lyömään ovia lukkoon anopin nokan edessä, kun anoppi tuli reisusta appiukon kanssa kotiin. Sekös se pahaa verta herätti, nenä meni niin nyrppyyn, ettei kahteen viikkoon käynykkään ovia nykimässä. Sepä oli helpotus, kuin olisi etelän lomalla käynyt, lepoa siltä ainaiselta nokkimiselta ja rätkytykseltä.

En osannut edes omia pyykkejänikään ripustaa narulle kuivumaan anopin mieleen. Meni ja otti minun ripustamat pyykit pois, ja sitten laittoi omalla tavallaan. Helekutin näiviäinen. Mitä hittoo sillä oli mun pyykkeihin koskea vaikka olisvat ruusupuskissa kuivuneet.

Kun asiaa tivasin, hän väitti, että hän auttaa minua. Ai auttaa.... ottamalla minun ripustamat pyykit pois narulta ja ripustamalla ne omalla tavallaan! Mulla oli tapana laittaa vaatteet narulle nurja puoli päällepäin, ei aurinko haalista tuhraa käyttöpuolta, ja sekös se nyppi anoppia. Se vaivasi sitä niin, ettei sietänyt pyykkien olla narulla, vaikka narut olivat pihan perällä, eikä niitä nähnyt miten ne siellä oli, mutta kun hän tietää niin hän ei saa sijojaan, kun pyykit on eritavalla laitettu kuin hän laittaa.

Tällaista kiusantekoa se on ollut joka asiassa. Meillä oli vain yksi auto, ja he käyttivät samaa autoa, niin rouvan ei luonto antanut tulla mun ajamaan autoon, vaan kun minä kävin ostokset keskustasta hakemassa, rouva piti kyyditä erikseen peräjäleen, kun minä tulin kotiin, rouvaa piti läheä viemään samaan ruokakauppaan. Ei ylpeys antanut perksi nousta miniän ajamaan autoon. Eikä voinut myöskään ostoslistaa mulle antaa.

Ja arvatkaa, kuka maksoi polttoaineet? Meillähän ne maksatettiin. Sitte ostin kanisterin ittelleni, ja laitoin just ja just sen verran että ite pääsin ajoni ajamaan, ja tankki oli sitten taas tyhjä. Helekutti, että mitä päätöntä pelleilyä se ylypeys ja kateus teetätti.

ei se anoppi elä enää kauaa.., olethan jo 60 ;))